Kun lokakuun ensimmäiset pakkaset ovat puraisseet maisemaa, minä saavun viikonlopun viettoon Pohjois-Karjalaan. Täällä, lähellä Venäjän rajaa sijaitsee Patvinsuon kansallispuisto, joka tarjoaa unohtumattomia erämaaelämyksiä rauhaa ja luonnon lumoa rakastaville retkeilijöille.
Tällaiselle mäntykankailla ja kuusimetsissä samoilemaan tottuneelle savolaistytölle tämä Lieksan ja Ilomantsin alueilla sijaitseva suomaisemien kansallispuisto on todella eksoottinen elämys. Ja oikeasti vielä paljon enemmän, sillä koko viikonloppu on niin läkähdyttävän kaunis, että jälkeenpäin Patvinsuon retkiviikonloppu tuntuu epätodelliselta kuin satu.
Lauantaiaamuna en malta odottaa edes auringonnousua, kun on pakko päästä pihalle kurkistamaan, miltä pohjoiskarjalainen aamu näyttää. Ja onneksi en, sillä oven takana minua odottaa todellinen pastellivärein maalailtu satumaisema. On niin kaunista että sattuu. Enkä oikein tiedä, minne säntäilisin kamerani kanssa vaiko jäisinkö sittenkin vain laiturille nuuskimaan tätä pakkasen puremaa kauneutta – aamusumua ja päivän ensimmäisiä säteitä.
En voi olla hykertelemättä onneani tässä aamun maisemassa, vuokramökkini pihalla, sillä melkein jo kävi niin, että koko Pohjois-Karjalan loma joutui niiden muiden toteutumattomien haaveiden ja matkasuunnitelmien laariin. Oli niin monta sateista viikonloppua peräkanaa, mustaa ja ankeaa, eikä mieleistä majoitustakaan meinannut löytyä millään.
Mutta sitten löytyi mökki, suloinen Honkapirtti Ritojärven rannalta Lieksan Hatunkylästä, vain 15 kilometrin päästä Patvinsuon kansallispuiston luontopolkuja – ja kymmenen päivän sääkin lupaili jo poutaantuvaa.
Mutta että tällaista!
Sumuisia pastelliaamuja ja iltoja, joissa miljoonat tähdet – ihan siinä mökkilaiturilla. Linnunrata ja Orionidien tähdenlentoparvi.
Siinä me ihmetellään ympärillä olevaa avaruutta, hiljaisuutta ja tähdenlentoja. Huulilla vastalämmitetyn glögin tuoksu.
Mutta palataan vielä takaisin siihen lauantaiaamuun, jolloin unihiekka karisee yhdellä oven avauksella ja aamun häkellyttävän kauneuden ihmettelyn jälkeen me pakataan reppuun lämmintä kaakaota, eväsleipiä ja vähän suklaata.
Ja luojan kiitos takakonttiin nastakengät. Sillä ilman niitä olisimme pulassa Patvinsuon liukkailla pitkospuilla.
On aika lähteä Patvinsuolle patikoimaan.
Patikointi Patvinsuon kansallispuistossa
Patvinsuon kansallispuisto on erinomainen kohde päiväpatikoijalle, mutta on Patvinsuolla toki mahdollisuus tehdä useammankin päivän retkiä. Kahden päivän vaellukseksi sopisi erinomaisesti Patvinkierto (reittivalinnan mukaan 25 – 33 kilometrin mittainen reitti), joka kulkee kauniiden avosoiden keskellä.
Minä haluan kuitenkin päästä ennen pimeyttä takaisin mökille lämpimään. Lämmittämään saunaa ja nauttimaan takkatulesta. Vaikken epäile yhtään, etteikö yö Patvinsuolla tähtikirkaan taivaan alla olisi ikimuistoinen elämys. Mukavuuden haluni kuitenkin voittaa. On siis valittava jokin lyhyemmistä, paremmin päiväretkeksi sopivista reiteistä.
Suosituin Patvinsuon päiväreiteistä olisi 15 kilometrin mittainen Suomunkierto, joka kiertää kauniin Suomunjärven ympäri, mutta polku kulkisi pääasiassa mäntymetsässä ja minä olen tullut katsomaan eksoottisia aapasoita, rämeitä ja rimpiä.
Valitsen siis reitiksemme Suomunkiertoa hieman lyhyemmän suoreitin.
Kurkilahti – Teretinniemi – Olkkosensaari – Surkanpuro – Kurkilahti 11,6km ja noin 4 tuntia (vaativuustaso: helppo)
Aloitamme päivän patikoinnin Kurkilahdesta. Auto parkkiin ja nastakengät jalkaan. Sitten kohti 3,4 kilometrin päässä sijaitsevaa Teretinniemen lintutornia ja laavua.
Ensin sukelletaan pitkospuita pitkin metsään, mutta jo muutaman sadan metrin päässä Kurkilahden aloituspisteestä olen keskellä kaunista suomaisemaa.
Ja millaista maisemaa?
Pakkasyön jäljiltä miljoonat kuurankukat hohtavat kuin timantit. Koko suo hehkuu valoa, niin että häikäisee.
Matkanteosta ei meinaa tulla mitään, kun on pakko pysähdellä vähän väliä ihastelemaan.
– Katso!
– Ei voi olla totta miten kaunista!
– Oi että!
Hihkun koko matkan Kurkilahdesta Terettiin. Välillä otan valokuvia – pitkospuista, kuurankukista, auringossa syyspunaa hehkuvista vaiveroista.
On melkein häkellyttävää, miten kaunis suomaisema voi olla.
Olin etukäteen hieman harmitellut, ettemme ehtineet viikonloppulomalle aiemmin, ennen kuin ruska oli ehtinyt tippua ja haalistua ruskeiksi lehtikeoiksi puiden juurille. Olinhan kuullut, että Patvinsuokin olisi kauneimmillaan maaruskan aikaan.
Mutta lokakuun loppu ei olekaan yhtään liian myöhään. Päinvastoin. Suo on nyt ehkäpä kaikkein kauneimmillaan. Se hehkuu punaista, oranssia ja näitä miljoonia timantteja.
Välillä pitkospuut pujahtavat avosuolta rämeelle, varpujen valtakuntaan, missä matalat männyt tarjoavat pientä varjoa. Voin vieläkin aistia vienon suopursun tuoksun, mutta kesällä tuoksu olisi varmasti pakahduttavan huumaava.
Teretinniemen lintutornista on näkymä laajoille rimpisoille
Perillä Teretissä me kapuamme lintutorniin. Täältä aukeaa näköala laajoille, upottaville rimpisoille. Lintujen tarkkailuun lokakuun loppu taitaa olla auttamattoman myöhäinen ajankohta, mutta otollisempaan aikaan Patvinsuon avosoilla voisi nähdä muun muassa keltavästäräkkejä, liroja, vikloja, pikkukuoveja, kapustarintoja, suokukkoja ja tundrahanhia.
Noin sadan metrin päässä Teretinniemen lintutornista sijaitsee Teretin laavu.
On aika pitää päivän ensimmäinen kahvitauko.
Ja miten hyvä hyvä tuuri meillä taas onkaan: laavulla odottavat valmiit tulet ja kahvipannu porisee.
-Maistuisiko kahvi? Mie keitin vähän ylimääräistä.
Totta kai maistuu.
Ja vastavuoroisesti meillä on repussa ylimääräistä suklaata.
Juodaan kahvia, joka lämmittää mukavasti. Turistaan. Tässä seurassa, jossa minä olen mie ja sinä olet sie on hyvä olla.
Sillä se, joka sanoo mie ja sie, ei voi olla paha ihminen.
Kahvitauon jälkeen palaamme pitkospuille. Ensin kuljetaan puolisentoista kilometriä takaisin kohti Kurkilahtea ja sitten käännytään vasemmalle kohti Olkkosensaarta.
Patikoidaan taas läpi aapasuon, joka kylpee syysauringossa ja hehkuu okran eri sävyjä. Kirpeän lokakuun aamun timantit ovat antaneet jo hiukan periksi auringolle, mutta on täällä silti eksoottisen komeaa, todellista erämaan tuntua.
Olkkosensaaresta matkamme jatkuu Surkanpurolle ja sieltä takaisin Kurkilahteen. Suurimmaksi osaksi matka taivalletaan pitkospuita pitkin – kiitellen osuvaa nastakenkävalintaa, sillä paikoin pitkokset ovat pakkasyön jäljiltä vielä vaarallisen liukkaat.
Yhteistyössä Polar *
Noin varttia vaille kolme olemme takaisin Kurkilahdessa, ja on aika kurkistaa, millaisen jäljen Polarin juoksukelloni on piirtänyt kartalle ja kuinka paljon kilometrejä neljässä tunnissa on taittunut.
11.58 kilometriä ei tunnu kummoiselta matkalta neljän tunnin taivallukselle, mutta reitti on ollut sitäkin antoisampi: timantteja ja ruskan sävyjä hehkuva soinen erämaa on täysin vakuuttanut tämän havumetsien kasvatin.
Kurkilahdesta me kurvaamme vielä Suomuun. Jätämme auton parkkipaikalle ja kävelemme Suomunjärven rannan tulentekopaikalle. Tällä kertaa paikalla ei ole muita. Mutta oma retkikirves ja sytykkeet ovat täälläkin turhia, sillä Suomun tulipaikalla on kaikki tarvittava.
Kesäaikaan Suomu olisi oiva tukikohta päiväpatikoille, sillä täällä on kiva telttailualue ja kaunis uimaranta, keittokatos, kuivakäymälät sekä tiski- ja nuotiopaikka. Suomusta voisi myös vuokrata rantasaunan ja veneen, kanootin tai kajakin.
Me kuitenkin palaamme ennen pimeää mökille. Panemme tuvan ja makuuhuoneen takkaan tulet, sytytämme kynttilät, lämmitämme saunaa ja glögiä ja katsomme, kun syksyn ensimmäiset lumihiutaleet kuorruttavat mustan maan.
Erämaan elämää Patvinsuolla: entä jos kohtaan karhun?
Sunnuntaiaamuna palaamme takaisin Patvinsuon kansallispuistoon. Ennen kotiinpaluuta haluamme kiertää vielä muutaman Patvinsuon rengasreitin.
Mutta matkalla ensimmäiseen kohteeseen on lyötävä jarrut pohjaan: yön aikana satanut ensilumi paljastaa, että ennen meitä tietä pitkin on tallustanut kaksi karhua.
Karhu onkin yksi Patvinsuon kansallispuiston komeista asukeista. Karhujen lisäksi Patvinsuolla elää susia, ilveksiä, ahmoja ja kanadanmajavia. On hyvin epätodennäköistä, että retkeilijä pääsisi patikkamatkallaan todella näkemään näitä erämaan asukkeja, enkä todellakaan ole vakuuttunut siitä, että haluaisinkaan törmätä näistä ainakaan karhuun.
Mikä tästä meni?
Lakkapolku 3 km ja 1 tunti (vaativuustaso: helppo)
Patvinsuolla on tämän 15-kilometrisen Suomunkierron lisäksi myös kolme lyhyempää rengasreittiä: Mäntypolku (4,5km), Kuusipolku (3km) ja Lakkapolku (3,3km).
Me aloitamme sunnuntain patikoinnin kiertämällä Lakkapolun luontopolun.
Alkumatka menee pohtiessa, kuuluivatko jäljet todellakin karhuille ja voisimmeko törmätä karhuun tällä reitillä. Ajatus tuntuu kiehtovan kauhistuttavalta.
Loppujen lopuksi saamme kuitenkin todeta (pienen googlailun ja viestittelyn jälkeen), etteivät jäljet sittenkään tainneet kuulua karhuille vaan ahmoille.
Lakkapolun reitti on kuitenkin lumoavan kaunis – varsinkin näin auringonnousun aikaan, ja pettymys siitä, etteivät jäljet sittenkään kuuluneet karhuille, unohtuu nopeasti.
Lakkapolun reitille, joka kulkee suurimmaksi osaksi Surkansuon avosoilla, tulee mittaa reilut kolme kilometriä. Matka taittuu tunnissa.
Reitti on muuten helppokulkuinen, mutta pitkokset ovat muutamassa kohdassa lahonneet ja osittain veden alla.
Mäntypolku 4,8 km ja 1,2 tuntia (vaativuustaso: helppo)
Lakkapolun jälkeen päätämme kiertää vielä Mäntypolun. Alkumatka seuraa samaa polkua kuin 15-kilometrinen Suomunkiertokin. Varsinkin alkumatkasta polku on leveä ja todella helppokulkuinen. Myöhemmin reitillä on myös kosteampia paikkoja, joilla kuljetaan pitkospuita pitkin.
Mäntypolku kulkee suurimmaksi osaksi halki kuivien mäntykankaiden. Kauneimmat näkymät ovat Kuikkaniemessä, missä kesällä voisi pulahtaa uimaan Suomunjärven aaltoihin.
Matkaa reitille kertyy vajaat viisi kilometriä (vaikka Polarini muuta väittääkin gps-signaalin hetkellisen katoamisen ja kellon sekoamisen vuoksi). Reitti on nopeakulkunen, ja omaa matkantekoani vauhdittivat vielä auringon eteen purjehtineet pilvet, jotka saivat minut sujauttamaan kameran reppuun.
Patvinsuon lumo ei unohdu!
Kahden päivän patikkaloma Patvinsuolla on ollut unohtuman kokemus ja täydellinen irtiotto arjesta. Olen saanut raittiin ilman ja patikkakilometrien lisäksi kukkurapäin luontoelämyksiä ja tyydytystä estetiikan nälkääni. Loma on ollut todellinen luontoihmisen luksusloma, sellainen, jonka muistan vielä pitkään!
Retkeilyterveisin Patvinsuon ja suomalaisen luonnon kauneudesta lumoutunut
Heidi ♥
◊◊◊◊◊
Lisää tietoa Patvinsuon kansallispuistosta löydät täältä:
Metsahallituksen Luontoon.fi-sivusto
Patvinsuon kohde-esittely ja kartta Metsähallituksen Luontoon.fi-sivulla
Patvinsuon kansallispuisto Retkipaikan sivuilla
Lisää luettavaa patikoinnista Patvinsuon kansallispuistossa muissa blogeissa:
Retkeilyblogi Rinkkaputki: Lumoava Patvinsuon kansallispuisto
Kohteena maailma: Yksinäinen patikoija erämaassa
Lieksan Hattuvaarassa sijaitsevan idyllisen Honkapirtin löysin täältä:
www.nettimokki.com
◊◊◊◊◊
* Erityiskiitokset Polarille, jolta sain testattavakseni patikkareissuilleni Polarin M430 juoksukellon. Kellosta on ollut tosi paljon iloa patikoidessa, mutta lisäksi se on saanut minut muutenkin liikkumaan tavallista enemmän. Jopa kaupunkilomilla Polar kulkee mukana, sillä on ollut mielenkiintoista nähdä, miten helposti ja huomaamatta kilometrit kertyvätkään uudessa miljöössä seikkaillessa ja tutkimusmatkoja tehdessä.
Matka- ja tunnelmakuvia sekä pieniä matkatarinoitani pääset seuraamaan blogini lisäksi Facebookissani.
Käy kurkkaamassa myös Instagramiani, jonne tallentuvat ne kuvistani kauneimmat.
Blogiani pystyt nyt näppärästi seuraamaan Blogit.fi-sivuston kautta.
Maailman äärellä -matkablogini on myös Twitterissä.
Tervetuloa mukaan matkoilleni.
Copyright © 2017 Maailman äärellä – Heidi Lehtosaari. All rights reserved.
The post Patvinsuon kansallispuiston lumoava syksy appeared first on Nelkytplusblogit.