Isäni oli karjalasta kotoisin ja käsittääkseni tämä virpominen on ollut siellä vahva perinne. Muistan nimittäin omasta lapsuudestani, kuinka kävin isän kanssa virpomassa isovanhempiani ja varsinkin isäni äidille se oli tärkeä perinne, jota vaalittiin ja pidettiin yllä. Tämä perinne jatkui sitten minun kauttani omillekin lapsilleni. Joka palmusunnuntai puin ja maskeerasin omat lapseni pikku noidiksi, ohjeistin, miten virvotaan ja lähetin matkaan kahvipannut ja korit keikkuen. Onneksi olen ottanut noista omista pikku noidistani valokuvia. Näitä kuvia on niin ihana katsella. 

Minulle on aina ollut tärkeää, että virpomisvitsat ovat hyvin ja kauniiksi askarreltuja. Jos vitsasta kerran saa palkan, pitää vitsan myös olla kaunis ja mielellään runsain koristein varusteltu. Nykyaikana näkee liian usein vitsoja, joissa on vain muutama koriste. Usein myös näiden virpojien pukeutuminen on vähän sinnepäin ja mieleeni tuleekin näistä virpojista sellainen asia, että virpomaan on lähdetty vain ja ainoastaan suuren palkan toivossa. 

Virpominen jakaa varmasti meidät ihmiset kahtia. Joidenkin mielestä virpojat ovat rasite eivätkä siis ole toivottuja vieraita ovella palmusunnuntaina, mutta tiedän myös talouksia, joissa virpojiin varaudutaan todella hyvin. Tiedän eräänkin naisen, joka askartelee joka vuosi ihanat pääsiäispussit jokaiselle virpojalle. Voi vaan kuvitella, kuinka suosittu virpomispaikka tämä on kylän lapsille. Meille virpojat ovat aina tervetulleita. Mitä sitten palkaksi virpojille? Nykyisin on kaupoissa tarjolla monenlaisia pääsiäismakeisia. Virvon, varvon makeispussit, joissa on kauniin värisiä ja kauniisti kuvioituja suklaapatukoita ja ihan perinteiset pääsiäismunat ovat parhaat palkat virpojille. Rahan antaminen ei minusta sovi tässä kohden palkaksi. Palmusunnuntain perinteitä on pidetty yllä myös meidän päiväkodissa, jossa isommat lapset ovat askarrelleet virpomisvitsoja kotiinvietäväksi. 

Miten teillä vietetään palmusunnuntaita? Käykö ovella pieniä virpojia ja ovatko he teille tervetulleita? Mitä mieltä olet ylipäätään virpomisesta?

Hyvää Palmusunnuntaita kaikille!

The post Virvon varvon… appeared first on Nelkytplusblogit.

Onko teillä mielikuvia eri väreistä eri vuodenaikana? Eli mikä väri kuvaa parhaiten mitäkin vuodenaikaa? Minusta esimerkiksi keltainen on keväinen väri, joten kevään keltainen mekko sopii hyvin tähän väriteemaan. Aurinko paistaa jälleeen pitkän talven jälkeen kirkkaana ja keltaisena. Keltainen antaa värinä myös voimia ja energiaa. Tämä on mielenkiintoista, sillä en ole yleensä ollut mieltynyt keltaiseen väriin vaatteissa, mutta nyt se jotenkin viehätti. Nimittäin tämä kangas oli sen verran erilainen, että huomasin heti pysähtyväni sen eteen ja sitä hiplaamaan. Keltainen kangas olikin houkuttelevasti aseteltu mallinuken päälle, joten varmasti myös siksi se nousi niin hyvin esille. Kangas on nimeltään Bruna ja löytyy Eurokankaasta, myös valkoisena ja hinta on 39 e metri. Tässä polyesterikankaassa on aavistus joustoa, jota arvostan näissä kankaissa, kun tehdään mekkoa, jossa ei ole vetoketjuja tai nappeja. Eihän minulla taaskaan ollut valmista mallia päässäni, kun kangasta ostin ja tämä sävy ja materiaalin helppous tekivät ostopäätöksestä suhteellisen helpon. Mallia piti heti tietysti alkaa kehittelemään ja pinterestissä sekä instagramissa tuli tovi vietettyä, inspiraatiota hakiessa. Halusin mahdollisimman yksinkertaisen ja ajattoman mallin. Mekon taustalla ideana oli sama malli, kuin pari vuotta sitten ompelemassani punaisessa mekossa. Mutta halusin siihen kuitenkin jotakin pientä erikoisuutta ja tein sen sitten selkäpuolelle. Väri on tietysti oma lukunsa, sillä se varmasti kiinnittää huomiota, mutta pelkästään suorana mekkona, koin sen turhan yksinkertaiseksi. Suoria mekkoja löytyy kaupasta riittävästi. Aina on jokin juju kehitettävä, jotta siitä saa persoonallisemman ja on myös mietittävä, miten itse kangas toimii käytännössä. Tämä keltainen kevään mekko ei varmasti ole ainoa sellainen, sillä nyt on selkeästi muodissa keltaista väriä. Murrettu keltainen, hiukan sinappiin sihtaava on minulle parempi sävy, kuin ihan vaalea keltainen. Iholta helposti katoaa kaikki väri vääränlaisen keltaisen kanssa. Tähän sävyyn kun yhdistää mustaa, vaikka vain pienellä yksityiskohdalla, niin saa todella tyylikkään värikokonaisuuden. Olin aikeissa laittaakin mustaa mukaan, mutta koska jälleen kerran aika tahtoi loppua kesken ja se jäi. Olin tekemässä tämän keltaisen mekon Tukholman reissua varten, mutta kotoa ei löytynyt sopivaa mustaa nauhaa tai kangasta yhdistettäväksi. Asusteiden kanssa kevään keltainen mekko, saa tietysti sitä mustaa korostusta, joten mustat kengät ja laukku sekä korut samaan sävyyn, toimivat hyvin tämän kanssa. Tämä malli, jossa selkä on tehty useammasta kappaleesta ja vekeillä yhdistetty, hiukan pelotti minua tekovaiheessa. Kangas oli hiukan tiiviimpää ja mietin, että kuinka se sopii suunnittelemaani malliin. Kangasta kun ei silittämälläkään saa painumaan riittävän sileäksi saumoissa, niin tässä mekossa saa olla sitten rennompi tyyli. Laskokset saavat olla rohkeasti esillä. Olen usein korostanut sitä, että en halua yleensä tikata ompelemiani vaatteita, mutta tähän rennompaan mekkoon se sopi. Helma, hihansuut, pääntie ja rusetti on tikattu ja helpottaa kyllä myös mekon ompelemista, kun ei tarvitse tehdä ompeluja käsin. Kangas ei rispaannu, joten huolittelussakin voi laistaa, joten siksi on myös nopea ommella. Tukholmassa tämä mekko oli kyllä ihanan helppo, sillä se oli rento päiväasuna nilkkureiden kanssa, mutta illalla korkkarit jalkaan laitettuani huomasin, kuinka tyyli muuttui heti hienostuneemmaksi ja juhlavammaksi. Voin hyvin kuvitella viilettäväni tämä mekko päällä valkoisissa lenkkareissa ja nahkarotsissa ja se varmasti toimii. Myös tärkeä pointti on mekon rypistymättömyys. Kun tämän otti matkalaukusta, oli se heti valmis päälle laitettavaksi. Ihanaa, ettei tarvitse miettiä silittämistä, mitä muutenkin vihaan. No on yksi ikävä puoli tässä mekossa, sillä se on pestävä käsin. Mutta eiköhän siitäkin selvitä. Miltä mekon väri tai malli sinusta vaikuttaa? Onko sävy liian hurja?

The post KEVÄÄN KELTAINEN MEKKO appeared first on Kristallikimara.

The post KEVÄÄN KELTAINEN MEKKO appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Pääsiäisruoho versoista appeared first on Nelkytplusblogit.

Portugalilainen Pastéis de Belém- tai Pastéis de Nata- leivos on klassikkoleivonnainen, joita ei kuitenkaan Suomesta mistään saa, vai saako? Omasta viime Portugalin reissusta…

The post Marjaisat Pastéis de Belém -leivokset appeared first on Beach house kitchen.

The post Marjaisat Pastéis de Belém -leivokset appeared first on Nelkytplusblogit.

Kyllä täällä hengissä ollaan. On mennyt luvattoman kauan, kun olen viimeksi postaillut. Mutta tässä on ollut vähän kaikenlaista, hyvää siis. Menoa ja meininkiä, ei vain yksinkertaisesti ole kerennyt. Levin reissun matkalaukutkin purin vasta eilen, vaikka matkasta on jo viikko. Ja sitten tietysti töitä. Mun elämä on yhtä pakkaamista ja lähdön tunnelmaa. Sekä paluun.
 Köykäisempää takkia on saanut kaivella jo esille ja pian jo tarkenee tälläkin, minun lempi ponchollani. Aina vain rakastun tähän, kun kaivan tämän esille <3. Alla kuvissa poncho kahdella tapaa, ylipolven saappaiden kanssa sekä nahkahousujen (ja nilkkureiden, joita ei kuvassa näy).

The post Päivän kostyymi appeared first on Nelkytplusblogit.

Marsalkka Mannerheim on hahmo, jonka kaikki varmasti vähintäänkin tietävät, mutta ainakin minulle hän on jäänyt aina vähän etäiseksi. Muistan toki viikset ja tallennuksen syntymäpäiväjuhlista, joille Hitlerkin saapui kuokkimaan. Samoin tiedän hänen olleen alunperin Venäjän armeijassa upseerina, eikä Louhisaaren kartanokaan tietysti pääse unohtumaan – onhan se kesäisen mökkitiemme varrella.

Näin vaalipäivänä sitä kai on taas hyvä muistella Suomen itsenäisyyden alkuaikoja. Ei se niin itsestäänselvää ollut, että meillä tänään on maa, jossa kansa itse päättää asioistaan ja osoittaa vapaasti kantansa poliittisiin aiheisiin.

Raija Oranen : Marskin ruusu 
Oma ostos Elisa Kirjasta 
äänikirjan lukija : Eero Saarinen 

Kirjassa Marsalkka on jo vanha mies, presidentti pakotetussa maanpaossa, “terveyttään hoitamassa” Portugalin rannalla pienessä hotellissa. Stressinoireista oireilevaa vatsaansa hoitava Marsalkka pohtii Suomen tilannetta ja valintojaan, samalla kun tuskailee hiljaisuutta Suomen suunnalta. Onko siellä ehkä jouduttu jo bolsevikkien vallan alle, osaksi suurta naapuria ? Olivatko kaikki sodan kärsimkset ja ponnistukset turhia?

Hotellin seinustalla kasvavat yllättäen ruusut. Onhan nyt jo melkein sydäntalvi. Marsalkka käy ihailemassa ja vaalimassa ruusuja päiväkävelyillään. Ne johtavat ajatukset menneisiin tapahtumiin ja varsinkin menneisiin naisiin. Sota – tai sodat – ja niitä ennen ja niiden välissä elämä. Pettymyksiä, rakkautta ja ennen kaikkea vasta itsenäistynyt maa harjoittelemassa olemistaan.

Kyseessä on tietysti fiktio, mutta Raija Oranen on saanut Marsalkan eläväksi, samoin kuin Suomen historian. Vaikka tapahtumia ja ihmisiä katsotaan vain yhden miehen näkökulmasta, eikä aikajana ole millään tavalla kronologinen tai edes täysin selkeä, nousee Suomen alkuaikojen historia värikkäänä ja mielenkiintoisena kuulijan mieleen. Aika paljon tapahtumista ja ihmisistä tiesin, paljon tuli myös uutta. Mielenkiintoista sisältöä ihan asiamielessä.

Myös päähenkilö osoittautuu mielenkiintoiseksi ja vähän ristiriitaiseksi henkilöksi. Hän pysyy koko ajan hieman etäisenä, mutta silti  myös inhimilliset tunteet löytävät tiensä valtavien paineiden alla vuosia työskennelleen miehen muistoihin. Armollisesti todetaan kaikkien tehneen parhaansa, valinneen huonoista vaihtoehdoista sen kuitenkin pienimmältä pahalta vaikuttavan. Aikamoista tasapainoilua Suomen tilanne varmasti on Saksan ja Neuvostoliiton välissä ollutkin sotien aikaan.

Totuuttahan me emme Marsalkan ajatuksista tiedä, eikä tiedä Oranenkaan, vaikka toki hänellä on takanaa laaja tutkimus käytössä olevista kirjallisista lähteistä. Hieman siloitellulta kuva vaikuttaa, mutta kaikkiaan kirja on mielenkiintoisesti kirjoitettu.

Marsalkan ruusu toimii myös oivasti äänikirjana. Eero Saarinen saa äänellään herätettyä päähenkilön eloon ja huomasin uppoutuvani muisteluihin mielelläni ja pitkiä pätkiä kerrallaan. Alussa minulla tosin oli pieniä vaikeuksia ja kuuntelu takkuili. En meinannut millään päästä tahtiin mukaan, mutta sitten lähti sujumaan. Ehkä piti ensin vain vähän tutustua Marsalkkaan ennen kuin charmi puri.

The post Marsalkan ruusu appeared first on Nelkytplusblogit.

Hulluja me ollaan, pakko se on itsekin myöntää.

Säätöä ei ole elämästä puuttunut, eikä varmasti tule puuttumaan jatkossakaan. Voitte kysyä keneltä vain. Vaikka ollaan ihan reippaasti muka aikuisia jo, uskon että vanhemmillamme pyrkii sydän kurkkuun tämän tästä. Ihan vaan meidän takia.

Välillä itselläkin sydän hyppii epätahtiin, mutta koska eletään tämän sekasorron keskiössä, meitä pelottaa ehkä vähemmän kuin meidän vanhuksia.

Anteeksi mummit, vaarit ja papat. Tällaisia me nyt vaan ollaan.

Hullu Thaimaanrannan maalari

Kuka hullu ostaa talon näkemättä?

No joku hullu.

Vielä hullumpi ostaa PIENTILAN näkemättä.

Ei liene tarpeellista mainita kuka niin päättömästi toimii.

Pakko myöntää että tämä on omasta mielestänikin jo kohtuullisen kreisiä. Arvatkaa vaan, onko nukkumatti käynyt viime aikoina kylässä.

Pari päivää sitten Tomppa (ja koirat) kävi kuitenkin allekirjoittamassa talokaupat, edelleen näkemättä kohdetta. Vasta kaupantekotilaisuuden jälkeen auto starttasi kohti tulevaa kotia. Tai oikeammin kotitilaa, sillä lääniä meidän tönöllä on 2,7 hehtaaria.

Mutta sain sen mitä kaikissa mökkikuumeissani olen etsinyt. Ehkä vähän enemmänkin – vuonna 1880 rakennetun talon piharakennuksineen ja vanhoine puutarhoineen. Peltoakin löytyy pari hehtaaria, mutta onneksi ne on tässä kohtaa vuokrattu.

Sillä se tästä nyt puuttuisi, että pitäisi keksiä pelloillekin jotain kivaa tekemistä.

Notta mitähän sitä seuraavaksi suunnittelisi?

Kasvimaa -ja huone nyt ainakin, mutta piharakennuksessakin yläkerta mukaan lukien olisi tilaa sellaiset 300 neliötä.

Pitäisikö ottaa kesäkanoja? Tai lampaita?

Hullu ajatus, Boo söisi ne kaikki.

Joku paluumuuttajien hermoparantola?

Ei ehkä kuitenkaan, joukossa hulluus vaan tiivistyisi.

No enivei, täältä tullaan Kemiönsaari!

Anteeksi alkuperäiset asukkaat jo etukäteen.

Pientila maaseudulla

Pieni piharakennus. Tohon saa vaikka mitä

Salsa tutkii tiluksia

Mummi ja koirat pummilla

Ai niin, ostettiin me pari autoakin näkemättä

Me tarvittiin auto, se on päivänselvää. Riittävän iso kulkupeli, johon kolme koiraakin mahtuu.

Sitten me tarvittiin auto, jolla kuljettaa huonekaluja, joita meillä ei ole valmiiksi yhtäkään. Paitsi ostamaamme taloon jäävä ruskea, jo parhaat päivänsä nähnyt kulmasohva.

Ja koska meillä on suunnitelmissa jossain vaiheessa (todennäköisesti kun seuraavat pakkaset koittaa) lähteä viettämään camper van -elämää, oli järkevää jo tässä vaiheessa ostaa sellainen, josta tuollaisen camper vanin voi rakentaa.

Siis silleen ihan rauhassa ja ajan kanssa, kun talon remontilta ehditään. Tai jaksetaan.

Uskokoon ken haluaa, eiköhän tässä ole seuraavat stressit jo valmiiksi pedattu.

Kiitokset kuuluu:

• Kemiönsaaren Tomppa ja tietenkin ystävämme Pauliina talon löytymisestä ja sisäpiirin vinkeistä. Sekä talon tutkimisesta. Ilman teidän silmiä homma olisi ollut vielä enemmän mielipuolinen. Olette korvaamattomia!
• Petsku talon tutkimisesta.
• Julle, kahden hyvän auton löytämisestä ja kaiken järjestämisestä. Sekä myös Tompan ja koirien noutamisesta lentokentältä.
• Jölli, kiitos että tarjosit meille hätäpaikkaa tontilla, jos ei mitään muuta keksittäisi.
• Kaikille henkisille tsemppareille. Teitä oli paljon<3

Grillibileet Kemiönsaarella odottaa!

Tästä se lähtee. Tällä hetkellä meillä on yksi sohva ja kaksi sänkyä

Reissukoirat on jo ihan messissä seuraaville seikkailuille

The post Hullujahan me ollaan! appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Mionetto kupliva afterwork appeared first on Nelkytplusblogit.

Olin pitkään miettinyt ja haaveillut hiustenpidennyksestä. Eilen tämä haave sitten toteutui kun Birgitta (Kampaamo Dream Bulevardilla) laittoi mulle pidennykset. 

Omaa hiusta en ole värjännyt enää vuosiin ja en olisi oikeasti edes uskonut, että löytyisi juuri se oman värinen hius pidennystä varten. Mutta löytyi! Ja nämä oli sitten ihan pakko saada. 

Nuorennuin henkisesti 25 vuotta. Silloin mun oma tukka oli tällainen. En ollut värjännyt sitä ja se oli pitkä ja paksu. Sitten joskus parikymppisenä aloin värjäämään ja raidoittamaan tukkaa. Mutta tästä omasta väristä tykkään ihan älyttömästi vaikka sitä harmaata pukkaa. 

Kampaajalla käynnin jälkeen käytiin ystävän kanssa Haltialan tilalla kahvittelemassa ja ulkoiluttamassa Tamia. 

Olen niin kiitollinen tästä koirasta. Mulla on aina ollut eläimiä, lapsesta asti. Ja oli kymmenen vuoden tauko siinä ettei lemmikkiä ollut. Lapsena ja nuorena vietin kaikki päivät hevostallilla ja kun sain sitten oman hevosen, ei ollut enää muuta kuin tallielämä ja hepat. Silloin jo haaveilin tällaisesta koirasta. Ja nyt minulla sellainen on <3

Illalla laitettiin meillä mulle vielä vähän lisää hiusta, jotta letistä saatiin vieläkin parempi. Juotiin pari lasia kuoharia ja suunniteltiin pääsiäisen tulevaa Hangon reissua. Samalla tuli sitten soviteltua uutta haalaria, jonka hommasin pääsiäistä varten kun kävin perjantaina shoppailemassa. Pääsiäisenä lähdetään Hankoon rentoutumaan ja Tami tulee tietysti mukaan. 

Tami ihmetteli mitä ihmetteli meidän touhuja ja kuvien jälkeen haalari vaihtuikin taas kotivaatteisiin Ja lasit päähän.. Ikä ei kyllä tule yksin, olen niin tottunut käyttämään lukulaseja että olen ihan sokea ilman niitä. 

Oli tosi ihana viikonloppu kun näin paljon ystäviä. Siitä saa kyllä niin hyvän mielen aina. Sopivasti syvällisiä keskustelua ja sitten ihan tyttöjen hömpöttelyä. 

Ja unelmiaan pitää toteuttaa aina. On se sitten koiran hankkiminen tai hiustenpidennys, alanvaihto tai mikä tahansa juttu mikä on sinulle tärkeä ja mistä olet haaveillut. Kirjoittelin alkuvuodesta unelmista ja tavoitteista ja siitä miten itselleni tavoitteita asetin. Nekin ovat edenneet todella hyvin, mutta jotta unelmat eivät jäisi unelmiksi, niiden eteen pitää alkaa tehdä töitä. Toimia, ja aloittaa heti. Ja ajatella niin, että jokainen tekemäsi asia tähtää tavoitteen saavuttamiseen ja pystyt siihen varmasti. Näistä lisää taas pian!

Ihanaa viikon alkua teille!

Xo

Hanna

The post Hiustenpidennys appeared first on Nelkytplusblogit.

Viime viikolla

– koti toimi sairastupana ja oli sen näköinen. Ei siis mitään uutta, konmaritus on jäänyt nyt arjen (tai laiskuuden) jalkoihin. Mutta tein hyvää ruokaa ja olin muuten hyvä äiti.
– kävin treffeillä
– sain iloisen soiton rekryfirmasta, ja sovimme työhaastiksen tälle viikolle
– olin hyvin hyvin vihainen kuin Nasse setä konsanaan
– kävin äänestämässä
– kävin tutustumassa Lidlin kesän 2019 uutuustuotteisiin ja samalla bongaamassa Hans Välimäen luomat kesäherkut.  Kuulimme myös faktaa suomalaisten grillauksesta, ja kas yllättäen makkara on suomalaisten grillien suosituin tuote, mikä yllätti taas minut, joka rakastaa erityisesti kasviksien  ja juustojen grillausta. Ruuat tilaisuudessa olivat taivaallisia, grillattu maissi, kaali- ja fenkolisalaatit olivat niin hyviä, että olisi tehnyt mieli ottaa santsikierros ja hups heijaa otinkin ;). Entrecote, grillijjusto ja tämän vuoden uutuus valmiit lohipihvi olivat myös herkullisia, puhumattakaan alkoholittomista mocktaileista. 

– päässä alkoi soida “kesän lapsi mä oon”, kesäihminen olen niin henkeen ja vereen! Samalla mökki-innostus vain kasvoi ja kasvoi, voisiko mökkikauden jo aloittaa
– luin kirjaa terassilla auringossa, ja join kevään tokat terassikahvit
– tajusin, että on vaikeampi ottaa itsekkäästi aikaa itselleen, kun on niin paljon kotona. Kun on töissä, pääsee automaattisesti “rauhaan” kodin tekemättömistä töistä ja voi keskittyä täysipainoisesti töihin. Huomasin myös tekeväni 99% kotitöistä ja koirien lenkityksestä.
– jännitin vaalien ja Suomen naisjääkiekkoilijoitten puolesta. Kansa on puhunut ja kylläpä oli tiukka jääkiekkopeli. Sitä vaan ihmettelen, että miten perussuomalaiset saivat NIIN paljon ääniä ja Halla-Aho oli vaalikuningas? Mihin Suomen arvomaailma on menossa? Mielestäni tapahtunut kertoo siitä, että ihmisissä on paljon tyytymättömyyttä ja kova tarve löytää yksinkertaisia ratkaisuja oman pahoinvoinnin ja maailmankatsomuksen tueksi.
– positiivista oli se, että uuteen eduskuntaan nousee ennätyksellisesti 92 naista. Määrä on suurin koko Suomen eduskuntavaalien historiassa!!  Hyvä naiset!- sain infernaalisen flunssan ja työhaastis siirtyi keskiviikolle

VIIKON HIMOTUS: Ihana &Other Stories mekko (klik).

VIIKON TV- SARJA: HBO:n Killing Eve 2 tuotantokausi- aivan  toppen, parhautta ja helmeä, ja mikä parasta sen päärooleja esittää kaksi mahtavaa ja taitavaa naisnäyttelijää.  Killing Eve vie mennessään niin juonellaan kuin pääosien esittäjillään ja sen nimiroolissa on Greyn anatomia -sarjassa (Grey’s Anatomy) vuosikausia näytellyt iki-ihana Sandra Oh, ja tämän jahtaamaa viettelevää pahista näyttelee Jodie Comer, joka on tunnettu mm. sarjoista Valkoinen prinsessa (The White Princess) ja Doctor Foster. Suositteluni, parasta mitä tällä hetkellä maksukanavilla löytyy!

Uusi raikas jäätee (vihreä)

Grillijuustoa

Mocktaileja

VIIKON AJATUS: Koska tää oli hauska.

Hyväntuulista pääsiäisviikkoa murut Prodigyn tahdissa!

The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.

Ystäväni kysyi minulta taannoin, että teenkö mitään muuta kuin matkustamiseen liittyviä asioita. Oli ollut puhetta siitä, että matkalta palattuamme olin, tietysti, jo suunnittelemassa seuraavaa…

The post Matkabloggaajan päivä – kulissien takana appeared first on Meriharakka.net.

The post Matkabloggaajan päivä – kulissien takana appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänään oli viimeinen työpäiväni ennen lomaani. Kiireisten työviikkojen jälkeen olin päättänyt, että livahdan hieman aikaisemmin töistä. Tästä pidin kiinni. 

Töistä suoraan kiirehdin Hellapoliisi Katin kanssa Iskelmän Satu Kotosen haastateltavaksi. Haastattelun aiheena oli Gluteenittomat helpot reseptit -kirjamme. Siinä sivussa juttelimme Satu Kotosen kanssa suhteestamme ruokaan ja mahdollisiin haasteisiin mitä gluteenittomalla saralla voi törmätä. 

Haastattelu on tulossa radiosta Iskelmän kanavalta todennäköisesti tiistaina iltapäivällä. Kannattaa siis kuunnella huomenna Iskelmän iltapäivää. 

Soitin eilen illalla Katille ja sanoin, että Sadulle pitäisi leipoa kirjamme ohjeella Unelmatorttua. Satu oli niin iloinen tuliaisista, että Kati sanoikin, että harvoin näkee ketään niin iloisena lahjasta. Satu on niin ihana ja innostava persoona. 

Nyt lähden tutkimaan matkalaukkuni sisältöä. Suuntaan seuraavaksi viikoksi Rodokselle ystäväni Villen kanssa. 

Teemme Rodoksen matkalta sisältöä someen. Matkan ensisijainen teema on ruoka ja erityisesti se, että miten Rodos palvelee gluteenitonta ja myös kasvisruokavalioista. 

Kannattaa ottaa meidän Instagram-tilit haltuun, jos ruoka aiheena kiinnostaa. Erityisesti on tulossa stooreja ja myöhemmin myös YouTubeen materiaalia matkastamme. Kannattaa tulla mukaan meidän ruokamatkalle. 

Minun Instagram-tilini löytyy täältä ja Villen löytyy täältä. 

Ihanaa tulevaa pääsiäistä jo nyt kaikille. 

Maiju

The post Gluteenittomia asioita Iskelmän iltapäivässä appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Sininen hetki appeared first on Nelkytplusblogit.

Tänään tulee kuluneeksi neljä vuotta ensimmäisestä Elämää ja Matkoja blogin kirjoituksesta Rantapallossa, enkä olisi silloin ensikertaa julkaise-nappia klikatessani uskonut, mitä kaikkea tämä tuo tullessaan. Olen aiemminkin kertonut siitä, että aloitin blogin omana ’salaisena’ projektina, vähän niin kuin koemielessä, mutta pian tästä tuli rakas harrastus ja arjen henkireikä. Nälkä kasvoi syödessä ja palava halu oppia sai sukeltamaan yhä syvemmälle blogimaailman saloihin. Neljän vuoden aikana olenkin saanut oppia todella paljon ja tästä on kiittäminen upeita blogikollegoita niin matkabloggaajien kuin 40+ blogien yhteisöissä, joissa jaetaan omaa osaamista ja annetaan vinkkejä bloggaamiseen. Vaikka nämä vuodet ovat tuoneet paljon kokemusta, en voi silti sanoa olevani konkari, sillä alati muuttuva blogimaailma tuo aina jotain uutta opittavaa ja aina voi myös tehdä asiat paremmin. Näiden vuosien aikana on ollut todella hienoa seurata lukijamäärien tasaista kasvua, enkä olisi tätä aloittaessa uskonut, että neljän vuoden päästä blogin sivuja lehteillään kuukausittain 11 000 -17 000 kertaa ja että yksittäisiä eli ns. uniikkeja lukijoita on kuukaudessa 7000 – 10 000+.  Matkablogien maailmassa hyväksi lukijamääräksi kun katsotaan 4000 yksittäistä lukijaa kuukaudessa. En olisi myöskään neljä vuotta sitten uskonut, että arjen henkireiäksi tarkoitettu harrastus poikisi valtaisan määrän ihan mielettömän hienoja kutsuja, yhteydenottoja ja yhteistyötarjouksia. Olen todella kiitollinen ja otettu jokaisesta näistä – KIITOS!Neljäs […]

The post Neljä vuotta Elämää ja Matkoja – Mitä blogissa luetaan? appeared first on Nelkytplusblogit.

Pääsiäinen on tulossa ja siihen on kiva panostaa somistamalla ja päivittämällä kotia vähän kevätmoodiin. Olen itse nyt lomaviikkoa viettämässä ja meillä odotellaan pääsiäistä siivouksien merkeissä. Koti on ollut jo jonkin aikaa rempallaan, joten mikäs sen mukavampaa kuin siivota lomalla. No, ei ole oikeasti, mutta joskus sekin on tehtävä. Terassin ja parvekkeen mies pesi ja laittoi kalusteet paikoilleen ja minun tehtävänä on sitten hienosäätää ja somistella. Saunan pesimme jo yhteisvoimin viikonloppuna, joten kyllä se lista mukavasti lyhenee. En ole vielä tuohon pääsiäisen viettoon kunnolla ennättänyt itseäni ohjelmoida, mutta kyllä se pikkuhiljaa sieltä alkaa hahmottua. Sain jopa tehtyä kahteen euron arvoiseen saviruukkuun pienen tuunauksen, kun laitoin kimaltavat pilkut tähden keskelle. Odotellaan pääsiäistä ja kun fiilis ja idea löytyy, niin aina jotakin pientä pääsiäiseen liittyvää mielelläni askartelen. Mikäli hyvää ideaa ei tule, niin sitten mennään noilla vanhoilla jutuilla. Hyvä on myös vaalia vanhojakin juttuja, eikä aina suoltaa uusia. Perinteitä tulisikin vaalia ja se voi näkyä juuri vanhojen somisteiden ja pääsiäiskoristeiden muodossa. Aivan kuten jouluna, niin joitakin rakkaita esineitä on kiva asetella esille pääsiäisen aikaan. Minulla on ollut aina suunnitelmia pääsiäisen somistamisen suhteen ja vuosi sitten piirtelin muovisiin munankuoriin koristeita ja ripustin höyheniä ja kimaltavia kristalleja pajunoksille. Pelkistetyt jutut toimii hyvin aikuisten kodissa. Tämä oli helppo askartelu, mutta se onnistuu myös lapsilta ja silloin lapset saavat itse määritellä, mitä muniin piirtelevät. Tässä postauksessa löytyy lisää ideoita Timanttimunan tekemisessä meni aikaa, kun sitä askartelin muutama vuosi sitten, mutta uskon sen kestävän tosi pitkään koristeena. Kun odotellaan pääsiäistä, niin on hyvä, mikäli voi napata itselleen aikaa ja rauhoittua tekemään jotakin kaunista ja ottaa se aika terapiana. Käsillä tekemisen positiivisista asioista on ollut paljon julkisuudessa puhetta ja kirjoittelua, joten ei se ihan huuhaata voi olla. Mikäli olet kimalluksen perään ja bling on sinulle myös pääsiäisenä se juttu, niin ohjeita timanttimunan tekemiseen löytyy täältä. Tein myös joskus kimallekoristeita pieniin lasilaattoihin pääsiäsen kunniaksi ja ne löytyy tästä postauksesta. Kierrätys on lähellä sydäntäni, joten yritän kehitellä roskista ideoita ja toteuttaa niitä sitten parhaani mukaan käyttökelpoiseksi koristeeksi. Välillä niistä tulee ihan hassuja, mutta ovatpa ainakin persoonallisia, kuten tämä roskista koottu muna. Tässä huomasin, ettei kannata mitään heittää pois, jos sille voi vaikka keksiä uuden tehtävän myöhemmin. Ohjeet löytyvät tämän munan tekemiseen täältä. Pääsiäiskoristelussa pääasia on uudessa alussa, joka viittaa uudelleensyntymiseen, eli pajukissojen, rairuohon, sipulikukkien kuten helmililjojen, narsissien ja tulppaanien kasvattamiseen ja esille laittamiseen. Siihen sitten sopivasti liittyvät munat ja tiput sun muut. Kannattaa pitää somistaminen kuitenkin aisoissa ja kaikkea ei tarvitse laittaa samaan settiin. Toisaalta joskus runsaudella täytetty somistus on juuri se paras, mutta nämähän ovat tietysti makuasioita. Väreinä itse olen ollut yllättävän hillityllä linjalla, sillä usein juuri palmusunnuntaina saamani virpomisvitsat ovat tuoneet jonkin verran sitä väriä mukaan. Tässä on mennyt jo vuosia, etten ole noihin virpomisvitsoihin jaksanut panostaa, sillä meillä kun ei ole enää tätä virpomiskansaa kotona, tai on, mutta ovat jo kasvaneet jo sen ajan ohi. Tukholmassa osataan somistaminen ja sen huomaa jo liikkeiden edustoista, miten kauniisti siellä tuodaankaan esille vuodenaikaan liittyviä juttuja. Vuosi sitten, juuri ennen pääsiäistä, olimme siellä matkalla ja täältä löydät postauksen ihanista pääsiäisjutuista, mitä sieltä silloin bongasin. Runsaus ja rohkeampi värien käyttö ja sisustusjutut ja somisteet olivat kooltaankin isompia, kuin mitä me olemme tottuneet käyttämään, tai siltä se vähän vaikutti. Toki tänä vuonnakin sain kuvattua sisutusjuttuja ja ideoita pääsiäiseen, Tukholman reissullamme, mutta siitä tulee postaus myöhemmin. Onko sinulla jotakin pääsiäsen koristelemiseen liittyviä perinteitä, mitkä saavat sinut virittäytymään pääsiäisen viettoon?

The post ODOTELLAAN PÄÄSIÄISTÄ appeared first on Kristallikimara.

The post ODOTELLAAN PÄÄSIÄISTÄ appeared first on Nelkytplusblogit.

Kotimäen koulun tytöt olivat kilpailukeittiön etuosassa

1. Aurinkoinen kasvissosekeitto sekä katesämpylät
2. Yrttibroileri kasvis-kaurapedillä
3. Omenaohukkaat

1. Purjoperunasosekeitto ja sydämen muotoiset  saaristolaissämpylät
2. Paistetut ahvenfileet  tuorejuustotäytteellä sekä ruohosipulikastikkeella,  kukkakaalia , porkkanaa sekä punajuuriohrasalaattia
3. Vaniljatyrnikerrosmousse

Lumijoen koulun annokset:

The post Ruokavisa 2019 loppukilpailu Fazer Experience Vierailukeskuksessa appeared first on Nelkytplusblogit.

Tämä rairuoho ei kuole tällaiselta tunariltakaan

The post Kiitos ideasta Strömsö appeared first on Nelkytplusblogit.

Anonyymeille, joka käytte ajoittain aina kommentoimassa postauksiin, “taas mainos ja onpa tylsää.” Ajattelin avata tämän kerran miten mainokset näkyvät blogissani ja mikä on aidosti mainos. Paljon tuntuu olevan myös väärinkäsityksiä aiheesta. 

Tarkennuksena myös olisi ehkä hyvä ymmärtää, että vaikka lukijat ovat minulle kaikki kaikessa, kirjoitan kuitenkin blogiani lähtökohtaisesti oman mieleni mukaan, sillä onhan tämä minun ikioma forumi ja blogi, joka sivuuttaa minun elämääni. Toki postaustoiveita ja haasteita saa aina heittää. 

Esimerkkinä,  jos olen esimerkiksi kutsuttuna Huawein juhliin, se ei ole mainos. Minulle ei ole maksettu blogipostauksesta, en ole saanut sitä vastaan Huawein älypuhelinta. 

Olin yksinkertaisesti mieheni kanssa juhlissa, jotka olivat upeat, Anna Puu oli mieletön ja Huawein uudet puhelimet vaikuttavat todella loistokkailta kameroineen ja videokuvaus ominaisuuksineen. Kirjoitin kuitenkin tästäkin omaksi ilokseni ja jakaakseni myös samalla Huawein ilosanomaa. Älypuhelinmerkki, johon olen ihastuttuani tarttunut ensin omalla rahalla, brändi jota siis itsekin ostaisin ja olen ostanut. Kirjoittaisin ja kirjoitan myös vastaavista muistakin juhlista luonnollisesti blogissani ja myöskin omaksi ilokseni. 

Kun näet blogissa merkinnän “kaupallinen yhteistyö” tällöin minulle on maksettu rahaa blogipostauksesta. Kaupallisia yhteistöitä eli niitä aitoja mainoksia on tänä vuonna ollut blogissa kaksi kappaletta. 

Saatan myös ajoittain vaikka aika harvakseen käyttää affliate-linkkejä eli mainoslinkkejä, joiden kautta ostamalla saan pienehkön provision. Linkin klikkauksista en luonnollisesti hyödy, kuten ei hyödy yrityskään. Nämä pienet pennoset olen käyttänyt arvontapalkintojen postimaksuihin. Jos blogipostauksessa on linkkimainontaa, on ne blogipostauksen alussa merkitty. Muut linkit, jos postauksessa ei ole merkintää, olen lisännyt tekstiin helpottaakseni teitä lukijoita löytämään tuotteet ja mistä niitä voi ostaa. 

Lisäksi blogiseinällä ei ole klikattavia mainoksia erilaisiin verkkokauppoihin eli blogialusta ei ole ns. mainosympäristö.

Kun sovin tuotteita, vaatteita, ym. vastaan tekeväni blogipostauksen, blogissa on merkintä “Yhteistyössä”. Kirjoitan myös pääsääntöisesti itse ostamistani vaatteista, Cath Kidston, Minna Parikka ja Lidl vaatteet mitä näitä nyt on ollut viime aikoina. Vaateyhteistöitä ei blogissani ole tänä vuonna ollut yhtäkään. Matkayhteistöitä on ollut tänä vuonna yksi eli Tartto-matka. Kirjoitan myös blogissani niin yhteistyömatkoista, kuin omista matkoista aina. 

Saan paljon kosmetiikkatuotteita blogiin, joista nostan vain ja ainoastaan omia suosikkejani blogiin. Muut tuotteet lähtevät arvontaan, sukulaisille ja ystäville.

Tuotteet joita nostan blogiin, nostan omaksi ilokseni ja vaikka kyseessä on pr-näyte, kyseessä ei kuitenkaan ole maksettu mainos tai sovittu yhteistyö. Alla olevat Body Shop tuotteet saatu pr-näytteinä. Näistä en ole blogissa kirjoitellut, sillä tällä kertaa harvinaista kyllä tuoksumaailma ei kolahtanut omaan tuoksunenään. 

Voisin aivan hyvin aina vain Instata näistä tuotteista, kuten kovin moni bloggaaja tekee ja nostaa saadut pr-näytteet esimerkiksi vain Insta Storiesiin. Miksi muuten Instan puolella siedetään tätäkin paljon paremmin, kuin blogeissa. 

Nostan samalla tavoin myös itse ostamiani kosmetiikkatuotteita blogissa. Blogini on kauneuspainotteinen lifestyleblogi ollut miltei sen 5-vuotta. 

Kosmetiikka on intohimo, josta kirjoitan täplät innosta poskilla loimottaen vaikka tosiaan voisin vain laitella kuvia instaan tuotteista, joka olisi myös niin paljon vaivattomampaa. Minusta on kivaa jakaa kauneustuotteista vinkkejä täällä blogissa ja myös siitä omasta mielestä maailman parhaasta Huawein puhelimesta, vaikka kosmetiikasta kirjoittaminen ja kuvaaminen on omalla tavalla aikaa vievää ja vaivalloistakin. En näin tekisi ellei kyseessä olisi intohimo. 

Kieltäydyn myös maksullisista yhteistöistä, jos ne eivät sovi eettisesti omaan arvomaailmaani. Kuten upotetuista linkkiyhteistöistä. Tai kuten esimerkiksi kieltäydyin vastikään jumppapalvelusta vanhuksille tabletilta tai älylaitteelta katsottuna/jumpattuna. Vaikka näistä maksettaisiin hyvin ja riihikuivaa rahaa. Käyttäminen vanhusta testihenkilönä, joka ei ymmärrä mikä blogi on tai ei ole älylaitetta käytössä, olisi osaltani teennäinen yhteistyö, jossa jumppatilanne olisi luotu  keinotekoisesti omalla älylaitteella vanhuksen edes ymmärtämättä mistä on kyse. 

On todella tärkeää uskoa itse siihen mistä kirjoittaa, näin voi hyvällä omallatunnolla katsoa itseään peiliin. 

Vaikka kirjoitan myös ns. syvällisempiä blogipostauksia ajoittain, on aikakausia, jolloin elämässä ei mitään kummempia tapahdu tai mielen päällä liiku. On muuta isoa stressiä, joka valtaa mielen ja tällöin on mukavaa ja helpompaa kirjoittaa vaikka mukeista tai kosmetiikasta ja hakea sitä kautta piristystä omaan elämään, kuin aina huutaa tuskaansa ilmoille. 

Etenkin jos tuska on liitännäinen muihin ihmisiin, jotka eivät ole blogini keskiössä, eivätkä blogini aihepiiriin kuulu.

Ymmärtänette varmaan, jos sydämessä on avohaava ja siitä kirjoittelen blogissa ja asiasta tullaan vielä ilkkumaan, niin kuka nyt haluaa altistua jatkuvalla syötöllä tälläiselle kiusaamiselle. 

Mieluiten säännöstelen siten tekstejäni, kevyttä hömppää kuten vaikka naistenlehdissä, kosmetiikkaa, ihanuuksia, sisustusjuttuja, ruokaa, matkoja ja juhlia ja välillä niitä päänsisäisiä tuskaisia tai ilon tulkintoja.

Kun teen sen aidon oikean mainospostauksen ja oletetaan vaikka, että kyseessä on blogimatka. Matkoilla ei levätä siellä hotellihuoneessa, hilluta tuntitolkulla spa:ssa tai nautita kiireettömiä aamiaisia. Blogimatkoilla mennään hiukset putkella yleensä paikasta paikkaan ja itse reissu käy kaikkine valokuvauksineen ihan työstä. Tarton matkaan meni kaksi reissupäivää ja kaksi toista mokomaa päivää valokuvien käsittelyyn ja tekstin kokoamiseen. 

Näistä syistä olen tänä vuonna kieltäytynyt n. kuudesta blogimatkasta, sillä kohteen tai matkaohjelman täytyy olla minulle mielenkiintoinen, jotta olen valmis käyttämään 3-4 työpäivää kertoakseni kohteesta teille lukijat. Tai matkan tulee muuten sopia muihin aikatauluihin soljuvasta, eikä niin, että muut asiat tai omat energiat kärsii. 

Vielä kun en näistä reissuista saa maksullista palkkiota. En ole suosittu matkabloggaaja, jolle maksetaan matkoista ja reissuista somettamisesta palkkiota, sillä jostainhan sen matkabloggaajakin tarvitsee saada se voi leivän päälle. 

Miksi kaikkialla muualla mainoksia niin hyvin siedetään, mutta blogeissa ei. Miksi jos kirjoitan vilpittömästi jostain hyvästä tuotteesta tai otetaan esimerkkinä vaikka Huawein juhlat, tämä mielletään heti mainokseksi. 

Miksi oma matka on yes, mutta jos olen saanut yhteistyömatkan, se ei olekaan enää niin yes vaikka tuo yhteistyömatka on ollut täyttä työtä, ihanaa työtä, mutta työtä kaikkinensa kuitenkin ja voisin matkustaa vaikka Tarttoon, Tukholmaan tai Viroon ihan itsekin ja olen myös matkustanut ja kirjoittanut niistä reissuista ihan yhtälailla täällä blogissa. 

Tätä kysyisin sinulta anonyymi, mikä sinua siinä, että bloggaaja saa myös hyötyä/palkkiota tekemästään työstä harmittaa. Onhan aina kuitenkin se mahdollisuus olla klikkaamatta blogiini, eikö vaan, niin helppoa on olla altistamatta itseään turhalle ärsytykselle.

Monestihan  nämä asiat myös menee niin, että mikä toisessa ärsyttää, on juuri se asia mistä itse salaa haaveilee.

On myös kaksi hyvää vinkkiä, klikata itsensä sellaisiin blogeihin, jotka eivät ärsytä, aikamoista negatiivisen energian säästöä tai toki voi olla vaikka lukematta blogeja kokonaan. Sillä maailmaan mahtuu ihan kaikenlaisia blogeja ja niillä kaikilla on varmasti myös oma lukijakuntansa ja omat täyttötarpeensa lukijoille. Tai voi perustaa itse blogin ja kokeilla olisiko se oma juttu ja miten se lähtee sujumaan.  

Mitä tunteita teissä juttu herätti. Asiallinen ja rakentava palaute luonnollisesti julkaistaan, mutta kuten viime vuonna tein päätöksen, täällä en enää julkaise henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja, suoraa kiusaamista tai sellaisia kommentteja, joille joudun puolustuskannalle, sillä en loppupeleissä ole tilivelvollinen kuin läheisilleni. 

Lisäksi vielä infona eli tässä blogissa julkaistaan tämän blogin pyörittäjän kiinnostuksen kohteita, oli ne sitten itse hankittuja tai saatuja hyödykkeitä. Blogin teema ja punainen lanka on pysynyt samana jo sen 5-vuotta. En ala yhtäkkiä mainostamaan asioita, vaikka niistä maksettaisiin, jos ne eivät sovi elämääni, blogiini tai arvomaailmaani.

Pointti oli kirjoittaa tämä blogipostaus siksi, että ymmärretään mikä omassa blogissani on mainos, mikä mainoslinkki, mikä yhteistyö ja mikä pr-näyte ja mikä itse kustannettu asia. Jos tulee jatkossa samanlaisia kommentteja, voin vain linkata tämän postauksen vastaukseksi. 

Ihanaa viikon jatkoa kaikille ja kiitos, että olette täällä. <3

The post Mikä on blogimainos appeared first on Nelkytplusblogit.

Yhteistyössä Tallink* Tarton pressimatkalla tutustuimme kävellen vanhan kaupungin kujiin ja kävimme ihailemassa maisemia ja muutamaa patsastakin Toomemäen puistoalueella. Tartto on kompakti kaupunki liikkua…

The post LOUNAS RAVINTOLA POLPOSSA JA ENKELINSILTA appeared first on Beach house kitchen.

The post LOUNAS RAVINTOLA POLPOSSA JA ENKELINSILTA appeared first on Nelkytplusblogit.

Sari / Casa Mimi ja Minna Kristallikimara

Ella on valinnut Tavolàta -ravintolan menusta omat suosikkinsa: keittiömestarin ison lajitelman päivän antipasteja, pappardellepastaa ja villisikapyöryköitä tomaattikastikkeessa, paistettua meriahventa, oliivigremolataa ja paistettua munakoisoa sekä tiramisu alla Tavolàta. Kuulimme myös, että jälkiruoan nimi tulee sanoista tirare (vetää), me (minut), su (ylös) eli nosta minut ylös – tiramisua siis lautaselle aina, kun tarvitset nostoa elämääsi!

Kaikki oli taivaallisen hyvää ja erinomaisesti maustettua – kuitenkin niin, että raaka-aineiden maut tulivat omina itsenään esiin. Huokailimme, maistelimme ja nautimme.

The post Pala Italiaa Siljan valkoisilla laivoilla appeared first on Nelkytplusblogit.