*Tuoksut blogiin saatuja ilmaistuotteita
Kun Lumolifestyle Tuuli muisteli blogini kommenttikentässä miehensä tuliaisostoksia ja Cliniquen tuoksua “Happy”, joka löytyy tälläkin hetkellä omasta tuoksukaapista, notkahti samalla mieleen vyöryn lailla muistoja 80-ja 90-luvun parhaista asioista.
Parhaat, tuoksut, televisiosarjat, musiikki, vaatteet, ruoka, ravintolat jne. Lempisarjoja mm. olivat Konnankoukkuja kahdelle, Miami Vice ja aivan ehdottomasti X-Files. Seinfeld oli tosi hyvä ja piristi sekopäisellä huumorilla, Kupla oli lapsena jotain aivan parasta ja katsoin myös saksalaista Derrick sarjaa.
Dynastiaa, Dallasia ja L.A Law:ta tai Lovejoyta unohtamatta. Tyttökullatkin oli mainio sarja ja Okalintu kirjaan perustuva Paluu Eedeniin mitä pakahduttavin draama. Entäs sitten Twin Peaks, joka oli jotain uutta ja hullulla lailla erilaista. Twin Peaksin musiikki oli aikakauden parhaimmistoa.
Mitä silloin syötiin, lihaa ja perunoita, pitsaa, kermaperunat ja pihvi oli kova juttu ja niitä piti aina tilata ravintolassa. Kermaperunoita meni paljon ja myös Creme Bonjour leivän päällä oli oiva herkku. Lempisuklaa oli Fazun sininen ja Geisha, mutta paljon oli erilaisia nameja, jotka olivat niin cooleja, kun saapuivat markkinoille. R-Kioskilta mm. sai Black Pete patukoita ja oli sellainen kova salmiakkipötkö pitkä, jonka sisällä oli tujua salmiakkijauhoa. Mikähän tämän herkun nimi oli?
Roope Ankan kolikot olivat yksiä parhaita namuja, miksi ne lopetettiin. Mieleen muistuu myös Pluto passionhedelmälimu, jossa oli jännä maku. Chymoksen riisisuklaa oli parasta maailmassa ja valitettavasti yksikään riisisuklaa ei ole peitonnut tätä vanhaa herkkua.
*Kuva Ilta-Sanomat
Meikkejä ei ollut niin paljon ja vannoinkin Joe Blascon, Max Factorin ja Lumenen nimeen. Hiuslakka oli tietenkin Elnett. Lempituoksuja en muista kasariajoilta, mutta ysäriaikaan Issey Miayke, Cliniquen Happy ja Tommy Hilfiger Tommy Girl. Tuoksut ovat edelleenkin omaan makuun.
Oudoin muoti silloin oli pyöräilyhousut blazerin kanssa, jäätävät olkatoppaukset ja ne kauheat permikset ja isot siniset rajaukset silmissä. Siis omalla kohdalla oudoimmat.
Muistan, että lempipitsa oli jauhelihasmetanahunajapitsa, enkä parempaa tiennyt. Mutta kyllä silloin Saarioisten jauhelihapitsakin oli hyvä lätty. Silloin jauheliha oli todella kova sana ja kova hitti oli köksäkirjan kinkkupiirakka. Kun fetajuusto tuli kauppoihin, se oli jotain ihmeellistä, enkä tiennyt parempaa ja tänä päivänkin fetajuusto uppoaa aina.
Radio oli keittiössä ja aina syödessä oli kiva kuunnella radiota. Myöhemmin oli coolia, että televisio oli keittiössä, mutta en muista, että koskaan olisi ollut telsua keittiössä. Ehkä se oli enemmän jenkkisarjoissa näkemäni juttu.
Lempivaateliikkeet olivat mm. Stockmann ja Seppälä ja Palmrothin kengistä tykkäsin todella paljon. Kynnet lakkasin aina vaalealla kynsilakalla tai värittömällä ja niinkin räikeän kasarimuodin aikoihin, jopa punainen kynsilakka oli kauhistus tai paljon koruja kaulalla ja sormissa. Runsaus ei omalla kohdalla jakaantunut kaikkialle vaan lähinnä permanentin muodossa hiuksiin ja jäätävien olkatoppausten muodossa olkapäihin.
Lempimusiikkia oli mm. Depeche Mode, Roxy Music ja samalla myös Bryan Ferry, Ultravox, Jarre, Toto, Abc, Abba aina ja ikuisesti hamaan tappiin asti. Ysärimusiikki ei tänä päivänäkään herätä niin paljon tunteita, kuin kasarimusa. Kasariaikaan olin lähes kaikkiruokainen ja musiikki upposi Blondiesta Barbra Streisandiin.
Lemppari kirjailijoita silloin oli mm. Amy Tan, Ken Follet, Paasilinna, John Irving, Isabel Allende, Pat Conroy, Gabriel Garcia Marquez, Milan Kundera, Terry McMillan jne.
Uutistulvaa ei ollut. Uutiset tulivat illalla televisiosta ja radion avulla pysyi jollain tasolla ajan hermolla. Uutiset luettiin vielä seuraavana päivänä sanomalehdistä. Nykyään uutisia tulee tulvana ja ikävät asiat monikertaistuvat, ei ihme, että paha olo ja ahdistus myös tuntuvat moninkertaistuneen tai sitten pikemminkin avoimuus, ikävät asiat eivät ole enää niin noloja vaan niistä voidaan puhua ääneen.
Mietin täällä, olisiko aika luopua c-kaseteista. Nostalgian vuoksi olen niitä säilyttänyt. Jotain liikuttavaa niissä on, ajalla ja vaivalla ja suurella radiotuurilla tallennettuja ja omalla käsialalla raapustettu kappaleiden sanat kansipaperiin. Meidän teinillä oli pari vuotta sitten nostalgia vaihe ja teini osti itselleen kasettisoittimen ja kuunteli noita meikäläisen kasetteja.
Vhs-videot meillä on jo saanut lähteä, kenties seuraavana cd-levyt ja ehkä lopulta dvd-leffat. Vielä niitä voi Playstationilla pyöritellä ja on meillä dvd-laitekin. Muistan aikanaan, kun isä ja sedät ostivat vhs-laitteet tai ne oli ensin beta-laitteet ja isovanhemmat tuumi, huh mitä hullutusta. Samoin mikroaaltouuni oli hullutus.
Onkohan tässä kohta omien isovanhempien kanssa samoilla linjoilla, että kaikki mitä nuoret hankkii, on sulaa turhaa hulluutta, hih.
Silloin toiselle lahjaksi annettu c-kasetti, johon oli vaivalla ja ajalla äänitetty kappaleita, josta ajatteli toisen pitävän, oli jotain liikuttavaa. Postikortit ja kirjeet lensivät muulloinkin kuin jouluna. Kirjalahja omistuskirjoituksineen oli aina toivottu lahja.
Maailman pelko omalla kohdalla ulottui lähinaapuriin eli kylmän sodan pelko. Sukupolvemme maapallon tuhoaminen on aiheuttanut sen, että omat lapsemme joutuvat miettimään koko maapallon tuhoutumista, mikä on lopullisen lohdutonta. En sano, että silloin oli paremmin tai tänä päivänä on paremmin, mutta jotain todella lohdullista ei niin teknisessä maailmassa oli. Toki isovanhempien näkökulmasta katsottuna jo oma nuoruus oli outo ja outoa tekniikkaa pullollaan.
Omat lapsemme joutuvat myös vertaamaan ulkoisesti ja taidoiltaankin itseään koko maailman somekirjoon, kun itse saattoi verrata itseään koulutovereihin tai naapurin Maijaan. Maailma on laajentunut toki upeallakin tavalla ja esimeriksi Instagramin kansainvälisyys on vain mieluisa asia. Mutta kaikella on myös kääntöpuolensa.
80-ja 90-luvulla sai ajaa polkupyörää ilman kypärää, ruoan terveellisyyttä ei niin paljon mietitty, tiedettiin, että suklaa lihottaa, siinä miltei se. Sai uida rannalla ilman aikuisen valvontaa tai jäädä viikonlopuksi teininä kotiin ilman vanhempia. Huideltiin ilman kännyköitä ja oli kotiintuloajat, jos ei niitä noudatettu, sai arestia. Sai käyttää työkaluja, vasaraa, puukkoa suht nuorena ja vasaroida menemään, eikä kukaan miettinyt ensimmäisenä, että teini puukottaa vahingossa hengiltä itsensä.
Erheistä on opittu ja tietoisuus kasvanut, mutta jotain todella vapauttavaa tuossa omassa lapsuudessa oli. Nyt vanhemmat voivat sijaintipalvelun avulla paikantaa, missä lapset viilettää. Tätä pidän kyllä aivan mahtavana ominaisuutena näin vanhemman näkövinkkelistä, mutta en kyllä olisi lapsena pitänyt.
Jokaisella aikakaudella on omat parhaat puolensa ja aika kultaa aina muistot, mutta kyllä kasari-ja ysäriajoissa vaan oli sitä jotakin. Ilmankos Stranger Things on tämän ajan kuumimpia sarjoja ja kasari ja ysärimuoti tekee taas voimakkaana tuloaan. Ympyrä kiertää kehää.
Mikä sinusta noissa ajoissa oli parasta, vai eikö mikään? Mikä on parempaa nyt? Onko jokin herkku, televisiosarja mikä vaan, jotain mitä kaipaat noista ajoista?
Nostalgisesti fiilistellen kivaa tiistaita kaikille. <3
