The post Terkkuja Vaahteramäeltä! appeared first on Nelkytplusblogit.

Vuoden 2015 lukumaratoneväät jäivät mieleen

Keksiikö joku ?

No, minun kohdallani nuo kaksi yhdistyvät lukutilanteen myötä.  Toisinaan käy niin, että kirjaa tulee lukeneeksi erityisen sopivassa paikassa. Silloin mieleen jää muistijälki, joka palautuu paikalle tai samaan kirjaan palatessa. Toisinaan muistikuvan laukaisee pelkästään kirjan nimi.

Molempia otsikossa mainittuja olen lukenut viimeisilläni synnytystä odottaessani. Muistan kirjat aina, kun joku puhuu äitiysloman alusta – tai päinvastoin,

Olavi Paavolaisen Nykyaikaa etsimässä vie  minut aina helteiseen kesään 2004, kun elefantin kokoisena lepäsin sohvalla kuumuutta paossa ja koitin lukemalla saada ajan kulumaan.

M.C.Beatonin Agatha Raisin -sarjaa puolestaan luin kuopuksen syntymän aikoihin. Silloin Dublinissa asustellut siskoni lähetti pokkareita postissa ensin mahansa kanssa kärvistelleen isosiskonsa huvitukseksi ja sitten vähän myöhemmin tuomaan piristystä vaipparumban keskelle. Kummasti nuo keski-ikäisen naisihmisen murhaselvityksistä kertovat cozy mysteryt auttoivat keräämään kärsivällisyyttä ja piristivät.

Sama koskee ruokaa. Jos sattuu napostelemaan vaikuttavan kirjan äärellä, voivat porkkanapalat viedä romanttiseen loppusuudelmaan tai makrillipatee lukumaratonille, niin kuin minulle kävi… Siksi kannattaa olla tarkkana lukuherkkujen suhteen.

En nyt kuitenkaan ajatellut listata suositeltavia lukupaloja sen paremmin syötävien osalta kuin kirjoissakaan, kunhan listasin pari omaa mieleenjäänyttä kirjamuistoa.

Mielelläni kuulisin lisää teiltä muita.

Näitä voisi jossain kohtaa kerätä listalle enemmänkin ja vielä palaan myös minä Mordoriin…

The post Mitä yhteistä on Olavi Paavolaisella ja Agatha Raisinilla ? appeared first on Nelkytplusblogit.

Törmäsin eilen Facebookin Arabia Kirppis -ryhmässä sinivalkoiseen posliinimekkoon! En saanut katsettani irti tuosta posliininkappaleista tehdystä upesta luomuksesta. Sinivalkoisuus jo itsessään ja lisäksi materiaalin ainutlaatuisuus saivat minut todella uteliaaksi. Mitä, kuka, missä, koska – risteili päässäni! Kuvan sivulle postannut ryhmäläinen oli kirjoittanut sen oheen vain “Porcelain Dress by Li Xiaofeng”.

Minua jäi kutkuttelemaan tämä niin paljon, että pakkohan sitä oli ottaa selvää mistä kuvan omaperäinen ja äärimmäisen kaunis esine on peräisin. Tekijä löytyy Kiinasta ja hänen nimensä on Li Xiaofeng. Tänään blogissa piti ilmestyä ihan toinen postaus mutta nyt menivät posliinivaatteet sen edelle!

Li Xiaofeng (synt. 1965) on kiinalainen taiteilija/muotoilija, joka tekee vaatteita ja installaatioita keramiikan paloista vai pitäisikö sanoa sirpaleista. Nämä keramiikkapalaset ovat Song, Ming, Yuan ja Qing dynastioiden ajoilta. Erikokoiset keramiikkapalaset on ommeltu nahkaiseen alusvaatteeseen kiinni eli ne ikäänkuin ovat “päällysvaate”, joka on alusvaatteen ansiosta mahdollista myös oikeasti pukea päälleen. Jossain Li Xiaofengin vaatteissa on mukana jopa solmio, puvunpaita ja itse pukukin. Kokopitkiä naisten vaatteita ja jopa haalareita on syntynyt keramiikasta sekä myös armeijan univormuja koppalakkeineen.

Ennen kuin Kiinasta tuli tasavalta 1912 ja lopulta kansantasavalta 1949 olivat maata vuosisatojen ajan hallinneet erilaiset dynastiat. Dynastiat olivat Kiinan eri hallitsijoiden tai hallitsijasukujen valtakausia, joiden kautta Kiinan pitkä ja mielenkiintoinen historia jaotellaan. Kun dynastiat vaihtuivat niin myös maan historiassa järjestys, kaaos, vauraus ja rappio vuorottelivat. Dynastioiden vaihtuminen on näkynyt myös eri dynastioiden keramiikoissa, jotka ovat poikenneet paljonkin toisistaan.

Kiinalaisessa filosofiassa Jinin ja Jangin tasapaino määrittelee myös maailmankaikkeuden tasapainon. Nämä kaksi – feminiininen ja maskuliininen – vastakkaista mutta toisiaan täydentävää perusvoimaa ovat koko ajan liikkeessä ja toista ei ole olemassa ilman toista.

Li Xiaofengin on valmistunut CAFA:sta (Mural Department of Central Academy of Fine Arts). Hän on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä Kiinassa ja myös muualla maailmassa mm. Metropolitan Museum of Art’ssa, Dubaissa ja Pariisissa, Taiteilijan työt poikkeavat täysin mistään aiemmin nähdyistä ja ovat herättäneet paljon huomiota.

Li Xiaofeng on tehnyt myös yhteistyötä sekä Lacosten että Alexander McQueenin muotitalojen kanssa. Vuonna 2010 Lacosten mallistossa oli kankaisia paitoja, joihin oli painettu keramiikkapaidan kuviot. McQueenin kanssa syntyi AW2011 mallistoon vaatteita ja kenkiäkin.

The post Posliinivaatteet Kiinasta by Li Xiaofeng appeared first on Nelkytplusblogit.

Sitä usein kangistuu kaavoihinsa ja tekee niitä samoja hyväksi havaittuja ruokia ja smootheja.. Oma vakiosmoothieni on mustikoiden, veden, avocadon ja vaniljan makuisen heraproteiinin sekoitus (tuota jälkimmäistä laitan ruokalusikallisen, luomuna). Sitten toinen vakkarini on smoothie, johon laitan purkin ananasta + 6 jääpalaa + 1/2-1 rasiaa baby pinaattia.

Tämän aamupäivän välipalaan laitoin vähän erilaisia aineksia. Kaunis auringonpaiste houkutteli ostamaan tuoretta mangoa, tuoretta luomuananasta ja minttua. Pinaatin ja avocadon lisäksi. Ja niistä syntyi tällainen herkku. 

Tiistain vihersmoothie

Ananasta (noin purkillisen verran)

1/2 mango

1/4 avocado

1/2 minttupuskasta

1/2 laatikollinen pestyä baby pinaattia

10 jääpalaa

1 dl vettä

Kuori mango ja ananas, lisää avocado ja minttu sekä jääpalat ja vesi. Pese pinaatti hyvin ennen käyttöä. Pyöräytä hetki blenderissä, jotta saat smoothiesta kuohkeaa. 

Välipalassa tai aamupalassa ei tarvitse aina olla eläinperäistä proteiinia, olemme jääneet tämän asian vangiksi, koska moni ruokavalio sisältää jokaisella aterialla jonkin eläinperäisen protskun. Mutta proteiinia saa myös kasvikunnan tuotteista ja itse asiassa itselläni se onkin suurin proteiinin lähde tällä hetkellä. Ennen joulua olin kokeeksi jopa täysin vegaanisella ruokavaliolla. Olo oli todella loistava! Sen myötä jäi vielä enemmän pois kananmunien käyttö, kalaa syön edelleen viikottain. 

 Aurinkoa kaikkien päivään!

xo

Hanna

The post Vitamiinipommi ja aurinkoisen tiistain herkku appeared first on Nelkytplusblogit.

Lasi on minusta aina ollut kiehtova mutta samalla oudon ristiriitainen materiaali. Toisaalta lasi on äärimmäisen haurasta mutta sen muotokieli on puolestaan hyvin vahvaa. Vanhimmat lasiastiat valmistettiin muinaisessa Egyptissä jo 1500 eaa. Lasipuhallus puolestaan keksittiin vasta noin 50 eaa. – joko Egyptissä tai Syyriassa – ja se syrjäytti vanhat valmistusmenetelmät. Keskiajalla Venetsia Italiassa oli ehdottomasti lasiteollisuuden kiistaton keskus ja Muranon lasi maailmankuulua. Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin Uuteenkaupunkiin vuonna jo 1681.

Suomen Lasimuseo Riihimäellä on oivallinen paikka tutustua lasiin sekä sen historiaan. Museo on toiminut vuodesta 1981 Riihimäen Lasin entisen Alatehtaan vanhassa rakennuksessa. Tehdasrakennus muuttui aikoinaan museoksi akateemikko Tapio Wirkkalan suunnitelmien mukaan. IRiihimäen Lasi yrityksenä perustettiin 1910 ja sen toiminta jatkui aina vuoteen 1990. Lasitehdas oli 1960-luvulle saakka Pohjoismaiden suurin lasitehdas.

Riihimäen tehtaassa oli perustamisvaiheessa pieni lasihytti käsittäen yhden sulatusuunin ja muutaman apu-uunin. Tehdas alkoi kuitenkin nopeasti menestyä joten jo perustamisvuoden loppupuolella rakennettiin hiomorakennus ja seuraavana vuonna toinen lasihytti pullojen ja tölkkien puhaltamista varten. Uudessa hiomorakennuksessa aloitettiin hioa myös kristalliesineitä.

Vuonna 1912 arkkitehti Oiva Kallio suunnitteli tehtaalle Ilves-merkin, josta Riihimäen lasituotteet ovat kuuluisia. Itsellänikin näitä “Ilves-purkkeja” on perintönä isoäitini jäämistöstä ja muutamia lisää sain viime kesänä purettavan talon “noutokirppikseltä”. Olin pakahtua onnesta ennen joulua kun onnistuin löytämään Fidasta ison vihreän Ilves-purkin 20 eurolla. Purkki on täysin virheetön ja kunnoltaan kuin uusi! Haaleampi vihreä on tuttu väri mutta tätä vihreän sävyä en koskaan aiemmin edes nähnyt.

Riihimäen Lasi alkoi nopeasti menestymään ja saikin lasituotteistaan ensimmäisen palkinnon Viipurin teollisuuspäivillä vuonna 1914. Tehtaan maine kasvoi entisestään kun se niitti menestystä myös Antwepenin, Barcelonan, Brysselin, Milanon ja Pariisin kansainvälisissä näyttelyissä. Pienestä Suomesta oli tullut uusi laatulasia valmistava tehdas markkinoille.

Tehtaalla suunniteltiin myös ensimmäinen suomalainen lasikone, joka oli tarkoitettu pullojen valmistamiseen ja kone myös patentoitiin. Tehdas jatkoi edelleen laajentumistaan ja vilkastuva rakennustoiminta Suomessa sai tehtaan aloittamaan myös ikkunalasien valmistamisen.

Tehdas myös osti muita lasitehtaita ja niiden joukossa oli Kauklahden tehdas. Kauklahden tehdas valmisti opaalilasia Paavo Tynellin valaisimiin. Tehtaalla syntyivät mm. Lasipalatsin, Aulangon ja Helsingin Yliopiston valaisimien lasikuvut. Sotavuosina 1940-luvulla Kauklahden lasitehtaassa tehtiin maalattua ja kaiverrettua lasia ja tehtaalla työskentelivät mm. Kyllikki Salmenhaara ja Helena Tynell. Toinen ostettu Karan tehdas puolestaan jatkoi apteekki- ja talouslasin valmistamista.

Riihimäen Lasi otti käyttöönsä ensimmäisenä Suomessa ja ensimmäisten joukossa Euroopassa lasitekniikan uusimman valmistusmenetelmän, jolloin kuumien lasiesineiden jäähdytysaika putosi kolmesta vuorokaudesta vajaaseen kahteen tuntiin. Tuotanto tehostui entisestään.

Riihimäellä valmistettin myös 1920-1950 -luvuilla myös lysterilasia eli myrkkylasia. Hohtopinta syntyi kun lasin pinnalle ruiskustettiin metallioksidia ja esine kuumennettiin uudelleen. Puuha oli oikeasti todella myrkyllistä. Lysteriesineitä ei oltu signeerattu vaan ne olivat koriste-esineitä.

Riihimäen Lasin omien taiteilijoiden kausi alkoi 40-50 lukujen vaihteessa. Helena Tynellistä tuli 1946 Riihimäen Lasin ensimmäinen vakituinen muotoilija. Tynell legendaariset “Aurinkopullot” ovat edelleen todella haluttuja. Itse en ole onnistua omaa pulloani vielä kohtuuhinnalla hankkimaan joten jatkan kuumeisesti etsimistä.

Pari vuotta myöhemmin 1949 Nanny Still aloitti toisena vakituisena muotoilijana Riihimäellä. Still on tunnettuja tuotteita ovat Harlekiini, Grapponia ja Flindari. Olohuoneeni ikkunalaudalla on tummanvihreä Flindari isoäidin perintönä ja muutamia Stella Polaris pulloja Stillin tuotannosta. Aina antiikkitapahtumissa kuolaan todella upeita Harlekiini karahveja.

Gunnel Nymanin legendaariset “ilmakuplilla” koristellut maljakot ovat myös syntyneet Riihimäen Lasin tehtaalla. Sakari Pykälän tunnetuimpia tuotteita Milano-sarjan kaatimet ja lasit, myöhemmin hän keskittyi tekemään lintuja. Aimo Okkolin tunnetaan Lumme maljoistaan ja maljakoistaan. Tamara Aladinin värikkäät kaatimet ja maljakot ovat myös lähtöisin Riihimäen Lasin aikoina. Erkkitapio Siiroisen hauskaa Noppapulloa aina katselen ihaillen antiikkimessuilla.

Riihimäen Lasin 50-luvun lasitavarat ovat erittäin haluttuja keräilijöiden joukossa. On myös upeaa, että naistaiteilijat ovat näin vahvasti edustettuna muuten aika miehisessä lasimaailmassa. Voisi melkein sanoa, että he ovat toimineet 50-luvulla pioneereina tehden lasitaidettamme tunnetuksi myös maailmalla.

Museokauppa löytyy Suomen Lasimuseon aulasta ja sielläkin on paljon kivaa katsottavaa mahdollisuus myös shoppailla. Kun itse kävin ennen joulua museossa oli esillä upeita lasisia joulukoristeista myynnissä. Esillä myös kattavasti lasitaiteesta kertovia kirjoja.

Suomen Lasimuseo Riihimäellä on upea kohde vierailla ja täältä löytyy aina jotain uutta katseltavaa. Museon pihamaalla järjestetään myös kesällä erilaisia tapahtumia kuten keräilijätapahtumia.

Suomen Lasimuseo löytyy osoitteesta Tehtaankatu 23, Riihimäki. Tarkemmat aukioloajat voit katsoa tästä. Museorakennuksen yhteydessä on myös Ravintola Klaas.

The post Suomen Lasimuseo Riihimäellä kertoo lasista kaiken appeared first on Nelkytplusblogit.

tuoksuherne (Lathyrus odoratus) ja ruusupapu (Phaseolus coccineus)

Onko sinulla itselläsi puutarhassasi kasvamassa verhoangervoa ja/tai lamopensasangervoa – tai oletko muuten nähnyt näitä istutuksissa? Ensi kauden istutuksia suunnitellessani olen arponut näiden kahden välillä. Perustietoa löytyy ja jotain yksittäisiä kuvia kuvahausta, mutta kiinnostaisi enemmän kokemukseen perustuvat ajatukset. Haen matalana pysyvää pensasta kivien eteen, toivon kaunista lehdistöä myös ei- kukkivana aikana ja kasvutapa kiinnostaa myös erityisesti. Kuvia olisi niin kiva nähdä sinulta tai muilta tätä lukevilta.

Sekä verhoangervo (Spiraea Beauverdiana) että lamopensasangervo (Spiraea decumbens) 

ovat loistavia tuohon kuvaamaasi kasvupaikkaan.

Itselläni on vain lamopensasangervoa ja tykkään siitä valtavasti.

Valitettavasti minulla ei ollut mitään järkevää kuvaa lamopensasangervosta. 

Tuossa kysymystäsi ennen on kuva, jossa lamopensasangervo kasvaa oikeassa alakulmassa. 

Siitä ei vaan taida saada minkäänlaista kuvaa kasvista. 

Lamopensasangervo kasvaa mahtavan tiheästi ja matalana,

joten se on loistava kasvi esim. kasviryhmien eteen rajaamaan alueita toisistaan

tai vaikka juuri kivien väliin. 

Se tukahduttaa hyvin rikkakasvit ja peittää maan kauniisti.

Talvellakin se on kauniin pyöreä. 

Lamopensasangervo siementää myös ympäristöönsä, 

mikä on sekä hyvä että huono juttu, riippuen paikasta. 

Itselle se on ollut ainoastaan positiivinen lisä, 

sillä olen siirrellyt uusia taimia uusiin kasvupaikkoihin. 

Siementäminen ei ole kuitenkaan mitenkään agressiivista.

Myös verhoangervo on kaunis pensas. 

Verhoangervoa myydään tietämäni mukaan ainakin kahta lajiketta.

Spiraea beauverdiana ´Lumikki` ja Spiraea betulifolia var aemiliana.

Tämä jälkimmäinen on tieteellisen nimenkin mukaan kuin kääpiökokoinen koivuangervo,

jolla on leveät lehdet.

Sekä verhoangervo että lamopensasangervo kannattaa istuttaa tiheään,

sillä ne ovat aika hidaskasvuisia. 

Istutustiheys on 5-6 kpl neliölle. 

En tiedä, pystynkö antamaan sinulle mitään selvää mielipidettä, kumpi olisi parempi kasvi,

sillä kumpikin ovat loistavia. 

Jos haluat peittävintä ja kaunislehtisintä kasvia, ehkä pitäisi kallistua tuon 

verhoangervo Spiraea betulifolia var aemilianan puoleen.

Tästä aiheesta olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä

ja kokemuksia. 

Valitettavasti blogin kommentteihin ei voi laittaa kuvia,

mutta esim. faceen voi laittaa, jos sinulta löytyy niitä.

Kuvan voi lähettää myös sähköpostilla:

vaahteramaki@phnet.fi 

Lisään sen sitten tänne vastaukseen, jos annat luvan. 

pallohortensia 

Hydrangea arborescens ´Annabelle` 

 アメリカノリノキアナベル

Toinen kysymys liittyy sinun erityisinnostukseen eli pallohortensioihin ;). Olen pohtinut, että jaksaisivatko pallohortensiat kukkia talon pohjoispuolella? Haluaisin tehdä uusiksi sisääntulon talon pohjoispuolella ja kukkivat pallohortensiat olisivat houkutteleva näky. Korkealta katolta tulevat lumet ovat haaste, joten tähän asti alueella on kasvanut vain perennoja. Pallohortensian voi leikata keväällä, joten se voisi sen puolesta sopia? Sitten kiinnostaisi kuulla kokemuksesi lajeista Annabelle ja Strong Annabelle eli Incrediball, onko sinulla molempia tai miten oman kokemuksesi perusteella näiden kasvusta ajattelisit?

Kiitos jo etukäteen kaikista pohdinnoistasi näihin kysymyksiin ja myös muiden mahdollisesti keskusteluun osallistuvien kokemuksista! Tämä kuukauden kysymys on kiva idea!

Pallohortensia viihtyy kyllä puolivarjossa, mutta ei aivan varjossa. 

Paistaako tuonne talon pohjoispuolelle jossain kohtaa päivää aurinko?

Jos aurinko paistaa edes jonkin aikaa päivästä, 

mielestäni voisit hyvin kokeilla niitä sinne.

Ihan varjossa ne kyllä pysyvät elossa, mutta kukinta voi olla aika laimeaa. 

Tee hyvä kasvualusta, ainakin 50 cm hyvää ravinteikasta multaa

noin metrin leveydeltä. 

Sekin auttaa sitten kukintaan.

Itselläni pallohortensioita kasvaa todella monessa kohtaa puutarhaa. 

Puolivarjoisassakin  paikassa rinteen alapuolella minulla on niitä ryhmä.

 Siellä ne tuppaavaat kasvamaan pituutta enemmän kuin aurinkoisessa paikassa olevat. 

Yrittävät kurotella varmasti aurinkoa kohden. 

Kaikki pallohortensiani ovat tuota tavallista Annabellea,

mutta tuo  Strong Annabelle eli Incrediball on myös hyvä lajike. 

Se kestää pohjoisemmillakin vyöhykkeillä (I-IV (V)).

Kun taas Annabellen luvataan kestävän vyöhykkeillä I-II (III).

Pallohortensia on tosiaan loistava kasvi niille paikoille, joihin tulee lumikuormaa. 

Pallohortensia kannattaa leikata alas joka kevät, silloin se kukkii upeimmin. 

Jos kevätleikkaus unohtuu, kukista tulee pienempiä, versot alkavat puutumaan 

ja koko kasvista tulee harvempi. 

~ 

Molley kysyy:

Hei, kysyisin kelasköynnöksestä. Minkälainen valo-olosuhde olisi hyvä ja voiko sitä lisätä emoköynnöksestä mitenkään. Minkälainen vaativuus kasvualustalle. Olen nähnyt se kasvavan männyn seuralaisena ja kiertävän männyn runkoa.

Kelasköynnös vaatii ravinteikkaan ja tuoreen maan. Joten ihan puun juurelle en suosittelisi sitä istutettavan. On myös toinen syy, miksi en suosittele sitä istutettavan kiipeilemään puuhun. Sillä on nimittäin pahaenteinen toinen nimi; “puiden tappaja”. 

Kelasköynnös nimittäin voi kasvaa niin tiukasti tukensa ympärille, että se tavallaan kuristaa sen. 

Kelasköynnös on kuitenkin todella kaunis, terve, nopeakasvuinen ja helppohoitoinen köynnös, että suosittelen sitä ehdottomasti puutarhaan, jos sen istuttaa köynnöstukeen tai pergolaan.

Vanhemmillani kasvoi kelasköynnöksiä pergolassa ja kaariporteissa, kun he asuivat omakotitalossaan. Seurasin niiden nopeaa kasvua ja kaunista vihreyttämistä. Myös keltainen syysväri värittää kauniisti puutarhan. 

Minulla ei ole omaa kokemusta kelasköynnöksen lisäämisestä, 

mutta arvelen sen olevan aika helppo lisättävä. 

Kasvuvoima on nimittäin niin valtava. 

Varmin keinohan olisi istuttaa oksataivukas vaikka erilliseen ruukkuun,

sen ollessa vielä emotaimessa kiinni. 

Kun taivukas on juurtunut uutteen ruukkuunsa, sen voisi katkaista erilliseksi kasviksi. 

~

Anonyymi kysyy:

Hei! Olen kovasti ihastunut Aavikkoruusu-huonekasveihin, mutta en tiedä mistä tämmöisen saisi itselleen hankittua, onko vinkkiä? Ja osaatko antaa jotain perusohjeita Aavikkoruusun hoitoon?

Aavikkoruusut (Adenium obesum) ovatkin hauskoja ja kauniita kasveja.

En osaa sanoa sinulle tarkkaa paikkaa, 
mistä voisit sen hankkia, mutta kannattaa käydä kysymässä lähimmästä kukkakaupasta.

He voivat ainakin tilata niitä sinulle, jos niitä ei ole valikoimissa.

Suomessa aavikkoruusu on huonekasvi, 
mutta lämpimissä maissa se on kausivihanta, 
1,5-3 m korkeaksi kasvava hidaskasvuinen mehikasvi. 

Aavikkoruusu pitää auringosta ja lämmöstä.

Kesällä se kannattaakin siirtää ulos tai parvekkeelle, mahdollisimman lämpimään paikkaan. Kastellaan säännöllisesti, mutta suht niukasti, koska se on kotoisin

kuivilta seuduilta Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Aavikkoruusu onkin pensasmainen mehikasvi.

Sitä lannoitetaan kesäkaudella kerran kuussa.

Talvella kastelua voidaan vähentää entisestään ja lannoitus lopetetaan.

Kasvualusta tulisi olla hiekkapitoinen ja läpäisevä.

Luulen, että esim. kaktuksille ja mehikasveille tarkoitettu multa olisi sopivaa.

Talvella se saattaa tiputtaa lehtiään, mutta siitä ei kannata pelästyä.
Se kuuluu asiaan ja aavikkoruusu kasvattaa uudet lehdet kevään tullen.

~   

Katteet ovat hyvä vaihtoehto havukasvien alle.

Minna / Hiidenkiven puutarhassa kysyy

Jes, tätä olenkin odottanut! Juuri tänään pohdin, mitähän istuttaisin ensi kesänä suuren siperianpihdan alle vai pitääkö laittaa koko alue kiveykselle. Paikka on aamupäivästä aurinkoinen ja lopun päivää varjossa. Lisäksi se on rutikuiva, sillä pihdan oksat estävät tehokkaasti sadeveden pääsyn maahan asti ja alue on koholla muusta ympäristöstä. Rikkaruohotkin kasvavat siellä kituliaasti. Rönsyansikkaa siinä on ollut pari vuotta, mutta heti kevätkosteuden kuivuttua sekin on hätää kärsimässä.

Ehkä en istuttaisi mitään,

 vaan kattaisin alueen esim. kuorikatteella, luonnonkivillä tai vaikka kauniilla kävyillä.

Kun aloin lukemaan kysymystäsi, meinasin heti ehdottaa sinulle rönsyansikkaa.

Se on kasvi, joka kestää hyvin kuivuutta ja varjoakin.

Mutta jos paikka on niin varjoisa, että rönsyansikkakaan ei viihdy, ehkä ei kannata istuttaa mitään.

Siperianpihdan oksat kyllä peittävät ajan kanssa alueen kauniisti ja

maastouttavat tyhjän maan hyvin ympäristöönsä. 

~

kuva: @t.tuire (instagram)

pikkutaatelipalmu
Phoenix roebelenii

t.tuire kysyy:

Muutama päivä sitten postauksessasi kerroit, että sinulle voi laittaa puutarha-aiheisia kysymyksiä. Minulla olisi yksi. Hankimme tänne Espanjan asuntoomme kuolleen ruukussa kasvaneen palmun tilalle uuden. En saanut selvitettyä mitä lajiketta se alkuperäinen oli, mutta päädyimme ostamaan Taatelipalmun, Phoenix Roibeleniin. Tämä kaunokainen tulee jäämään omanonnensa nojaan kun palaamme takaisin Suomeen. Mietin kuinka hyvin tälläinen askettäin istutettu nuori palmu mahtaa kestää kuivuutta? Ostin kyllä samalla vanhan mullan lisukkeeksi kaksi säkkiä multaa joissa on mukana kastelukiteitä… mitä voisin tehdä tämän kasvin hyväksi että menestyisi täällä kesän yli? Kiitos jo etukäteen. Ps. Istutuksesta on kuva omassa instassani😊

Valitsit hyvän lajikkeen, sillä

pikkutaatelipalmu (Phoenix roebelenii) kestää kyllä kovaa paahdetta ja kuivuutta,

mutta uusi istutettu kasvi on aina hieman arempi sään ja kosteuden vaihteluille.

Nuo kastelukiteet ja multatila ovat varmasti hyvä hoitotoimi.

Olisi kuitenkin hyvä, jos joku pystyisi käydä edes pari kertaa kesän aikana kastelemassa kasvia.

Pikkutaatelipalmu kestää sekä aurinkoa että varjoa, joten kosteuden haihtumisen minimoimiseksi se olisi hyvä sijoittaa mahdollisimman varjoisaan kohtaan, jos vaan mahdollista. 

Kiitos paljon näistä mielenkiintoisista kysymyksistä ja aiheista!

Nyt kommenttikenttä on vapaa. 

Toivon, että osallistutte keskusteluun ja kerrotte omat vinkkinne ja kokemuksenne aiheista.

Kirjoitin nyt kalenteriin jo helmikuun kysymyspostauksen julkaisupäivän,

etten vaan unohda sitä. 

Helmikuun kysymyksiä voi laittaa maanantaina 17.2. klo 18 ilmestyvän postauksen alle. 

 Edellisten kuukausien kysymykset ja vastaukset löydät seuraavista linkeistä:

Marraskuun kysymykset ja vastaukset

Lokakuun kysymykset ja vastaukset

Syyskuun kysymykset ja vastaukset

Elokuun kysymykset ja vastaukset

♥

Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös 

facebookissa, instagramissa,  Pinterestissä, liittymällä lukijaksi, 

sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.

The post Tammikuun kysymykset ja vastaukset appeared first on Nelkytplusblogit.

Innostuin virkkailusta taas uudestaan ja tein muutaman korin.
Kudetta jäi jäljelle, joten ajattelin tehdä siitä vielä pikkulaukun, jollaista en aiemmin ollut tehnytkään
Keräilin kaikkea tavaraa ompelupöydältä ja tällaisen kankaan palankin löysin.
Ompelin siitä vuoren laukkuun.

Kudehan oli myös Kierrätyskeskuslöytö, joten tämä taitaakin olla kierrätyslaukku

Laukkuun mahtuu pieni rahapussi, puhelin ja avaimet.
Pitää vielä miettiä, että minkälaisen olkahihnan tähän kiinnittäisin.
Tällainen kierrätysompelu-virkkaus-tupsutus tällä kertaa.

Aivan ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua teille kaikille <3

The post Virkattu pikkulaukku appeared first on Nelkytplusblogit.

The post JonSäärystimet – lämmikettä pakkaspäiviin appeared first on Nelkytplusblogit.

Mitä tehdä rikkoutuneelle sateenvarjolle? Viskata se tylysti roskiin, vain hyödyntää sen mahdollisuudet ja antaa sille vielä jatkoaikaa palvelutehtävissä. Minulla oli kätevä, kevyt ja automaattisesti avautuva ja sulkeutuva sateenvarjo. Siis nappia piti tietysti painaa ensin eli automaattinen mekanismi. Se oli vielä kauniin hohtavan helmiäinen sävyltään, oikeastaan se taisi olla ihan helmen värinen. Ei se kallis ollut, ihan perusvarjon hintainen, mutta tykkäsin siitä, kun se pienenä sujahti jopa käsilaukkuun. Jokaisen naisen unelma toimivasta varjosta siis. Ikuinen marraskuu kun on ollut täällä sateineen, jos ei nyt lasketa tätä yllättävää kirpsakkaa pakkasviikkoa, niin varjolle on ollut käyttöä. Kävi kuitenkin niin, että kova myrskytuuli väänsi metallitangon vinksalleen ja se oli siinä. Varjo meni kiinni, mutta ei enää avautunut ja olin todella ärsyyntynyt ja melkein heitin sen pois. Koska tuo kangasmateriaali oli tyylikäs ja pitäähän se kosteutta, niin ajattelin kuitenkin kokeilla, mitä siitä voisi tehdä. Netistä löysin kyllä ohjeen isoon reppumaiseen kassiin, joka on ollut suosittu diy-juttu sateenvarjokankaalle. Mutta halusin kuitenkin kehitellä itse jotain muuta ja kokeilla, mitä tuosta varjosta saa irti ja montako hyödyllistä käyttötarkoitusta sille keksisin. Irrotin ratkojan avulla kankaan irti varjon metallisesta mekanismista ja aloin suunnitella. Varjo olikin yllättävän kookas, kun sen levittää lattialle aukinaisena. KENKÄPUSSI Tästähän saa hyvän kenkäpussin. Halusin hiukan pelleillä tuolla muodolla ja leikkasin pussin kengille muotoillen sateenvarjon tikkauksia ja leikkausta ja tein siitä hiukan kolmiomaisen. No, eihän siitä kaunis tullut, muistuttaa pikemminkin kinkkupussia ja vielä kinkun kera, joten eikun uuniin. Vähän on pakko ottaa tässä huumoria peliin, hih. Säilytin myös tuon lenkin, millä pussin voi sitaista kiinni, joten kaikki talteen ja käyttöön. Kuitenkin matkalaukussa tämä suojelee niin kenkiä kuin vaatteita, joten ihan toimiva ja varmasti nuo korkkarit tai vastaavat kengät lähtevät tässä pussissa seuraavalle matkalle mukaan. ISO SÄILYTYSPUSSI Kun oikein mittaili, niin varjokankaasta sai leikattua reilun kokoisen pussin, johon ompelin vetoketjun. Helmiä ompelin niihin kohtiin, missä kangas oli hiukan venynyt. Rypistin kohdan, mihin helmet ompelin, joten kangas rypistyy nyt koristeiden kera. Lisäksi pujotin tästä kankaasta ompelemani nauhan vetoketjun lenkistä läpi ja lisäsin vielä siihenkin koristeeksi helmen. Tämä pussi on sen verran iso, että sinne mahtuu vaikka muutama ohut vaihtovaate tai alusvaatteita ja se voi vastaavasti toimia likapyykkipussina lyhyellä matkalla. MEIKKIPUSSI Meikkipussukoita ei koskaan ole liikaa, joten kankaasta sai vielä sellaisenkin ommeltua. Vetoketju ja tyttären ompelema ristipistoruusu koristeeksi. Tästä ruususta olen kirjoittanut postauksen ja sen voit lukea täältä. Arvatkaas mitä, vielä sitä kangasta jäi ja siitä olisi vielä voinut tehdä pienen pussin, johon voi vaikka laittaa lääkkeitä ja kuljettaa niitä käsilaukussa. Tai muutaman hiusdonitsin tai… no enempää en jaksanut innostua. Tämä saa tällä kertaa riittää, mutta yllättävän paljon siitä sai aikaiseksi ja joku kekseliäämpi vielä enemmän. Säilytin vielä tuon varjon suojapussin, joten kaikki nämä pussit voi kääräistä yhdessä rullalle ja tunkea tuohon pussiin. Siellä niitä voi kätevästi säilyttää. Niin ja sen metallisen härpäkkeen voi kuulemma käyttää vaikka vauvan mobileen. Mutta, no se on sitten asia erikseen sopisiko se sittenkään tähän pestiin. Minulla se nyt lensi metallikeräykseen, joten rikkinäisenä en sille keksinyt mitään hommia. Tässäpä muutama vinkki, mitä tehdä rikkoutuneelle sateenvarjolle? Onko sinulla ideoita, joita keksisit rikkoutuneesta sateenvarjosta ja oletko sellaisesta itse tehnyt mitään? Minun tulee ensi viikkoa ajatellen siis poiketa sateenvarjo-ostoksille. Kun sitä sadetta on vissiin taas tiedossa…..

The post MITÄ TEHDÄ RIKKOUTUNEELLE SATEENVARJOLLE? appeared first on Kristallikimara.

The post MITÄ TEHDÄ RIKKOUTUNEELLE SATEENVARJOLLE? appeared first on Nelkytplusblogit.

– valo ja aurinko. Meitä nauratti ihan kauheasti töissä tällä viikolla, että piti ihan silmiä siristellä ja olisi tarvinnut aurinkolasit koska oli niin valoisaa. Kertoo siitä, että kovin on pimeää ja harmaata ollut ja liian pitkään. Ei ihme, että välillä olotila menee apatian puolelle
– onnellisuuslista, josta Anna Vihervaarasta kirjoitti blogissaan (klik). Listan tarkoitus on herätellä huomaamaan, mikä meidät oikeasti tekee onnelliseksi. Onnellisuus on oikeasti mahdollista saavuttaa tässä ja nyt, koska iso osa onnelliseksi tekevistä asioista on niitä pieniä onnellisia hetkiä. Mikä mainio idea!
– juttu uusimmassa Me Naisissa hävikkihamsterista, joka tilaa hävikkiruokaa fiksuruoka.fi tai matsmartista ja  ruokkii nelihenkisen perheensä 150 eurolla /kk. Moiseen en itse pystyisi, mutta kiinnostava ajatus, josta voisi ottaa mallia. Itse ostan samoista kaupoista mausteita, sukalaata, linssejä, papuja, tomaattimurskaa ja kookosmaitoa – viimeksi mainituista saa aivan mainioita tortillatäytteitä tai kasviscurryja.
– Lidlin feta-avokadopasta ohje – menee kokeiluun!
– tulevan viikonlopun vietnamilainen herkkubrunssi kahden ystiksen kanssa! Vihdoin pääsen testaamaan kehutun Lie-Mi ravintolan, jee!
– J.Crewin kevät, joka näyttää värikkäämmältä kuin koskaan! Kyllä miellyttää silmää, ihan vaan inspis mielessä (ei osto).

ps. viikon ihmetys: Donald Trump on oranssimpi ja porkkanampi kuin koskaan. Voisiko joku ottaa häneltä itseruskettavapurkin pois :D?

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Makeanhimo. Lasi viiniä. Ruuan sijaan leipää. Omien sudenkuoppien tunnistaminen. Missä kohtaa homma menee niin sanotusti pieleen? Silloin tällöin lasi viiniä ja pieni herkku ei naista tai miestä kaada, mutta entä kun siitä tulee tapa? Pala suklaata paisuu levylliseksi huomaamatta, yksi lasillinen muuttuu puolikkaaksi viinipulloksi.. Mikä sen tekee? 

Kyse on pitkälle tavoista ja niiden muuttamisesta. Ja tietysti itsensä ymmärtämisestä. Missä kohtaa pari keksiä muuttuu paketilliseksi? Tunne on helppo tukahduttaa syömisellä. Vuosia sitten muistan sen olotilan, miten joku ihminen sai minut niin raivostuneeksi, että ensimmäinen ajatus oli vain tunkea suu täyteen jotain hyvää. Myös yksinäisyyttäni olen paikannut joskus syömisellä. Syömme yksinäisyyteen, turvattomuuden tunteeseen, mielipahaan, ahdistukseen, väsymykseen. Väsymys on näistä melko yleinen syy siihen, että herkkuja tekee mieli. Tai tekee mieli ylipäätään syödä paljon tai epäterveellisesti. Joskus taustalla voi olla jokin addiktio, joka vain siirtyy toiseen asiaan niin kauan kunnes alkuperäinen syy käsitellään. 

Olen viime vuosina oppinut tunnistamaan omassa elämässäni ne hetket, kun kaikki terveelliset ruuat unohtuvat ja tuntuu hyvälle mättää niiden sijaan jotain tosi hyvää. Moni puhuu lohturuuasta. Elämässä tapahtuu jatkuvasti yllättäviä tilanteita, etkä voi hallita asioita. Vaikka yrittäisikin levätä hyvin, välttää väsymyksen ja herkuttelun, voi tulla jotain yllättävää. Läheinen sairastuu, koiralle sattuu jotain tai kaikki asiat vain tuntuvat menevän pieleen. Huono tapa saattaa olla jo poissa, mutta kriisin tullen se palaa. Tai sitten on niitä viikkoja että asiat ovat ihan hyvin, mutta töitä on vain paljon putkeen ja se väsyttää. 

Tiedostan omassa elämässäni sen, että keskiviikkona pitäisi hidastaa koska sunnuntaista asti olen painanut töitä siihen asti 12 tuntisia päiviä. Jos keskiviikko tuppaa olemaan myös työntäyteinen, tiedän mitä illalla tapahtuu: en jaksa laittaa ruokaa, syön mitä sattuu ja olen aivan super väsynyt. Alkuviikon työrumba on aina se sama, sitä yritän helpottaa pienillä päiväunilla maanantaisin ja tiistaisin, mutta välillä sattuu odottamattomia asioita ja päiväunet pitää perua. Välillä arki on yhtä hienosäätöä jos haluaa pitää huolta jaksamisestaan ja siitä miten syö. Tietenkään sen ei tarvitsisi olla, mutta olen yrittäjyyden vuosien aikana oppinut sen, että jos haluaa pysyä terveenä ja pystyä tekemään työt, on arkea opittava hienosäätämään. Sitä en aikaisemmin tehnyt, ja nuorempana palkkatöissä olessani ei tullut mieleenkään hidastaa etenkin jos oli jotain mukavaa tiedossa. Sitten tuli pientä flunssaa ja otettiin sairaslomaa. Nyt sitä ei kovin mieluusti tee, sillä kaikki menetetty työ tuntuu tilipussissa. Ja koska kipeänä ei töitä tietenkään tehdä, on ainoa vaihtoehto pysyä terveenä. 

Nämä ovat asioita, joista olen paljon aikaisemminkin kirjoittanut. Mutta niin se vain usein menee, että ihmiset eivät kuuntele kehoaan tai tunnista tunteitaan vaan painavat vain menemään. Molemmat laskevat immuniteettia. Sekä liiallinen meneminen ja tekeminen, että tunteiden vaikutus kehoon. 

Olen oppinut viime vuosina sen, että kehoa pitää rasittaa sopivasti sen sallimissa rajoissa. Jos minulla ei olisi töitä tai arkea yksin hoidettavana, treenaisin varmasti todella paljon ja kävisin joka päivä avannossa. Mutta kun töitä on paljon ja kaikkea muutakin, ovat kivatkin asiat keholle kuormittavia. Koiran kanssa kävelyt sopivat hyvin tähän elämäntilanteeseen niiden muutaman jumpan lisäksi mitä viikossa teen. Eikä tarkoituksena ole pahoitella sitä, että en saa tehdä asioita joita haluaisin. Päin vastoin. Rakastan liikkua koiran kanssa luonnossa päivittäin, ja monipuoliset treenit jotka viikko-ohjelmaani sisältyvät ovat täysin riittävä määrä. Mutta tottakai kivoja asioita tekisi vaikka kuinka jos olisi aikaa, kuka tahansa meistä tekisi.

Tänään teimme tavallista pidemmän kävelyn Tamin kanssa. Oli niin upea ilma, oli nukuttu pitkään ja vapaapäivä. Tunti ja neljäkymmentäviisi minuuttia. Se taitaa jo olla pikkukoiran ennätys. Keskiviikkona menin jo yhdeksän jälkeen nukkumaan, eilen sitten vähän myöhemmin. Mutta unta tuli reippaasti yli 9 tuntia molempina öinä. Ja ai miten se teki hyvää. Eilisen illan istuin sohvalla ja katselin sarjaa C-moresta kun oli vapaa ilta. Söin herkkujakin, sopivasti. Relaamista on pitänyt opetella, samoin nukkumistakin. Ja tänään kun minulla on vapaapäivä, tiedostan että kirjanpito on tekemättä edelleen ja tänään siihen olisi hyvää aikaa. Mutta silloin viikon ainoa vapaapäiväni ei olisi vapaapäivä. Joten hammasta purren siirrän kirjanpidon ensi viikkoon ja nautin tästä päivästä tekemällä itselle mieluisia asioita. Keho ja mieli kiittävät tästä päätöksestä. 

Vanhan kaupungin koskella aamuaurinko

Viikin pelloilla ja metsissä kuunneltiin lintujen viserrystä

Vanhankaupungin lahdella oli lunta ja jäätä

maanantain Ilta-Sanomien juttua.. mietin että tuon kuvan voisi teksteineen ihan kehystää omalla seinälle muistuttamaan levon tärkeydestä koska nykyään on niin hyvä balanssi sen kanssa

lottovoitto meni muuten toiseen kaupunkiin, onni ei suosinut minua vaikka jopa kerran lottosin viime viikolla sen tädin kehoituksesta jota autoin

29.2 workshoppiin “Makeanhimo hallintaan & virkeyttä arkeen venyttelystä” on vielä early bird hinta tämän ja huomisen päivän.

The post Väsymys, harmitus, tunteet, syöminen ja arjen tasapainottaminen appeared first on Nelkytplusblogit.

Meillä syödään vuoden mittaan paljon perunaa. Sen makuun on vaan tykästynyt koko perhe, joten perunaa on meillä monesti eri lisukkeiden muodossa. Meidän jääkaapin vihanneslaatikosta löytääkin melkein aina perunapusseja ja näin talviaikaan ne ovat usein sitä jauhoista lajiketta, joka sopii täydellisesti myös perunakeittoon.

The post Juhlava perunakeitto appeared first on Nelkytplusblogit.

San Josessa tuli ensimmäisen kerran Panama Citystä alkaneella Keski-Amerikan kiertomatkallamme mieleen turvallisuus. Saavuimme kaupunkiin Puerto Viejosta vasta illan…

The post San Jose, Costa Rica appeared first on Meriharakka.net.

The post San Jose, Costa Rica appeared first on Nelkytplusblogit.

Minun elämäni on tunnetusti melko tiiviisti aikataulutettua. Olen 100% kalenteri-ihminen, joka tarvitsee arjen (ja elämän)hallintaan konkreettisen kalenterin, ei siis mitään kännykkäversiota…

The post Ajan tasalla appeared first on Nelkytplusblogit.

Jottei radiohiljaisuus venyisi hamaan tulevaisuuteen siksi, ettei mitään kovin raflaavaa ole tapahtunut, poristaan hetki ihan perusmeiningistä. Toisaalta on ihan hyväkin ettei aina tarvitse sammutella tulipaloja, niitäkin kun osuu kohdalle ihan kiitettävästi.

Yksi ihan perusjuttu tulikin heti mieleen, nimittäin meidän tulevaisuuden camper van mätänee tällä hetkellä pihalle. Siis se “hippikottero”, jolla olisi tarkoitus lähteä huhtikuun aikana pienelle Eurooppa -turneelle. Tällä hetkellä riivatun kaara ei anna mitään elonmerkkejä, ei edes naapurista lainatun akkulaturin avustuksella.

Tähän on tultu, koska raukka on kaiken perusmeiningin ohessa unohtunut viettämään koko talven sateisen taivaan alla keräten kosteutta sisuksiinsa. Viime viikkokin lotisi taivaan täydeltä aamusta iltaan, ja damagea tuli – kotteron penkit ja katon vanhat paneelit on jo homeessa. Alkaa vahvasti pelottamaan, että vaikka camperin saisi liikahtamaankin, ei sillä kohta voi kuvitella käväisevänsä edes lähikaupassa. Saati sitten jossain helkatin Euroopassa.

Nyt olisi viimoset hetket saada kärry piharakennuksen sisälle kuivatukseen ja remppaa odottamaan, mutta ei me oikeastaan tajuta autoista tuon taivaallista.

Saakelin toimiva yhtälö, etten sanoisi.

Kirottu paku!

Keskeneräisiä hommeleita sun muuta puutaheinää

Remppa jatkuu totutun verkkaisesti, eli ilman kummempaa edistymistä. Suunnittelu tuntuu kiinnostavan huomattavasti enemmän kuin toimeen tarttuminen, ja ideavarasto natisee jo nyt liitoksistaan. Jonkun pitäisi inspiroitua myös toteuttamaan niitä ideoita, ja saattamaan ne myös loppuun.

Hellan muurista puuttuu vieläkin räppänä. Muurin keskiosa olisi tarkoitus laatoittaa roiskeilta piiloon, ja ystävän siihen tuomat laatat odottavat kuviointia. Olen päättänyt kuvioida laatat ja tehdä jopa sabluunan itse, mutta Clas Ohlsonista tilaamani askarteluveitset odottavat YHÄ saapumistaan. Sain sieltä kyllä askarteluveitsien tilalle kummallisen painepesurin vesiputken, mutta siitä ei sabluuna-askarteluissa ole juurikaan apua.

Keittiön ikkunankarmeja prosessoidaan yhä, mutta vaikka ikkunankarmien tekeminen aluksi tuntui aivan ufojutulta, nyt se näyttäisi sujuvan kuin konkarilta konsanaan. Onneksi niitten suhteen maali häämöttää jo.

Taalintehtaan Ekocenter ei ole pettänyt vieläkään. Viime viikolla sieltä löytyi keittiöön vanha lipasto, kaksi suurta ja yksi pienempikin matto, sekä kaulin ja jotain muutakin pientä. Koko läjän hinnaksi tuli vaivaiset 37 euroa, joten aikamoinen aarreaitta koko paikka.

Tässä kohtaa talvea parin isomman puun kaato alkaa olemaan erittäin ajankohtaista. Meidän liiterin edusta on ollut tähän asti täynnä kallellaan repsottavia klapien säilytyspaikkoja, joten päätettiin väsätä tilalle yksi isompi ja kunnollinen. Tulevan puukatoksen tieltä oli siis hävitettävä yhtä sun toista, kuten esimerkiksi harmaantunut vanha huussi.

Onneksi näitten autioitten peltojen kainalossa “hävittäminen” on helppoa – sen kun tuikkaa pellon kulmaan kokon ja nakkaa huussit poikineen sinne porisemaan. Ei lasketa hiilijalanjälkeä nyt tästä.

Muurin puuttuva räppänä

Ekocenterin lipasto

Liiterin katto kaipaa myös remppaa

Maailman menoa

Täällä lintukodossa maailmalla mylläävä koronavirus tuntuu kovin kaukaiselta, kunnes tajuaa että aika lähellä keskiötä oma sisko perheineen on. Vaikkakin turvassa Hong Kongissa, niin siellä käy kuitenkin valtavasti turisteja mannerkiinasta.

Hong Kongissa koulut on jo suljettu ainakin maaliskuun alkupuolelle, ihmiset kulkevat hengityssuojaimet naamalla, ja normiarki on kaukana normaalista. Mannerkiinasta saapuvia matkailijoita odottaa kahden viikon karanteeni jossakin hotellissa, eli mistään ihan perusmeiningistä ei siellä voi puhua.

Vaikkei saisikaan, niin olen enemmän kuin innoissani. Meille nimittäin taitaa ensi viikolla lentää Hong Kongista muutama erittäin tärkeä ja rakas koronapakolainen.

Ja se on kaukana perusmeiningistä💕

Lumetonta on, onneksi.

Nähtiin me yksi päivä luntakin – tykkilunta

The post Sellaista perusmeininkiä appeared first on Nelkytplusblogit.

Kevättä jo hippunen ilmassa ja sitä kautta alkaa taas katsella kotia vähän kriittisemmällä silmällä. Remppaa, järkkäilyä, uutta väriä?

Tässä pienet kuvaterveiset Tukholman huonekalu- ja valaisinmessuilta, ole hyvä:

Innostiko jokin näistä?

The post Värejä, muotoja ja luonnonmateriaaleja Tukholmassa 4.-8.2 appeared first on Nelkytplusblogit.

Banaaniletut ovat ihanan nopea viikonloppuherkku. Innostuinnuorison toiveesta paistamaan lettuja pienen pinkan, mutta maistuvat ne myös minulle. Oivallisia makean nälkään, mutta silti kiva terveellinen herkku!

The post Banaaniletut appeared first on Nelkytplusblogit.

Kohtalo tai olisiko se sittenkin ollut Kela puuttuu peliin kun Esa Kynsi (Jarkko Niemi) aloittaa kokkina Le Coq -ravintolossa. Osaako tämä lukuisista allergioista kärsivä milleniaali edes kokata on asia erikseen mutta toimeen tartutaan kun “asuntokin” löytyy työpaikalta. Esa on “hippasen erilainen kokki”, joka soittaa välillä intohimoisesti ukulelea ja haluaa gluteenitonta, laktoositonta, vegaania jne. ruokaa lautaselleen vähän “balilais-aasialaisella twistillä”.

Kun salama kirkkaalta taivaalta konkurssin partaalla oleva Le Coq -ravintola saa asiakkaan! Virolainen ravintolakritiikko Pirke Öökpalu (Riitta Havukainen) pölähtää ravintolan ovesta sisälle. Tämä samainen naishenkilö kun aikoinaan on juuri aiheuttanut Michelin-tähden menettämisen. Tämä tietää monen Samarin lasillisen juontia närästyksestä kärsivälle Maximilianille. Eipä paljasteta nyt enempää miten ruokailu Le Coqissa sujuu…

Eivät oudot juonenkäänteet tässä farssissa tähän lopu! Seuraavaksi näyttämölle purjehtii pitkässä susiturkissaan Misha (Heikki Hela) lakinaisensa Svetan (Kaisa Hela) kanssa. Maailma on täynnä yllätyksiä ja Misha kertookin olevansa Maximilianin velipuoli Venäjältä. Herbert isä kun ehti kiertää sitä maailmaa! Nyt Misha on tullut ottamaan osaansa Le Coqista ja taistelu ranskalaisesta perinneravintola Le Coqista alkaa nyt toden teolla veljesten kesken.

Helsinkihän vilisee rottia joten myös rottamies Paavali (Pertti Koivula) kantaa oman osansa rotanmyrkyn ja makkaravoileipiensä kanssa soppaan mukaan. Rottamies kun auttaa tarvittaessa listimään niin rottia kuin “vähän isompiakin vihollisia” elämässä. Kun vaan muistaa pitää sitä K-vitamiinia mukana… Pertti Koivulan laulua kuuntelee mielellään – upea ääni!

Näyttämöllä puhutaan sekaisin suomea, murtaen ranskaa ja venäjääkin. Riitta Havukaisen Pirken artikulointia on mielenkiintoista kuultavaa. Ihan kaikkea siitä ei ymmärrä ja liekö edes aitoa vironkieltä mutta Pirke Öökpalun rooli on vahva. Havukainen on hyvin sisällä roolissaan ja onko “hän oikeasti niin ilkeä ja katkeroitunut” selviää sekin näytelmän lopussa.

Välillä juhlitaankin perinteiseen venäläiseen tapaan vodkalla ja tanssimalla legendaarisen kansanlaulun “Kalinka kalinka, oot marjani mun” -tahdissa. Svetan roolihahmosta tulee etäisesti mieleen urkanalainen poliitikko Julia Timoshenko lettikampauksensa kanssa. Svetan puku on minusta ihan nappivalinta valkoisine nilkkureineen.

Esa kokki on kuin tipahtanut toisesta maailmasta tai ulottuvuudesta Le Coq -ravintolaan. Hänen elämänfilosofiansa on enemmän surffailua, chillailua ja hengailua Aasiassa kuin rehkimistä rahan eteen. Pakko sen verran kuitenkin paljastaa, että Esan kokkailut kantavat farssissa pitkälle vai pitäiskö sanoa ihan maaliin saakka. Jarkko Niemi on jo Siskonpeti -sarjassa ollut hyvä ja lunastaa nyt paikkansa myös näyttämöllä.

Minä pidin Le Coq – taistelu ravintolasta farssista. Se on näytelmä “jossa aivot voi jättää vaatteiden kanssa narikkaan” ja antaa esityksen viedä mukanaan. Tulin pitkän työpäivän jälkeen ja sain nauraa poskeni kipeiksi. Hassuja kommelluksia, vähän ennalta arvattavaa mutta myös paljon yllätyksellisiä juonenkäänteitä. Ei liian vakavaa ja pohdiskevaa vaan hauskaa ja iloista – juuri tälläista tarvitaan toisinaan.

Kummelista tutut Heikki Vihinen (ohjaus) ja Timo Kahilainen (sävellys) ovat tämän farssin takana. Musiikin sovitus Timo Kahilainen, lavastus Timo Kahilainen ja Vilma Mattila, pukusuunittelu Elina Vättö, valosuunnittelu Valdemar Virtanen, äänisuunnittelu Joonas Outakoski, naamioinnin suunnittelu Henri Karjalainen, dramaturgi Ari-Pekka Lahti.

Esityksen kesto noin 2 tuntia 35 minuuttia väliajan kanssa.
Tarkemmin esityksistä löytyy tästä https://hkt.fi/esitykset/le-coq-taistelu-ravintolasta/

Kiitos Kahvakuula kainalossa -blogin Marille kutsusta teatteriin aveciksi.

Kaikki postauksen kuvat HKT © Jaakko Vuorenmaa 

The post Le Cog – taistelu ravintolasta on komedia “parhaat päivänsä nähneestä gourmetpaikasta” appeared first on Nelkytplusblogit.

Perunarieskasta on tullut uusi lempilapseni. Tein rieskat taas samalla tapaa kuin vähän aikaa sitten julkaisemassani perunarieskaa, avokadon ja katkarapujen kera reseptissä. Löydät siis sieltä perunarieskojen ohjeen.

The post Perunarieskaa kahdella kalatäytteellä appeared first on Nelkytplusblogit.

Suunnitelmissa oli jo pitkään tehdä sellaisia venäläisiä rahkalettuja, joita syrnikeiksi kutsutaan. Halusin ehdottomasti kokeilla suolaista versiota, eikä niitä netin syövereistä montaa löytynyt, joten…

The post RAHKA-TATTARILETUT JA MÄTIMOUSSE (gluteeniton) appeared first on Beach house kitchen.

The post RAHKA-TATTARILETUT JA MÄTIMOUSSE (gluteeniton) appeared first on Nelkytplusblogit.