Yksi päivä elämästäni

On maanantai, syysloman jälkeen ensimmäinen arkipäivä. 

Kello herättää klo 6:15. Kylläpä on herääminen tahmeaa. Oma vika, kun menin nukkumaan vasta puolilta öin, mutta kun hyvä kirja valvotti. Lisäksi neljän aikaan heräilin ensin tukkoiseen nenään ja heti kohta useamman kerran vuotavaan nenään. Onneksi kisuli osaa tulla vaatimaan huomionsa heti, kun huomaa heräilyä peiton alla, joten noustava on. Ensin kisulle ruokaa, sitten herättelemään neiti, jonka herääminen on vielä tahmeampaa kuin omani.

Sillä välin kun neiti heräilee, lähden keittelemään mannapuuroa, peiton alta olin kuulevinani toiveen. Kun neiti on pöydän ääressä puuron syönnissä, ehdin päästämään kissan pihalle ja laittamaan itseäni valmiiksi: vaatteet päälle, aamupesut ja -pisut. Tänä aamuna kokeilen messuilta näytteeksi saamaani Dr. Hauschkan päivävoidetta. Olipahan oudon tuoksuinen, mutta muuten oikein kivan tuntuinen. 

Klo 7:05 olemme valmiit lähtemään bussipysäkkiä kohden, minä koiran kanssa, neiti raahustaa naama nyrpeänä perässä (farkut ahdistaa kun piti laittaa alle legginsit, kengätkin on sitten vähän liian pienet, miksei saanut uutta talvitakkia jne jne). Pysäkillä on kuitenkin kavereita, joten aamu alkaa sujua ehkä vähän paremmin. Itse jatkan koiran kanssa lenkille. Pakkasta on 2,5 astetta, kivan kuivaa, mutta en millään haluaisi talvea, ainakaan vielä. 

Lenkin jälkeen puuhastelen kaikkea äidin pikkuhommia. Ukkokulta on tullut yöllä töistä, hän nukkuu vielä, joten ns. hiljaisia hommia on tehtävä. Viikkailen pyykkejä ja vien niitä paikoilleen, lataan pyykkikoneen valmiiksi, siivoilen neidin huonetta ja istahdan sohvalle kutomaan villasukkaa. Ai niin, pitäisiköhän sitä syödä jotain aamupalaa itsekin. Niin, ja koirakin on ruokkimatta. Aamupalalla lueskelen blogeja ja vastailen blogikommentteihin. Ja tottakai lopuksi siivoilen keittiön. Kuinkahan monta kertaa päivässä muuten keittiöö tulee siivoiltua??

Klo 9:00 – 13:00

Tämän tästä pysähdyn hetkeksi sohvalle kutomaan villasukkia ja tuumailemaan mitäs sitä seuraavaksi. Koska sukan kirjoneule ei nyt vain ota onnistuakseen, vaikkei monimutkainen olekaan, on parempi ehkä laittaa vaatteet niskaan ja kävellä kaupalle ostamaan mantelilastuja. Pitkän aikaa olen halunnut leipoa jotain, ja jo hyvän aikaa sitten ukkokulta toivoi toscakakkua. Tietenkin ne mantelilastut on edelleen kaupassa, joten nyt on hyvä aika hakea niitä, kun ukkelikin vetää vielä sikeitä.

Kauppareissulta kotiutuessani ukkokulta heräilee päivään. Laitan pesukoneen päälle ja leivon kakun. Ukkokulta lähtee kahvikupposten jälkeen vaihtamaan mun autoon talvirenkaita. Onpahan ainakin yksi auto, jossa on talvirenkaat, jos se talvi ihan todenteolla “yllättää”. Itse laitan kauppareissulta mukaan tarttuneet callunat ruukkuun pihalla. Ukkokulta lähtee parturiin ja minä imuroin ja pesen lattiat. Jos en ole kertaakaan liki vuoden aikana ikävöinyt vanhaan kotiin, en sitä tee todellakaan siivouspäivinä. Kuinka nopsaan kämppä onkaan imuroitu ja lattiatkin pesty. Siinä sivussa menee vielä vessan pesu. Ukkelin kotiutuessa juomme päiväkahvit toscakakun kera. Sitten onkin aika siirtyä sohvalle huilimaan eli kudin käteen.

Klo 13:00 – 16:00

Puoli kahden aikaan neiti saapuy kotiin. Välipalan aikana vaihdellaan kuulumisia nuorisotyyliin eli muutamalla sanalla. Uusille kengille on kuulemma tarvetta, kun pikkuvarpaat rusentuvat nykyisissä pikkupakkaselle sopivissa kengissä. Jatkan sukan kutomista, ukkeli ottaa pienet tirsat, että jaksaa taas seuraavan yön töissä. Onneksi viikonlopulta jäi ruokaa, joten ruuanlaitto on helppoa, lämmittämistä. Sitten onkin aika kaivella neidin ratsastuskamppeet varastosta ja suunnata heppatallille. Matkalla poikkea postiin palauttamaan yhden paketin. Harmittaa ihan vietävästi, kun en tajunnut etukäteen selvittää Nextin palautussysteemiä. Joudun nimittäin palauttamaan paketin Englantiin omalla kustannuksella. Eikä maksanut kuin 28 euroa. Sapettaa!

Klo 16:00 – 19:00

Olemme tallilla tuntia ennen ratsitunnin alkua, sillä neiti haluaa tehdä tallihommia ennen tuntia. Tällä kertaa mukaan lähti kaveri tuosta naapurista. Itse istuskelen illan kutimeni kanssa satulahuoneessa,  jonne virittelin takkatulen. Onpa tarjolla porkkanakakkuakin, ns. putoamiskakkua. Pakkohan sitä oln muiden äitien seurana juoda kupponen teetä ja palanpainikkeeksi kakkua. Allergisena on pakko välillä uhmata kylmää ilmaa ja käydä katsomassa tuntia ulkona. Kotiin vielä kaupan kautta, maito on lopussa.

Klo 19:00 – 23:00

Kotiin päästyämme passitan neidin saunaan, itse lähden koiran kanssa lenkille. Pihassa vaihdan kuulumisia kissoja ulkoiluttavan naapurin kanssa. Inhottavan pimeää on ulkoilla iltasella (kuten aamusellakin). Heijastinliivi on ihan pakollinen, vaikka katuvalot onkin. Tosin välillä ulkoilureittimme varrelta puuttuu katuvalot, silloin tarvitaan taskulamppua. Tänään ei huvita mennä saunaan, joten suihku saa riittää. Iltapuhteena teen vielä Namastensämpylätaikinan aamuksi. Sitten onkin aikaa jälleen kerran sohvalle ja kutimelle. Mutta flunssanpoikanen väsyttää sen verran, ettei kudin pysy enää käsissä, joten siirryn iltapesujen jälkeen sänkyyn lukemaan kirjaa. Jaksan kuin jaksankin lukea yhteentoista asti. Jos suinkin saan flunssalta nukuttua, ehdin nukkumaan kunnolliset kahdeksan tunnin yöunet.

Tällainen oli siis yksi maanantai työttömän kotiäidin elämästä. Ei kovin kummoinen. Olisi kiva lukea sinunkin tavallisesta päivästä, tai miksei vaikkapa juhlapäivästä tms.