Tänään vietetään toista joulupäivää eli tapaninpäivää. 26.joulukuuta on Pyhän Stefanoksen eli siis Pyhän Tapanin kunniaksi vietettävä päivä. Pyhä Tapani koki kristinuskon ensimmäisen marttyyrikuoleman, jota on kunnioitettu useimmissa kristillisissä kirkkokunnissa jo 300-luvulta lähtien. Pyhän Tapanin lisäksi tänään vietetään kaikkien marttyyrien muistopäivää. Ortodoksit juhlistavat Pyhää Stefanosta vasta huomenna 27.12.
Tapaninpäivä on aina ollut hevosten ja hevosmiesten päivä. Perinteisesti tapaninpäivänä on entisaikana saanut jo lähteä kotipiiristä kylille ja ajelemaan hevosella kylänraitilla. Mikä olisikaan sen mukavaan kuin istahtaa nyt hevosrekeen ja ajaa lumista kylätietä liinaharjan laukatessa sekä lumen pöllytessä. Ennen myös hevosia oikein opetettiin juoksemaan tapanina ja samalla oli myös erilaisia tapaninkulkueita sekä myös laulajia liikkeellä eri puolilla kyliä. Tapanina myös nuoret varsat on valjastettu ensimmäistä kertaa ja niitä on koulutettu. Juuri nyt vain täällä pääkaupunkiseudulla ei lumesta ole tietoakaan joten rekiretkestä täytyy tyytyä vain haaveilemaan.
Etelä-Pohjanmaalla Kyröjoen varrella on nuorilla miehillä ollut aiemmin tapana vierailla tapaninpäivänä nuorten naisten luona pyytämässä “syli tapaninlankaa”. Mieluisille pojille ovat tytöt antaneet säkeen itse keräämäänsä rihmaa tai peräti lankakerän. Pojat ovat kiinnittäneet saamansa langat lakkiinsa ja näin on selvinnyt, kuka on oli pidetyin ja kenestä kukaties tulisi myös pätevin emäntä. Aika jänniä tapaninpäivän tapoja on aiemmin ollut…
Tapaninpäivä on entisaikaan ollut myös todella suosittu hääpäivä. Koska seurakunnat ovat olleet suuria on kirkkoon saattanut kerääntyä useita hääpareja samaan aikaan vihittäväksi vielä 1800-luvulla. Alttarilla on saattanut olla kerrallaan peräti 20 hääparia vaihtamassa sormuksia tapaninpäivän messussa/jumalanpalveluksessa. Jollain paikkakunnilla on tapanina ollut vihittävinä enemmän pariskuntia kuin minään muuna vuodenaikana. Siinä on mahtanut olla papilla vilskettä ja vaikeutta pitää vihkisormukset oikeassa järjestyksessä tällaisen väkimäärän kanssa.
Ennen vanhaan myös sauna on lämmitetty tapaninpäivän aamuna. Naapurin isäntä on hiippaillut naapurinsa saunaan ja lämmittänyt sen. Perinteen mukaan tämä on tapahtunut kun isäntäväki on ollut vielä nukkumassa. Tämä vanha perinne kumpuaa kekrin perinteestä, jolloin sauna lämmitettiin aina myös pyhille miehille. Oletettiin, että pyhät miehet kylpevät saunassa aina ennen isänväkeä. Myös pirttiin on katettu pöytä pyhille miehille ja isänväki on saapunut syömään vasta kun pyhien miesten on uskottu syöneen.
Tapaninpäivän aamulla ennen vanhaan oli tapana nousta varhain ja kulkea iloiten sekä karkeloiden naapureissa. Jos talon uuniin ei ole ehditty vielä tehdä valkeaa ovat vieraat uhanneet kaataa uuniin. “Onks Tahvana kotona vai säretäänkös uuni?” Kiperästä tilanteesta – jos valkeaa ei uuniin ole vielä ehditty sytyttää – on talo selvinnyt tarjoamalla ryypyn saapuneelle miehelle. Näitä Tahvanoita tai siis tapaninpukkeja on saattanut kuljeskella kylänraitilla lammasturkit väärinpäin käännettyinä laulamassa. Tästä syystä kaikissa vanhoissa postikorteissa joulupukit näyttävät “ihan lampaita” eikä heillä todellakaan ole mitään punanuttua päällä. Myös meidän sanamme “joulupukki” viittaa juurikin tähän turkilliseen eläinhahmoon.
Aika erilaista on tapaninpäivän vietto ollut entisaikaan ja siihen on liittynyt paljon kummallisia elementtejä. Nyt monista tavoista on jo luovuttu ja eikös sitä taas perinteisesti keräännytä perheen, ystävien ja läheisten kanssa vielä kerran nauttimaan jouluruokaa ennen joulun välipäiviin siirtymistä.
The post Hyvää tapaninpäivää ja vähän perinteistä appeared first on Nelkytplusblogit.