Kissakaverin ystävänkirja

Joku aika sitten (hups, taisi olla jo helmikuussa) blogissa sai puheenvuoron meidän Velmu-koira. Tasa-arvoisuuden aikaa kun eletään, annetaanpas nyt Tyyne-kissalle puheenvuoro. Tyynehän on siis puolueettomasti arvioituna maailman kaunein, kiltein ja muuten vaan ihanin kissa <3

1. Mikä on lempiherkkuasi?

Raksuja ja pussilihaa mä pääsääntöisesti syön, mutta onko se herkkua… Kermajuustoviipale silloin tällöin ihan jees. Muuton jälkeen mä oon vähän laiskistunut saalistuksen suhteen, mutta kyllä mä tuolla “luonnonravinnollakin” välillä herkuttelen.

Hiiriä, myyriä, päästäisiä, jäniksiä, oravia, lintuja. Noita pieniä vipeltäjiä mä saan kuulemma pyydystää niin paljoin kuin haluan, mutta jänikset, oravat ja tirpat mun on kuitenkin jätettävä rauhaan. Vähän vanhoja sohvia ehdin raapia, mutta nyt noi vahtii kuin haukat, etten raavi uutta sohvaa. Oon kyllä ehtinyt vähän sohvan selkäpuolta kokeileen, mutten mitenkään pahasti.

3. Leikitkö mielelläsi muiden kissojen kanssa vai oletko tappelupukari?

No emmää kyllä leiki, enkä mä varsinaisesti tappelekaan. Pidän vaan omasta läänistäni huolen. Naapurissa asuu sisäkissa Tiltu, jota mä käyn välillä terassin ovelta huhuilemassa ulos. Tiltu kun saa ulkoilla vain narussa, kuvitelkaa! Ja on siinä lähellä yksikin kaveri, joka kuulemma käy meidän terassilla etsimässä mua nyt kun olen lomaillut mökillä, en vain tiedä sen nimee. Vanhassa kodissa mä kerran jouduin välien selvittelyyn (ehkä useammankin kerran). Mulla on yhdestä tällaisesta selvittelystä muistona arpi nenän päällä.

Äiskän ja iskän sängyssä, siellä jalkopäässä. Toinen hyvä paikka on olkkarissa pöydän alla oleva peittokori, jota toi äiskä sanookin mun rinsessapediks. Sieltä mä nään heti aamulla, kun äiskä herää ja mä pääsen parilla loikalla äitin syliin. Mä kun kuljen äiskän sylissä aina aamupalalle. Vanhassa kodissa se oli jotenkin vähän kivempaa, kun sylimatka oli pitempi yläkerrasta alakertaan.

5. Mikä on lempilelusi?

Ihan nuo luonnon vipeltäjät. Ja tiätty toi Velmu Mua sanotaankin Velmun personal traineriksi, kun mä välillä juoksutan Velmua aika huolella. Tosin joskus mun häntä alkaa jahtaan mua ja sitten mä yritän saada sen kiinni. Silloin menee matotkin ihan mutkalle. (tässä kohtaa äiskä käskee lähettää Tarulle terkkuja, että vink vink)

Varmaan tiputtaisin lattialle ja leikkisin sillä. Saattaisin ehkä maistaa, ehkä en. Ja sit Velmu tulis kuitenkin ja ahneena nappais sen. Kyllä mä joskus käyn lipasemassa pöydälle jääneitä ruokia, esim. uunilohi on aikas hyvää…

NO EN TOD!!! Kissat ei ui! Paitsi se yks kissarotu, mutta se onkin sitten ihan eri juttu. En kauheasti tykkää edes kastella tassujani, mutta ulkona se on ihan pakko, kun tykkään kuitenkin ulkona liikuskella.

Mä taidan viettää joka päivä täydellistä päivää: ulkoilua, ruokaa, unta (paljon unta) ja sylittelyä ja silittelyä.

Todellakin! Mua kehutaan tosi hyväksi saalistajaksi. Tosin noi oravat ym. mun on tosiaan käsketty jättää rauhaan, kun ne on kuulemma söpöjä tai jotain. Pari kertaa oon tuonut hiiren/päästäisen ja linnun kotiin. Siitä noi muut ei tykänny yhtään.

Hyvää porukkaa kaikki. Välillä ne jättää mut yksin, kun ne lähtee reissuun, mutta mulla on ollut aina hyvät hoitajat. Mutta silti mä vähän mökötän noille, kun ne tulee kotiin, lepyn kuitenkin nopeasti.

Olis kiva kuulla muidenkin kissakavereiden (ja koirakavereidenkin) kuulumisia. Napatkaahan omistajat tästä haaste mukaan.