Meidän pihassamme on yksi ainoa omenapuu, jonka poikani on saanut lahjaksi ristiäispäivänään…

The post Vähän huonolta näyttää… appeared first on Nelkytplusblogit.

Taannoisella Mäntän -matkalla Marjon kanssa kävimme ennen kotiin paluuta brunssilla  yrittäjäpariskunta Mailis ja Daniel Hlaveckin kutsumana Cafe Alexissa, pariskunnan luotsaaman Hotelli Alexanderin alakerrassa. Valoisan ja raikkaan kahvilan yhteydessä toimii myös Alex lifestyle-liike, jossa onkin mielenkiintoinen valikoima tunnettujen merkkien vaatteita, asusteita ja sisustustavaraa.

 
Runsas brunssi sisälsi puuroa, hedelmiä, jugurttia hillon, granolan, siementen ja marjojen kera, croisantteja, tuoretta leipää leikkeleineen ja jälkkäriksi vielä kreppejä.

Tarjolla on ollut myös  täytettyjä leipiä, uuniperunaa, piiraita, salaatteja ja kakkuja. Listalla on myös pariskunnan oman Leporannan tilan Angus-nautojen lihasta tehtyjä lähilihaburgereita. Brunssin jälkeen ei enää houkuttelevan näköinen burger enää mahtunut, sen sijaan maistoimme vielä maukasta viherpirtelöä. Ostin vielä luomujauhelihaa kotiin Danielin kerrottua karjansa luomulihan laadusta ja lähituotannosta. Jauheliha olikin todella hyvää, paistelin siitä kotona burgerit ja seuraavana päivänä käytin mureaa jauhelihaa vielä pastasalaattiinkin. Myynnissä olisi ollut myös oman tilan luomupaisteja ja -fileitä.

Alex cafe on avoinna  6.30-21.00, jotta hotellin asiakkaita ja muitakin kulkijoita voidaan palvella aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Alkoiko jokin näistä kiinnostaa? Ei huolta, tilaa Alex lifestyle-nettikaupasta. Mailis lupasi lukijoilleni -20% alen nettikaupan normaalihintaisista tuotteista 30.6.2017 asti koodilla astyle.

*Brunssin tarjosi Cafe Alex

Cafe Alex, Kauppakatu 23, Mänttä



Visiting Finland this summer? If you are stopping at Mänttä for the Arts festival or museums, have  a break at Cafe Alex, open from early morning to late night. Owners invited me and my friend for a tasty brunch* to their cafe/lifestyle shop. Besides weekend brunch they serve salads, cakes, pies frappeps and green smoothies. There also on menu burgers made of the meat of their own Angus cattle. You can also shop well know Finnish and European quality brands in the same premises.

* Brunch courtesy of Cafe Alex

The post Alex lifestyle kauppa ja kahvila + alennuskoodi appeared first on Nelkytplusblogit.

On ollut tässä kevään ja kesän aikana paljonkin puheissa etenkin täällä blogimaailmassa kiusaaminen. Kommentoidaan anonyymisti eli nimettömästi jotakin asiatonta minkä olisi voinut jättää sanomatta. Tai sitten rohkeasti omalla nimellä ajatuksella “koska mä voin” ??
Luullaan että koska ollaan täällä somessa niin voi sanoa ja tehdä mitä huvittaa semmoiselle joka uskaltaa olla esillä tai laittaa itsestään kuvia vaikka joka kurvi ei olekkaan kuin suoraan voguelehden kannesta mutta kaunis silti, koska jokainen on!!! Tai jollekkin joka uskaltaa näyttää kaunista kotiaan tai käydä jopa jo kolmannen kerran reissussa vuoden sisällä, onhan se jo törsäämistä ja vähintään vaan lottovoittajien oikeus.

No ketä nämä kiusaajat sitten ovat? Paha mennä sanomaan varmasti koska en tiedä. Inhoan ihmisiä jotka puolesta sanasta jo muodostavat toisen ihmisen kokonaisen päivän. Luulevat tietävänsä kysymättä tarkkaan. Mutta ilkeitä nämä ihmiset ainakin on! Kateellisiakin, luulen (mutta en tiedä) koska omassa elämässä ei uskalletakkaan tai olla uskallettu toteuttaa sitä elämää mitä somesta sitten itseensä imetään vaikkapa se oliskin sitten kuinka pöyristyttävää muka… Vai onko totuus se että sitä kadehditaan ja juuri sitä oisi kiusaaja itsekkin halunnut mutta ei uskaltanut?
Mutta onhan sitä ainakin seurattava ja laitettava kommenttikin, koska tämä ihminen luulee olevansa siihen oikeutettu?! Miksi edes lukea blogeja tai seurata ihmisiä jotka ärsyttää? Saatikka sitten viitsiä kommentoida niille? Miksi nähdä se vaiva?

Halusin lähteä ottamaan tähän kantaa nyt koska aihe on minulle todella ajankohtainen. Iltasella ennen nukkumaan menoa risteili ajatuksia päässä kun laivoja satamassa ja yritin nukkua osan tunnekuohuistani pois. Haluan ottaa kantaa vähän toisenlaisesta näkökulmasta!

Miltä sinusta tuntuisi että sinun elämääsi/perhettäsi hyvin tuttu/tutut ihmiset seuraavat ainoastaan suurimmaksi osaksi somen kautta? Sitten näistä somen päivityksistä ja blogipostauksista tehdään sinulle persoona kartoitus  niinkuin rikospoliisit tutkiessaan rikoksia. Otetaan ja halutaan ottaa kärkkäästi ne asiat sieltä pinnalle mitkä eniten ärsyttää näitä stalkkereita.
Että tämä on jatkunut jo ennen some aikaakin, toisella tavalla ja nyt alan olemaan asiaan tosi väsynyt ja surullinen!

Olen työtön, käyn kahvilassa, ostan kengät ja lähden etelänmatkalle, siinäpä ainekset jo kunnon märehdintään ruudun toisessa päässä. Kuinka tämä kehtaa tämmöistä elämää viettää, mies käy raatamassa töissä ja tämä vaan elää vapaata ihanaa elämää???

Entäs se totuus? Onko sillä mitään väliä tämmöisille ihmisille? Sille joka on halunnut saada syyn siihen että voi purkaa oman elämänsä katkeruuttaan johonkin toiseen.

Mitäs jos tämä työttömyys on niin iso ja vaikea asia että on jopa sairastunut masennukseen mutta saa voimansa kirjoittamisesta ja kaiken kauniin kuvaamisesta? Syö oikeassa elämässä mielialalääkkeitä ja soimaa itseään tilanteesta aivan tarpeettomastikkin mutta ei halua sitä puolta näyttää somessa kaikille ihmisille, koska se ei niille kuulu. Se kuulu niille jotka haluaa välittää oikeasti, jotka koskettaa olkapäästä ja antaa nenäliinan kun ihan oikeasti itkettää eikä vaan hymiönä ruudulla.
Entä jos kahvilan pöydän toisella puolella istui joku, joka ei halunnut kuvattavan tai mainittavan itseään ja oli maksanut kahvit ja pullat? Entä jos kengät on ostettu äidin rahoilla joka halusi sen tehdä? Etelänmatka ollut miehen päätös joka on nyt niitä töitä raatamiseen asti tehnyt ja saanut sen osittain lahjaksi?

Tai entäpä kauhuskenaario? Tämä ihminen ei edes mieti töihin paluuta ja nauttii siltikin elämästä täysin rinnoin eikä päätös häiritse ketään muutakaan perheessä. Kävi yksin miehensä rahoilla kahvilla ja tunsi juuri sillä hetkellä tarvitsevansa sitä hetkeä enemmän kuin muuta ja oli tapahtumasta niin onnellinen että siitä onnellisuudesta sai nauttia muukin perhe. Löysi alennusmyynnistä kengät, nappasi kuvan, laittoi sen someen eikä edes miettinyt että ruudun toisella puolella olisi joku jolle tämä asia kuuluisi. Pakkaa mukaansa aurinkorasvat kuukautta aikaisemmin koska on niin innoissaan tulevasta matkasta joka on maksettu penniä venyttäen ja jätetty muita laskuja maksamatta sen takia.

Kellä ihmisellä on oikeus lähteä spekuloimaan toisten elämää? Arvostelemaan toisten ratkaisuja? Koko ajan ja joka asiasta!!! Tuntuu kauhealta välillä miettiä että miten jotkut ihmiset ei osaa nähdä hyviä asioita enemmän kuin pahoja! Molemmissa esimerkeissä on totuuksia ja mielikuvitusta, mutta mua kyllä täällä jo helpottaa vähän sydämen kiristys kun saan tuotua tämän asian esille vihdoin! Hyvä, paha some ♥

Entäs sitten jos tämmöiset ihmiset vaan jättäisi rauhaan meidät pöyristyttävän kauheat edesvastuuttomat somen käyttäjät ja vaan keskittyisi enemmän omaan elämäänsä mutta silti ihan itsensäkkin takia yrittäisi ymmärtää edes puolittain että kaikki asiat ei välttämättä tule julki somessa. Täällä on kyllä varmasti paljon aitoa elämää nähtävillä mutta ei tämä ole kirjanpitoa sitä lukeville ihmisille eikä me olla vastuussa näyttää tiliotteita tai kertoa asioista juurta jaksain. Meillä on oikeus paljastaa vaan sen verran kun halutaan omasta elämästä eikä ne paljastukset ole yhtään sen epäaidompia kun asiat OIKEASSA elämässä, siellä vaan eletään se elämän jokainen sekuntti oikeasti.

Omistan vielä oikeuden päättää yhdessä perheeni/mieheni kanssa meidän perheen rajoja. Meitä on kaksi aikuista ihmista jotka tietävät kyllä kuinka paljon toiselle on tarpeeksi tai jos ei tiedetä, me keskustellaan tai otetaan pieni kina ja sitten tiedetään varmasti Kumpikin kantaa vastuunsa omista tekemisistä eikä me tarvita puolustajia kummankaan selän taakse, mutta oikeita elämän tukijoita ja murheiden jakamista me tarvittaisi. Aitoa välittämistä ja koskettamista myös lapset!

On täysin vieras ajatus minulle että kun olen työtön, tarvitsisi minun laittaa ulkopuolelta tulevasta painostuksesta itseni jalkapuuhun ja syödä näkkileipää, itkeä verta ja ainakin olla olematta onnellinen. Tätä ei toivo mieheni eikä lapseni ja silloin tämä ei pitäisi olla kellekkään muullekkaan ongelma?! Olen puhunut ja huojentunut, mutta vieläkin surullinen, varmasti pitkään….

Kysytäänhän niiltä rakkailta lähimmäisiltä/sukulaisilta aidon oikeasti kasvokkain mitä kuuluu? Ja kuunnellaan vaan se mitä se ihminen vastaa eikä lähdetä jatkamaan tarinaa omalla kynällä, kiitos ♥

Kiitos kaikki ihanat siellä, keitä tämä asia ei koske mutta tiedän jo valmiiksi saavani tukea, olette maailman tärkeimpiä juuri tällä hetkellä ♥

The post Kiusaamista on monenlaista! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post DIY:Kuormalavasohva appeared first on Nelkytplusblogit.

The post PIENI ON KAUNISTA appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Rhodoksella on kivaa appeared first on Nelkytplusblogit.

Toivottavasti ette ala jo kyllästyä, mutta me ollaan taas juhlittu. Eikä nämä pippalot nyt vieläkään tähän loppuneet. Ei meidän elämä yleensä ihan tälläistä juhlaa ole, mutta nautitaan nyt kun on syytä juhlia.
Tällä kertaa saimme juhlia kummipojan valmistujaisia- hänestä tuli talonrakentaja. Hieno ammatti, olen ylpeä sinusta Juuso <3

Juhlia vietettiin viime sunnuntaina perheen kotona. Suunnitelmissa oli ulkojuhlat, koska porukkaa oli kohtuullisen reippaasti ja heillä on ihanan kokoinen piha, siis aivan täydellinen juhlia ajatellen. Harmi vain, että jälleen kerran sade yritti pilata suuret suunnitelmat, mutta emme lannistuneet sen edessä. Pieni kesäsade tuskin ketään haittaisi, tosin se hirmumyrsky joka iski paikalle samaan aikaan minun kanssani, ehkä hieman hillitsi suurimpia tanssiaisia.
Grillasimme, tai siis isäntä grillasi ja me muut söimme ja seurustelimme pihalla sateesta huolimatta. Onneksi iso katos/varjo piti juhlaväen hameen helmat astetta kuivempina ja tunnelman iloisena. Kakkukahvit ainoastaan siirryimme nauttimaan sisätiloihin.
Sankari oli tyytyväinen, samoin juhlaväki. Ihan onnistuneet bileet siis. Ja minä sain vielä vauvankin kainaloon, ei voi valittaa <3

Minun on nyt pakko vinkata tuosta valkoisesta mekosta, jonka olin edellispäivänä ostanut Mangon alennusmyynnistä 20e hintaan. Aivan täydellinen, käykää ihmeessä hakemassa omanne vielä pois, jos niitä vielä löytyy. Tämä on hieman paksumpaa kangasta, joka tuntuu ihanalta päällä, olen rakastunut <3 Menee juhlissa ja vapaalla, tennareilla ja korkkareilla, koruilla tai ilman, tarvitseeko sitä muuta?

Toinen hehkutuksen aihe on Juicy Couturen  Viva La Juicy Sucre tuoksu, joka on herkullinen niin tuoksunuoteiltaan kuin pullon ulkoasultaan, vai mitä olette mieltä?
Noin viisi tai kuusi vuotta sitten kun sain ensimmäisen Juicyn tuoksu, ihastuin siihen välittömästi. Sen jälkeen olen omistanut useamman pullon kyseisiä tuoksuja, ja tämä on yksi suosikeistani. Täältä löydät aikaisemman postauksen edellisestä Juicyn tuoksusta.

Tuoksu on onnistunut muunnelma klassisesta Viva La Juicy-tuoksusta. Täynnä makeiden ja herkullisten kukkien ja hedelmien, santelipuun ja vaniljan yhdistelmää.Ensituoksu on hedelmäisen herkullinen, siitä pitää huolen mandariini, punaherukkaa ja gardenia.
Sydäntuoksussa ihastuttaa appelsiininkukka ja Sambac-jasmiini sekä persikkanektari.
Tuoksu pehmenee ja saa lämpönsä santelipuusta sekä vaniljauutteesta, viimeisenä voit aistia vielä kaakaopavun vienon tuoksun.
Leikkisä ja herkullinen tuoksu on kuin tehty naiselle joka nauttii hetkessä elämisestä.
“Viva La Juicy Sucre on riippuvuuden uusi muoto. Se on kuin kuorrutteen ensimmäinen ahnas lipaisu: turmeltunut, kermainen ja pehmeä” Näin sanoo parfymööri, Honorine Blanc ja minusta tuo kuvaa kyllä ihan loistavasti kyseistä tuoksua.
Joko olette käyneet tuoksuttelemassa tätä ihanuutta, tai oletteko kenties jo omanne hankkineet? 

Hups, kuvat näyttävät tällä kertaa olevan aika kuoharipainoitteisia, mutta koska muistikortti ei taaskaan suostu luovuttamaan kaikkia otoksia käyttööni, niin näillä mennään. En ymmärrä mitä se pihistelee.
Täytyy varmasti tehdä eroanomus kysiselle kortille, kun on ollut hankala ensipäivistä alkaen.

Oikein ihanaa päivää teille jokaiselle, sateesta huolimatta. Täällä ainakin sataa.

The post Vielä yhdet, tai kahdet, tai… appeared first on Nelkytplusblogit.

Heips!

Ilmoja on pidellyt. Täällä kaakossa alkoi se luvattu parin päivän sade. Yksikin päivä olisi riittänyt, kiitos. Mutta näillä mennään. Toivottavasti satelee nätisti, että alppiruusut eivät ota nokkiinsa.

Vielä on pakko laittaa tähän näitä Länsipolulla napattuja kuvia. Länsipolku on tällä hetkellä suosikkialueeni puutarhassamme. Siellä näyttää ja tuoksuu hyvälle.

Maanantai oli ihana puutarhapäivä ja kuvasin näitä tämän päivän kelejä silmällä pitäen varastoon..

Tämmöinen kuvapläjäys tällä kertaa! Mukavaa tiistaita!

The post Kerta kiellon päälle! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kuolanpioni appeared first on Nelkytplusblogit.

Hei!

Tänään oli kaatosadepäivä. Meni sisällä huiliessa ja möllöttäessa. Onneksi otin eilen kuvia puutarhasta varastoon, niin on materiaalia jemmassa bloggailua varten.

Mies ja tytär rakensivat eilen Lillevillan edustan pikkuterassille ja portaille pohjan. Tuossa se kuivuu seinustaa vasten taustalla.

“Tukka putkella” on Mikinkin mentävä, jotta ehtii kaiken..

Mukavaa iltaa!

The post Tukka putkella on mentävä! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Kylässä kauniissa rintamamiestalossa appeared first on Nelkytplusblogit.

Niin, nyt kun on valoa, lämpöä ja runsasta kauneutta, muistikortille tallentuu kaikkea muutakin ja sitä haluan jakaa tänne blogin puolellekin. Lisäksi on tullut suunniteltua iltaisin kesälomamatkaa ja ollut erilaisia kivoja tapahtumiakin, joista olen halunnut kertoa. Ne myös vievät ruokapostauksien tekemiseltä aikaa. Ruokapostaus kuitenkin pitää ideoida, tehdä reseptiikka, valmistaa ruoka, stailata, kuvata, editoida kuvat, kirjoittaa postaus, oikolukea, korjata näppäily-, ajatus- ja oikeinkirjoitusvirheet ja miettiä voiko reseptiä vielä vähän parannella ja selkeyttää, hioa tekstiä vähän sujuvammaksi ja katsoa vielä lopuksi näyttävätkö kuvat yhdessä hyvältä blogissa vai pitäisikö jokin kuva vaihtaa tai jättää pois… Mutta on näitä reseptejä kesän mittaan siis tulossa viimeaikaista useammin. Kuvia on runsaasti otettuna ja reseptit odottavat vain puhtaaksikirjoittamista.

The post Juhannusruokaa; seitsemän yrtin salaatti ja juustoinen avoburger | Open sanwich with the prettiet salad appeared first on Nelkytplusblogit.

Pitäisi ilmeisesti useammin luottaa omaan makuun ja taitoon tehdä hitsin hyvää ruokaa

The post Ruokavinkki juhannukselle appeared first on Nelkytplusblogit.

Kylmäsavustettua lohta ja tagliatellea. Se on pastaruoka ja mahtuu sarjaan helppo pastaresepti.

Miksi? Koska tämä pastaruoka näki ensi-iltansa Saanatunturin juurella, Kilpisjärvellä.

Miksi vielä? Vastaan että Kilpisjärvellä sijaitsevan ainoan kaupan, K-Market Kilpishallin, Kilpislihan heput ovat kylmäsavustaneet lohen aivan kuin sen pitääkin. Lohen koostumus verrattuna muiden markettien vakuumiloheen. Sekä väri, tietenkin maku sekä täydellinen suolaus.

Helppoa valmistaa nopea lohipasta ja ei lisättyä suolaa.

• pastaa 400 g (tagliatelle, spagetti tai vastaavaa )
• kylmäsavulohta 300 g
• salottisipulia 1 kpl
• chili-tuorejuustoa 0.5 pkt ( Pirkka tai vastaava )
• sitruunanmehua 2 rkl
• voita 2 rkl
• kermaa 1 dl

1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja vähennä 3 minuuttia kunnes kiehuu. 
2. Lisää keitinveteen 1 rkl voita.
3. Pilko salottisipuli ja kuullota voin kanssa pannulla. 
4. Pilko kylmäsavulohi sekaan ja paista hetki. 
5. Lisää tuorejuusto ja kerma, kiehauta.
6. Kaada pastan keitinvesi pois. 
7. Lisää pastan sekaan ja nostele kunnolla sekaisin. 
8. Purista sitruunanmehua 2 rkl sekaan. 
9. Valokuvaa vasten Saanatunturia tai vastaavaa ja nauti terassilla.

The post Saanatunturin pasta – kylmäsavulohipasta appeared first on Nelkytplusblogit.

..

…Koska Paula 70 v. Sydämelliset onnittelut ❤

The post Oli pakko…. appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime viikolle saatiin vihdoin sovittua treffit tuttujen, tämän alueen bloggaavien naisten kanssa, joista jo tullut ystäviä näiden lukuisten tapaamisten aikana. Tiedossa on aina pitkä ja rento tapaaminen sekä nyyttäripöytä josta ei ikinä puutu mitään muuta kuin itsekuri
Kuuden naisen joukkoon kerkiää mahtumaan paljon myös ruokavalio ja allergia rajoitteita, joten tämä tekee välillä tuomisista haastavaa. Tällä kertaa päätin ottaa sekä gluteenittoman ja vegaanisen huomioon. Citymarketin karkkihyllyllä olin bongannut jo aikaisemmin hienosti ja selvästi merkityt 100% vegaaniset irtokarkit, joten helppo ja nopea, ihan mun juttu! Karkit pussiin ja haasteesta 1/2 suoritettu!

Myyjän erinomaisella avustuksella löysin ihan erikseen hyllytetyt gluteenittomat makeat tarjottavat, sämpylät ja keksihyllyn. Pienen hetken tuumattuani päätin valmistaa helpon ja nopean gluteenittoman mansikkakakun. Nappasin mukaani valmiskakkupohja paketin ja keksihyllyltä dominopiparin näköisiä vaniljakeksejä.

Vielä kylmähyllyltä 2prk kermaa ja marjatorilta kaupan pihalta mansikoita litra. Kakkuhan oli miltei valmis
Kotona vatkasin kerman johon lisäsin vähän sokeria sekä vaniliinisokeria. Kaapista löytyi mehukattia jolla kostutin kevyesti kakkupohjia. Sitten vaan kakku kasaan. Pohja, kostutus ja kermapursotus sekä mansikoita viipaleittain. Keskimmäinen pohja vain kevyesti painettuna päälle, halusin kakun jäävän ilmavan näköiseksi. Toiseen väliin sama juttu ja päälle loput kermat, kokonaisia mansikoita ja murustin pari piparia koristeeksi ja pari tökkäsin kokonaisena mansikoiden väliin. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty että kakku vie kielen suusta… :)♥

Kakku kainaloon ja treffeille!

 Perille päästyämme Marikan koti oli jo itsessään kuin yksi iso jälkkäri, ainakin silmille ♥ Vanhat kaapit voisin vaikka heti raahata kotiini sekä lukuisat ihanat astiat ja se tunnelma ♥
Niin ja tuo mehu oli niin namia. Emännän keittämää raparperi viinimarjamehua. Kiitos Marika monesta lasillisesta!!

Siinä me sitten syötiin, syötiin ja syötiin! Ja juteltiin, niin ettei melkein kukaan saanut suun vuoroa. Ihasteltiin ja syötiin. Välillä otsaan kasvoi ryppyjä ja muutama neuvo lausuttiin ilmaan, sitten taas syötiin. Oli ihanaa ♥
Tunnistin taas vahvasti sen onnekkuuden kun rohkaistuin alkamaan bloggariksi. Tämä on antanut valtavasti mun elämään sisältöä. Se että nautin suunnattomasti kirjoittaa on jo yksin suuri mielihyvä, mutta mitä saan maailmalta takaisin en olisi ikinä uskonut ♥ Kiitos sinulle siitä lukijani ja tukijani ♥

 Lopuksi fiilisteltiin ilta aurinkoa boheemissa puutarhassa, joka on vaan niin wau! Marikan kotona vallitsee rento ilmapiiri joka yltää sisustamiseen asti. On osattu mielettömällä taidolla sisustaa kotia niin ettei sieltä näy liika yrittäminen. Kaikki on just tämän perheen näköistä ♥

Kiitos ihanat blogiystäväni Krisse, Jessica, Laura ja tietysti treffien emäntä Marika ♥

P.S Eilisestä selvitty! On aika laittaa elämässä asioita tärkeysjärjestykseen ja negatiiviset ihmiset omaan lokeroonsa. Kiitos kaikille kommentoijille, sain kulutettua nenäliinoja kasan ♥ Olette ihania!

OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE ♥ NAUTTIKAA TOISISTANNE ♥

The post Gluteeniton mansikkakakku ja blogitreffit ♥ appeared first on Nelkytplusblogit.

Tällä matkallamme on vain silmillä pintaa katsoen näyttäytynyt täydellinen perhe jo lentokoneessa. Olen törmännyt heihin pari kertaa myös Rhodoksen vanhassa kaupungissa ja he muistuttavat James Ivoryn ohjaaman elokuvan Hotelli Firenzessä hahmoja, sävy sävyyn istuvissa rypyttömän pellavaisissa vaaleissa vaatteissaan, kuin he juuri olisivat asettumassa kesäiselle picnikille Englannin vehreillä nummilla, nauttien palvelijoiden tarjoamasta teehetkestä ja heidän kotinsa jylhän komean kartanon häämöttäessä siluettina taustalla. 

Heidän vaatteissaan on sama persoonallinen tyyli, pastellia ja valkoista, naisilla hörhelöitä ja helmet kaulassa, miehellä vaaleaa ja myöskin pastellia, kaikki vaatteet kuin maagisin taikakeinoin täysin rypyttömiä, kuin vanhan ajan aristokraatteja päivitettyinä nykyaikaan.

Pyysin lentokoneen pienessä tilassa miestäni auttamaan toisen sukan jalkaan ja mitä sivusilmällä näinkään. Täydelliset ihmiset ja heistä äiti ja tytär, katsoivat sukkiani, sitten toisiaan ja tirskahtivat epäuskoiseen nauruun. Wonder Woman sukka edusti tuolla hetkellä aikuisiällä tapahtuvaa “lapsuuden loppua”. Joku asia on sinulle merkityksellinen ja ihana, kunnes joku ihminen tulee osoittamaan asian jollain lailla huvittavaksi ja tuossa pienessä hetkessä jokin särkyy, näet itsesi selkeästi muiden ihmisten kautta, koomisena ja huvittavana hahmona ja tunnet olosi kiusaantuneen kömpelöksi. Jatkossa Wonder Woman sukat eivät ole enää viattomat, hauskat ja pehmoiset, vaan muistuttavat muiden ihmisten naurusta ja siitä, että mikä minusta on söpöä, on jollekin toiselle jotain hilpeän huvittavaa

Katsoin heitä takaisin ilmaisten, että huomasin heidän “sukkapilkan”ja mietin miten muutamassa sekunnissa voi onnellinen tilanne muuttaa suuntaa. Tilanne oli, kuin punaisille paljetti Uggeille useamman kerran julkisesti ihmisten nauraminen olisi toistunut. Tunsin hetken myöskin olevani taas se pieni tyttö jonka posket loimottavat punaisena korventavasta häpeästä, pidättäen sisäisiä kyyneliään, jottei kukaan näkisi nöyryytystäni ja lapsuuden tilannehan oli tuo klassikko, pesäpallojoukkueeseen viimeiseksi valituksi tuleminen, se hetki kun mieli oivaltaa, että elämä on välillä julmaa ja kun oman perheen antama rakkaus ei täysin toimikaan panssarina ulkopuolisten ihmisten pilkalle. Se hetki, kun oivaltaa ettei täydellisiä ihmisiä olekaan olemassa. 

Mitä tunteita teksti teissä herätti, oletko ollut vastaavassa “sukkatilanteessa”, huomannut sivusilmällä miten sinulle nauretaan? Oletko tehnyt asian naurajille tiettäväksi vai nuollut haavojasi hiljaa syrjässä tai nauranut ihmisten typeryydelle, ollut vahva. Yksi asia kuitenkin on pakko sanoa, tälläiset hetket muistaa lapsuudestaan ikuisesti, nyt aikuisena onneksi se kirvely kestää vain hetken. Silti aihe oli mielestäni postauksen arvoinen, ihminen on tekojensa mitta, ei sanojen tai ulkoisten ominaisuuksien. 

Ihanaa päivää Suomeen, täällä Rhodoksella jo nyt aamusella +24 astetta lämmintä. Ihmismieli on kuitenkin siitä jännä, huomenna kun on kotiinpaluu, niin sitä jo kovin haikailee kotiin. On koti-ikävä ja se johtunee, että karvaolentojakin alkaa olla iso ikävä.

The post Täydelliset ihmiset appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Meneekö hermot perunoita rapsutellessa vai eivätkö kätesi kestä sitä? appeared first on Nelkytplusblogit.

Linda asuu Vietnamissa -blogin Linda antoi blogilleni Liebster Awardin, kiitos Linda! Sain sen jo alkuvuodesta 2017, mutta silloiset jutut Balin reissusta ja sittemmin myös Hong Kongista saivat unohtamaan koko haasteen. Kunnes nyt täällä Lilltervon rannalla se muistui mieleeni.

Haasteen tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä ‘uusille’ blogeille, ja vaikka tässä ollaan blogimatkaa taitettu jo reilu kaksi vuotta (kiitos ihanat lukijat), päätin ottaa haasteen vastaan.

Liebster Awardin säännöt: 

• Kirjoita postaus palkinnon saamisesta ja julkaise se blogissasi
• Kiitä henkilöä, joka nimitti blogisi ja linkkaa hänen bloginsa postauksessasi
• Lisää blogiisi Liebster Awardin logo osoitukseksi palkinnosta
• Lisää postaukseen myös palkinnon säännöt
• Vastaa palkinnon antajan esittämiin kysymyksiin
• Nimitä 5-11 uutta blogia
• Keksi kysymykset bloggaajille, jotka nimität
• Ilmoita nimityksestä valitsemillesi bloggaajille ja linkkaa oma postauksesi heille
• Linkkaa Liebster Award -postauksesi myös sinut nimittäneen blogin postaukseen (eli esim. tähän)

Tällä hetkellä meidän family elää jossain välitilassa, eli ei (ehkä) enää Thaimaassa, mutta ei vielä seuraavassakaan kohteessa (joka on vielä salaisuus), joten annan vastaukset nyt Thaimaa -näkökulmasta.

Lindan minulle esittämät kysymykset (sisältää joitain paljastuksia):  

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi? 

Kolme juttua; se lämpö ja aurinko, sekä ne ihmiset. Vaikka monesti sanotaan thaimaalaisten olevan kiinnostuneita vain rahasta, niin enpä ole koskaan saanut yhtä valloittavia ystäviä, kuin viimeisen kolmen vuoden aikana. Ja moni heistä paikallisia.

2. Entä ikävintä?

Näitä asioita ei välttämättä kahden viikon lomalla huomaakaan, mutta ikävimpiä asioita on kaksi, joitten välillä on hankala päättää kumpi on pahempi; korruptio vai sananvapaus (tai sen puuttuminen).

Varsinkin Etelä-Thaimaan saarien osalta puhutaan paljon mafiaperheistä, ja esimerkiksi virkamiesten korruptoituneisuudesta. Voisinpa sanoa sen olevan vain huhupuhetta, mutta en voi. Rahalla voi selvitä ongelmista, mutta toisaalta myös rahan kiilto silmissä virkamiehet saattavat keksiä maksunaiheita. Yleensähän näihin asioihin ei lomallaan törmää (me ollaan menetetty poliisille vain 500€ koko asumisen aikana), mutta ei se enää yllätäkään.

Sananvapaudesta sen verran, että todellista sellaista ei ole. Kaikenlainen kuningashuoneen ja valtaeliitin arvosteleminen tai toimien kyseenalaistaminen saattaa ihan oikeasti johtaa vankilaan. Ja tätä todella valvotaan.

Tulen kirjoittamaan näistä vaikeistakin aiheista vielä myöhemmin, joten pysykää kuulolla.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Mulla on joku kummallinen Panama- kuume ollut jo pidempään (johtuukohan Pako-sarjasta?), joten varmaan sitten sinne. Olisihan se nasta edes nähdä.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Viime vuodet on tullut pyörittyä Suomen lisäksi Kaakkois-Aasiassa, mutta vasta yhden kerran Balilla. Ja vaikka Bali herätti myös ristiriitaisia tuntemuksia, menisin sinne kiljuen uudestaan. Ja menenkin, epäilemättä.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Uusia perunoita ja HK:n blöötä. Ja jälkimmäinen ehdottomasti kylmänä ja kotisinapilla maustettuna suoraan pötkönä suuhun vain. Äijämeininkiä, vai mitä?

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tähän pitäisi sanoa, ettei koskaan pitäisi sanoa että ei koskaan. Mutta en sano, vaan sanon että hyvin suurella todennäköisyydellä en. Tällä hetkellä nautin ‘kesäparaislaisena’ Suomen kesästä, mutta ihmettelen myös minkä ihmeen takia ollaan taas päädytty viettämään täällä melkein kolme kuukautta.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Mun mielestä ehdottomasti Songkran, eli Thaimaan uusi vuosi, jota vietetään huhtikuun puolenvälin paikkeilla. On vaikea kuvitella miltä tuntuu maailman suurin vesisota, ellei sitä pääse itse kokemaan. Se on aivan hullua ja toisinaan vähän vaarallistakin. Mutta hauskaa yhden päivän. Ei kuitenkaan pidempään mulle, kiitos.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Kaikki sujui jopa yllättävän jouheasti, joten siitähän se rohkeus vain kasvoi. Ensimmäisen riskinoton jälkeen tuntuu, että mikä tahansa voi olla mahdollista. Pitää vain tehdä päätös ja lähteä kulkemaan sitä kohti.

Vaikein juttu ehdottomasti oli esikoisen Suomeen jääminen. Mutta sekin on kääntynyt jo iloksi siitä, että myös poikaa on purrut matkailukärpänen ja maailmannäkemisen jano kaikkien Aasiassa vietettyjen kuukausien aikana. Otan siitä pienen kunnian.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämän hetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti ja sitä kohti tässä mennään. Mutta yksi osoite kerrallaan. Nyt ollaan Paraisilla kesä, syksymmällä siirrytään uuteen kohteeseen, josta ajatus syntyi kyllä enemmän kuin puskasta. Mutta siitäkin myöhemmin lisää. Kiinnostavia vaihtoehtoja uudelle kohteelle on vaikka miten paljon, se tästä tekeekin haastavaa. Mutta Samui on sydämessä pysyvästi ja voi olla että palataan sinne vielä.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Se hetki, kun rakas ja paljon ikävöity esikoinen asteli Samuin lentokenttäramppia ylös vetäen matkalaukkua perässään. Näitä hetkiä odotan aina kuin kuuta nousevaa, sillä mikään ei ole perhettä tärkeämpää. Meillä on loistava tiimi.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Aion. Kesän aikana pyörähdetään Teneriffalla, siitä sitten Koh Phanganille ja Samuille tietty moikkaamaan ystäviä. Ja se mihin lähitulevaisuus meidät nyt sitten lopulta sijoittaa, vaikuttaa myös tuleviin reissuihin. Mutta niitä tulee varmasti.

Haluan osaltani antaa tunnustuksen seuraaville blogeille:

1. Konalla. Seuraan mielenkiinnolla nelihenkisen perheen muuttoa Havaijille, sillä hei, Havaiji! En ole koskaan siellä käynyt, haluaisin kyllä, joten siksikin olen jäänyt koukkuun tähän blogiin. Tällä hetkellä perheessä luovutaan Suomesta, eikä se tietenkään ole pelkästään helppoa. Luopuminen ei koskaan ole.

2. Merkintöjä Panamasta. Kuten mainitsin, mulla on kummallinen Panama-kuume, ja siksi lueskelen Jennin merkintöjä elämästä Panamassa. Mielenkiintoista!

3. SlowDownUnder. Minttu on miehensä kanssa kierrellyt Australiaa ristiin rastiin jo melko pitkään, ja olen seurannut heidän seikkailuaan. Musta tuntuu että meissä on jotain samaa kulkurimaisuutta, ja nälkä on kasvanut syödessä. Odotan mielenkiinnolla, mihin heidän kompassinsa tulevaisuudessa osoittaa.

4. Matkaopas vapauteen. Matkaopas vapauteen -blogin Rosita on inspiroiva persoona, joka viettää myös valtaosan vuodesta muualla kuin Suomessa, viimeksi Australiassa. Vaikka Rosita tällä hetkellä hengähtääkin Suomessa, niin lähtö on varmaa. Odotan mielenkiinnolla mihin nainen seuraavaksi suuntaa. Rositalta myös loistavia vinkkejä pennin ja matkojen venyttämiseen, kannattaa tsekata!

5. Operaatio varpaat mereen. Tämä blogi on itselleni vielä uusi tuttavuus, mutta Senor Rose kertoo elämästään Espanjassa, ja aihe kiinnostaa kovasti. Saa nähdä ottaako Senor Rose haasteesta kopin.

Minun kysymykseni ovat:

1. Mikä on parasta tämän hetkisessä (tai siinä josta juuri lähdit) asuinmaassasi?
2. Entä ikävintä?
3. Mikä on ollut kaikista käymistäsi maista mieleenpainuvin?
4. Mihin maahan et matkustaisi? Miksi?
5. Mitä asioita kaipaat Suomesta?
6. Mikä on ollut pelottavin tapahtuma uudessa asuinmaassasi?
7. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin tämän hetkisessä (tai edellisessä) tai Suomessa?
8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?
9. Kuinka ulkomailla asuminen on muuttanut elämääsi?
10. Nimeä kolme kauneinta rantaa, jossa olet käynyt?
11. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Onnea tunnustuksen saaneille! Seuraan mielenkiintoisia kuvioitanne jatkossakin.

Ihanaa juhannusta kaikille!

The post Liebster Award – 11 pientä paljastusta appeared first on Nelkytplusblogit.

Sain muutamia viikkoja sitten Santa Marialta mielenkiintoisen kutsun osallistua bloggaajille järjestettävään ruokakuvauksen opastukseen. Minähän rakastan valokuvien ottamista ja monessakin suhteessa kaipaan lisäneuvoja miten kehittyä paremmaksi kuvaajaksi myös ruokakuvien suhteen. Vaikka en olekaan ruokabloggaaja pidän hyvästä ruoasta ja ravintola-annosten lisäksi tulee oman keittiön aikaansaannoksista napsittua kuvia myös sekä tänne blogiin että Instaan. Ravintolassa kuvausmahdollisuudet valaistuksen sekä puitteiden suhteen ovat rajoitetut mutta omissa ruokakuvissa olisi kiva onnistua ja välittää myös muille herkullinen tunnelma kuvan välityksellä.

Saimme aluksi pienen esityksen Santa Marian Aasian mauista. Me suomalaiset olemme Aasian matkailun myötä löytäneet muutkin itämaiset, eksoottiset ruoat kuin perinteisen kiinalaisen. Kirpeät maut, wasabi, inkivääri, korianteri ja chili ovat minullekin tuttuja. Kovin tulista chiliä pyrin välttämään mutta miedompi kuuluu omaan ruoanlaittooni kyllä mukaan. Kookosmaito antaa ruoalle ihanan lempeän maun ja sillä on myös terveysvaikutuksia. Kookomaito nimittäin alentaa kolesterolia, sisältää runsaasti magnesiumia sekä seleeniä. Ihan huippu tuote siis! Käytän sitä mm. keitoissa.

Ja sitten käytiinkin tosi toimiin. Alex Nurmi kertoi muutamia hyvinkin mielenkiintoisia juttuja liittyen kuvattaviin ruoka-annoksiin. Kasviksia voi ryöpätä suolavedessä jotta ne saa näyttämään ruokakuvissa mahdollisimman luonnollisen värisiltä. Salaatin ja kasvisten pintaan on hyvä suihkauttaa vettä tai öljyä juuri ennen kuvaamista niin saa tuoreen vaikutelman annokseen. Tuntui hassulta, kun Alex mainitsi etteivät ammattimaisten ruokakuvien annokset todellakaan ole syötäviä koska niitä ei ole valmistettu ihan loppuun saakka.

Pyrin itse aina kyllä valitsemaan oikeat ja ruoan tunnelmaan sopivat astiat mutta en ole selkeästi osannut ottaa oikean kokoista lautasta. Ruoka näyttää kuvissa paljon paremmalta pienellä kuin isolla lautasella. Pakko myöntää, että olen itse joskus jossain salaattikulho kuvassa joutunut “huijamaan rutatulla talouspaperilla” salaattikulhon pohjalla sitä ettei tekemäni salaattiannos näyttäisi niin pieneltä kuvassa. Em. jälkeen salaatti on toki vielä ihan syömäkelpoista

Pitäisi myös muistaa ettei tuppaa ruokakuvia liian täyteen kaikkea rekvisiittaa vaan antaisi itse annoksen olla pääosassa kuvassa. Olen vähitellen oppinut myös huolettomuuteen ruokakuvissa eli piirakka voi olla koskettu ja silti siitä saa hyvän, makoisan kuvan. Toki Alex korosti sitä, että se piirakka kannattaa kuvata myös koskemattomana niin sitten nekin kuvat on tarvittaessa olemassa.

Seuraavaksi pääsi vauhtiin Fotonokan valokuvaaja Kristiina Hemminki. Kristiina oli erittäin inspiroiva puhuja ja hän puhui riittävän “kansantajuisesti”. Joskus valokuvaopetuksissa mennään niin syvälle että tunnen olevani ihan ulalla kun en ymmärrä kaikkea.

Kristiina korosti luonnonvalon käyttämistä ja vain yhtä valolähdettä ettei kuvassa ole eriväristä valoa. Kuvaamisessa varsinkin talvella luonnonvalon käyttäminen on haastavaa mutta yllättävän paljon valoa silloin tulee ja kuviahan voi ottaa myös varastoon. Kristina myös korosti sitä miten tärkeitä varjot kuvissa olisivat, että esimerkiksi omena näyttäisi pyöreältä. Ihan suoraan ylhäältä kuvattuna annoksia myös tulisi välttää ettei ruoka näytä ihan litteältä.

Kristina puhui myös siitä miten riittävää syväterävyyttä ruokakuviin ei saada kännykkäkuvilla vaikka itse kamerat puhelimissa hyviä ovatkin. Myös jalustan merkitystä hän korosti koska luonnonvaloa on niin vähän ja kameran tulisi silti pysyä vakaana pidemmälläkin suljinajalla.

Oli mielenkiintoista seurata miten Kristinan ja Alexin saumaton yhteistyö sujui jouhevasta. Kun oikea valaistus oli löydetty eri väristen himmentimien avulla tuli Alex vielä viimeistelemään annoksensa, jotta se näyttäisi entistä herkullisemmalta Kristinan kuvassa. Jäätelön ja kylmien ruokian valokuvaaminen on äärimmäisen haastavaa kun ruoat alkavat sulamaan eivätkä näytä enää hyviltä. Tällaisin ruokakuviin minulla ei varmaan riittäisi kärsivällisyys kun näkisen annoksen sulavan samalla…

Kristina ja Alex loivat ruokakuviin erilaisia tunnelmia vaihtamalla välillä myös tarjoiluastiaa ja tekstiilejä pöydällä. Kunnon ruokakuvaajalla taitaa ollakin kotona erinäinen määrä yksittäisiä kuvauslautasia, joita voi sitten käyttää kun sommittelee ruokakuvia. Olen itse ostanut Fidasta muutamia kivoja yksittäisiä lautasia vaikka minulla olisi kyllä kaapeissa ihan tarpeeksi astioita muutenkin. Jos en ole vielä paljastanut olen vähän astiahullu

Myös rouheammat kuvat ovat mielenkiintoisia ja leivinpaperin voi huoletta rutistaa niin kuva näyttää heti mielenkiintoisemmalta. Myös erilaisia yrttejä, salaatinlehtiä jne voi levittää huolettomasti annoksen ympärille kuvaan muistaen kuitenkin, että less is more. Itse taidan joskus sortua ylistailaamaan jotain ruokakuvia.

Saimme kotiinviemisiksi kassillisen Santa Marian tuoteherkkuja ja Alex Nurmen uuden kirjan Alexin keittiössä, jonka upeat kuvat Kristiina Hemminki on ottanut. Täytyy sanoa, että tätä kirjaa selatessa kyllä tulee nälkä. En ole vielä tehnyt mitään täältä mutta pari hyvää reseptiä olen löytänyt.
Parmankinkkupastaa on ehdottomasti jossain vaiheessa kokeiltava ja jälkkäriksi sitten Mojito-juustokakkua. Omnomnom!

Päätin pari päivää Santa Marian valokuvausillan jälkeen kokeilla miten opit olivat menneet perille. Tein hampurilaisia kanapihveillä ja tältä minun kuvani sitten näyttivät. Yritin muistaa valon suunnan ja kuvata pelkällä luonnonvalolla. Kuva on otettu alkuillasta kesäkuun alussa. Valo tulee viistosti sivulta ja takaa. Himmentimiä en ole käyttänyt. Hampurilaiset on asetettu rutistetun paperin päälle ja kuvassa on vain puolikas sitruuna sekä basilikaa somisteena.

Täytyy jatkaa vielä harjoittelua mutta jonkinmoinen alku tämäkin

The post Santa Marian inspiroivia ruokakuvia ja kameroita appeared first on Nelkytplusblogit.