Kauniit huoneet oli sisustettu japanilaiseen tyyliin hyvin minimalistisesti, futon patjat ja pienet jakkarat sekä matala pöytä.  Mitään turhaa siellä ei ollut ja hyvä niin.

Huoneessa oli vieraille omat puuvillaiset yukatat ja oli toivottavaa, että vieras käyttäisi tätä asua koko vierailunsa ajan. Asua on hyvä pitää kaikkialla, myös ravintoloissa, sillä vierailun tarkoituksena on puhdistaa mieli kaikesta turhasta ja sulautua joukkoon. Kun kaikilla on samanlainen asu, ei tule kiinnitettyä huomiota turhiin juttuihin, kuten tarkastelemalla vaikka toisten pukeutumista. Näin saat keskittyä olennaiseen, eli rauhoitut ja rentoudut. Yasuragi on japania ja tarkoittaa sisäistä rauhaa ja harmoniaa.  

Myös uimapuvut talo tarjosi vierailun ajaksi ja olimme yllättyneitä siitä, miten hyvin puku sopi meidän kaikkien erilaisille vartaloille. Jalkaan saimme myös läpsykät. Ei siis tarvinnut asuvalintoja miettiä ja meikkipussikin sai pysyä avaamattomana.

Kylpemiseen saimme oman oppitunnin ja mielenkiintoista minusta siinä oli se, että rituaalit muistuttavat jonkin verran meidän suomalaisten tapaa kylpeä.  

Meillä oli käytössä upeat allasalueet ja viehättävintä minusta oli ulkona olevat höyryävän kuumat altaat.  Pieni pakkanen ulkona teki siitä täydellistä ja se yhdistelmä kuumasta vedestä ja pakkasesta oli vaan niin mieletön kokemus.

Allasalue on suuri ja sieltä löytyy monenlaisia altaita, kuten kahlattava kylmäallas ja saunoja, kuten suolasauna ja perinteinen sauna sekä höyrysauna. Kuvia itse allasalueelta ei saanut ottaa ja muutenkin suurin osa alueista oli kännykkävapaata aluetta.

Allasalueet olivat auki kello yhteentoista, mutta toki voi kylpeä myös hotellihuoneen kylpyammeessa. Suosituksena oli käyttää hotellin tarjoamia shampoita ja hoitoaineita, sekä vartalotuotteita. 

Kylpemiseen jälkeen illastimme nautiskellen Yasuragin yhdessä neljästä ravintolasta. Minä nautin japanilaisista mykyistä, allergioiden takia ja muut saivat kalaa.

Pääruokana minulla oli kanaa ja jälkiruokana tarjoiltiin suussasulavaa valkosuklaamoussea.

Hotelli on rakennettu niin, että jokaiselle on tarjolla merinäköala. Käytävät ovat pitkiä, mutta persoonallisilla materiaaleilla sisustettu. Betoni näytteli suurta osaa tässä sisustusmaailmassa. Rakennus on vuosien saatossa ollut jo moneen kertaan remontissa ja viimeisin iso uudistus on ollut vuosi sitten.

Aamulla ennätimme ihailemaan myös Silja Serenaden saapumista Tukholmaan. Laivaväylä kun menee siitä ihan läheltä.

The post Kylpylämatka Tukholmaan appeared first on Nelkytplusblogit.

 

The post Flor Valentin appeared first on Nelkytplusblogit.

Loppusyksy ja alkutalvi on mennyt aivan työn touhussa. Asiakkaat on edistyneet upeasti ja on kyllä ollut (ja on edelleen) ilo valmentaa niin ihania ihmisiä. Ensi vuoden suunnitelmat on lyöty lukkoon, ihan kesää ja alkusyksyä myöden. Blogin kirjoittaminen on tosiaan supistunut kertaan viikossa, mutta koetan ehtiä tännekin päivittää teille terveellisiä vinkkejä ja inspiraatiota hyvinvointiin. 

Ja hei Instan puolella tätä jo mainostin: helmikuussa olisi tilaa kahdelle uudelle PT-asiakkaalle. Jos siis haluat kohentaa kuntoa, pudottaa painoa, virkistyä ja ennen kaikkea oppia uuden elämäntavan, laita minulle sähköpostia hanna@anttipoika.com ja soittaakin saa!

Sen lisäksi, että olen tehnyt töitä koko syksyn valtavasti, olen kehittänyt itseäni. Suorittanut yhtä kurssia joka liittyy henkiseen kehitykseen. Olen myös lukenut aivan valtavasti. Laitan tähän muutaman kirjatärpin teille, sillä näitä kirjoja todella voi suositella.

Viimeisin kirjahankinta on “Jäljet kehossa”. Tässä Bessel Van Der Kolkin kirjassa käsitellään trauman parantamista aivojen, mielen ja kehon avulla. Ihmiskeho on niin monimutkainen, eikä sitäkään helposti ajattele että tuollaiset traumaattiset tapahtumat siirtyvät aivan näkymättömissä eteenpäin sukupolvelta toiselle. Me kärsimme vanhempiemme ja isovanhempiemme traumoista ja niiden vaikutus ulottuu jopa elintoimintoihin ja immunijärjestelmään asti. Kirja on todella mielenkiintoinen. 

Kaisa Jaakkolan kirjassa taas puhutaan niistä samoista asioista mistä itsekin aina valmennettavilleni puhun. Palautumisen merkityksestä, levosta, unesta.. Asiat on koottu hyvin kirjassa. Palautumiseen ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota, vaikka pitäisi. Hyvinvointi ei ole pelkästään sitä, että suoritetaan tietyt treenit, syödään “oikein” ja nukutaan. Uni ei välttämättä palauta yksistään. Tarvitaan muitakin toimenpiteitä. 

Uskoa itseen voi luoda lukemalla Jaakko Alasaarelan “Sinä Pystyt” kirjan. Onnellisuuden salaisuus, ja salaisuus maailman suurten ihmisten kohdalla avautuu kirjaa lukiessa. Itse voi rakentaa omat uskomuksensa ja haluamansa tulevaisuuden, kuten ne ihmiset ovat tehneet joita sinä ihailet. Kirjassa oli paljon tuttua asiaa ja se on koottu lukuisten filosofien ja eri alojen viisaiden ihmisten oppeihin. Mutta todella positiivista ja kivaa luettavaa. 

“Elämäsi on suuri lahja ja oikeutesi on elää sinun näköisesi onnellinen ja menestyksellinen elämä”

Mitäs muuta sitten tänne kuuluu? Koiruli kasvaa ja viisastuu, joulukuun alussa aloitamme pentukoulun. Tamin hoitamiseen ja ulkoiluttamiseen menee päivässä paljon aikaa, mutta niin se pieni otus vain antaakin. Eilen aamulla hämärässä koiraa ulkoiluttaessani tuli vanhempi nainen vastaan, jota Tami iloisesti meni heti moikkaamaan. Hän totesi, että lemmikit antavat niin paljon positiivista energiaa, vastapainoksi sille miten toiset ihmiset sitä energiaa itsestä imevät. Hän sanoi tämän niin kauniisti ja sydämellisesti, että se jäi mieleen ihan koko päiväksi. Tottahan se on. 

Tamin kanssa on ulkoiltu paljon ja viikonloppuisin on tehty aina “retkiä” autolla uusiin lenkkimaisemiin. Viime sunnuntaina olimme Hietsussa ja glögilläkin käytiin. Se meni jo paremmin kuin edellinen kahvilareissu Vuosaaren Kampelassa. Sain juoda glögini suht rauhassa Ja uusilla hoodeilla koiran oli kiva katsella paikkoja. 

Jouluun asti on kalenteri hyvin täynnä, mutta sitten pidän pienen joululoman. Ei mitään ihmeellistä. Varmasti haalin lisää hyviä kirjoja ja luen niitä. Olen ihan kotona ja lepään. Ja teen kaikkea “ei treenaamiseen liittyvää” sekä tietysti vähän omia treenejä. Olisi kauhea matkakuume, mutta en halua jättää koirulia. Olen panostanut tosi paljon hänen kanssaan olemiseen, ja kyllä se sitten kantaa hedelmääkin varmasti. Ihan kuin lasten kanssa. Kun yhdessä viettää aikaa ja tekee paljon juttuja, tulee tosi läheinen ja hyvä suhde. Syysloma tosiaan meni sairastaessa. Sitä olin kovasti odottanut. Ja tätä lomaa todella odotan. Syksy on ollut hyvä, mutta samalla raskas. Ja loma tulee tarpeeseen. Tämä sama fiilis taitaa olla varmaan aika monella muullakin?

Viime perjantaina olin tosi pitkästä aikaa ulkona. Käytiin Hennan kanssa Kämpin kello viiden teellä. Teki tosi hyvää. Se vain on niin ihana kokemus, tuli mun synttäreillä todettua. Jos on vähänkin syytä jotain juhlistaa, on tämä kyllä mainio tapa siihen. Ja kotonakin sitä on hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, joten oma ulkoilu ei ole sitten koiralta pois Edeltävä kuukausi kun oli mennyt aivan täysin treenivaatteissa asiakkaiden kanssa ja kumisaappaissa koiran kanssa ulkoillen. Tai oikeastaan elämä siitä asti kun koira tuli, loppukesästä asti. Ja koko syksyn ajan olen joutunut kieltäytymään jokaisesta iltamenosta, myös kavereiden syntymäpäiväjuhlista. Tälle talvelle ei myöskään ole tiedossa yhden yhtä pikkujoulua tai mitään iltamenoa. Eli täällä sitten fiilistelin ihan joka solulla. Mutta koiruli on pieni vain hetken. Kyllä sitä sitten taas ehtii. Tosin olen hirveän huono missään ulkona käymään muutenkaan, sillä se on juuri pois siitä paljon paasaamastani palautumisesta.

Ihanaa loppuviikkoa teille ja seuratkaahan Instan @sportsladyh treenivinkkejä sekä stooria johon päivitän päivän menoa!

Xo

Hanna

The post Kirjavinkkejä ja blogikuuluumisia appeared first on Nelkytplusblogit.

Viitaten edelliseen postaukseeni, säännöllisyys tuntuu täällä lähes mahdottomalta. Oleminen tiettyyn aikaan tietyssä paikassa kuuluu samaan kategoriaan.

Tiukkoja aikatauluja tuskin kukaan tulee tänne hakemaan, eikä mekään, mutta joku päivä saisi vaikka yllättääkin olemalla sellainen ‘sujuva’.

Romahtanut kattolevy

Katto

Olin väärässä viimeksi, kun epäilin vuokranantajan kieltäytyneen romahtaneen katon korjaamisesta. Kattomies saapui apumiehen kanssa, ja tätä yhtä levyä on nyt ihmetelty kaksi päivää.

Ensimmäisenä päivänä uusi levy kiinnitetään ja sitten sitä ihmetellään loppupäivä. Meillä on kyllä huikeat näkymät Phanganille tuolta yläkerran valtavalta parvekkeelta, joten kyllä siellä kelpaa viettää  tunti jos toinenkin.

Seuraavana päivänä kitataan katto ja maalataan sitä uutta levyä, vaikka näin blondina vähän mietin kuivuuko kitti, saatika maali kamalassa kaatosateessa. Veikkaan ettei ainakaan kovin hyvin, mutta koko päivä siellä taas huseerattiin.

Kunnes puutarhuri tuli sanomaan, ettei tänään voi maalata kun sataa näin paljon. Tässä vaiheessa hommaan oli jo mennyt koko päivä ja maalaamatta oli valehtelematta jäänyt sellainen 20 sentin alue. Olisi kai senkin voinut vetäistä siinä samalla.

Kolmas päivä siis tulossa. Voisihan sitä tällaisina päivinä ulkoistaa itsensä vaikka johonkin harrastuksiin, mutta kun pitää vahtia tota Boota. Se tykkää näykkiä kattomiehen apparia pohkeesta aina ohitustilanteessa.

Ja sitä paitsi, juniori on kuumeessa toista päivää, joten sairastupa sijaitsee tässä samassa rakennuksessa.

Kobra sekoittaa päivän aina

Julkaisin omalla seinälläni Facebookissa tällaisen tarinan;

Kun aloittaa aamun tunnin tappelulla kobran kanssa, ja sen jälkeen etsii vapaata eläinklinikkaa mahdollisen kobran myrkyn takia yhden koiran silmässä, tietää saatana heränneensä.

Näin alkoi tämä viikko. Murphy oli viisas mies; jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen. Ja meillä se tapahtuu lähes aina silloin, kun Tomppa ei ole paikalla.

Ei tosta kuningaskobrasta sen enempää, niitä tarinoita on tässä blogissa jauhettu ihan tarpeeksi. Sen verran voisin kuitenkin kehua, että meidän juniori on osoittautunut varsinaiseksi sankariksi.

Tiedättehän kuinka vaikeata on saada teini ylös aamulla? Vaikka miten ystävällisesti yrittää, jossain vaiheessa ääni nousee, kunnes muuttuu melkein karjumiseksi. Tätä ennen hermot on mennyt tietenkin jo monta kertaa.

Mutta kun mä karjaisen terassilta ‘KOBRA’, kolina vaan kuuluu kun teini rymyää pää kolmantena jalkana terassille alta aikayksikön. Ei se varmaan ehdi edes herätä matkalla.

Meistä on tullut loistava kobratiimi. Kiitos Miska.

Salsan silmä vähän kärsi kobratappelusta

Jos ehtisin säännöllisesti harrastaa jotakin…

Niin voi olla että hurahtaisin tuohon frisbeegolfiin. Laji on vähän vaivihkaa vienyt mennessään ja mitä enemmän opin, sitä enemmän se kiinnostaa.

Tomppa on käynyt meidän naapuriradalla Samui Disc Golfissa jo pari vuotta enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Itse olen vieraileva ummikko, vaikka viime aikoina mopo onkin kuljettanut sille suunnalle useammin.

Itselläni koko touhu on vielä täysin hakusessa, mutta silloin tällöin saan kiekon lentämään ihan kohtuudella. Useimmiten vedän vaan kaikella voimalla mitä kirpusta lähtee, vaikka tekniikka ja rentous olisi se juttu. Toisinaan pääsen kokemaan melkein tähtihetkiä, kun saan kiekon lentämään komeassa kaaressa ilman voimaakin. Ja kyllä se vaan tuntuu hemmetin hienolta.

Vielä kun saisi sen oikean tekniikan sujahtamaan tuonne selkäytimeen, ettei tarvitsisi joka toinen kerta rämpiä pusikoissa tai puhvelin paskassa etsimässä kiekkoja. 

Kiva mesta ja kivaa porukkaa ihan tossa naapurissa. Vielä kun omissa porukoissa heittää, kukaan ei tule kurittamaan niistä suupielistä spontaanisti lipsahtavista kirosanoista.

Oletko sä jo ehtinyt kokeilemaan frisbeegolfia?

Miten mä nyt tästä lajista innostuin

Vasemmalla kobrataistelija Miska, oikealla Oliver

Tomppa yrittää opettaa meille vähän tekniikoita

Samui Disc Golf

The post Ajatelkaa jos pitäisi säännöllisesti vaikka harrastaa jotakin… appeared first on Nelkytplusblogit.

Kaupallinen yhteistyö: Solo Sokos Hotel Torni Helsinki Etsitkö kiireetöntä, tyylikästä ja tunnelmallista ravintolaa joululounaalle perheen, ystävien, kollegoiden tai asiakkaiden kanssa? Klassikkohotellin ja Helsingin ensimmäisen pilvenpiirtäjän oma Ravintola Torni tarjoaa melkoisen gastronomisen elämysjouluruokailun todella kauniissa puitteissa ihan ydinkeskustassa. Tornin joululounaalla nautitaan jouluisia makuja ensiksi alkuruokabuffetissa, jossa tähtenä on kalaklassikoita ja uusiakin elämyksiä sisältävä kala- ja mereneläväpöytä. Tämän vuoden suosikiksi ennustetaan savustettuja…

The post Klassikkoja kiireettömästi Ravintola Tornin joululounaalla appeared first on Beach house kitchen.

The post Klassikkoja kiireettömästi Ravintola Tornin joululounaalla appeared first on Nelkytplusblogit.

Osa Teistä on varmastikin jo huomannut, että blogin sivut ovat tänään hieman erinäköiset kuin tavallista. Syynä tähän on Rantapallon sivuilla tehtävä palvelinsiirto, jonka parissa tekniikkatiimi on työskennellyt eilisillasta lähtien, myös yön tunteina. Isoin siirtotyö on nyt tehty, mutta blogien ulkoasun palauttaminen tuttuihin asetuksiin on vielä työn alla ja tekniikkatiimi käy nämä asetukset läpi blogi blogilta. Tämän työn ajan blogin sivut ovat siis ns. perusasetuksissa ja ulkoasu poikkeaa tutusta. Valikot eivät myöskään ole tällä hetkellä tavalliseen tapaan käytettävissä. Pahoittelut näistä väliaikaisista käyttöhäiriöistä ja toivottavasti jaksatte odottaa työn valmistumista, jonka jälkeen käytettävissänne on https-suojatut aiempaa nopeammat sivut! Kiitos kärsivällisyydestänne ja kuulemisiin jälleen viikonloppuna, jolloin käydään Messinassa!

The post Rantapallon ja blogin sivut huollossa appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Onni on omistaa ystävä, joka tuo sun parhaat piirteet esiin appeared first on Nelkytplusblogit.

Koska ulkona on nyt synkkääkin synkempi marraskuun loppu ajattelin tavoistani poiketen valottaa blogissa jo tässä vaiheessa mitä ihanaa väri-ilottelua on luvassa SS19 muodissa! Piipahdin eilen työpäivän päätteeksi Villa Tremondon pressipäivässä, jonka teemana oli Tropical Pre-Christmas. Ihan superhyvä idea järjestää näin joulun alla tilaisuus, jossa on tarjoillaan margaritoja, trooppisia herkkuja ja kaikki vielä huipentuu viidakkoteemaiseen muotinäytökseen. Jos menin tilaisuuteen vähän väsähtäneen oloisena lähtien sieltä intoa puhkuen ja tulevasta värikkäästä keväästä/kesästä jo haaveillen. I love colors ♥♥♥

Huikea tarjoilupöytä ja sen keskelle rakennettu hauska “ananaspalmu” saivat jo hymyn huulille. Ananakset oli kuulemma kiinnitetty toisiinsa grillitikkujen avulla. Aloin heti jo mielessäni visioimaan ensi kesälle jotain tilaisuutta, jossa minulla olisi “oma pieni ananaspalmu” kotona. Sitten vain sen ympärille erilaisia hedelmiä, joita voi sitten napsia mukaansa omien makumieltymysten mukaan.

Ensi kevään ja kesän muodissa näyttää olevan ihan huikeasti ihania värejä tarjolla. Gustavin naiselliset vaatteet puhuttelevat minua aina. Niissä on skandinaavisuutta mutta mukana silti hienostuneita yksityiskohtia runsaasti. Väreissä lohenpunaista, oranssia, vedenvihreää, sinistä, valkoista. Kuoseissa raitoja, kukkia, paisley kuvioita, kultaa tehosteena.

Mos Moshin hennon vaaleanpunaisen ja armeijanvihreä yhdistäminen oli myös mielenkiintoisen toimiva. Oikein hämmästyin miten kaksi näin erilaista väriä näyttävätkin hyviltä yhdessä. Myös Mos Moshilla oli kaunista sinistä sekä kuviopaitoina että isosilmukkaisina pehmeinä neuleina. Myös keltaista näkyi todella paljon.

Villa Tremondon valikoimiin tulee uutena tulokkaana erittäin mielenkiintoinen Coster Copenhagen Tanskasta. Suunnittelija ja yrityksen omistaja Pia Coster on toiminut muodin parissa 20 vuotta. Vuonna 2012 hän perusti oman vaatemerkin Coster Coperhagenin yhdessä miehensä Chrisin kanssa. Pian suunnittelunsa lähtökohtana on skandinaavinen muoti, jossa on silti mukana vivahteita ja värejä mm. Afrikasta. Tuotteet ovat korkealaatuisia ja ne tuotetaan vastuullisesti. Myös ympäristöasiat otetaan tuotannossa huomioon.

Ajaessani lähes pilkkopimeässä alkuillassa eilen kotia kohti tuli radiosta sattumalta vielä joku lattarisävelmä, joka sai minut hymyilemään ja ajattelemaan ettei tässä nyt enää niin kovin montaa kuukautta tarvitse odotella kun näillekin ihana keväisille/kesäisille vaatteille on käyttö. Ai, miten niin ikuinen optimisti Kohtahan on jo talvipäivänseisaus ja sitten se on menoa taas valoa kohti. 

The post Villa Tremondon Tropical Pre-Christmas ja värikäs uusi tuttavuus Coster Copenhagen appeared first on Nelkytplusblogit.

The post Tämän päivän kukkakori appeared first on Nelkytplusblogit.

Saas nähdä pysyykö tämä ehjänä edes sinne joululomaan asti

The post DIY kerrosvati ja ehkäpä jotain piparistakin appeared first on Nelkytplusblogit.

Juuri nyt saan iloa

– ystävistä – kiitos teille kaikille tuesta, tiedätte keitä olette. En tiedä, miten pärjäisin ilman teitä. Varsin huonosti varmasti. Ihmettelen aina välillä, miten ihania viisaita ystäviä minulla on. Nämä ovat tyyppejä, joiden kanssa kaikki on vähän paremmin, ja niitä, jotka pitävät puoliasi, niitä,  jotka eivät katoa, jos itkettää.
– blogiystiksistä, virtuaaliset ystäväni, kiitos, kun olette siellä. Tämä blogi ei olisi mitään ilman teitä.
– joulukukista, joulukaktus ja amaryllis ostettu
– joulun tuoksuisista kynttilöistä. Henkkamaukan kanelikynttilä tuo joulun tuoksua kotiin, koska täällä ei asu valitettavasti pullantuoksuista äiti.
– koirista, ja niiden höpsötyksistä
– värikkäistä vaatteista. Balmuirin huivi saapui ja se oli iki- IHANA ja mulle ikuinen.
– hyvän tuulen musiikki – Maija Vilkkumäen Teini- kappale ja esim ysärihitti The KLF – Justified and Ancient (Stand By The JAMs) (klik)
– kirjoista esim Sara Karlssonin Hyvän elämän anatomia lukemisen alla taasen kerran.
– uusimmassa Annassa Marimekon toimitusjohtajan Tiina Alahuhta- Kaskon haastis. Tykkäsin!

Koska murheet vievät paljolti voimat, yritän nauttia huolettomasta ei niin justiinsa -meiningistä kodin, siisteystason ja kaiken suhteen. Yritän kuunnella itseäni ja antaa asioiden virrata niin kuin ne haluavat ja olla pakottamatta itseäni mihinkään raskaaseen, tietoinen valintani on valita nyt keveys.
Se, mitä otamme elämäämme muokkaa tunteitamme, ajatuksiamme, käytöstämme ja siis lopulta ehkä elämäämme. Siksi on tärkeää, ettei päästä mieleensä ja sydämeensä ihan mitä tahansa.

Puss ja hyvää viikkistä!

The post Parasta juuri nyt appeared first on Nelkytplusblogit.

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Valuta pasta, sekosta kastike joukkoon. Tarjoa raastetun parmesanin tai pecorinon kera.

The post Chorizo-punaviinipasta appeared first on Nelkytplusblogit.

Tämän vuoden helmikuussa noin vuoden pohdinnan jälkeen vihdoin uskalsin nostaa aiheen esille “Mikä suututtaa somemaailmassa” eli aiheena oli huijaaminen somessa ja erityisesti Instagramin puolella maksetut seuraajat. 

Jonnan kanssa välillä aina jo yli vuosi sitten mietimme, että mikä on motiivi tälläiseen ostamiseen ja miten joku ihminen julkeaa ostaa itselleen seuraajia ja tämän jälkeen hakea itselleen suorastaan petoksellisesti hyötyä. Asian esille nostaminen oli kuitenkin vaikeaa, sillä vielä viime helmikuussa asia oli jollain tasolla vaiettu salaisuus, asiasta ei juuri puhuttu, moni asian tiesi, mutta asiasta vaiettiin.

Tänä syksynä päätimme täti kamuni Maijun kanssa, jota on myös risonut huijarit somessa, nostaa aiheen myös Tädit tubettaa kanavalle. Mahtavaa oli saada rakas tätikamuni mukaan tänä syksynä taistelemaan hieman kenties jopa tuulimyllyjä vastaan, sillä joukossa olemme aina vahvempia. Kun helmikuussa tein oman blogipostaukseni ja se toki sai paljon katselukertoja, silloin koin kirjoittamisen aiheesta jopa hieman pelottavaksi, koetaanko minut ilkeänä, mikä on oma motiivini nostaa huijaaminen aiheena esiin. 

Mitä enemmän ihmiset asiasta kirjoittaa, sen suuremmin asia tulee kaikkien tietoisuuteen ja tällä hetkellä aiheesta jo rohkeasti ja vapautuneesti kirjoitetaan monilla eri kanavilla. Mahtavaa oli, että Maiju tilasi Meikkibeibiltä “En hyväksy ostettuja seuraajia” napit ja napit ovat levinneet kulovalkean tavoin toiselta toiselle. Tietoisuus kasvaa koko ajan ja nyt tuntuu jo oudolta, että miksi vielä viime helmikuussa pelkäsin nostaa aiheen esille ja miksi pelkäsin niin kovin, että jos minut ymmärretään jotenkin väärin. 

Huijaajalla kaikki “ostetut seuraajat” ovat yhtä heikko asia, kuin korttitalo, joka luhistuu siinä kohden, kun ihminen jää kiinni huijaamisestaan. Meillä kaikilla on vain se yksi maine ja kun maineensa menettää, sen menettää vain kerran. 

Kaikkeen hyvään kuuluu myös lieveilmiöitä ja seuraajien ostaminen on yksi näistä erittäin ikävistä lieveilmiöistä. Faktahan on myös  se, että huijari jää yksin ja häneltä jää kokematta somemaailman myötä tuleva yhteisöllisyys ja myös ystävät, hän jää ulkopuoliseksi kaikesta tästä hyvästä. Huijaamisella on siten myös hintansa. Kyllä tunnen  suurta surua näitä ihmisiä kohtaan, koska jokainehan meistä voi joskus olla heikko ja tehdä väärin, sortua heikkona hetkenä ymmärtämättä oikein seuraamuksia. 

Itsestäni ei koskaan tule isoa nimeä, sen olen jo alunperin tiennyt, että ikäkin on jo tälläisessä suosio hommelissa esteenä, mutta tiedänpä ainakin sen, että ne ketkä seuraa ja kommentoi, he tekevät sen aidosti sydämestään ja yksikin aito seuraaja on miljoona kertaa sykähdyttävämpää, kuin miljoona feikkiä.

Mielestäni tässä on monille paljon miettimistä ja siksi Minäkö keski-ikäinen on jo helmikuussa täällä blogissa ilmoittanut vankan kantansa “Ei ostetuille seuraajille.” Tädit tubettaa lähti tähän myös tänä syksynä mukaan ja nyt on mahtavaa nähdä, miten Maijun  ideoimia ja tilaamia ja Meikkibeibin tekemiä nappeja on niin moni somekamu jakanut kanavillaan.

Helmikuussa en vielä rohjennut uskoa, että asiat muuttuu, kun nostin tämän aiheen esille, mutta nyt uskon siihen, että hyvä voittaa tässäkin asiassa ja huijaaminen tulee vankemmin kaikkien tietoisuuteen. Myös niiden huijattavien pienyritysten, joilla ei ole ollut tietoa ja resursseja ymmärtää, mikä on ostettu seuraaja, tykkääjä ja kommentoija. Mutta nyt kun asiasta vihdoin puhutaan, vaiettu salaisuus ei ole enää lakaistuna pöydän alla. 

Kannattaa lukea vielä helmikuussa kirjoittamani postaus aiheesta “Mikä suututtaa somemaailmassa”, siellä on valtavan hyvää ja paljon pulinaa myös kommenttikentässä ja työkaluja vinkkinä siitä, miten selvittää huijaritilit. 

Kiitos Jonnalle silloin siitä, että rohkenin lähteä kirjoittamaan aiheesta eli henkisestä tuesta ja kiitos Täti-Maijulle siitä, että tänä syksynä lähdettiin voimalla yhdessä taistelemaan näitä huijaustilejä vastaan ja kiitos Meikkibeibille siitä, että toteutti Maijun toiveesta napit tämän kampanjan tueksi. Kiitos myös Souliinalle, jonka kanssa olemme myös tämän asian tiimoilta parantaneet maailmaa varmaan tuon parin vuoden verran. 

Lisäksi kannattaa ehdottomasti lukea Ylen artikkeli aiheesta, minkälainen riistobusiness näiden ostettujen tykkääjien taustoihin liittyy. Ehkä viimeistään tämä seikka laittaa jonkun miettimään ihmisoikeudellisista syistä, että ostanko seuraajani? 

Muistuttaisin yrityksiä myös siitä, että pyytäkää bloggaajilta Google Analytics-raportit blogilukemista, sillä erittäin paljon huijataan ja kerrotaan Bloggerin sivulatauksia suurennellen ym. Taivas on vain rajana lukemille, jos ei luotettavaa raporttia tarvitse yritykselle antaa. Tätäkin huijaamisen muotoa valitettavasti harjoitetaan erittäin paljon.

Ainakin sinisilmäisenä haluan nyt uskoa, että ehkä maailma on tänään ja huomenna taas parempi paikka ja yritykset ja etenkin pienyritykset säästyvät jatkossa huijareilta.

Yksityisyrittäjän tyttärenä olen aina pienyrittäjien puolesta, he ovat minulle sydämen asia. <3 

Tämä on juuri se osasyy, miksi olen lähtenyt niin voimalla huijaajia vastaan taistelemaan jo silloin, kun aiheen nostaminen esille pelotti niin kovasti. Enää ei tarvitse pelätä, sillä nyt tässä kamppiksessa on niin moni mukana ja jo monia itseäni suurempiakin blogeja. Vain rohkeus voi muuttaa maailmaa ja asioista puhuminen niiden oikeilla nimillä. 

Mitä mieltä tästä kaikesta? Kommenttikenttä on vapaa, mutta kuten aiemmin olen kertonut, henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit, kuten anonyymin tämän viikkoinen, “miten pääsen mahani kanssa ammeesta ylös” kommentit menevät suoraan roskakoriin.

Fiksut ihmiset osaavat varmasti keskustella asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin, eiks je. Ruotsissa ja muualla maailmassahan on aivan normaalia ostaa seuraajia, joten on tämä mielenkiintoinen ja yleismaailmallinen monitasoinen moraalinen ongelma, josta taatusti riittää paljon ruodittavaa. 

Aiheen luonteesta huolimatta, mitä mahtavinta perjantaita kaikille ja hei yhteisössä on voimaa, muistetaan se. <3

Petos

“1 § Petos[1]

Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Petoksesta tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa dataa syöttämällä, muuttamalla, tuhoamalla tai poistamalla taikka tietojärjestelmän toimintaan muuten puuttumalla saa aikaan tietojenkäsittelyn lopputuloksen vääristymisen ja siten aiheuttaa toiselle taloudellista vahinkoa.

The post Ostetut someseuraajat appeared first on Nelkytplusblogit.

Saaristolaislimppu on ihanaa, mutta muutamaan vuoteen en ole ehtinyt sitä kunnolla leipomaan sen paremmin kesällä kuin jouluherkuksikaan. Nytkin on menossa taas sellainen työruljanssi, että hyvä kun saa ruokaa itsekään, lapsille kokkaamisesta puhumattakaan. Juuri tässä naurettiin (arvannette sävyn), että lounas kerran viikossa on jo luksusta.

Ei ole terveellistä ei. Jotain on taas tehtävä ja jalka nostaa pikkuhiljaa kaasupolkimelta. Jouluunkin pitäisi rauhoittua.  Kun edes muistaa hengittää alkaa vuodenaika palautua mieleen ja kynttilöiden loista läppärin vieressä aiheuttaa erilaisia mielitekoja. Niin kuin nyt vaikka mallasleipähimon…

 Kun mieli tekee sitä tiettyä leipää, eivät etäpäivän puhelinpalaveritkaan saa olla esteenä. Läppäri keittiöön ja toimeksi. Tämä leipä ei tarvinnut kuin sekoituksen (vähän piti nesteitä lämmittää), odotuksen ja paiston. Onnistuu varsin hyvä puhelinpalaverienkin aikana, varsinkin sellaisten, joissa on itse enemmän kuuntelemassa kuin äänessä.

Alunperin vastaavan reseptin olen bongannut jostain Sikke Sumarilta ja siitä tuli vuosiksi luottoreseptini. Tässä nyt uusi versio – ihan vain siksi, ettei kaupasta löytynyt ihan kaikkia oikeita aineita.  Hyvin toimi ja maistui näinkin…

Melkein kuin saaristolaislimppu 

0,5l piimää
1,5dl siirappia
1 rkl suolaa
2dl (kalja)maltaita
2dl ruisjauhoja
2dl kaurahiutale/-leseseosta
3dl spelttitäysjauhoja
1-2dl leivontakarkeita vehnäjauhoja

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lämmitä piimä, siirappi ja suola kattilassa pikkuisen kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Anna nousta 2h kannen tai liinan alla lämpimässä paikassa. Taikina on sellaista paksua puuroa, joka kaadetaan vuokaan. Paista uunissa 160 asteessa noin 2,5h. Anna jäähtyä hetken aikaa vuoassa ennen kuin kumoat pois.

Kuten kaikki mallaslimput, tämäkin oli parempaa seuraavana päivänä täysin jäähtyneenä, mutta eihän se tietenkään niin kauan odottanut. Kylmäsavulohiviipaleita + voita ja perjantai-illan herkku oli valmis. (No myönnetään, ripottelin päälle hiukan myös tilliä ja valutin sitruunamehua…) 

The post Tumma ja niin helppo appeared first on Nelkytplusblogit.

Tässä vaiheessa, kun kuukauden matka on lopuillaan, on sopiva hetki tiivistää Torreviejan ympäristön meidän mielestämme mieleenpainuvimmat nähtävyydet. Niitä on kolme: Guardamar del Seguran Babylon-ranta, Alicanten vanhakaupunki El Barrio de Santa Cruz sekä niinikään Alicantessa oleva Santa Bárbaran linnoitus.

GUARDAMAR, Babylon-rannan huvilat, joiden terassit huuhtoutuivat mereen

Emme osanneet arvata, mikä näky meitä odotti hökkeleiltä näyttävän talorivistön takana.
Olimme ajelemassa Torreviejan pohjoispuolella ja päätimme mennä katsomaan minkälainen rantakaupunki on Guardamar del Segura ja piipahtamaan sen hiekkarannalla. Rannat vetävät meitä aina puoleensa miehen harrastuksen vuoksi, mutta on miellyttävä piipahtaa rannoilla nuuhkimassa meren tuoksua ja ihailemassa rantojen maisemia. Jos paikalla sattuu olemaan kahvila, maistuu merellinen kahvikupponen tietysti aina.

Olimme siis Babylon-rannalla ja ajoimme rantaviivan suuntaisesti hiljaista katua eteenpäin. Meren ja tien välissä oli toinen toisissaan kiinni olevien matalien, parhaat päivänsä nähneiden talovanhusten ketju. Sininen meri pilkahti näkyville ensimmäisen kerran talojen välistä kohdassa, missä oli läjä tiiliä, kiviä, lautoja ja muuta roinaa. Siitä pääsi loikkimaan rannalle – ja molempiin suuntiin aukeava näky veti molemmat aika hiljaisiksi.

Mökkien, tai taloilta ne enemmänkin näyttivät, merenpuoleiset portaat, kaiteet ja terassit olivat täysin tuhoutuneet. Näky oli lohduton ja karmivakin. Tiesimme oitis mistä oli kysymys ja siksi sydän löikin muutaman voltin, kun ajatteli millä voimalla meri oli tuhonsa tehnyt. Mikä pakokauhu asukkailla on täytynyt olla, kun tietää, että sen rytäkän edessä on täysin voimaton. Talot näyttivät tyhjiltä ja hylätyiltä. Ne ovat valmistuessaan 30-luvulla olleet kesähuviloita ja ne rakennettiin ketjuksi, kuin pitkäksi rivitaloksi, estämään eroosiota.

Vain muutamassa näytti olevan elämää. Yksi kahvila oli jäljellä, mutta se olikin rantaan vievän kujan varrella, mihin aallot eivät olleet enää osuneet voimalla. Erään talon kohdalla näimme hiekkaa lapioivan miehen – hän lapioi sitä vedenrajasta oman talonsa rakenteiden suojaksi – jotta meri voi taas huuhtoa sen pois. Mies kertoi, että talvella 2016-2017 jättimyrsky vyörytti aallot terasseille romuttaen lähestulkoon kaiken irtoavan.
Rakentaminen hiekalle on tehty aikoinaan heikosti, perustukset ovat kehnot ja sen vuoksi myös muutama talo oli hajonnut maan tasolle. Pystytäänkö niitä koskaan enää saamaan asumiskuntoon, ei ole tietoa. Luimme netistä, että alueen entisöimiseksi ollaan kerätty varoja, mutta aika näyttänee onnistuuko se ja onko kunnalla halua ja varaa osallistua siihen.
Rannassa sykähdytti pitkän hiekkarannan upeuden ja romahtaneiden terassien kontrasti.

ALICANTE – Castillo de Santa Bárbara

Teimme yhden yön ja kahden päivän pikavisiitin Alicanten kaupunkiin ja olimme jo etukäteen miettineet, että kuuluisan Santa Bárbaran linnoituksen lisäksi teemme kävelyretken vanhan kaupungin kujille. Ne olivat juuri oikeat valinnat lyhyeen visiittiin, sillä molemmat jättivät unohtumattoman muiston.

Monte Benacantil-kukkulalla sijaitseva Santa Barbara on yksi suurimmista Euroopan keskiaikaisista linnoituksista, jonka Maurit ovat rakentaneet 800-luvulla. Kukkula sijaitsee merenrannan kainalossa, kaupungin kyljessä joten sitä voi olla huomaamatta ja sen vuoksi sinne on myös suhteellisen helppo mennäkin.
Linnoitus on integroitu kallioon ja monin paikoin näkyy rakennelmia ja portaita, jotka on hakattu ja muotoiltu allaolevasta kalliosta. Satojen vuosien aikana kiveykset ovat hioutuneet pehmeämuotoisiksi. Linnoitus on elegantti, siellä ei ole mitään turhaa. Kaikki kasvit on tarkoin mietitty juuri siihen kohtaan sopiviksi. Ihania hiekan sävyjä. Kaariportteja. Kivireunuksia. Ei yhtäkään rihkamamyyntipistettä. Ylimmältä tasanteelta on 360° näkymät ympäri kaupungin sekä merenlahdelle ja yhdeltä puolelta voi tunnistaa vanhan kaupungin, El Barrion katot, terassit ja kujat, missä seuraavana päivänä kiertelimme.

Otin täältä valtavasti kuvia eikä ollut helppoa valita niistä parhaita tänne. Päädyin sitten niihin, mitkä kuvaavat parhaiten niitä asioita, miksi tämä sykähdytti: vanhan linnoituksen hillitty charmi.

ALICANTE – El Barrio de Santa Cruz (vanhakaupunki)

El Barrio de Santa Cruz on Alicanten vanhin kaupunginosa, joka uinuu värikkäänä ja rosoisen kiehtovana edellä mainitun Benacantil-kukkulan juurella. Hotellimme oli ydinkeskustassa, lähellä rantaa, ja vanhakaupunki alkoi oikeastaan heti kadun ylitettyämme. Muutamien kortteleiden jälkeen nousu varsinaiseen vanhaan kaupunginosaan alkoi kuin huomaamatta – muutamia portaita, kapeita kujia, taas portaita ja sitten olimme yhtäkkiä keskellä kapeita kotikatuja. Ja sitten taas lisää portaita. Pienet talot olivat vähän vinksin vonksin, mutta viherkasveilla oli saatu kodikkuutta ja viihtyisyyttä. Jokainen talo oli eri värinen ja vähän eri muotoinenkin. Pyykit lepattivat parvekkeilla. Katoilla oli kukkien koristamia terasseja. Välillä tuntui kuin olisi ollut kutsumaton vieras näillä uinuvilla kujilla – ja ehkä olimmekin.
Tuon tuosta kulman takaa putkahti terassi, jolta saattoi katsella alapuolella olevia monimuotoisia kattoja. En osaa sanoa yhtään, millä katusilla kuljimme – menimme vaistonvaraisesti ylöspäin, kuljimme vuoren reunaa pitkin meneviä katuja ja sitten lähdimme laskeutumaan ja uskon, että näimme juuri olennaisen.

Täältä kujilta lähtee myös kävelyreitti kukkulalle, jos mielii tarpoa ylämäkeen vuoren rinnettä kiemurtelevaa tietä. Se on silti varsin raskas reitti, etenkin kesäaikaan, joten paras olisi mennä hissillä ylös ja palata alas kävelytietä pitkin.

Mietin, että liian siistinkauniista vanhoistakaupungeista puuttuu se jokin, sieltä puuttuu roso ja mielenkiinto. Niihin näkymiin turtuu helpommin. Tämmöisessä kulahtaneessa, mutta aidossa maisemassa on erilainen taika, et voi koskaan tietää mitä on kulman takana. Syrjäkulmien sykähdyttävää lumoa.

Tämä hauska heppu lyöttäytyi seuraamme ja teki kovasti tuttavuutta. Onneksi sillä oli kaulapanta.

Maarit

The post Espanjassa osa 6 – Tämän matkan 3 sykähdyttävintä nähtävyyttä appeared first on Nelkytplusblogit.

Alkuun heti pari huomautusta suuntaan ja toiseen. Olen käynyt Bangkokissa vain kerran, viipynyt kaupungissa kolme yötä ja asunut siellä vain tässä hotellissa. Bloggaajana, haluan…

The post Bangkokin paras hotelli? appeared first on Meriharakka.net.

The post Bangkokin paras hotelli? appeared first on Nelkytplusblogit.

Entisaikojen pitopöytien varma suosikki. Smetanaa ja lohta.

Kaikki raaka-aineet sinne uunivuokaan ja kokki voi ottaa vaikka päiväunet välillä. Valmistuu siis helposti myös isommalle porukalle.

Vaikka annoksen valmistamisen helppous viehättää, niin ei se makukaan ole lainkaan huono. Ei voi olla kun on paljon smetanaa.

Hieman sitruunaa raasteena ja mehuna antamaan makua sinne taustalle. Ai että.

Ei olisi smetanalohi mikäli siinä ei ole sitä smetanaa kunnolla. Helppo uuniruoka ja se viikottainen kalaruokasuositus saa vastinetta.

Lohta
Smetanaa 250 g
Suolaa
Tilliä
Sitruuna
Purjoa

The post Smetanalohi – niin helppoa appeared first on Nelkytplusblogit.

Heippa ihanat ja ihan mahtavaa joulukuun ensimmäistä!
Some on täyttynyt ihanista joulukalenteri päivityksistä ja kotiin on ihan vaivihkaa eksynyt muutama joulukoriste senkin päällystä koristamaan.  Minä yritän epätoivoisesti sinnitellä vielä hetken ennen kuin kannan joulukuusen olohuoneeseen. Miehen mielestä perinteisiin kuuluu tuoda joulukuusi kotiin vasta aatonaattona ja koristella jouluaamuna, mutta minusta perinteet on tehty syrjäytettäviksi, ainankin tässä tapauksessa ja siksi, että menin ostamaan todella kauniita joulupalloja, jotka haluaisin jo ripustaa esille.

Vaikka viime viikko ei se kaikista ihanteellisin ollutkaan, on jotenkin ihana huomata kuinka ihmisellä on taipumus unohtaa kaikki se kärsimys samantein kun aurinko pilkistää ikkunan raosta.
Onko teillä niitä aamuja kun, olette heränneet yöllä lukuisia kertoja luoja ties miksi, ja aamulla tuijotelleet sarastavaa aamua kukon laulun aikaan, vaikka sinulla olisikin kerrankin aamu, jolloin voisit nukkua huoletta pitkään?
No minulla oli just sellainen viime yö ja tänä aamu. Heräsin yöllä lukuisia kertoja, en tiedä miksi mutta eipä sillä niin väliä. Kello kuusi aamulla makasin lämpöisten vällyjen välissä ja katselin ikkunasta ulos, hetki vielä ja aurinko nousisi. Löysin itseni samasta asennosta kello kahdeksan, silmät auki edelleen.

Tuntia ja kolmea teemukillista myöhemmin, tarvoin siskoni ja hänen kahden nuorimmaisen koiran kanssa kamera kaulassa pitkin metsiä aamulenkillä, jota tietysti itse ehdotin. Takana on reilu tunti niin aurinko- kuin sisko energiaa, koirista nyt puhumattakaan ja sillä jaksaa taas kummasti tämän päivän <3

Siskoni koirat ovat pieniä ja pippurisia, tarmokkaita ja mahdottoman suloisia, siskoksia, joita on välillä ihan mahdoton kuvata, mutta jotka ovat pienestä koostaan huolimatta ihan parasta lenkkiseuraa, jotka jaksaa ja jaksaa, vaikka emäntä ei enää jaksaisikaan;)

The post Lauantain lemmikit appeared first on Nelkytplusblogit.

Komisario Palmu (Kari Väänänen) Kuva: Harri Hinkka

Etsivät Virta ja Kokki sekä komisario Palmu (Heikki Ranta, Petrus Kähkönen ja Kari Väänänen) Kuva: Harri Hinkka

Etsivä Virta ja Kirsti Krof  (Heikki Ranta ja Sara Paasikoski) Kuva: Harri Hinkka

Kaarle Lankela (Tuukka Leppänen) Kuva: Harri Hinkka

Kurt Kuurna (Miiko Toiviainen)

Iiri Salmia (Vuokko Hovatta) Kuva: Harri Hinkka

Ratkaisun hetket: komisario Palmu (Kari Väänänen) Kuva: Harri Hinkka

The post KAASUA, KOMISARIO PALMU! HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERISSA appeared first on Nelkytplusblogit.

Ihanaa joulukuuta kaikille! Nyt se on vihdoin saapunut ja kiire sen kun vain lisääntyy. Kolme viikkoa enää jouluaattoon, joten nyt on hyvä viimeistään alkaa touhuta joululahjojen parissa. 

Kiirettä on tosiaan ollut ja toki tuo pimeyskin vaivaa, joten ei saa kuvattua, silloin kuin haluaisi ja niin tämän kassikalenterin kuvaaminenkin jäi sitten joulukuun ensimmäiselle aamulle. Aamu on onneksi ollut kirkas ja sopiva kuvauksiin.

 Tein kassikalenterin joulukuuta kuvaamaan pienet joulukuuset, jotka voi halutessaan siirtää vaikka oikeaan joulukuuseen, myöhemmin koristeeksi. Kuuset olen leikannut  puolentoista sentin nahakpaperin suikaleesta ja kiinnittänyt helmiä väliin. Nahkapaperin ylijääneet palaset, eli roskat siis tavallaan kierrätin tässä askartelussa ja helmet ovat vanhasta kaulanauhasta, joka on hajonnut. Tämä on helppo askartelu ja sama malli on varmasti tuttu jo monelle, mutta eri materiaalilla tästä saa omanlaisensa.

Tämä materiaali, josta kuuset olen tehnyt, on nahkapaperia, toiselta nimeltään vegaaninahka ja sepä onkin mielenkiintoinen materiaali. Tämä taipuu moneen ja sitä voi kastellakin, jotta sitä on hempompi käsitellä. Tosin, se kyllä sitten kuivaa taas kovahkoksi. 

 Olen ollut todella innostunut tästä nahkapaperista ja monia juttuja on tullut tehtyä. Tässä kannattaa säästää myös roskat, sillä niistä saa kivasti vielä tehtyä vaikka mitä. Olenkin tehnyt youtube-kanavalleni joulukalenterin, jossa olen tehnyt kaikenlaisia juttuja, myös muista materiaaleista, joten tervetuloa seuraamaan Kristallikimaran joulukalenteria.

The post Joulukuu kassikalenterissa appeared first on Nelkytplusblogit.