 |
| Pakko oli vetää hieman happea eli uupuminen hidasti hommia. |
Piti edelliseen postaukseen vetää hieman happea. Se tarkoitti – päivä sohvalla ja illalla ryynimakkaraa ja suklaata.
Haluaisin saada tämän aloittamani postaus-sarjan päätökseen. Mutta on monta muuttujaa.
Tyypillinen päivä silloin kun asioita pyörii mielessä ja uupumus lyö päälle. Se vaan tulee eikä siihen auta uni eikä unilääkkeet.
Lääkkeistä tulee myöhemmin mainintoja. Olen “lääkevastainen” ihminen joten älkää pelästykö että kirjoittelen näitä juttuja kemikaalipuuroissani.
Oli sitten fyysinen tai henkinen rasitus – se uuvuttaa. Paljon on mielessä mitä pitäisi tehdä, mutta jarrua tulee niin aivoista kuin kropastakin vastaan. Näätää.
Facebookin timeline on hyvä apu tätä kirjoittaessa. Siellä olen pyrkinyt olemaan se normaali, elämää, eläimiä ja ihmisiä rakastava ihminen. En kauheasti sinne ole oireistani vuodattanut, mutta niitäkin asioita on sinne lipsahtanut joskus. Mutta ne hetket ovat olleet hieman sarkistista kamaa, koska… ei jaksa.
Mutta aina kun on esimerksi sama päivä milloin accident sattui niin 18.12. on kuitenkin uuden elämän syntymäpäivä itselläni. Silloin olen ainakin muistanut postauksella.
Se on muuten jotakuinkin latinaksi “cerebrum novum – vica nova” eli uudet aivot – uusi elämä. Ja hei toi teksti on tatuoitu vasempaan käteen.
Itse mestari, tatuointiartisti oli tuosta sutusta eri mieltä. Mutta itse sen halusin siihen ja itse suunnittelemalla fontilla, itseni määräämäni kokoisena. Siksi en mainitse tatuointiartistin nimeä tässä. Ymmärrätte varmaan miksi?
Tarkoittaako tuo teksti jotain aivan muuta tai se vaan ei ole kaunis. Tiedä häntä – mutta ruma siitä tuli. Ehkäpä siihen tulee myös päivitys käsivarteeni pian, tuleekin.
Tekstin suunnitteluun käytin MR. Googlen, aina varmaa kääntäjää.
Esimerkkinä kääntäjästä on niin varma kun yritin Latvian poliisin tutkintapöytäkirjaa suomentaa latvian ielestä kotimaiseksi, silloin vuonna 2012 niin siinä selkeesti luki että pidätettävä tavatessa. Ei suinkaan ihan noin, mutta melkein.
 |
| Silloin kun Devil tekee attackin niin se on paha koneiden kanssa. |
Eteen tuli kuitenkin aina uutta ja yllättävää siitä kuinka mieli toimii. Kunto siis fysiikka oli sulanut pois täysin. Jalka oli sairaan raskas nostaa ja pienikin fyysinen rasitus vaati todella pitkän palautumisen. Talven hyötyliikunta eli lumityöt jäi Jalben hommiksi.
Näin jälkikäteen vielä melkein 6 vuoden ajan se on vain jäänyt. Onneksi hän osaa ottaa sen lunkisti hyötyliikuntana. Ok. Olen mä harjalla lakaissut suurimpia eli polkuja ettei lumi osu nilkoille.
Tuli vaan eteen se tilanne ettei vaan kykene, jaksa ja uskalla.
Jokaisella omakotitalon omistajalla pitää olla ruohotrimmeri, ruohonleikkuukone, moottori- tai sähkösaha esimerksi. On pihahommia ja entisiä ei ole vielä tehty kun uusia ideoita pukkaa päälle. Ne olivat välillä pelottavia, ylitsepääsemättömän pahoja DEVIL-hahmoja.
Muistan eräänkin kerran kun yritin olla se ihana “handyman”, näppäränäppi joka naapureiden kiusaksi hoitaa pihan trimmiin. Nämä asiat kun vain kuului mielestäni nyt täysin minulle. Koska ei ollut muutakaan ja toinen sentään teki töitä. Kun osui sellainen päivä milloin tuntui että nyt jaksaa niin siitä ei sitten tullutkaan yhtään mitään.
Niin yksinkertainen asia kuin ruohonleikkuu ja itse vetävä kone. Käymään sen sait, polttoainetta osasit laittaa ja ryypyn poistaa. Mitäs tapahtui – ei saamari, happea.
Meillä on pihassa rinne ja sieltä se tuli. Ei pysty. Se terä pyörii pirun kovaa. Se terä voittaa jopa kiven. Mitäs jos mä kaadun enkä tajua irroittaa työntökahvoista. Vedän koneen siis varpailleni. Se oli siinä. Kone sammuksiin ja happea. Aika masentavaa. Tämä siis sattui silloin kun pelko oli kaikkialla että jotakin vielä tapahtuu.
Onhan tällekkin pienelle epätodennäköisyydelle syynsä. Koska olen omin silmin nähnyt ja ollut hoitamassa ihmistä kenelle näin on käynyt. Sillä kaverilla vaan ei ollut edes turvajalkineita ja hän joutui kävelemään käytännössä tyngillä loppuelämän. PATAM – selkeä videokuva silmissä.
Näin syvälle siis on jäänyt ihmismieleen ne ikävät asiat. Kyllä olen myöhemmin leikannut nurmikkoa kun järki on hallinnut enemmän mieltä kuin mieli järkeä.
Ruohotrimmeri, siimalla. Se ottaa kierroksia paljon. Tässä sama. Kun entisessä työssä ei ollut yksi, vaan todella monta kertaa asiakkaana trimmerin kanssa touhunnut kaveri niin huh, huh. Ja mieleen nousi jälleen videokuvaa yhdestä “casesta” missä meinasi henki lähteä ja mies mennä puoliksi.
Onneksi hän selvisi ja käyttää edelleenkin varmasti trimmeriä. Mutta siinä vehkeessä oli kyllä ketjut teränä. Mutta silti.
Jälleen esimerkki mitä sinne aivoihin jää syvälle muistiin. Trimmerin kanssa toimin niin että ketään ei saanut olla ulkona. Poika ja Jalbe pois näköpiiristä sekä tietysti koirat. Varovaisin askelin ja silloin oli koko vartalo jäykkänä. Miettikää nyt että teet sata kyykkyyn-ylös liikettä. Tämän kivun kun saat sitten kaikkiin lihaksiiin mitä ihmisellä on. Liikuit kuin robotti. Ei ollut kivaa ja en liiemmin sitä ole tykännyt käyttää.
Entä sähkösaha. Sama homma. Lue edelliset. Puhumattakaan tikapuista ja puhdistamattomista räystäistä.
Olin siis hyödytön puutarhaankin. Imuri muuten vie voimia, mutta se ei pysty sinua sisään vetämään. Ihana kotitalouskone.
Ihminen käyttäytyy todella oudosti ja epä rationaalisesti, yhdyssana vai ei, mutta kuitenkin silloin kun joku traumaattinen kokemus on osunut.
Ihmettelin itse useasti onko oikeasti aivovamman syy että yhtäkkisesti olen kyvytön toimimaan kuten ennen.
Näistä peloista jotka johti seuraavaan ja niin edespäin on pakko kirjoittaa lisää. Olin vasta alussa…enkä vielä ollut osannut hakea apua enkä missään kuntoutuksen piirissä varsinaisesti.
Jumi sana tulee toistumaan useasti ja varmistelu, seuraavissa postauksissa.
The post YHDEN RUOKABLOGIN JA AIVOVAMMAN ANATOMIA OSA 5 appeared first on Nelkytplusblogit.