The post pöhköstudio esittää: Jesse jumppaa isukin kanssa appeared first on Nelkytplusblogit.
– Automaattinen analyyttinen Tinderprofilointi joka valitsee Tinder-profiiliisi suosituimman kuvan. Ja ilmeisesti, jonka vuoksi Kongo on valittu TOP PHOTO tyylisesti omien kuvieni edelle….WTF? Eikö nyt sen verran voisi Tinderkin automaattianalysoida, että suosituin kuva OLISI naisen eikä koiran…niin ihana kuin Kongo onkin?? Olen Taru, ihana, sinkku ja karvainen (sääristä) tällä menolla saan sulhaseksi Kongon veljen 
– Antti Tuiskun Mä hiihdän, joka on valittu vuoden parhaaksi kappaleeksi. Vaikka en ole täysin yksimielinen valinnasta, sen myönnän, että Antti osaa laulaa, ko. laulussa on sitä jotain, ja kappaleen kohdalla kyse on mielestäni myös ajan kuvasta. HS perustelujen mukaan: Verenmaku suussa täytyy painaa, vaikka maalista ei ole tietoakaan. Tuttu tunne monelle työpaikassaan sinnittelevälle tai ruuhkavuosiaan elävälle. (Klik) Hienoa Antti ja onnea myös hyvinvointivalmentajaopinnoista!
– Joulun tulo ja työpaikan joululounas (oli superihanaa!), joulupuuro ja työpaikan joululahja. Loving it! JOULU on täällä. Vaikka antaminen on kivaa, onhan se saaminenkin hetkellisesti.
– joulun toivelista 9-14 v pojille, jonka ihan itse keksin. Vaatteet ovat toivottuja, mutta niiden pitää olla joko mustia tai harmaita – ei mitään kirkkaita värejä (!)(:)) ja mielellään merkkivaatetta olisi hyvä olla esim. : Adidas, Nike, Helly Hansen tai Hollister. Lahjakortit, leffaliput, elämyslahjat ovat erittäin kivoja lahjoja, suklaata unohtamatta. Näillä mennään omien poikien ja kummipojan kohdalla!
– ylläriviesti kivalta ex-Tinder mieheltä. Ainahan sellainen piristää, vaikka prioriteetit ovat olleet viime aikoina töissä ja arkielämässä eikä miehistä tietoakaan.
– joulun juhlavin laatikko by HS:n on Porkkana-camembert-laatikko (klik) Kokonainen camembert-juusto kuumenee risoton syleilyssä, jolloin homejuuston pippurinen maku korostuu. Tai toisaalta josko kokeilisi punajuurilaatikkoa (klik)? Sen huomaan, että vuosi vuodelta lihan tarve/halu joulupöydässä on vähentynyt- hyvä niin.
Ihanaa viikkistä!! Sen verran rankka viikko, että niin tarvitsen akkujen latausta.
The post Parasta juuri nyt- Olen Kongo, sinkku ja 43 v appeared first on Nelkytplusblogit.
Marudesignissa on kivoja pipoja. Myös tähtipipoja. Tässä Hannalla (Villapuomi – blogista) merinovillainen pipo. Sopisipa pipo yhtä hyvin minulle kuin Hannalle.
Ja tässä minun koruvalintani:
The post VIERAILULLA MARUDESIGN KIVIJALKAKAUPASSA appeared first on Nelkytplusblogit.
Lohjan menneen ajan joulumarkkinat levittäytyvät muutamalle kadunpätkälle Lohjan harmaakivikirkon ympärille. Lohjan kirkko on rakennettu 1470-1490 välisenä aikana ja kirkko on omistettu pyhälle Laurentiukselle eli Laurille. Ei siis ihme, että Lohjan pääkatukin on nimetty kirkon suojelupyhimyksen mukaan Laurinkaduksi. Markkina-alue on suljettu liikenteeltä ja siellä voi vapaasti kävellä katuja pitkin kojulta toiselle.
Ehdottomasti menneen ajan markkinoiden yhteydessä kannattaa myös piipahtaa sisälle Pyhän Laurin keskiaikaiseen kirkkoon, jonka sisätilojen kalkkimaalaukset ajoittuvat piispa Arvid Kurjen (1510-1522) aikaan. Kirkon maalaukset ovat keskiajalla toimineet kertovina kuvina lukutaidottomille seurakuntalaisille. Toisen sisääntulo eteisen maalauksissa piru piinaa seurakuntalaisia ja houkuttelee heitä kaidalta tieltä pois mitä kummallisimmissa asioissa.
Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla julistetaan aina markkinarauha. Markkinarauha on aiemmin Suomessa ja Ruotsissa käytössä ollut lain antama turva, joka suojasi markkinoilla olevia sekä myyjiä että ostajia. “Jos rymäkkä, meteli ja tappelu tapahtuu, sittenkuin julkiset markkinat julistetut owat, rangaistakoon syypää lain mukaan, ja sakoitettakoon rauhan rikkomisesta kymmenen talaria.” määräsi vuoden 1734 lain kauppakaaren 7 luvun 6 pykälä. Markkinarauhasta tulee vähän itselleni mieleen Turun joulurauhan julistus jouluaattona. Ihania perinteitä molemmat!
Lohjan menneen ajan joulumarkkinoiden yleisilme on hyvin harmonisen kaunis. Näillä markkinoilla ei näe kirjavia markiisikankaisia telttoja tai katoksia eikä muitakaan kojuvirityksiä. Kojut ovat puuta ja ne on myös havuilla somistettu todella tunnelmallisiksi. Jokainen myyjä markkinoilla on toki vielä itse tuunannut kojuaan itsensä näköiseksi mutta kaikki Lohjalla sopii hyvin mennen ajan tunnelmaan. Näiltä markkinoilta puuttuvat neovärit ja “krimskramsit”. Itse esittäisin ihan vienon toiveen, että myös tuiki tärkeät roska-astiat pystyttäisiin vielä paremmin naamioimaan huomaamattomiksi markkinapaikalla.
Ihailin taas myyjien “menneen ajan pukeutumista” tapahtuman hengen mukaan. Yritin napsia valokuvia kaikista mielenkiintoisista hahmoista markkinoilla ja parhaimmat otokset päätyivät tänne postaukseen. Ottaen huomioon, että markkinat järjestetään ulkona ja joulukuussa täytyy pellavaisen asun tai sarkapuvun alle mahtua todella lämpimät ulkoiluvaatteetkin. Monella naiskauppiaalla oli huikeita lettiperuukkeja koska entisaikoina kaikilla naisilla kuului olla pitkä hiukset, jotka sitten letitettiin aina tilanteen mukaan kiinni.
Markkinoilla näkee myös seppien työnäytöksiä ja olihan siellä joukossa yksi naisseppäkin! Taonta on yksi vanhimmista tunnetuista metallin työstömenetelmistä. On muuten hypnoottista katsoa kun metallia kuumennetaan hehkuvan punaiseksi ennen takomista. Kuinka taidokkaasti seppä muokkaa kuumaa metallia rikkomatta sitä kuitenkaan. Olisi mielenkiintoista joskus kokeilla itse pajavasaran käyttöä alasinta vasten ja takoa. Myynnissä oli paljon taidokkaasti tehtyjä metalliesineitä mm. Taontatupa Rautarevon myyntipisteessä.
Markkinoilla on oivalliset mahdollisuudet hankkia pukinkonttiin vaikkapa lämmin villapaita tai käsineulotut villasukat. Yksilöllisiä joululahjoja on mukana antaa lahjaksi ja myös saada koska ne on tehty Suomessa. Nahkarukkasia ei muuten voita mikään oikein kovilla paukkupakkasilla, Jos en sellaisia jo omistaisi olisin kotiuttanut itselleni kunnon rukkaset villaisella karvavuorella talveksi. Innokkaimmille käsityöihmisille oli toki tarjolla myös lankoja omia neulomuksia varten.
Itse juutuin ihailemaan ja jutustelemaan tämän Uuraisilta kotoisin olevan kojun pitäjän kanssa. Saman pitäjän poikia taisi olla Hirvaskankaan Huutokauppakeisarin kanssa mutta kojun pitäjän nimeä en valitettavasti laittanut mieleeni. Hänellä oli joka tapauksessa myynnissä ihan käsittämättömän kauniita miniatyyri tuohiesineitä. Mitä sanotte muutaman sentin mittaisista tuohivirsuista? Tai tuosta noin 1,5cm halkaisijaltaan olevasta pienestä korista? Supersöpöjä ja Marjon matkaan lähti sekä kori että pienet sukset varustettuna monoilla. Näin pienien tuohitöiden tekijöillä täytyy olla teräksiset hermot ja todellinen sorminäppäryys!
Markkina-aluetta kiertäessään ei todellakaan jää nälkäiseksi. Suuresta soppatykistä oli tarjolla höyryävää hernekeittoa, joka muuten on parasta juuri näin isona määränä valmistettuna. Kuokantalo vartaassa pyöri kokonainen possu. Loimulohen myyntipistettä oli vaikea ohittaa niin ettei vesi olisi herahtanut kielelle. Muikkuja ja paellaakin taisi olla tarjolla. Ja totta kai kuumaa glögiä, jota Solbrinkens skolanin oppilaat myivät omassa kojussaan. Me söimme maukasta riisipuuroa markkina-alueella olevassa Kaffelan pop-up Puurolassa kanelin ja rusinasopan kera. Totta kai myös glögi, koristeltu piparkakku ja omena kun omenakaupunki Lohjalla oltiin. Onnomnom!
Markkinoilla oli kaupan myös valkosipulilettejä ja erilaisia marinoituja valkosipuleita. Hunajaa, piparkakkutaloja, joululeivonnaisia ja leipiä, mehuja, hilloja, glögiä, omenoita jne. Näitä markkinoilta puuttuu se tuttu ja turvallinen metrilakukoju. Vaikka makeanystävä olekin se ei vain olisi sopinut Lohjan menneen ajan joulumarkkinoiden henkeen ollenkaan.
Totta kai Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilta voi hankkia joulukoristeita ja kauniita joulukransseja. Joimme aamukahvit suolaisen ja makean kera viihtyisässä Cafe Laurissa aamutuimaan. Siellä muuten tarjoiltiin ihan itsetehtyä glögiäkin! Ihailin Cafe Laurissa kivaa havupukkia, jota peräänkuuluttelin jo viime vuoden markkinoilla. Lohjalla en nähnyt havupukkeja markkinoilla myynnissä tai sitten olivat jo loppuneet edellisenä myyntipäivänä.
Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla käyntiin kannattaa ehdottomasti yhdistää myös tutustuminen Lohjan museoalueeseen, joka on ihan kivenheiton päässä itse markkina-alueesta. Lohjan museo sijaitsee entisessä pappila rakennuksessa Iso-Pappilan alueella. Lohjan jouluistettu museo tarjosi Tunnistatko suomalaisuutesi -näyttely, jossa pääsi hauskalle aikamatkalle menneisyyteen. Oli mielenkiintoista verrata miltä kodissa on näyttänyt 1800-luvulla tai vastaavasti 1970-luvulla.
Lohjan museoalueelta löytyi myös Joulupuoti täynnä jouluisia tuotteita. Museon Navettasalissa Hiiden Opiston taitopajalaiset esittelivät erikoistaitojaan. Olen aiemminkin jo Rauma postauksen yhteydessä kirjoittanut siitä miten käsittämättömän taitavia pitsinnyplääjät ovat. Itselläni menisivät nuo puolat ihan varmasti sekaisin ja jälki olisi myös sen näköistä. Viljamakasiinista löytyi maataloustuottajien suoramyyntiä. Museon alueella oli mahdollista myös ajella hevoskärryillä ja nauttia ihan nuotiolla keitetyt pannukahvit!
Tänä vuonna ei Lohjan menneen ajan joulumarkkinoille enää ehdi mutta kannattaa laittaa korvan taakse tämä vinkki ensi joulua silmällä pitäen. Ensi vuonna nämä markkinat ovat taas vuoden lähempänä 25-vuotisjuhlavuottaan! Markkinoiden kuulumisia voi seurata Lohjan menneen ajan joulumarkkinden Facebook-sivulta.
The post Lohjan menneen ajan joulumarkkinat on lämminhenkinen elämys appeared first on Nelkytplusblogit.
Hei kaikki ihanat! Oho, tähän tulikin sitten vähän pidempi, joskin ihan tahaton blogitauko. Vaikka tämä on minulle rakas harrastus, olen jotenkin viime aikoina iloinnut itsekseni siitä, etten ole ottanut tästä minkäänlaista stressiä. On ihan tervettä välillä ihan unohtaa koko tämä blogi eikä olla jatkuvasti kuvaamassa tai pohtimassa postausideoita. Tällä hetkellä minulla on tämän bloggaamisen suhteen kivan rento ote, joka tosin näkyy vähän harventuneena postaustahtina, mutta toivottavasti se ei kovasti teitä haittaa. Itse pidän sitä ihan hyvänä asiana, ettei blogihommat koko ajan pyöri mielessä.
Jouluun on runsas viikko ja ainakin minulla alkaa joulutunnelma pikkuhiljaa hiipiä mieleen. Muutama pieni lahja on jo tullut hankittua ja jouluvalot, valokranssit ja kyntteliköt on viritetty kotiin tuomaan lisää joulutunnelmaa. On niin ihana herätä aamulla kun valokranssit ja kyntteliköt valaisevat kotia. Pimeään herääminen on niin paljon ankeampaa!
Kävimme viime sunnuntaina sisustussiskoni kanssa hakemassa joulutunnelmaa Loviisan Wanhat Talot -tapahtumasta. Minulla oli kamerakin mukana ja jos kuvat ovat yhtään onnistuneita, laitan niitä viikonloppuna myös tänne blogiin. Ja kyllähän siellä Loviisassa joulumieli nousi korkealle. Kauniisti koristellut vanhat talot olivat tunnelmallisia ja jotenkin koko Loviisasta huokui sellainen ihana kiireettömyyden tunne, joka on joulutunnelmaa parhaimmillaan.
Viikonloppuna jouluvalmistelut jatkuvat ja ajattelimme laittaa kuusen valmiiksi. Se on ihana viimeinen silaus jouluiseen kotiin. Ostin Loviisan reissulta muutaman kivan uuden kuusenkoristeen, joita pitäisikin hankkia sillä tavalla muutama kerrallaan – vaikka muistona jouluisesta retkestä. Ne on joka vuosi kiva kaivaa esille ja muistella koristeen alkuperää. Muutenkin kuusenkoristeet ovat kiva jouluinen lahja, jotllaista ei välttämättä tule itse itselle ostettua. Meillä on lapset jo niin isoja, etteivät välttämättä tahdo opettajia enää muistaa, mutta kaunis joulukoriste olisi kiva lahja vaikka opettajalle tai lastentarhan tädille. Harmi ettei itselle ole aikoinaan tullut tuollainen idea mieleen.
Onko joulutunnelma hiipinyt jo sinun mieleesi? Ja mitä muuten kuuluu?
Ihanaa viikonloppua!
Kati
The post Joulutunnelmointia appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Tytyrin elämyskaivos ja tunnelmallinen Gasthaus appeared first on Nelkytplusblogit.
Matka Libanoniin oli kolmas matkamme Arial Travelin, käytännössä (osaltamme) Albinan matkassa. Moldova + Transnistria ja Kirgisia ja Kazakstan -kokemusten jälkeen emme epäröineet, kun huomasimme kesällä, että Arial Travel voisi tarjota meille myös helpon tavan käydä Libanonissa.
Matkan hinta-laatusuhde oli mielestämme hyvä: sisälsihän 1 490 euron hinta (per nuppi) lennot, hotellin 6 yöksi ja koko Libanonin kattavan retkiohjelman.
Retkipäivät olivat pitkiä (keskimäärin klo 8-17), mutta Libanonin ruuhkaiselle liikenteelle matkan järjestäjä ei toki voi mitään.
Samaisesta syystä, ehkä, paikoitellen vauhti oli aika reipas, ainakin valokuvien ottamista ajatellen!
7 hengen ryhmämme, opas ja paikallisopas mahtuivat juuri ja juuri yhteen tila-autoon – mutta mieluummin kuitenkin näin, kuin kaksi autoa.
Ryhmämme koostui tällä kertaa puhtaasti maabongareista – alle 100 maan osallistujia mukana taisi olla yksi.
Aterioita matkan hinta ei hotelliaamiaisia ja yhtä yhteistä lounasta lukuunottamatta sisältänyt. Pitkillä päiväretkillä oli jossain vaiheessa mahdollisuus ostaa jotain syötävää, mutta aika vähän ehdimme libanonilaiseen ruokaan paneutua. Asia ei kuitenkaan meitä, vähemmän ruokamatkailijoina, jäänyt erityisesti harmittamaan.
Söimme sentään yhtenä päivänä shawarmaa (ohueen leipää käärittyä kanaa tai lihaa ja salaattia) hyvällä ruokahalulla ja toisena päivänä kokoelman erilaisia vartaita. Vartaiden kanssa tarjottu vaalea tuore naanleivän tapainen leipä teki ryhmässämme niin hyvin kauppansa, että tilasimme sitä useamman kerran lisää.
Lounastauot olisivat ehkä voineet olla hiukan paremmissa paikoissa ja lounaat olisivat voineet sisältyä matkan hintaan, sillä aikataulu tarkoitti kuitenkin käytännössä sitä, että koko ryhmä söi päivittäin yhdessä.
Aamu- ja iltapäivän kahvitaukojakin osa ryhmästä kaipaili. Aamupäivätauot toteutuivatkin melko hyvin.
Opastuksen osalta minua häiritsi hiukan paikallisoppaamme Husseinin käyttämä venäjänkieli.
Toki venäjä on Albinan äidinkieli ja varsinainen opastus olikin suomeksi, mutta yrittäessäni muutamaan kertaan kysyä jotain suoraan paikallisoppaalta keskustelu jäi aika lyhyeksi, sillä hänen englanninkielen taitonsa ei oikein siihen riittänyt.
Paikallisopas olisi ehkä voinut hiukan kertoa maansa turvallisuustilanteesta matkamme aluksi. Ainakin meiltä monet kysyivät siitä matkamme kuluessa ja sen jälkeen. Esimerkiksi Suomen ulkoministeriö varoittaa menemästä Baalbeckiin (7.8.2017 versiossa), mutta kävimme siellä ongelmitta, joten ehkä aiheesta olisi voinut hiukan keskustella: olisihan hyvä, että me, maassa nyt käyneet, osaisimme kertoa oikeaa ja ajantasaista tietoa siitä mahdollisesti kiinnostuneille.
Hotellista mainitsinkin jo Beirut-juttumme yhteydessä, että Lancaster Raouche oli ihan riittävän hyvä tällaiselle kiertomatkalle, joka ei kovin paljon aikaa hotellille jättänyt.
Turkish Airlinesin lennoista ei minulla ole mitään erityistä kommenttia – menomatkan lentoa olisin aikaistanut, jotta emme olisi olleet perillä vasta aamuyöstä, mutta ehkä muita hyviä vaihtoehtoja välillä Helsinki – Beirut ei tuona päivänä ollut.
Paluulennosta en osaa sanoa mitään, sillä tulimme takaisin omia teitämme.
Kolmessa päivässäkin (koko matkan pituus oli viisi kokonaista päivää Libanonissa) ehdimme kuitenkin näkemään Libanonissa huikeat neljä Unescon maailmanperintökohdetta ja hiukan Beirutiakin.
Matkan kustannusyhteenveto, joka tällä kerralla sisältää myös ”lisäosion”, joka aiheutui siitä, että jouduimme palaamaan Beirutista pari päivää muuta ryhmää aikaisemmin voit halutessasi lukea täältä.
Libanon olikin sitten tältä osin viimeinen maamme Lähi-idässä, sillä sotaa käyvät tai vielä pahasti sodan runtelemat maat jätämme väliin … ainakin toistaikseksi.
The post Arial Travelin kanssa Libanonissa appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Sisustuksen Koodi on muuttanut! appeared first on Nelkytplusblogit.
Joulukalenterin 16. päivä ja luukku avautuu ylelliseen ihonhoitotuotteeseen, Guerlainen Abeille Royale Youth Watery Oil seerumiin. Kukaan näillä leveysasteilla kun ei säästy näiltä älyttömiltä säiden vaihteluilta ja valitettavasti kasvojen iholla sen heti huomaa.
Punaisuutta, kuivuutta ja herkkyyttä, johon vielä lisätään aikuisen naisen hormonaaliset oikut. Itse olen tosin kärsinyt punaisuudesta ja oikuttelevasta ihosta jo nuorena, joten aina ikä ei ole se merkittävin tekijä.
Onneksi on tuotteita, joilla voi ihoa ravita ja helpottaa näissä rasittavissa olosuhteissa. Abeille Royale Youth Watery Oil sisältää Royal Jelly- kuningatarhyytelöä ja Ouessant Black bee-hunajan korjaavia ainesosia. Siloittava, uudelleen korjaava ja heleyttävä öljy käyttää mehiläisiä nuorekkuuden tavoittelussa salaisena aseenaan.
Seerumi on tehokas, öljy ravitsee, mutta ei tahraa ja hoitoneste raikastaa, jo heti ensimmäisestä käyttökerrasta. Tuoksu on ihastuttava, hienostunut, Guerlainelle ominainen. Iholle seerumin levittäminen on helppoa, mutta pulloa pitää hiukan ravistaa, jotta hunajapallerot löytävät tiensä pipettiin ja siitä iholle. Hunajaiset pallerot tuntuvat hetken seerumia iholle levittäessä, mutta sulavat nopeasti. Hunajapallerot muistuttavat erehdyttävävästi myös kultahippuja, joita taas löytyy Guerlainen pohjustustuotteesta. Postaus siitä löytyy täältä klik.
Kaikki nämä Guerlainen tuotteet ovat niin kauniita, että näitä ei voi kuin ihailla. Toki hinta on sitten ylellisyystuotteiden mukainen,
( 50 ml 142,24 e, 30 ml 98,56 ja 15 ml 54,88 e) mutta nämä kestävät kuitenkin käytössä suhteellisen pitkään, koska tätä seerumia ei tarvitse lotrata, tipauttaa kämmenelle vain muutama pisara. Päälle tarvitaan kuitenkin vielä kosteuttavaa voidetta.
The post Lahjavinkki ylellisestä ihonhoitotuotteesta appeared first on Nelkytplusblogit.
Heissan, mitä teille kuuluu?
Täällä ei tapahtunut mitään sen kummempia, perus joulutouhuja ja arkea.
Minulla on viikonloppuvapaat ja lähdenkin tänään pikkujouluristeilylle. Pikku pelko takapuolessa, että siellä myrskyää, toivottavasti ei, koska minä kärsin aika reippaasti tuosta matkapahoinvoinnista.
Yhtään ei houkuttaisi viettää merisairaana koko reissua.
Eniten taidan odottaa huomista, kun pääsemme katsastamaan Tallinnan joulutorit.
Muutaama kauppa on katsottu jo valmiiksi, mistä pitäisi käydä katsomassa muutama joululahja lapsille, mutta muuten ei sen suurempia suunnitelmia.
Viimehetken ostospaikat voi muuten vinkata vielä 
Meille tuli torstaina ihana jouluntoivotus Coca-Colalta, kiitos siitä <3
Lapset ei meinanneet pysyä nahoissaan ja innoissaan olivat tekemässä kristillistä tasajakoa pullojen suhteen. Ihan vähän jouduin muistuttamaan, että joulupöytään tulee muitakin heidän lisäksi
Saas nähdä onko ainuttakaan Coca-Cola pulloa tallella kun huomenna palaan reissusta kotiin.
Mutta täällä ei sen kummempia, kohta on jo mentävä. Toivottavasti teillä on leppoisa viikonloppu tiedossa <3
The post Ensimmäinen lahja kuusen alla ja tie vie pikkujouluihin. appeared first on Nelkytplusblogit.
Välillä on hauska antaa mielikuvituksen lentää, tai suorastaan päästää se valloilleen. Minähän en saa montaa pakettia jouluna. Meillä on perheen sisäisesti sovittu, ettei aikuisille osteta joululahjoja ja jos muutaman joululahjan saan, ne saan rakkailta ystäviltä. Jos shoppailen itselleni, sen jätän alennushaukkana joulun jälkeiseen aikaan.
Olikin suorastaan kutkuttavaa miettiä, mitä pyytäisin joulupukilta, jos lompakko oli rajaton. Rakastan kaikkea tyylikästä, ajatonta, joulumaista fiilistä & tunnetta enkä karsasta laadukkaita vaatteita.
Ja samalla lähetän lämpimiä terkkuja Joulupukille (huom. kirjoitin sen majesteettisen isolla J:llä). Olen ollut tänä(kin) vuonna kiltti…niin paljon kiltimpi kuin viime vuonna, ja olinhan viime vuonnakin jo tosi kiltti. Ohessa sinulle vinkkejä, jos vaikka haluat yllättää minut.
t. Taru -tonttusi
Nämä jutut haluaisin löytää joulukuusen alta tänä vuonna:
1. Iittalan Taika-sarjaa yönsininenä, vaikka mukit ja lautaset kuudelle hengelle. Taika on matka fantasian maahan, lapsuuden satuihin ja luovuuteen, jolla ei vielä ollut pidäkkeitä. Kyllä silmä lepää.
 |
| Kuva |
2. Lahjakortti Glory for you (klik) – kauneushoitolaan. Hemmottelu tekee eetvarttia ihan meille kaikille, se on vähän kuin pistäisi rahaa pankkiin. Hydrafacial hoidoista ja kestopigmentoinnista -20% TARUN BLOGI-koodilla 30.12.2017 saakka – osta vaikka lahjakortti tyttöystävälle tai vaimolle. (huom. en hyödy tästä, enkä muistakaan linkkauksista)
3. Tiger of Swedenin Gwynn neule (mielellään harmaa – vaikka MINÄ EN OLE harmaa ihminen). Neule on keikkunut monessa lehdessä ja se näyttää täydelliseltä.
 |
| kuva |
4. Isa Sjöstedin Camille Dress mustana, mutta koska se on jo melkein loppu, se passaa myös valkoisena. Niin mun tyylinen, kaunis ja simppeli juhlamekko. Isa Sjösted on yksi Ruotsin suosituimmista suunnittelijoista, kannattaa pistää merkille – aivan ihania luomuksia hällä.
 |
| Kuva |
5. Lomamatka esim Lissaboniin tai Barcelonaan, jotka ovat suosikkejani Etelä-Euroopan kaupungeista, tai perheloma Kreikkaan. Matkailu avartaa ja tekee sielulle hyvää. Mihin tahansa lähtee, kokee jotain, mikä näyttää oman elämän uudessa valossa. Ja sen oivaltaminen, että mitä ajattelee rakkaudesta, vapaudesta, perheestä, ruuasta, jumalista on minun käsitykseni niistä. Jonkun muun silmin, toisella kielellä, toisenlaisessa yhteiskunnassa ne näyttävät toiselta.
6. Balmuirin Kid Mohair- huivi. Klassikko, joka puuttuu kaulaltani.
 |
| Kuva |
7. Uudelle sädehtivälle vuodelle 2018 tarvitaan tyylikäs kalenteri. Vuoden 2018 Forest Greetings -kalenterin kuukausilehdillä on suomalaisen metsän lajikirjo ahmasta kettuun. Loving it!
 |
| Kuva |
8. Onhan tämä nyt niin ilokas, hauska – jostain syystä rakastan kukkakuoseja. Sen lisäksi rakastan vaatteita ja rakastan yhdistää vaatteisiin kaikkea hassua.
 |
| Kuva |
Joulu, unelmointi – ja antamiseniloa kaikille!
The post Hyvää joulua minulle eli mitä toivon joulupukilta tänä vuonna appeared first on Nelkytplusblogit.
Kun nuoriso rullasi saarelle, multa loppui aika. Aivan totaalisesti. Yhtäkkiä talossa majailee kolmen sijaan kuusi, joista kolme viimeksi tullutta ihailtavalla nuoruuden innollaan sekoittaa arkirutiinit täydellisesti. Uusien asukkien myötä päälle on puettava lomamoodi, eikä se nyt varsinaisesti ‘haittaa’. Mutta blogi saattaa kärsiä.
 |
| Tyypit tuli saarelle. Oikealla esikoinen Jesse. |
 |
| Kitaransoittajakin löytyy, mikä ei haittaa Tomppaa. Kuvassa Miksu. |
Kelit ovat olleet täydelliset. Sateista ei ole tietoakaan (ei niitä tosin kaivatakaan), ja taivas hehkuu kirkkaan sinisenä. Vähän eri meininki kuin viimeksi Jessen saapuessa saarelle pahimpaan tulva-aikaan. Usko Samuihin trooppisena paratiisisaarena palailee pätkittäin.
Aurinko toi tullessaan myös sillankorjaajat, joten elämän helpottuminen sillä saralla pitäisi tapahtua parin päivän sisällä. Mutta siitä ei voi koskaan olla varma, aika kun on suhteellinen käsite täällä.
 |
| Onneksi ilmat on olleet kohdillaan. |
 |
| Pitää ottaa yhtä lungisti kuin kuvan rantakoira. |
Maailma on pieni
Ennen kuin aloin itse kirjoittamaan blogia, en ollut seurannut itse yhtäkään. Nykyään seuraan monia bloggaajia lähinnä matkailupuolelta, ja useita kutkuttavia reissuvinkkejä onkin tarttunut matkaan. Reissuideapankki paisuu paisumistaan, ja kiinnostavia kohteita tippuu tiheään. Kelloon pitäisi vaan saada jostain lisää tunteja, jotta ehtisi tutustumaan edes murto-osaan kohteista.
Mikäli Samui alkaa jossain kohtaa kyllästyttämään, takataskussa on jo monta uutta kiinnostuksen kohdetta. Kiitos ulkosuomalaisille bloggaajille mainioista ideoista.
 |
| Puutarhan kukkasia. |
Blogimaailma se vasta pieni onkin
Suurimpana kiinnostuksen kohteenani on ollut muut ulkosuomalaiset bloggaajat, jotka sijoittuvat ympäri palloa. Tässä matkan varrella osasta bloggaajista on tullut jo melkeinpä frendejä, vaikkei fyysisesti olla koskaan edes tavattu. Luetaan toistemme juttuja ja myötäeletään vaikeuksia, kommentoidaan ja tehdään välillä jopa yhteistyötä. Kuten esimerkiksi Matkaopas Vapauteen -blogin Rositan kanssa. Jos et ole vielä tutustunut Rositan blogiin, suosittelen. Aikamoisia irtiottovinkkejä on tarjolla mikäli starttaaminen tuottaa haasteita.
Ja mikäli mietit joululahjaideaa jollekin reissukärpäsen puremalle ystävälle, niin Matkaopas Vapauteen -blogin puodissa on tarjolla mahtavia joululahjaideoita matkapäiväkirjoista Toimistosta travelleriksi -oppaaseen, joka varmasti tarjoaa uusia ideoita omien irtiottohaaveitten toteuttamiseen. Tiedän, sillä olen lukenut kirjan kannesta kanteen.
Blogini lukijana sinulla on mahdollisuus saada kaikista tuotteista 10% alennus käyttämällä alekoodia ‘Thaimaanranta’. Syötät sen vain verkkokaupassa kohtaan ‘alekoodi’ ja klikkaat ‘käytä’, niin homma toimii.
Tästä kuvakkeesta verkkokauppaan hyödyntämään tarjousta:
Uutena tuttavuutena olen löytänyt Vesipuhvelipäiväkirjat -blogin, jonka toisen kirjoittajan Kaisan kanssa ollaan jo vähän viestiteltykin. Blogin pitäjät asuvat Siargaon saarella Filippiineillä, ja olen jo kovaa vauhtia tekemässä ensireissua sinne. Mun mielestä on aivan huikeata, kuinka ja millä perusteilla ‘kulkurit’ sijoituskohteensa maailman laidoilla valitsevat. Meidän muutto Samuille tuntuu aika kesyltä verrattuna moniin kavereihin.
Hauska sattuma
Yksi jo vähän vanhempi blogituttavuus on SlowDown to DownUnder– blogin pariskunta, jotka ovat reissanneet Australiassa pidemmän aikaa, ja etsivät tällä hetkellä uutta suuntaa talvisessa Suomessa. Meillä on vähän saman tyyppinen meininki pariskunnan kanssa – kun on asunut muualla kuin Suomessa jo pidempään, maailma on pienentynyt merkittävästi. Enää ei oikeastaan huoleta se, että kyllästyy nykyiseen paikkaan, sillä aina voi vaihtaa suuntaa ja lähteä kokeilemaan jotain ihan muuta. Ilman että täytyy palata ‘maitojunalla’ Suomeen.
Mutta se hauska sattuma sitten; SlowDown to DownUnder- blogin Minna laittoi muutama päivä sitten viestiä, että oli törmännyt mieheeni Tomppaan. Olin hetken että, mitä ihmettä? He ovat Suomessa, ja Tomppa istuu tuossa? What?
No, Minna oli ollut Tampereella kirjastossa Rockway-studiossa ‘vilaisemassa’ kuinka se Paranoid nyt sitten soitetaan, ja ruudulle oli opettajan ominaisuudessa ilmestynyt – kuka muukaan – kuin Tomppa.
Ai saakeli. Maailma on pieni…
Juuri tällä hetkellä kaikki on NIIN hyvin, etten tarvitse mitään muuta. Paitsi ehkä uudet varvastossut.
* Artikkeli sisältää affiliate -linkin.
The post Maailma on pieni appeared first on Nelkytplusblogit.
Maisan ja Mikin joulukalenterin seuraavat luukut ovat avautuneet ja lupailin teille laittaa aina tänne blogin puolelle myös päivitystä tähän joulukalenteriin, joka siis alunperin on alkanut ilmestyä henkilökohtaisella Facebook-sivullani. Maisan ja Mikin joulukalenteri on 7. pikku puuhasteluni
The post Joulukalenterin luukut 9- 16 appeared first on Nelkytplusblogit.
Kielot Vääksyn Viherkukasta
Kaunista joulunodotusta
ja kolmatta adventtia!
Ajatelkaa, viikon kuluttua on jouluaatto!
The post Ihastuttavat joulukielot appeared first on Nelkytplusblogit.
Joulumakeisten tekeminen on kuulunut joulutraditioihini lapsesta saakka. ystävät ja sukulaiset osaavat aina odottaa (jopa vähän vaatia) itsetehtyjä joulusuklaita. Joulun alla keittiössäni onkin varsinainen suklaatehdas.
Hedelmä-ja pähkinäsuklaat
Kuutioi 200 g pussillinen kuivattuja viikunoita ja 200 g pussillinen kuivattuja taateleita. Sekoita joukkoon 200 g pussillinen rusinoita. Paahda
The post Itsetehdyt joulumakeiset appeared first on Nelkytplusblogit.
Vaikka meillä itse kullakin on ihan valtava kiire ja hoppu ennen jouluaattoa niin ajattelin kuitenkin vinkata muutamista kivoista menovinkeista jouluisessa Helsingissä. Kaiken häsäämisen keskellä on kiva ottaa itselleen vähän aikaa ja mennä välillä hetkeksi edes fiilistelemään jouluasuun puettua Helsinkiä. En tiedä onko nyt Suomi100 juhlavuoden kunniaksi panostettu enemmän mutta jouluvalot ydinkeskustassa ovat äärimmäisen kauniita. Ei mitään yliövereitä vaan juuri sellaisia tunnelmallisia kuin Helsingin imagoon pitääkin olla. Mannerheimintiekin on saanut komeat jouluvalot ylleen.
The post Jouluisen Helsingin menovinkkejä joulupuuhien lomaan appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Pieniä joululahjavinkkejä ja ihanat villasukat! appeared first on Nelkytplusblogit.
Ensi viikolla on jo joulu. Perinteisesti minulla on ollut aina joulukiirettä ja pienimuotoista stressiä. Olosuhteiden pakosta ja ajan kuluessa olen vaihtamassa asennetta jouluvalmisteluihin…
.
Olen ajatellut, että joulu tulee meille tänä vuonna vähemmälläkin touhottamisella. Kun olen tämän asian itseni kanssa käynyt läpi, en ota tästä asiasta niin paljon paineita. Kuten niin monet kerrat olen sanonut, olen jouluihmisiä, mutta en välttämättä välitä siitä jouluperinteestä, jossa perheen äidit ottavat joulun onnistumisesta kaiken vastuun puunaamalla koko talon ja loihtimalla komea joulupöydän.
Tuntuu, että olen pääsemässä jossain määrin “joulusuoriutumisen” paineesta. Olen tehnyt jo aikoja sitten hyvässä yhteisymmärryksessä mieheni kanssa joulustamme toisenlaisen – meidän näköisemme. Mielestäni joulu ei tule pelkästään tekemällä tai suoriutumalla. Vaikka teen jouluvalmisteluja vähän vähemmän, on meidän joulumme kuitenkin hyvin perinteinen. Ehkä minä näytän vuorostani lapselleni esimerkkiä, että jouluun valmistautuminen voi olla toisenlaistakin. Se on ihan yhtä arvokasta, vaikka tekee sen hieman vähemmällä vaivalla ja stressillä.
Oikein hyvää 3. adventtia!
The post Jouluinen synninpäästö? appeared first on Nelkytplusblogit.
Suuntasimme ensiksi Cafe Lauriin, jossa Jukka oli meitä ovella vastaanottamassa. Olen sanonut aina, että tuo on kahvila, jossa halataan asiakkaat. Tälläkin kertaa Jukka oli meitä vastaanottamassa ovella halauksin. Sanon aina, että Cafe Lauri on ansainnut paikkani minun sydämessäni. Paikka sydämessä ansaitaan kun asiakkaita kohdellaan niin hienosti, kuin tässä paikassa kohdellaan.
Nelkytplusblogit oli hyvin edustettuna matkalla. Menossa oli mukana Meriharakka, Marjon matkassa, Outi’s life, Beach house kitchen ja Pinkit korkokengät.
Cafe Laurissa omistajille on selkeä työnjako. Jukka hoitaa asiakkaita salin puolella ja Timo työskentelee keittiössä ja hän valmistaa kahvilan ihanat herkut. Pääsimme onneksi näkemään molemmat. Timo oli valmistanut täydellistä gluteenitonta kinkkupiirakkaa, parasta mitä olen syönyt. Timo kertoi, että oli juuri muutanut piirakkareseptiä. Sain syödä myös täydellisen hyvää gluteenitonta luumukonjakkikakkua.
Kahvila oli tehnyt oman “tuotelistan” gluteenittomille. Tähän tietoon meinasin pyörtyä. Olen aina tykännyt Jukan ja Timon asenteesta ja siitä, että he pyrkivät palvelemaan kaikkia asiakkaita. Miten paljon helpompaa, onkaan valita gluteenittomat tuotteet listalta, kun tietää, että mitä on tarjolla. Kiitos ja kumarrus arvostan niin tällaista huomaavaisuutta. Tunnen näillä teoilla, että myös minä olen arvokas asiakas heille.
Tämän jälkeen suuntasimme Lohjan menneen ajan markkinoille. Itselleni nämä ovat tutut jo monen vuoden ajalta. Näillä markkinoilla voi aistia tunnelmaa vanhan ajan maailmasta. Markkinoilla myynnissä on tuotteita, jotka on käsintehty ja monet myyjät oli pukeutuneet meneen ajan tyyliin. Lämmin ja harras tunnelma.
Liikuin Nelkytplusblogit “äidin” Helin kanssa yhdessä markkinoilla. Meillä oli todella hauskaa. Kun minulla on aina usein se pilke silmäkulmassa, sain houkuteltua Heliäkin mukaan pieniin hauskoihin juttuihin kanssani.
Kun pukki osuu kohdalleen, täytyy käydä kuiskaamassa pukille myös omat toiveensa. Meidän toiveet oli jotain muuta kuin materiaalia. Jonotimme kiltisti lapsien kanssa jonossa ja odotimme nätisti vuoroamme. Toiveemme kohdistuivat lepoon, rauhaan ja hyvään ruokaan sekä mielenrauhaan.
Kävimme pienen hetken hiljentymässä Lohjan Pyhän Laurin kirkossa. Osallistuimme kirkossa järjestettyyn joululaulukonserttiin. Kirkko on yksi kauneimpia kirkkoja, missä itse olen käynyt. Suosittelen käymään Lohjan kirkossa, jos matka sinne päin suuntautuu.
Markkinoiden jälkeen kävimme nauttimassa joulupuurolounaan Kaffelassa. Saimme nauttia ihanaa haudutettua riisipuuroa. Odotan aina joulua, että pääsee nautimaan riisipuurosta kanelin, sokerin ja maidon kera. Riisipuuro kuuluu ehdottomasti jouluun ja joulun aikaan.
Seuraavaksi meille naisille pistettiin kypärät päähän ja suuntasimme maan alle.
Pääsimme tutustumaan Tytyrin Elämyskaivokseen, joka sijaitsee Lohjan keskustassa. Suuntasimme hissillä noin 100 metrin syvyyteen maan alle. Jotenkin se ajatus tuntui aluksi vähän jännittävältä. Pääsimme tutustumaan oppaan johdolla Tytyrin kaivoksen historiaan ja kaivosmiesten tarinat heräsivät eloon oppaan kertomana.
Tytyrin Elämyskaivoksessa voi kokea myös kulttuuria. Kaivoksessa on esillä myös erilaisia näyttelyitä. Kaivoksessa järjestetään kierroksia, myös lapsille on oma kierroksensa. Kannattaa tutustua kaivoksen eri mahdollisuuksiin, niitä on paljon.
Tässä kanssani Outi ja Heli ovat valmiina maanalaisiin koitoksiin.
Outin kanssa kuvautimme itsemme Emojikadulla.
Helin kanssa löysimme Nallikujan.
Meille aukesi ihan toisenlainen maailma maan alla. Saimme kokea maan alla myös pienimuotoisen konsertin äänen ja valon muodossa, musiikiksi valitsimme heviä. Tämä kokemus koettiin maanalaisen 100 metriä leveän ja 100 metriä syvän louhoksen äärellä. Tähän kokemukseen oli hyvä lopettaa reilun tunnin kestänyt kierros.
Viimeisenä kohteena meillä oli Gasthaus Lohja. Monille tämä kohde on “tuttu tv:stä”. Gasthaus Lohja on ollut Sukulan Hotellit kuntoon ohjelmassa joskus vuosia sitten.
Gasthaus Lohja on idyllinen ja lämminhenkinen hotelli-ravintola Lohjan keskustan tuntumassa. Kyseessä on Lohjan vanhin ravintola. Gluteenittomat on hyvin otettu huomioon ravintolan ruokalistalla.
Kävimme katsastamassa Gasthausin majoitustilat. Huoneet olivat ihan siistit ja toisen kerroksen huoneista oli kulku koko talon läpi kulkevalle parvekkeelle. Hotellin majoitustiloista, hinnoista ja palveluista löytyy lisätietoa täältä.
Poistuimme tämän jälkeen kotia kohden monta kokemusta rikkaampana. Uskon, että tulen palaamaan näihin kohteisiin jossain kohtaan. Haluan nähdä paikat vielä syvällisemmin.
Lohja ja sen ympäristö on matkailukohteena kiinnostava.
Kannattaa tutustua Visit South Coast Finland -sivustoon. Sivustolta löytyy mielettömän ihania vinkkejä Länsi-Uudenmaan matkailuun.
Maiju
The post Joulupukki on nähty Lohjalla appeared first on Nelkytplusblogit.
Joulukalenterissa avataan 17. luukku ja nyt hellitään käsiä. Enkä tarkoita pelkästään käsihoitoja, vaan ihan käsien lämmittäjää. Ompelin suloisen pehmeän lämmittäjän käsille ja uskon, että tämä voisi olla paras lahjavinkki palelevista sormista kärsiville.
Itse kärsin huonosta ääreisverenkierrosta, joten sormeni ja varpaani ovat aina jäässä. Ulkona ollessa tilanne on sen verran paha, että sormet muuttuvat valkoiseksi ja puutuvat ja kestää tovi saada veri taas virtaamaan.
Kesälläkin tämä ongelma ilmentyy usein, kun lämpimällä säällä menen kauppaan ja kävelen pakastealtaiden lähettyvillä hetken, niin veri pakenee sormista ja on pakko kiiruhtaa sieltä pois. Tälle taudille on nimikin, valkosormitauti, mutta koska olen kärsinyt tästä koko aikuisiän, en usko, että tämä on niin vakavaa, kuin jos se olisi äskettäin ilmennyt.
Lisäksi sain vuosi sitten diagnoosin nivelrikosta sormissani ja siitä löytyy oma postauksensa täältä klik. Lämpöpussia siis tarvitaan paleleville käsille.
Nyt on pussi valmiina ja uskon, että tämä lämmittää ihanasti palelevia sormia. Tulee tosin vanhanajan elokuvat tästä pussista mieleen ja muhviksi kaiketi näitä kutsuttiin.
Onko siellä ketään muuta, jonka sormet palelevat? Nappaa lahjavinkki ja ompele mummille, kummille kenelle vaan lämpöpussi, joka on nopea ja edullinen toteuttaa. Itsellä kaikki materiaalit ovat jämiä tämän turkin (klik ) ompelemisesta ja vatiini tyttären turkin omepelmisesta. Kyllä ne palaset aina kannattaa säästää, vaikka ärsyttävätkin, tilaa viedessään.
The post Paras lahjavinkki paleleville sormille appeared first on Nelkytplusblogit.
