Särkkäniemen rauhoitettu luonnonsuojelualue hurmasi minut ihan totaalisesti kuluvalla viikolla! Syyskuinen ihana intiaanikesä ja aurinkoiset päivät ovat saaneet meidät jo kolmena iltana kävelylle Uutelan maille ja samalla tutustumaan tarkemmin tähän luonnonsuojelualueeseen. Olen käynyt usein kahvittelemassa Kahvila Kampelassa Aurinkolahden kanavan vieressä ja miettinyt Uutelan alueen haltuun ottamista. Nyt vihdoin lähiseudun luonto houkutteli espoolaisen myös Itä-Helsingin rannoille samoilemaan enemmän ja ihastumaan!
Kampelassa on muuten älyttömän hyvää pannukakkua mansikkahillon ja kermavaahdon kera viidellä eurolla! Pala on niin suuri, että se kävisi ihan välipalasta. On ihanaa istua ulkoterassilla ja katsella vedessä kelluvia purjeveneitä. Vasta muutamia on nostettu talviteloille koska kelit tuntuvat jatkuvan näin kesäisinä. Olemme itse asiassa kävelleet Minnien kanssa jo pari kertaa kahvien jälkeen Skatan tilalle saakka mutta ensimmäistä kertaa suuntasimme nyt Särkkäniemen luonnonsuojelualueelle tutkimaan luontoa ja maisemia.
![]()
Uutelan alueelta löytyy itse asiassa kahdeksikon muotoinen luontopolku, joka koostuu kahdesta eripituisesta kierroksesta. Me otimme ensimmäisenä haltuun Särkkäniemen luonnonsuojelualueen osan “Kluuvijärviä ja rantaniittyjä”. Kierroksen pituus on noin 1,5 km ja polulle pääsee Uutelan opastetaululta oikealle. Auton voi jättää parkkipaikalla, jossa oli runsaasti tilaa ainakin arki-iltaisin. Viikonloppuna tilanne voi olla ruuhkaisempi koska pysäköintipaikkaa käyttävät myös koirapuistoilijat. Luontopolulla on 15 rastia, jotka on merkitty maastoon numeroiduin pylväin.
![]()
Toinen luontopolku kiertää puolestaan “Metsä- ja laidunmaisemia” ja tämän kierroksen pituus on 2,5 kilometriä. Me harhauduimme myös Skatanniemeen katselemaan ja tutkimaan ensimmäisen maailmansodan aikaisia linnoitusjärjestelmiä. Reposaaren linnakepuistosta saatu kipinä innosti kurkistelemaan minkälainen linnoitus on Helsinkiin rakennettu yli sata vuotta sitten. Samalla löysimme myös kauniita huviloita, joiden yksityisyyttä toki kunnioitimme ja katselimme vain etäältä. Niemenkärjen kallioilta oli upeat näkymät merelle mutta tähän retken osaan palataan jossain vaiheessa ihan omassa postauksessa.
![]()
Särkkäniemen noin 15 hehtaarin luonnonsuojelualue perustettiin 1993 suojelemaan seudullisesti arvokkaita merenrantaniittyjä ja harvinaisen fladan sekä kluuvien suojelemiseksi. Kuivalla maalla aluetta on 8,2 ja vesialueella 7,2 hehtaaria. Mutta mitä ihmettä ovat flada ja kluuvi? Fladat eli laguunilahdet ovat hyvin tyypillisiä Merenkurkussa mutta myös Helsingistäkin tällainen harvinaisuus löytyy juuri Särkkäniemestä.
Flada tarkoittaakin maankohoamisen myötä merestä kuroutunutta murtovesiallasta, jonka meriyhteys on enää kapea uoma. Kun maa on jatkanut edelleen kohoamistaan on fladan yhteys mereen katkennut ja silloin on syntynyt kluuvi, joka saa vettä vain sateesta tai jos merivesi nousee korkealle. Kluuvit ovatkin monien alueella tavattavien harvinaisten eläinten ja kasvin elinympäristöjä ainutlaatuisuutensa takia.
![]()
Särkkäniemessä kulkeminen on helppoa mutta hyvät kengät kannattaa vetää jalkaansa. Merkityillä poluilla tulee ehdottomasti pysyä sillä matalakasvuiset merenrantaniityt ovat herkkiä jatkuvalle tallaamiselle. Ei siis kannata poiketa poluilta eikä talloa lisää omia polkuja luonnonsuojelualueelle. Pitkospuitakin löytyy muutamista paikoista, jossa toisinaan voi olla kosteutta tai vettäkin. Luonnonsuojelualueella kalastaminen ja avotulenteko on kiellettyä. Kytkettynä koirat ovat tervetulleita alueella ja karvakavereita siellä näkyikin runsaasti. Kaikki roskaaminen luontoon on kiellettyä ja mitään ei tietenkään saa heittää luontoon. Opasteet ovat äärimmäisen selkeät eli täällä ei ole pelkoa eksymisestä.
![]()
Luonnossa näkyi jo syksyn merkkejä muutamissa kasveissa. Toisaalta löysimme vielä luontopolun varrelta puna-apiloita joten aika myöhään nekin vielä kukkivat. Sieniä näkyi luontopolun varrella hurjan paljon. Ylipäätänsä tänä alkavan syksynä olen havainnut sieniä vähän joka puolella ja yllättävän runsaasti juuri punaisia kärpässieniä. Jopa kotitalomme nurmikolla on usean punahattuisen myrkkysienen keskittymä ja maasta näyttää puskevan lisää.
Särkkäniemen rannoilla näkyy sekä jääkauden että veden vaikutus kallioiden kauniin sileissä muodoissa. Alueen geologinen erikoisuus on Särkkäniemen koillisosassa sijaitseva harjakaton muotoinen rapakivinen siirtolohkare, Kappelikivi. Koillisosasta on myös suora näkymä veden toisella puolella sijaitsevaan Vuosaaren satamaan. Näimme muutaman rahtialuksen lähestyvän satama-aluetta vierailumme aikana. Satama on kuitenkin niin kaukana ettei se häiritse alueen rauhallista tunnelmaa ja äänimaailmaa.
![]()
Retkemme aikana onnistuimme näkemään useampia kyhmyjoutsenia uiskentelemassa meressä. Joutsenpariskunta myös lensi ihan päämme ylitse kun olimme rantakivillä. Valitettavasti en onnistunut saamaan kameraan nopeasti kuvaustilaan joten upea tilanne meni harmittavasti ohi. Ilman hihnassa olevaan Minnietä olisin ehkä suoriutunut tehtävästä mutta taiteilu koiran kanssa kivillä sai meidät nyt vain ihailimme lintuja muutaman metrin päästä ilmassa katseellamme. Komea kaksikko ja hauskasti ääntelehtivät lentäessään.
Elinympäristöltään monipuolinen Särkkäniemi on myös linnustollisesti arvokas alue. Rantaniityillä ja kosteikoissa pesii mm. meriharakka ja punajalkaviklo. Laguunilahden ruovikossa tavataan silkkiuikkuja ja rantalehdoissa puolestaan mm. mustapääkerttua ja sirittäjiä. Kahlaajat valtaavat Särkkäniemen syysmuuttojen aikaan. Me onnistuimme joutsenten lisäksi näkemään vain sorsia, lokkeja ja rastaita.
Kävelessämme rantakalliolta takaisin polulle huomasin punavalkoisen ison merimerkin puiden siimeksessä. Tuntui erikoiselta miksi merimerkki olisi noin piilossa jos sen tarkoitus olisi näkyä merenkulkijoille? Huomasin myös, että merkki oli jonkinlaisen betonirakennuksen päällä, joka oli osittain maan sisällä. Tarkemmin katsottuna näytti siltä, että rakennusta ja merimerkkiä kohden johti ikäänkuin “kaivanto tai jonkinlainen väylä”.
Yritin kotona etsiä googlen kautta mikä ihme merkki ja rakennelma tuo olisi ollut? Löysin ainoastaan Finnan sivuilla oheisen mustavalkokuvan, jonka on ottanut valokuvaaja Simo Rista vuonna 1970. Kuvan tekstiin on kirjoitettu “Mereen johtava viemäri Särkkäniemen rannalla Uutelassa. Merimerkki viemärin päässä.” Jotenkin vielä mystisempää eli miksi alueella olisi viemäri? Jos joku siellä ruudun toisella puolella tietää tästä niin kertokaa ihmeessä. Onko merimerkki linjamerkki, joka vain sattuu olemaan “viemärin päällä”?
Kuva Finna, valokuvaaja Simo Rista 1970
Särkkäniemen luonnonsuojelualue on luokiteltu arvokkaaksi lepakkoalueeksi Helsingissä ja täällä elääkin runsas lepakkokanta. Olimme liian valoisaan aikaan liikkeellä nähdäksemme lepakoita mutta kahdesti näimme metsäkauriita. Emo ja sen kaksi vasaa näkyi ensimmäisellä visiitillämme metsässä ja niitä oli mahdotonta ikuistaa kameraan nopeiden liikkeidensä takia. Toisella kerralla näimme ne kun astuin ulos autosta pysäköintipaikalla. Näin ensin vain yhden ja kaukaa katsottuna kirkkaassa auringonvalossa se näytti suurikokoiselta koiralta. Kamerani oli auton takaluukussa ja en uskaltanut liikahtaa yhtään etteivät kauriit pelästy. Sain kännykältä zoomattua niistä muutaman valokuvan ennenkuin jossain haukkuva koira pelästytti kolmikon, joka katosi salamana taas metsään.
![]()
Laguunilahtea ja kluuveja reunustavilla kosteilla niityillä kasvaa ruskokaislaa, merisaraa, hirssisaraa ja jouhiluikkaa. Kluuveilla tavataan myös kapealehtistä osmankäämiä. Yleisiä lajeja ovat järviruoko, sinikaisla, merikaisla ja leveälehtinen osmankäämi. Kaislat olivat kasvaneet äärimmäisen pitkiksi joten niiden ohi kulkiessa tuli
“hassu lilliputti tunnelma”. Tuli elävästi mieleen ne valtavan suuret
jättiläistauringonkukat parin viikon takaa.
![]()
Rantoja reunustavat paikoittain hyvinkin rehevät tervaleppäluhdat, joissa kasvaa mesiangervoa ja rantayrttiä, ranta-alpia ja luhtamataraa. Siellä täällä näkee myös pystyyn kuolleita ja maahan kaatuneita puita. Nämä lahopuut tarjoavat eläville hyönteisille, jäkälille, sammalille ja sienille tärkeän elinympäristön. Suoraan poluille kaatuneet puut voidaan poistaan mutta muuten niiden avulla tuetaan luonnon monimuotoisuuta kun ne jätetään maahan. Keväällä luhdissa kukkii metsätähti, oravanmarja, mustikka ja sudenmarja. Myös käenkaalia näkee puiden alla runsaasti.
Rannalla kiinnitin huomion mereltä esiintuleviin kiviin ja niiden jännään väritykseen. Oliko veden korkeus, jäät talvella ja aika ylipäätänsä tehnyt kiviin “jännän viirutuksen”, joka oli täsmällisen samanlainen jokaisessa kivessä? Vesialue on pääosin matalaa ja kivikkoista Särkkäniemen ympärillä. Yritimme katsella näkyisikö rantavedessä kaloja mutta edes yhtään molskahdusta emme havainneet.
Särkkäniemi kuuluu myös Helsingin arvokkaimpiin matelija- ja sammakkoeläinalueisiin ja luonnonsuojelualueen kluuveissa elää todella runsas sammakkoyhdyskunta. Luonnonsuojelualueella voi hyvällä tuurilla nähdä vaikkapa rupikonnan, viitasammakon, vesiliskon, sisiliskon tai rantakäärmeen. Myös kyykäärmeistä voi havaita köllöttelemässä lämpimillä rantakalliolla keväällä. Ystäväni kertoi nähneenä alueella myös ketun ja kuulopuheiden mukaan Särkkäniemessä olisi nähty myös ilves joskus muinoin.
Oli taivaallista seistä kävelyn lomassa hetki rantakalliossa ja katsella vain levollisesti horisonttiin. Ohitsemme ui valtaisa sinisorsaparvi, joka kaakatti kovaäänisesti. Merellä näkyi vielä muutamia hitaasti lipuvia purjeveneitä ja onnistuimme bongaamaan myös proomun, jota hinaaja veti ilmeisesti Vuosaaren telakka-alueelle. Kotimatkalla ajoimme telakan kautta ja se on todella massiivisen suuri alue. Satamassa näytti olevan huoltoasema ja oma Alepakin.
Luonnonsuojelualueella näkyi ihmisiä mutta ei mitenkään ruuhkaksi asti. Kukaan ei hengittänyt niskaan eikä pitkospuilla on ollut missään vaiheessa ruuhkaa tai “iholle tulemista”. Ihan rauhassa saimme aistia meren tuoksua, intiaanikesän lämpöä ja kuunnella lintuja. Täällä kyllä mieli lepäsi hyvin hektisen työpäivän jälkeen ja keho sai samalla liikuntaa. Liikkuminen luonnossa lisää hyvinvointiamme ja tuulettaa hyvin ajatuksia työpäivän jälkeen.
Särkkäniemen luonnonsuojelualue ja koko Uutela on todella oivallinen lähimatkailukohde. Espoolaisena olen tottunut käymään jo Itä-Helsingin ehkä sympaattisemmassa merenranta kahvilassa säännöllisesti herkuttelemassa pannareilla kahvin kera. Nyt löysimme vielä uuden raikkaan ulkoilureitin ja paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää ihan läheltä. Tänne tulemme palaamaan varmasti usein uudelleenkin.
Oletko koskaan käynyt Uutelassa tai Särkkäniemen luonnonsuojelualueella?
Onko sinulla omaa suosikki ulkoilupaikkaa tai luontoaluetta,
jossa haluat virkistäytyä luonnossa liikkumisen lisäksi?
Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
‘
The post Särkkäniemen rauhoitettu luonnonsuojelualue hurmasi espoolaisen appeared first on Nelkytplusblogit.
Lopputulos oli kuitenkin se, että patsas meni vaihtoon, koska Frida vastaan (tuntematon) Elisabeth… Ja onko tämä nykyineenkään aivan kuvan mukainen. Mutta tähän on tyytyminen, koska jokainen kuulemma tehdään käsityönä.
