Minun moottorini on yskähdellyt koko alkusyksyn. Kuvittelin vain vetäväni henkeä lomien välissä sillä töissä oli hiljaisempaa kesäloman jälkeenkin ja viime viikolla olin taas lomalla. Olen tottunut saamaan aikaiseksi, pistämään toimeksi ja ruksimaan tehtäviä listalta reipasta tahtia. Nyt ei toimi, kone ei lämpene, ei edes loman numero kaksi jälkeen.

Ainoa, mihin minulta näköjään riittää iloisesti energiaa on rantaraitilla haahuilu ja mikäs siinä. Kauniit on maisemat ja sadekin tauonnut sopivin väliajoin.

Ei auta. Piti mennä lääkärille ja tällä kertaa työterveyslääkäri otti minut oikein vakavissaan ja nyt pitää suunnata verikokeisiin – jotain lienee vähän pielessä. Toivottavasti selvitään rautakuurilla tai jollain sellaisella.

Samalla tavalla yskähteli odotuksistani huolimatta myös Parkkiselta toisena lukemani kirja. Kun ei iske niin ei etene. Luin kuitenkin loppuun, vähän ristiriitaisin tunnelmin.

Leena Parkkinen : Sinun jälkeesi Max
Oma ostos kirjailijalta, makuloinnin alta napattuja 

Pidin kovasti ensimmäisenä Parkkiselta lukemastani Säädyllinen ainesosa -romaanista. Siispä odotukset olivat suuret myös tämän suhteen.

En tiedä johtuiko sitten odotuksista vai mistä, mutta en oikein millään päässyt mukaan siamilaisten kaksosten matkaan.  Max on toinen kaksosista ja tarinaa kertoo hänen toinen puoliskonsa. Matkustetaan kummajaisina sirkuksessa, kohdataan naisia ja miehiä, halveksuntaa ja rakkautta, hyväksikäyttöä ja… tavallaan rakkautta siinäkin.

Jotenkin tarina hajosi käsiini, enkä oikein vieläkään tiedä, oliko kyseessä juonellinen romaani vai sarja kohtauksia ja tunteita. Tavallaan kirja ehkä onkin kertomus siitä, miten ulkopuolisuuden tunne ja rakkauden etsiminen saattavat tarttumaan rippeisiin ja hyväksymään liian paljon, elämään vain hetkittäin.

Lukukokemukseeni vaikutti ehkä henkilöhahmojen groteskius, enkä nyt tarkoita siamilaisten kaksosten fyysistä tilaa. Jokainen henkilöhahmoista on jollain tavalla rikki. Taustalla voi olla lapsuuden kokemukset, mielen järkkyminen, elämätarina, fyysisten haasteiden aiheuttamat ongelmat – oli syynä mikä tahansa, jokin on kierossa. Joukosta löytyy ystävyyttä, rakkautta, hellyyttä, välittämistä eli toivoa, mutta silti vieraus säilyy. Sitä en tiedä, mitä kykenemättömyyteni löytää kauneutta tästä henkilögalleriasta kertoo itsestäni, mutta tällä kertaa en pystynyt näkemään pinnan alle.

Romaanin juoni on myös hajanainen, enkä aina pysynyt ihan kärryillä aikajärjestyksen suhteen. Kieli on kaunista ja selkeää, kuvaukset eläviä, mutta… tällä kertaa en vain yksinkertaisesti lämmennyt kirjalle, sen henkilöhahmoille tai tarinalle. Joskus näin käy.

The post Kun en vaan lämpene appeared first on Nelkytplusblogit.

Viikko sitten maanantaina sain viettää herkullisen ja hauskan illan Frans & Amelie ravintolassa Kluuvikadulla. Ranskalaisbistrot Frans & les Femmes tarjoilevat uudella syyslistallaan kymmenessä kaupungissa ympäri Suomea maukkaita annoksia pimeneviin iltoihin. Vaikka olenkin ikuinen kesän venyttäjä on minunkin jo kohta kai taivuttava siihen, että syksy on tullut kun siirrymme ensi viikolla jo lokakuuhun. Oli todella oivallinen tapa startata uusi viikko bistrossa, jossa yhdistyivät rakkaus hyvään ruokaan, viiniin ja ihmisiin.

Muistan vielä elävästi nuoruudestani Fransmanni-ravintolat, jossa ruokailtiin kun kiersimme vanhempieni ja veljeni kanssa Suomea ristiin rastiin. Joskus jopa yövyimme näissä Sokos Hotels-ketjun hotelleissa reissuillamme. Se oli luksusta telttailun ja mökkeilyn jälkeen. Hotelliravintola oli rento ja siellä sai hyvää hyvää kotiruokaa ilman turhia konstailuita. Ja hotellihuoneessa odotti aina kylpyamme vaahtokylvyllä. Meiltä kotoa amme oli poistettu meidän lasten harmiksi.

Fransmannit palvelivat pitkään kunnes ne saivat väistyä uuden raikkaamman sisustuksen ja uudistuksen alta. Vuosina 2016-2018 uusittiin kaikki hotelliravintolat ja samalla niiden nimeksi vaihtui Frans & les Femmes. Ravintolat on eri paikkakunnilla nimetty naisten mukaan. Helsingissä Fransin seurassa on Amelié, Kotkassa taas Rosalie, Oulussa Camelie, Jyväskylässä Sandra muutamia mainitakseni. Hauska nimi ravintolalle ja sen takana on ehkä myös joku tarina…

Fransmanni oli jo minun nuoruudessani ranskalainen bistro siis paikka, jossa tarjollaan perinteistä arkiruokaa. Bistrojen historia juontaa juurensa Boulanger-nimiseen keittokauppiaseen, jonka kaupassa oli muutama pöytä myös asiakkaita varten. Sana bistro tarkoittaa joidenkin mukaan “paikkaan, jossa juodaan pahaa viinaa”. Toisen näkökannan mukaan nimi juontaa juurensa venäläisten kasakoiden “Bystro! Bystro!” -huutoihin (Nopeasti! Nopeasti!) pariisilaisissa kuppiloissa. Oli niin tai näin niin bistro sana vakiintui ranskan kieleen 1800-luvun lopulla.

Palataanpa historian havinasta takaisin Kluuvinkadun Frans & Amelié bistroon ja meidän Maistelumenu -iltamme alkujuomaan. Laseihin kaadettin kuivaa Loius Perdrierin Excellense Rosé –roseekuohuvaa. Olen suuri rosén ystävä ja maku hiveli kivasti makunyströitä alkuun.

Uutuutena syyslistalla on ystävän kanssa jaettava maistelumenu. Tiedätte varmasti sen tunteen kun on valinnut jotain todella ihanaa listalta mutta nähdessään seuralaisen ruoka-annoksen iskee annoskateus tai ainakin halu maistaa myös toisen annosta. Nyt se on mahdollista sillä Jyväskylän Frans & Sandra -bistron ideasta lähtenyt maistelumenu on nyt laajentunut ketjun muihin bistroihin.

Maistelumenuhun kuuluu makuja yhteensä seitsemästä annoksesta – nerokasta! Saat maistaa kolmea alkuruokaa, kahta pääruokaa ja kahta jälkiruokaa. Jokainen annos sisältää ruoat kahdelle ruokailijalle itse jaettavaksi pöydässä. Ennen aikaan oli häpeä jos pöydästä ei löytynyt sen seitsemää sorttia tarjottavaa. Nyt tämä vanha sanonta on totta kun tilaat maistelumenun ja sitten vain nautit. Vakuutan, että annokset ovat syötävän pieniä joten ähkyyn tämän maistelumenun aikana ei todellakaan joudu.

Alkuruokien kanssa meille oli valittu juomaksi kuiva valkoviini Douce Nature Sauvignon Blanc, joka oli kuiva, luomu ja vegaaninen. Toki bistron listalla löytyy myös alkoholittomia Torresin viinejä. On upeaa, että ravintoloiden alkoholittomien viini määrä listoilla lisääntyy koko ajan.

Alkuruokatarjoilu sai veden herahtamaan kielelle kun se kannettiin pöytään. Olin etukäteen ilmoittanut omat allergiani keittiöön eli koivun ristiallergian takia pähkinä, manteli, selleri ja raaka omena. Keittiö oli minun annoksien osalta siis vähän soveltanut mutta allergia otettiin huomioon erittäin hyvin bistrossa.

Savulohibriossia ja kirjolohenmätiä, myskikurpitsakeittoa ja vuohenjuusto brick-rulla. Minun alkukeittoni tunnistaa kuvassa siitä, että sen päälle ei oltu laitettu paahdettua pähkinää. Pidän lämpimistä keitoista kun ilmat alkavat viilenemään ja tässä kookoskerma antoi keitolle ihanan makuvivahteen.

Savulohibriossa kirjolohenmädin kanssa suli suuhun. Ehkä suosikkini silti oli taikinaan kääritty ja friteerattu vuohenjuustorulla, granaattiomenahilloke ja paahdettu pähkinä. Omassa annoksessani ei toki pähkinää ollut. Vuohenjuusto eri muodoissaan on lempparini ja granaattiomenan kanssa kombo oli täydellinen. Näitä olisin voinut ottaa vielä yhden lisää.

Pääruoan kanssa tarjoiltiin ranskalaista keskitäyteläistä, luomua ja vegaania Douce Nature Merlot punaviiniä. Punaviiniä en tanniinin takia ole enää vuosiin pystynyt nauttimaan saamatta yhdestä pisarastakin hirveää migreeniä.

Ja sitten siirryttiin pääruokaan tai siis maistelumenussa niitä oli itse asiassa kaksi erilaista. Hunajaista kananpojanrintaa, kermaista kanalientä, kurpitsapyreetä, broccolinia ja punajuuricouscousia. Onneksi olin pukeutunut punaiseen koska minulla on paha tapa aina sotkea vaatteet kun syön punajuurta. Tällä kertaa punajuuri pystyi kiltisti haarukassa ja koko annos oli taivaallista. Punajuurta pitää itsekin lisätä taas ruokiin syksyllä.

Toinen pääruoka oli poronpaistia, punaviinikastiketta, lime-selleripyreetä, herkkutattia, paahdettua porkkanaa ja Mustaleima-emmental-perunagratiinia. Selleriä voin nauttia kun se kypsennetty ja punaviini kastikkeessa menee myös. Poron liha suli suuhun ja samoin perunagratiini, josta sain idean tehdä sitä myös kotona.

Ja totta kai hyvän aterian kruunaa jälkiruoka tai kaksikin kuten tässä maistelumenussa. Tarjolla oli manteli-suklaamoussea, suolaista kinuskia, sokerihuurretuja pähkinöitä ja mysliä. Tämä jäi minulta väliin koska oli kovin pähkinäinen. Toinen makea herkku oli uuniomenaclafoutis eli ranskalainen uuniomenapannukakku, kardemummasiirappia ja rahkajugurttijäätelöä. Ja totta kai myös kuppi espresso sulattamaan tätä maistelumenuta.

Maistelumenun hinta (ilman juomia) on 48€ (asiakasomistaja hinta 45€). Tarkemmat tiedot menusta löytyvät tästä ja juomien osalta tästä.

Jos maistelumenu ei ole sinun juttusi voi listalta toki valita muita syksyisiä herkkuja kuten vaikka etanoita, bouillabaissea, pariloitua maksaa, pippuripihviä tai itse leivottua suklaakakkua. Frans & les Femmes ravintoloiden listoilla on paljon suosittuja klassikoita kausiannoksen rinnalla.

Sinisimpukkaperjantait jatkuvat edelleen nyt syksyllä kuten aiemmin ja niitä tarjoillaan kermaisessa Dijon-sinappiliemessä. Nämä täytyy kyllä käydä maistelemassa koska olen suurien simpukoiden ystävä. Tästä voit kurkistaa miltä etanaillallinen näytti Frans & Amelièssa viime syksynä.

Koska olin niin ruokatarjoilujen lumoissa ja nälkäinen unohdin ihan kuvailla ravintolamiljöötä. Frans & Amelié on sisustukseltaan kodikkaan lämminhenkinen paikka. Oheisen kuvan lainasin bistron nettisivuilta.

Kiitos Raflaamolle ja Frans & Amelié bistrolle maukkaasta maistelumenusta! 

The post Ranskalaisbistrot Frans & les Femmes tarjoavat nyt syysherkkuja appeared first on Nelkytplusblogit.

                                                  Kynsihuolto saatu BeArt Studiolta / toteutettu yhteistyössä

Kynsihuollosta alkaa olemaan taas kuukausi aikaa, mutta parempi esitellä kynnet sitten vähän myöhempään kuin ei ollenkaan. Kynnet huollettiin tietenkin Janan luona. 

Syyskuussa kynsihuoltopäivänä minulla oli minuuttiaikataulu ja minun oli selviydyttävä huollosta minuutilleen oikeaan aikaan ulos. Päädyin valitsemaan punaiset kynnet. Peruspunaiset, jotka sopivat aina joka tilanteeseen.  Pari kertaa vuodessa taidan päätyä punaisiin, punainen toimii aina. 

Nämä kynnet eivät kaivanneet mitääön ylimääräistä, ei edes timantteja. Punainen väri kynsissä houkutteli minut usein myös pukeutumaan punaisiin asusteisiin.

Olen nauttinut näistä punaisista kynsistäni niin paljon, että mietin, että pitäisikö heti perään ottaa toiset punaiset, mutta katsotaan, että mihin sitten taas huomenna päädytään.

Maiju

The post Punainen toimii kynsissä aina appeared first on Nelkytplusblogit.

Heisiangervot osa 4

The post Purppuraheisiangervo ´Midnight` appeared first on Nelkytplusblogit.

Koska suppilovahverot pursuilevat keittiönkaapeista ja laatikoista, olen etsinyt naalien ja näätien kanssa hyviä sienireseptejä. Maanmainio kasvislasagne joka löytyi täältä (klik).

Lasagnelevyjä (itse käytän lähes aina kokojyvää, se maistuu mielestäni paremmalta)
Juustoraastetta

Tomaattikastike:

oliiviöljyä
1-2 valkosipulin kynttä
pari desiä tummaa soijarouhetta
(muutamia kuivia soijapaloja sekaan)
soijakastiketta
1-2 porkkanaa
1 pieni kesäkurpitsa
kourallinen sieniä (suppiksia tai tatteja)
1 tlk kidneypapuja tai ruskeita papuja
1-2 tlk tomaattimurskaa
1 dl pakasteherneitä
1 kasvisliemikuutio ja / tai suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta
oreganoa
basilikaa
1 prk smetanaa

Laita soijarouhe likoamaan soijakastikkeella maustettuun veteen. Kuumenna öljy pannussa keskilämmöllä, kuullota ensin valkosipulit kevyesti ja lisää sitten pieniksi pilkotut porkkanat, kohta pilkotut sienet ja kesäkurpitsa. Valuta soijarouheesta liotusvesi pois ja lisää pannuun. Lisää tomaattimurskaa sen verran, että muodostuu helposti sekoitettava kastike. Anna hautua hetken ja lisää loput ainekset.

Valkokastike:

noin 3-4 kukkuraista ruokalusikallista venhäjauhoja
rasvaa (itse käytän voita ja öljyä sekaisin)
vettä ja maitoa
juustoraastetta
kasvisliemikuutio tai suolaa
ripaus valkopippuria / muskottipähkinää

Yhdistä rasva ja jauhot kattilassa. Lisää rasvaa sen verran, että seoksesta muodostuu helposti sekoitettava tahna. Lisää tilkka vettä ja sitten maitoa, sekoita vispilällä vimmatusti. Anna välillä jauhojen kypsyä ja lisää maitoa, kunnes sopivanpaksuinen kastike on syntynyt. Lisää mausteet ja kourallinen juustoraastetta.

Säädä uuni 175-200 asteeseen, voitele vuoka. Laita hiukan tomaattikastiketta pohjalle ja kerros lasagnelevyjä. Levitä päälle kerros tomaattikastiketta ja ihan hiukan valkokastiketta, sitten taas lasagnelevyjä ja molempia kastikkeita (valkokastiketta vain vähän, säästä suurin osa pinnalle). Laita kerroksia sen verran kuin vuokaan mahtuu ja aineksia piisaa. Koko komeuden päälle levitä loppu valkokastike niin että koko lasagne peittyy ja muhii valkokastikehunnun alla. Päällimmäiseksi ripottele reilusti juustoraastetta.

Paista uunissa n 60 minuuttia tai kunnes pinta ruskistunut ja haarukka menee helposti levyjen läpi.

**
Tein tätä eilen ja oli pakahduttavan herkullista!!! Aikuisille ja ennakkoluulottomille lapsille!

The post Maailman paras kasvislasagne appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänäkin vuonna säästin viikon kesälomasta syksylle ja piipahdimme Kreetalla keräämässä auringonsäteitä pimeän kauden varalle. Kohteeksi valikoitui uusi tuttavuus Rethymno, joka osoittautui suuremmaksi paikaksi kuin kuvittelin.

Koolla on puolensa, sekä hyvät että huonot. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa, mutta omiin mieltymyksiini hieman liikaa sutinaa ja erityisesti liikennettä / liikenteen melua.

Lämpoä riitty hyvin myös näin syyskuun loppupuolella ja merivesi oli lämmintä. Pari päivää oli kyllä tuulista ja uimareille punainen, aalloista/vaarallisista virtauksista varoittava lippu. Kunnoitusta herättävä kaunis meri.

Kreikan ruoka on konstailematonta ja herkullista, annokset varsin reiluja. Vasemmassa yläkulmassa Traditional Greek cheese & ham pie, sitten kalaa, souvlakia ja gyros-annos.

Tämä suloinen kissa köllötteli aukiolla kaikessa rauhassa ja nautti aamuauringosta, hyvä asenne.

Tästä seikkailemaan vanhaan kaupunkiin.

Kolmella eri torilla tuli käytyä, kulkevat nimellä Street Market. Tuoreita herkkuja ja kiva tunnelma – suosittelen. Viinirypäleet olivat superhyviä, kuin karkkia

Kaivamisen iloa oli hauska seurata. Koirat ovat ihania!

Pienellä maaseuturetkellä ystävien kanssa, niin kaunis paikka!

Bye bye lovely Crete – hope to see you soon!

The post Jäähyväiset kesälle appeared first on Nelkytplusblogit.

Joka päivä pitää pestä päivän pölyt (räät ja kakat) pois

Ei kuulemma ole yhtään ärsyttävää

Tästä opin sen, että kerran vuodessa katsellaan se kaappi läpi

Kainalot pitää sheivata heti kun vähänkin tuntuu karvan alkua

Juhlissa tai miehen hemmotellessa teen kyllä poikkeuksen säännöissä…ehkä liiankin usein

Mies kerran nauroi, että äiti kysyi teidän kaikkien muiden kuulumiset, mutta unohti kysyä, että miten oma poika voi

Silloin kun tarvitsen jotain tai vastaan tulee vaate, jota en vaan voi jättää kauppaan

Meillä ei ole autoa

The post Kuinka usein? appeared first on Nelkytplusblogit.

Sitähän mä pelkäsinkin, että ehtii kylmä tulla Kemiöön ennen kuin meillä EDES keittiöremppa valmistuu. Edessä olisi kuitenkin vielä ainakin kylmän eteisen eristäminen. Sen pikku luukun, jossa on vielä vähän kylmempi kuin ulkona.

En muuten tiedä miten se on edes mahdollista, mutta se on. Tuuli puhaltaa eteiseen joka nurkasta – hyvä ettei sadakin – ja kaikki kylmä pakkautuu just sinne. Sitä rempataan siis seuraavaksi, kunhan sinne saakka ehditään. Toivottavasti ihan saakelin nopeasti.

Muuten joudutaan koko konkkaronkka muuttamaan juniorin pieneen Espoon yksiöön.

Kylmä tuli, kuten pelättiin

Paikalliset ammattilaiset

Vaikka me ollaan etanaakin hitaampia remppahommissa, samaa ei voi sanoa paikallisista ammattilaisista. Niitä on viime aikoina ravannut jeesimässä jos jonkinmoista – sähkäriä, putkaria, nuohoojaa ja paikallista konevuokraajaa. Ja lisää porakaivofirmojakin.

Ja siis vitsi miten mutkaton meininki näillä ihmisillä on! Täällä ei paljon katella kellonaikoja tai viikonpäiviä, töitä tehdään näköjään silloin kun jollain on tarve.

Täällä ei ole tavatonta, että konevuokrausfirman omistaja tulee paikan päälle opettamaan kuinka lattianhiomakone toimii. Ihan vaan varmuudeksi, ettei huristella koneella läpi seinien. Jollekin hätäisemmälle kaverille kävi kuulemma niin. Sekään ei ole tavatonta, että sama kaveri tulee vielä noutamaankin koneen, ettei tarvitse itse vaivautua palauttelemaan.

Nuohoojankin sai välittömästi. Nokikolari ei pelkästään nuohonnut töllin ja saunan piippuja, vaan imuroi vielä remontin tieltä piiloon viedyn puuhellan, ja opetti siinä sivussa oikean tavan puiden poltolle.

Sähkärin kanssa kahviteltiin ja nautittiin pihalla appiukon tuomaa savupalvia, kuin hyvät kaverit konsanaan. Sen lisäksi sähkäri tarjosi lainaan kuppiporanteriä, kun niitä ei ollut omasta takaa ja sellaisia rempassa vielä tarvittiin.

Nasta meininki näissä maisemissa.

Lattian hionta ennen maalausta

Piiput on kunnossa

Keittiöremppa

No, ollaan me sentään loppusuoralla.

Lattia on maalattu, seinät on pystyssä ja viimeistä silausta vaille maalatut. Kattokin on viimein maalattu, ja voin vannoa että se oli v-mäisin homma ever. Paitsi ehkä jos joutuisi kahdeksan tuntia päivässä tyhjentämään paskahuusseja.

Hormi on vielä käsittelemättä, mutta siihen palataan heti, kun loppuviikosta saadaan putkari ja sähkäri viimeistelemään hommat. Silloin olisi viimein tarkoitus saada ensimmäiset kalusteet keittiöön, ja niihin kuuluu tietenkin tiskiallas, sähköhella ja ASTIANPESUKONE.

Jumanklavita mä olen täynnä kylppärin lattialla tiskaamista! Sen lisäksi ruoan tekeminen parvekkeella olevassa kaasuhellassa ja grillissä alkaa olemaan jo melko hyytävää touhua. Ulkona me ollaan kyllä totuttu kokkailemaan, mutta pipo päässä ja hanskat kädessä on meillekin jo eksoottista.

Se milloin meille saadaan keittiön ikkunoihin ja oviin karmit, puhumattakaan lattialistoista jää nähtäväksi. Nyt on kuitenkin jo kiireellä avattava eteinen ja puhallettava se täyteen fylliä.

Vapaa-ajan ongelmat, mitä ne on?

Katon maalaus oli raskasta hommaa. Katossa vanhat lankut.

Seinien levytystä

Remontin aikana kylppäriä käytetään vaan tiskaamiseen

Tässä ollaan kokkailtu ja kylmä tulee

Uudet seinät, lattia maalattu, ja fixausta vailla oleva keittiön pöytä

The post Keittiöremontti osa 5 – kylmä tuli appeared first on Nelkytplusblogit.

Yhteistyössä: WishPro Finland  ja Kauneushoitola Shania

Kuva on otettu viimeisen hoitokerran jälkeen. Huom. ripsiväri oli sallittu hoidossa. Jokaisen hoidon jälkeen puhdistin kasvoni vasta seuraavana aamuna, jotta seerumikapselilla oli aikaa vaikuttaa. (Seerumin pitää saada vaikuttaa vähintään kaksi tuntia, mutta mitä kauemmin, sen parempi).

*Kuva on laitevalmistajan sivulta

Yksittäispakatut seerumit

• Natural line – perustuu luonnon öljyihin ja on suunnattu nuoremmille asiakkaille, joilla on kuiva, herkkä tai ärtynyt iho
• Infusion Line – BTX, Collagen ja Hyaluronic – viivästyttää ikääntymisen merkkejä, parantaa vastustuskykyä ja estää tulehduksia.
• Active Pro Long Line – väsyneen, rasittuneen ihon elvyttämiseen ja vaurioiden korjaamiseen.
• Aging Process Control – ikääntymisen merkkien hoitoon, rauhoittaa herkkää ja kuivaa ongelmaihoa, uudistaa ihoa kokonaisvaltaisesti. 

Oma WishPro Plus -kasvohoitoni. Kävin kasvohoidoissa neljä kertaa. Hoito tehtiin Kauneushoitola Shania:ssa, joka on Turun ainoa Wish Pro -hoitola. Minulla on kuiva ja ohut iho. Ihoni kaipasi siis kosteutusta ja kiinteytystä kuin myös heleytystä. Tässä kohtaa sopinee kertoa, että Shanian kosmetologi Annette pystyi kertomaan ihoni kosteusprosentin vain koskettamalla kasvojani. Ja laite antoi saman tuloksen. Olin osaavissa käsissä.

1. Hoitokerta (kesto n. 1 tunti)

Hoitosarja aloitetaan aina kuorivalla hoidolla. Näin iho puhdistuu ja kuolleet solut irtoavat sen pinnalta. Ihon pintaverenkierto ja ihon väri paranevat. Ja ihonhoidossa käytettävät aineet imeytyvät ihoon paremmin. Kuorintakapselissa on manteliöljyä, ihoa kuorivia hiukkasia, A- ja E-vitamiineja sekä kahdentyyppisiä selluloosakuituja.

Kuorinnan jälkeen LED-punavalohoitopään avulla ihooni imeytettiin Rejuvenation -seerumikapseli. Seeerumiapselissa on Shea- eli karitevoita, joka tunkeutuu syvälle ihoon elvyttäen vaurioituneita soluja ja palauttaen ihon kimmoisuutta ja kiinteyttä. Se myös tehostaa solujen energiantuotantoa, aktivoi ihoa ja parantaa vastustuskykyä. Ja palauttaa heleyden, sileyden ja pehmeyden iholle.
Lopuksi tehtiin vielä perinteinen kasvohieronta ja lymfapisteiden painelu.

2. Hoitokerta (kesto n. 30 min)
Toisella kerralla ihoon imeytettiin Age Control-seerumikapseli. Ja käytettiin Rejuvenation -hoitopäätä eli LED punavalohoitopäätä. Näin Age Control tehoaa: Ehkäisee ikääntymisen merkkejä, rasituksen merkkejä, estää ryppyjä ja ihon veltostumista. Progeline-peptidi vaikuttaa suoraan epidermikseen ja dermikseen ja korjaa roikkuvaa ihoa ja vähentää ryppyjen ilmaantumista.  Tightenyl on ihon luonnollinen kohottaja ja rakenteen parantaja. Kun dermiksen rakenne paranee, ihosta tulee selvästi tasaisempi.
Kuva alla.

Age Control -kapseli ja Rejuvenation hoitopää

3. Hoitokerta (kesto n. 30 min)

Kolmas hoitokerta tehtiin Micro Current -hoitopäällä. Ihooni imeytettiin Hyaluronic -seerumikapseli. Kapseli sisältää Christalhyal-nimistä ainetta, joka on yksi tehokkaimmista saatavissa olevista kosteutusaineista. Tämä hyaluronihappo toimii “molekyylisienenä” lisäten ihon kykyä sitoa vettä ja auttaa näin pitämään ihon kosteana, ravittuna ja terveenä. Nyt ymmärrän hyaluronihapon suosion ihonhoitotuotteissa.

4. Hoitokerta (n. 30 min)

Neljännellä kerralla kasvoihini imeytettiin Neo-energy -seerumikapseli Rejuvenation-hoitopäällä.
Tämä “neulaton” kollageeni ja elastiinitäyteaine toimii luonnollisen energian lähteenä ihosoluille. Solut alkavat uudelleen tuottaa kollagenia ja elastiinia kahdessa viikossa. Iho kiinteytyy ja rypyt vähenevät. Tässä vielä tietoa Neo-energy -seerumikapselista Wish Pron sivuilta: Kapseli sisältää turvallisen, etukäteen aktivoidun energialähteen (MG6P) sekä välttämättömiä aminohappoja ja kuparia.

Hoidot tehtiin minulle viikon välein. 5-8 päivää on hyvä sykli parhaimpien tulosten saavuttamiseen. Jo ensimmäisen kerran jälkeen olin kirjoittanut instakuvaani: “Ensimmäinen kerta vaikutti jo hyvältä kokemukselta.” Nyt kaikki hoidot käytyäni ihoni tuntuu pehmeältä ja rypyt ovat selvästi pehmentyneet. Ja ihoni väri on tasoittunut, josta olen todella ihmeissäni, sillä olen aina kärsinyt pisamistani. Eivät ne minnekään ole hävinneet, mutta ihon pehmeyden myötä, nekään eivät näytä (omissa silmissäni) niin häiritseviltä. Ihooni imeytetyt seerumit ovat vilkastuttaneet verenkiertoani, joten tästä varmasti johtuu ihon tasaantunut väri.

Kosmetologini Annette hallitsee hierontatekniikan. Hierontaliike on sopivan napakka ja vaihdettava kapseli-seerumipää tuntuu pehmeältä kasvoilla – kuin silikonin tai ihon kosketukselta. Tuosta hoitolaitteeseen laitettavasta seerumikapselista vapautuu seerumi hoidon aikana iholle. Hoito oli rentouttavaa kuin tehokas kasvohieronta. Hoitoon olisi voinut vaikka nukahtaa ja Annette antaa asiakkaan olla rauhassa ja rentoutua hoidon aikana.

Vinkkejä: Jos iho on erittäin kuiva esim. kesän jälkeen, voi ottaa yhdenkin tunnin hoidon. Hoito on niin tehokas, että jo yhdellä hoitokerralla saadaan näkyviä tuloksia. Mutta on tutkittua, että sarjahoito tuo pysyviä ja näkyviä tuloksia. Tunnin hoito Shaniassa maksaa 98 € ja puolen tunnin hoito 49 €.

WISH Pro Plus -hoitoja on tehty maailmalla jo yli 1.000.000, joten se on suosittu, luotettava ja toimiva hoito. Hoito sopii nuorille, miehille ja naisille. Erilaisiin ihon ongelmiin ja eri ihotyypeille.

The post WISHPro Plus – kasvohoito pintaa syvemmältä appeared first on Nelkytplusblogit.

Pohdimme hetken Peloponnesoksen retkeä hahmotellessamme, että yöpyisimmekö Nafpliossa vai Olympiassa. Olympia olisi ollut selkeämmin parin päivän kierroksen puolivälissä,…

The post Nafplio – Kreikan edellinen pääkaupunki appeared first on Meriharakka.net.

The post Nafplio – Kreikan edellinen pääkaupunki appeared first on Nelkytplusblogit.

Farkkutakin pieni päivitys oli paikallaan, kun takki vain ajelehti hengarissa paikasta toiseen ja ei koskaan päälle asti päässyt. Lopulta tuli hetki, jolloin päätin, että joko jotain uudistusta tai sitten kierrätykseen. Oli siis takki, jonka olin joskus saanut. Ihanan vaaleanpunainen, hyvä malliltaan ja mukavan pehmoinen materiaaliltaan. Mutta tekstitys selässä ei ihan iskenyt ja en halunnut tuota tekstiä kenenkään selästäni lukevan. Vaikka eihän siinä mitään, mikäli teksti on mieleinen mainos. Minä vaan en kuitenkaan tätä takkia käyttänyt, juurikin tuon tekstin takia. Joskus se vaan riittää, että ottaa takin esille ja antaa sen roikkua siinä työpöydän ja ompelukoneen lähettyvillä. Jos se inspiraatio siitä löytyisi. Joskus taas riittää, että tytär tulee käymään ja nappaa kangasjämäpaloistani tismalleen värimaailmaan sopivan kangaskaitaleen ja heittää sen takin päälle. No just. Siinä se. Tämä kangas peittää sopivasti ja sillä saa kivaa erilaisuutta takkiin. Farkkutakin pieni päivitys eteni niin, että kangas leikattiin sopivan kokoiseksi ja tikattiin kiinni. Toimii hyvin materiaaliltaan, koska koristekangas on viskoosia ja takki puuvillaa. Mietin, että lisäänkö myös muualle samaa kangasta, jotta tuo tuunattu kohta ei näyttäisi liian irralliselta. Mutta päädyin lopulta siihen, että en lisännyt turhia kaitaleita lainkaan. Olkoon selässä yllätyksenä, tuo eri kangas, kuten se aiempi tekstikin oli. Mikäli yhtenäisyyttä kaipaisi, niin tuosta viskoosista voisi hyvin ommella huivin. Näin saisi raidallisen kankaan liitettyä tuohon farkkukankaaseen, myös etupuolella. FARKKUTAKIN PIENI PÄIVITYS Tämä takki sopii nyt hyvin mekkoon, jonka ompelin kesän lopulla ja postausta mekosta voi katsoa täältä. Juuri nämä kankaassa olevat sävyjen harmoniat, sointuvat niin kauniisti yhteen farkkutakin kanssa, joten kyllä sillä värillä on väliä. Näinkin vaivattomasti farkkutakin pieni päivitys voidaan tehdä. Projektihan on melkein valmis, kun sen idean vaan saa ja alkaa toteuttamisen vaihe. Tämän tapaisia korjaamisia voi hyvin tehdä pienellä vaivalla ja vaatteelle tulee näin uutta käyttöä. Löytyykö sinulta käyttämättömiä vaatteita, joissa on vain se jokin pielessä, joka ei nappaa ja näin ollen vaate jää käyttämättä? Ehkäpä niitä voisi katsoa toiselta kantilta ja keksiä niihin pieni muutos ja tuunata ne niin, että niistä tulisi jälleen toimivia ja käyttökelpoisia.

The post FARKKUTAKIN PIENI PÄIVITYS appeared first on Kristallikimara.

The post FARKKUTAKIN PIENI PÄIVITYS appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Reissaajan nolot tunnustukset! appeared first on Nelkytplusblogit.

Muistan kysyneeni vanhemmiltani oliko minun mahdollista nähdä mandariinisorsaa muualla kuin kirjan sivulla? Minulle kerrottiin, että tämä kaunis sorsa elää luonnonvaraisena vain kaukana Kiinassa ja Japanissa mutta sitä myös tarhataan Euroopassa. Mandariinisorsa oli pienen tytön silmin niin kaunis lintu, että päätin haluavani nähdä sen elävänä vielä jonakin päivänä. 

Olen vieraillut monissa eläintarhoissa elämäni aikana mutta en muista missään nähneeni mandariinisorsaa harmiksi. Viime viikolla some ja iltapäivälehdet hehkuttivat, että mandariinisorsa yksilö on nähty Vantaalla Mätäjoessa uiskentelemassa. Mandariinisorsasta näkyi lukemattomia valokuvia ja sitä jopa seurattiin keskusteluryhmien Facebook sivuilla.

Kun palasin kotiin viime sunnuntaina Villa Kokkosesta Järvenpäästä (tästä on tulossa ihan omaa postausta jossain vaiheessa) päätin Myyrmäen ohi ajaessani lähteä etsimään lintua. Reilun tunnin harpoin Mätäjoen sillalta toisella Myyrmäen, Louhelan ja Kaivokselan alueella. Enkä muuten ollut ainoa mandariinisorsaa etsivä henkilö! Askelia taisi kertyä lähes 4000 mutta värikäs mandariinisorsa pysytteli vain sitkeästi piilossa.  Joku arvelikin sen jo vaihtaneen maisemaan joten minäkin lähdin siipi maassa kotiin.

Olin tänään ajamassa kotiin työmatkaltani E12-väylää kun ystäväni soitti minulle vähän ennen kun olin kurvaamassa kotiinpäin Kehä ykköselle. “Mandariinisorsa on nähty nyt Tapanilan Kurranummessa sekä eilen että tänään. Ajattelin vain jos haluat käydä kurkkaamassa sitä.” Kiitin varmaan kymmenen kertaa ystävääni ja käänsin auton kohden Tapanilaan. Paikka on minulle tuttu sillä olemme käyneet samalla alueella olevassa koirapuistossa Minnien kanssa muutamia kertoja. Muistelin siinä ajaessani, että puistossa todella on lampi jossain päin…

Auto parkkiin ja valehtelematta lähdin juoksemaan sitä suuntaa kohden missä muistin lammen olevan. Paikalla olikin muutamia ihmisiä katselemassa veteen. Havaitsin myös kaksi varmasti ammattivalokuvaajaa niin pitkien objektiiviputkien kanssa, että päättelin mandariinisorsan olevan jossain paljon kauempana. 

Mietin kuumeisesti ettei oma objektiivini tule riittämään tästä kohtaa selkeiden kuvien saamiseen mandariinisorsasta, josta en siis ollut nähnyt edes vielä vilahdustakaan. Oli muuten onnea mukana, että minulla ylipäätänsä oli kamera koska aina en sitä työmatkoille ota mukaan. Lähdin kiertämään lammen oikealle puolelle kun näin siellä naisen koiran kanssa katselevan lammelle.

Ja seuraavaksi näin myös itse mandariinisorsan! Tätä hetkeä on vaikea kuvailla mutta se tuntui kuin vatsan pohjassa olisi ollut perhosia. Tunsin, että sykkeeni kiihtyi tai myös hengittääkin syvemmin. Olinhan minä odottanut tätä mandariinisorsan näkemistä aika monta vuotta vai pitäisikö sanoa vuosikymmentä sen kirjan selailun jälkeen.

Pakko sanoa, että aurinkoisena syyskuun päivänä sorsa näytti melkein vielä kaunniiltama luonnossa kuin lintukirjassa lapsuudessa. Tai sitten tilanteeseen vaikutti se valtava tunnelataus, joka tähän liittyin. Aloimme spontaanisti juttelemaan naisen kanssa ja hän oli nähnyt mandariinisorsan jo eilen samassa paikassa. Lintu uiskenteli muiden itselleni tuttujen sorsien joukossa tässä vaiheessa vielä lammella.

Minun onnekseni rouvalla sattui olemaan mukanaan kuivia leivänpaloja, joita hän tiputteli rantaveteen linnuille. Ja sitten sorsat lähtivät kukin omasta suunnastaan liikkelle! Mietin tuleeko myös mandariinisorsa mukana ja sieltähän sekin lähti uimaan. Minusta oli liikuttavaa nähdä miten hyvin tämä värikkään kirjava yksilö sulautui muiden lintujen joukkoon. Vaikka näkö oli ihan erilainen ei kukaan näyttänyt hyljeksivän sitä. Onhan toisaalta Töölönlahden valkoinen sorsakin otettu osaksi lintujoukkoa.

Me onnistuimme näkemään kuin mandariinisorsa kipusi myös ruohikolle muiden sorsien kanssa tekemään siihen kuin catwalk esityksen. Arvaatte varmasti, että tässä vaiheessa myös ne muutamat henkilöt ja ammattivalokuvaajat olivat siirtyneet samalle rantamalle. Mandariinisorsa näytti olevan hyvin kesy yksilö ja tarjosi itsestään parhaat puolet kuvattavaksi.

Katsellessani tätä paratiisimaisen värikästä lintua, josta olin haaveillut lapsuudesta saakka tuli minulle melkein kyyneleet silmiin. Enkä ollut meistä katselijoista ainoa, jonka mielestä mielestä lintu on äärimmäisen kaunis! Mandariinisorsan näkeminen Suomen luonnossa ei ole superharvinaista mutta harvinaista se on sillä 10-25 yksilöä eksyy rajojemme sisäpuolelle vuosittain.

Muistan lukeneeni viime vuonna uutisen kuinka New Yorkin Keskuspuistossa oli nähty myös  mandariinisorsa. Silloin sitä oli nimitetty “Hot Duck” kuumaksi ankaksi, josta kaikki olivat halunneet valokuvan. Japanissa ja Kiinassa mandariinisorsaa pitää aviollisen uskollisuuden symbolina.

Otin tuhottoman monta kuvaa mandariinisorsasta ja sen liikkeistä. Oli hauska seurata miten luontevasti se ui ja oli Kurranummessa tavallisen sinisorsa lauman keskellä. Ehkä tämä sama yksilö oli viikonloppuna ollut Vantaan Mätäojassa ja jatkanut siitä muiden sorsien kanssa Tapanilaan. Mihin  matka tulisi jatkumaan olisi arvoitus ja lähtisikö se kohta jo muuttamaan lämpöä kohden. Tärkeintä oli tallentaa tämä ikimuistoinen hetki omiin muistoihin valokuvien lisäksi.

Tästä päivästä tuli todella ikimuistoinen! Jos haluat nähdä kauniin värikkään mandariinisorsan se voi onnistua Tapanilassa tai jossain muualla mihin se nyt sitten ikinä päättääkään seuraavaksi lentää. Hyvää torstai iltaa kaikille!

The post Mandariinisorsa – löytyi kuin löytyikin appeared first on Nelkytplusblogit.

PINAATTILETTUTAIKINA (tästä tuli 4 isoa lättyä)

3-4 dl tuoretta pinaattia tai 150 g pakastepinaattia
6 dl nestettä (esim 3 dl vichyä ja 3 dl maitoa)
3 kananmunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja (laitoin pienen osan ohrajauhoja)
1 tl suolaa
1/2 dl sulatettua margariinia tai voita
sekä juoksevaa margariinia paistamiseen

Kaikki ainekset sekoitetaan kulhossa ja annetaan tekeentyä puolisen tuntia.

SALAATTIKIMARA

Salaattia, eri laatuja ja eri värisiä
Pimientos de padron -paprikoita paistettuna pannulla
Herkkusieniä viipaloituna ja paistettuna pannulla; nyt tietysti metsäsieniä!
Suippopaprikaa
Porkkanaa höyrytettynä tai pannulla paistettuna (antamaan makeutta)
Chèvre-siivuja, näitäkin voi paistaa vähän, niin että saavat väriä sekä
hunajaa niiden päälle
Salaattikastiketta sen verran että kasvikset saavat makua
Silppusin myös basilikaa koristeeksi

Salaatti kasataan jokaisen lautaselle valmiin ohukaisen päälle.

Pinaattiohukaiset sopivat niin hyvin myös lohturuoaksi pimeneviin syysiltoihin. Siitä saa mitä parhaimman arkiruoankin, kun tekee taikinan valmiiksi edellisenä päivänä.

Makoisia syyshetkiä!

Maarit

The post Pinaattiohukaiset ja chèvre-salaattia – melkein liian hyvää appeared first on Nelkytplusblogit.

Kysy mitä vain puutarhasta,
pohditaan yhdessä

Hei! Vanhan pihan kukkapenkissä näyttäisi kasvavan akileijoja, jotka ovat nyt täynnä siemenpalkoja. Mihin tai millaiseen maahan siemeniä kannattaisi ripotella, että ne leviäisivät laajemmalle? Toiveenani olisi, että niitä putkahtelisi vähän sieltä sun täältä puolivillissä pihassa. Kiitos etukäteen vastauksesta

Nyt olisikin kiva kuulla, jos teillä jollakin lukijalla olisi kokemusta revonhäntien talvetuksesta. Kerro, jos olet joskus kokeillut talvettaa mitä tahansa revonhäntiä.

jatketaan taas pohdintoja ensi kuussa.

The post Syyskuun kysymykset ja vastaukset appeared first on Nelkytplusblogit.

– Roosa nauha -keräys, joka käynnistyi 24.9.! Joka vuosi ostan 4 e hintaisen roosan nauhan, ja haastan kaikki mukaan! Naisten syöpiin eli rintasyöpään ja gynekologisiin syöpiin sairastuu joka vuosi yli 6  500 suomalaista naista. Tämän vuoden nauhan suunnitteli sairauden kolmesti läheltä kohdannut ihana Seela Sella. Syöpäsäätiö kertoo nauhan viestin olevan “Näytä tunteesi. Näytä tukesi”. Tunteet näkyvät Sellan nauhassa hopeisina ilon ja surun pisaroina.
– Laura friman ja Radio Helsinki. Olen ihan hemmetin kypsä kaikkiin noihin jumputusmusaa soittaviin radiokanavoihin ja tyhjänpäiväisiin höpinöihin, ja Lauran iltapäivä on mielestäni raikkainta radiota pitkästä aikaa.  Laura Friman on toimittaja ja pop-tietokirjailija, joka on toiminut muun muassa Imagen ja Helsingin Sanomien kolumnistina ja avustanut lukuisia aikakauslehtiä. Laura Frimania kuullaan taajuudella joka arkipäivä klo 13-17.
– Leopraditakki, jonka kaivoin naftaliinista

– Lidlin tortellinit ja löytö S-marketista basilikamozzarella. nam.
 – Greta Thunberg ja tämä Pekka Juntin kolumni – niin kyllä kolahti! Hienoa huomata, että nuorissa on tulevaisuus! Greta puhuu totuutta, joka vavisuttaa maailmaa

“Minua ei kiinnosta, miten Greta Thunbergin mielenterveys kestää saati miten hän lapsena jaksaa valtavaa julkisuutta.

Hyvä netin ilmastovähättelijä, ei se kiinnosta sinuakaan. Ei vaikka Thunbergin vointi näyttää olevan sinulle koko ilmastokeskustelun suurin huolenaihe. Sanot, että Thunberg on Soroksen sylivauva, vanhempiensa aivopesemä, että hänen kustannuksellaan tehdään vain rahaa. Ruotsalaisviranomaisten pitäisi ottaa mokoma vammaistyttönen huostaan, vaadit, koska sinulla on niin kova huoli.
Empaattista, mutten usko sanaakaan.

Olen 39-vuotias ohimoilta kelottuva äijä. Koko elämäni ajan on tiedetty, että ilmasto lämpenee. Kansainvälinen tutkija-armeija, YK, lukemattomat kansalaisjärjestöt ja Sauli Niinistö ovat vakuuttuneet, että ihminen ilmaston paskoo. Syynä on fossiilitalous, ne taianomaiset maasta löytyneet polttoaineet, joita ilman minäkin kyntäisin parhaillaan hevosella ohrapeltoa kotikyläni savimailla, joita ilman meitä olisi vähemmän täällä, joita ilman ihmiselukan lopullinen harppaus olisi jäänyt toteutumatta. Ilmastonmuutoksen äärellä joudun kohtaamaan ymmärrykseni puutteet ja luottamaan itseäni viisaampiin.

Argumentum ad hominem, minä sanon ja sinä katsot Googlesta.”

Pekka Juntti (klik)

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Zuppa poverasta eli “köyhän keitosta” on lukemattomia eri versiota, joista monet muistuttavat vain etäisesti toisiaan.

Itse tein fenkolikeittoa, joka tunnetaan myös yhtenä “köyhän keittona”. Fenkolissa on raakana hieman aniksininen ja laktritsinen maku, keitettynä maku pehmenee.

Köyhän keitto on helppo arkiruoka ja edullinen. Meillä arkiruoat ovat yleensä hyvin edullisia ja nopeita valmistaa, eikä zuppa poveran valmistuskaan maksa kuin muutaman euron. Raaka-ainelistakin on lyhyt.

The post Zuppa povera eli köyhän keitto appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Korisevaa, vaatteita ja Lahtea appeared first on Nelkytplusblogit.

Ehkä olet jo blogin yläreunasta huomannut, mutta olen uudistanut blogini nimen. Kananpoikien Bistro on nyt Bistroemo! Sitä nimeä olen käyttänyt alusta alkaen instagramin puolella ja se on jotenkin tuntunut enemmän omalta.

The post Suppilovahverotacot ja blogiuudistuksia! appeared first on Nelkytplusblogit.

Tämä teksti ja kuvat ovat odotelleet omaa aikaansa, hiljaa taka-alalla, kaikelta muulta elämältä.  Odttanut sitä ajan tuomaa lohdutusta ja sitä, että kuvia pystyisi katsomaan, ilman suurempaa kyynelvirtaa.

Ratsastussaappaat odottavat edelleen ovenpielessä, odottaen hyvää hetkeä lähteä tallille. Auton takakontissa kulkee edelleen satulat, loimet, kuolaimet, kaikki tarvittavat mitä pieni islantilainen ja ratsastaja tarvitsevat. Niille ei ole enää paikkaa, mihin asettaa.

Thoka lähti taivaaseen elokuun ensimmäisenä päivänä. Oli liian monta pientä vaivaa yhdelle vanhukselle kantaa. Thoka ei  vaivojansa valitellut, vaan sitkeästi jaksoi viimeiseen asti, niin kun kunnon islantilaisen kuuluu. Mutta ihmisen on  päätettävä näiden sisukkaiden puolesta, koska on aika antaa periksi.

Eläimet eivät mittaa elämänsä pituutta vaan niiden kivuttomia päiviä

Viimeiset päivät

Raskainta oli se hetki, kun päätös oli tehtävä. Valita päivä ja miettiä annetaanko piikki vai aamutaanko luoti otsaan. Sekä sen jälkeinen viimeinen kuukausi, kun jokainen päivä ja ratsastukerta vähensivät yhteisiä hetkiä.

Thokalle taas viimeinen kuukausia oli pelkkää herkuttelua, hitaita lenkkejä luonnossa, paljon vihreää ruohoa, porkkanaa, leipää ja omenaa.

 

Huikea matka kuljettiin tämän islantilaisen kanssa, meidän yhteisiä vuosia tuli yhteensä 13. Upeita retkiä maastossa, laukkaa ilman satulaa puuterilumessa, useita oivalluksia, muutamat erimielisyydet ja ongelmat, joista aina selvittiin.
Lapset kasvoivat siinä sivussa pienistä teineiksi.

Viimeiset jäähyväiset

Kuvan ottamisen jälkeisenä päivänä Thoka nukahti nukutusaineen vaikutuksesta oman tallin pihalla, tutun ihmisen vierellä,  ruohoa syöden,  ilman ihottumaloimea ja onnellisena…

 Þoka frá Garðsá 1994 – 2019

The post Jäähyväiset Thokalle appeared first on Nelkytplusblogit.