Kauneus, muoti, tyyli, hyvinvointi ja koru&kello –kiinnostuneen ihmisen vuoden kohokohta on jo ovella. I love me –messutHelsingissä 20. -22.11.2017. Messukeskus täyttyy kaikesta ihanasta ja minulla taas ilo olla mukana bloggaajapassilla.
Mitä mukaan messuille:
The post Messutärppejä #iloveme2017 -tapahtumaan appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Ei puutarha mihinkään häviä appeared first on Nelkytplusblogit.
Pride of America viipyi Kauailla kaksi päivää, joten ehdimme tutustumaan myös saaren länsiosiin, erityisesti Waimea Canyonin alueeseen.
Kauai – The Director’s Cut -jutussa mainitsinkin jo, että vaikkakin Kauain saari on jokseenkin pyöreä, niin sitä ei voi yhdellä autolla retkellä kiertää, sillä Na Palin rannikolla ei ole teitä. Mutta uusi päivä ja uusi retki ja uusi suunta, eli Nawiliwilin satamasta länteen.
Ensimmäinen pysähdyksemme oli pienessä Hanapepen kaupungissa.
Uneliaan kaupungin ehkä jo tyhjentyneiden rakennusten seinillä oli täälläkin maalauksia muutamista elokuvista kuten Lilo & Stitch -elokuvista ja yllätyksekseni myös Okalinnut -sarjasta, jonka olin mieltänyt australialaiseksi.
Okalinnut, The Thorn Birds, oli yksi suosikkisarjojani silloin runsas 30 vuotta sitten, kun kullakin viikolla tarjolla olevia televisio-ohjelmia oli ehkä sadasosa siitä, mitä nykyisin on. Kirja ja sarja DVD:lläkin taitaa edelleen olla kirjahyllyissämme.
Nykyisin Hanapepe on unelias pieni kaupunki, sillä sen loiston ajat ovat takana päin: aikoinaan täällä oli Kauain pääsatama, mutta nyttemmin laivat menevät Lihuen lähelle Nawiliwiliin sataman jäätyä liian pieneksi.
Kauailla vuonna 1779 tapetun (ja ehkä syödyn) James Cookin patsas Hanapepessä oli sikäli meille erityisen mielenkiintoinen, sillä olimmehan jossain määrin seuranneet hänen jalanjälkiään tällä reissulla jo Anchoragesta alkaen.
James Cookin väitetään olleen ensimmäinen valkoinen Havaijilla, mutta toisaalta, jos havaijilaiset jo silloin osasivat olla erityisen kiinnostuneita metallisista työkaluista, oliko joku tutustuttanut heidät niihin jo ennen James Cookia?
Mutta bussiretkellä tarvitaan taukopaikkoja ja iso turistimyymälä Hanapepessä tarjoaa halukkaille shoppailua, juotavaa ja syötävää – ja vessat.
Waimea Canyonista sanotaan, että se on kuin Grand Canyon, mutta pienempi ja kauniimpi. Kieltämättä, on siinä jotain samaa. Kauailla sataa paljon, joten monet Waimean kanjonin rinteistä ovat vihreitä ja vehreitä. Mutta ehkä tuo kanjonin ”mainoslause”, joka palauttaa mieleen muistot Grand Canyonilta kuitenkin vähän latistaa tunnelmaa,ei tämä nyt ihan niin wau-juttu ole kuin Grand Canyon. Tai ehkä olisi, jos ei olisi Grand Canyonkin aika tuoreessa muistissa.
Hiukan pitkä matka rannikolta Waimea Canyonille sujui mukavasti koko matkamme parhaan oppaan, Samin kyydissä. Sam oli laulumiehiä ja lauloi ja soitteli meille pariinkin otteeseen ukulelensa säestämänä. Ja kun välillä piti ajaa, niin lisää The Lost Pelicans -yhtyeen musiikkia oli mukana matkassa myös tallenteina, eli ukulele soi mukavasti matkan ylös ja alas. Oheisella videolla Sam laulaa tuon ”When you’re in Hawaii you should just hang loose”, jonka sanat sopivat hyvin viimeisen Havaijin päivämme tunnelmiin 
Asiaakin toki riitti, muun muassa tarinaa tässä vaiheessa hyvin horisontissa näkyvästä Niihaun saaresta, joka on edelleen yksityisomistuksessa, ja jonne pääsevät vaan saarelaiset, eivät turistit, ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Paluumatkalla Waimea Canyonilta poikkeasimme lyhyesti myös kahviplantaasilla. Kauilla tuotetaan paljon kahvia ja vaikka Big Islandilla Konakin profiloi itseään kahvintuottajaksi, niin ehkä Kauailla kahvi on kuitenkin isompi juttu. Kahvista tai sen paremmuudesta saarella tai toisella en teen juojana osaa sanoa, mutta bussiretkeläisille löytyi täältäkin shoppailua, juotavaa ja syötävää. Ja myös ilmainen wifi
Hawaii Volcanoes Parkissa kävelimme laavatunnelin läpi. Kauailla Spouting Hornkin on laavatunneli, mutta sen läpi ei kukaan kävele, sillä se on yhteydessä mereen ja säännöllisin väliajoin meri syöksyy tunnelista korkeuksiin. Jos tätä ilmiötä olisi kuvannut ennen digikuva-aikaa, olisi pitänyt olla todella tarkkana, ettei turhan monta kuvaa olisi tullut otettua vähän liian aikaisin tai vähän liian myöhään.
Paluumatkalla ajoimme myös korkeiden, tien ylle kaartuvien eukalyptyspuiden muodostamaa vihreää tunnelia, joka oli päässyt useimpiin saaren t-paitoihin. Kuten kanatkin. Kauailla on nimittäin kanoja kaikkialla. Kuulemma myrskyn tai kahden jäljiltä kotieläiminä pidettyjä kanoja on päässyt niin paljon vapaaksi, että ne vaan ovat levinneet saarella kaikkialle ja luonnollisten vihollisten puutteessa ne voivat hyvin ja lisääntyvät.
Havaiji tuntuu olleen monella saralla hiukan koekenttää erilaisille luontoon liittyville kokeille. Useimmat tapaamamme oppaat muistivat kertoa vähintään rotista ja mangusteista. Mangusteja ajateltiin ratkaisuksi rottaongelmaan, mutta sen jälkeen kun mangustit oli jo tuotu saarelle ja toisellekin (ei kuitenkaan Kauaille) joku huomasi, että mangustit ovat hereillä ja saalistavat päivisin, kun taas rotat liikkuvat öisin, joten mangusti- ja rottapopulaatiot alkoivatkin elää saarilla mukavasti rinnakkain, eli yhden tuholaispopulaation sijaan nyt olikin kaksi tuholaispopulaatiota! Saarille on myös tuotu puita, jotka menestyivät liiankin hyvin, mutta joita ei voida hyödyntää, sillä me kasvavat liian nopeasti ja jäävät turhan hauraiksi ja heinää, josta piti tulla karjan rehua, mutta joka levisi kaikkialle, eikä karjakaan koskenut siihen, paitsi tilanteessa, jossa mitään muuta syötävää ei ollut.
Kauailta Pride of America lähti jo alkuiltapäivästä, sillä vuorossa oli vielä Kauain hienoin nähtävyys eli Na Palin rannikko. Kuten Alaskan risteilyllä muutamana iltapäivänä pääsimme ihailemaan jäätiköitä mukavasti risteilylaivan kannelta ja Havaijilla Big Islandia kiertäessämme laavaa syöksyvää Kilauean tulivuorta yön pimeydessä, niin täällä Pride of America tarjosi meille aitiopaikat Na Palin rannikolle, jonne muuten pääsisi vaan veneellä tai helikopterilla – tai osia siitä näkemään vaeltamalla. Laiva tarjosi kuitenkin upeat näköalat koko rannikon mitalta, ja mukavasti, vaikka kannella drinkki kädessä.
Kauai ja erityisesti Na Palin rannikko on muuten päätynyt (kuten 100-vuotias Suomikin!) National Geographichin listalle parhaista luontomatkakohteista vuonna 2017, mutta eiköhän sinne vielä tulevanakin vuonna voi lähteä!
Honuanui-blogia kirjoittava Minna on tutustunut tähän yhteen maailman kauneimmista paikoista (National Geographicin mukaan) niin vaeltaen kuin veneretkellä.
Muutkin Kauailla enemmänkin aikaa viettäneen Minnan jutut saarelta ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia Kauaille matkaa suunnitteleville.
Na Palin rannikkoa helikopteriperspektiivistä puolestaan on käynyt katsomassa Muuttolintu-blogia kirjoittava Anna. Anna olikin puolisonsa kanssa valinnut Kauain ensimmäisen Havaijin-matkansa ainoaksi saareksi ”pakollisen” Honolulun lisäksi, joten Annankin blogista kannattaa lukea muutkin Kauai-jutut, jos Havaiji ja Kauai kiinnostaa.
The post Kauain upeimmat luontokohteet appeared first on Nelkytplusblogit.
Lokakuussa on sadetta riittänyt. Yleensä tämä kakku nousee mieleeni vasta marraskuun pimeällä, mutta nyt mietin sitä jo ennen kuin pihan villiviini edes punersi. Kaikki se märkä ja kylmä ja hämärä sai kaipaamaan jotain täyteläisen makeaa.
Lautaselle päätyy jännä yhdistelmä makean kirpeää omenaa, täyteläistä suklaata ja pehmeää kanelia. Välillä mietin pidänkö, mutta aina otan lisää – ja aina teen tämän kakun uudelleen.
Resepti alunperin luottokirjasta eli The Humminbird Bakery Cookbook kaivettiin taas hyllystä. Minulta kirja ei lähde kiertoon ikinä, mutta napatkaa talteen heti, jos jostain osuu vastaan. Siitä on myös suomennos olemassa.
Syyskakku
175g huoneenlämpöistä voita
140g ruokosokeria
2rkl vadelmahilloa (tai mustaherukkahilloa tai jotain muuta suosikkiasi)
2 kananmunaa
140g jauhoja
1rkl leivinjauhetta
1tl kanelia
pari kourallista saksanpähkinöitä rouhittuna
50g tummaa suklaata (Valrhona Caraibe) pieninä palasina
pari omenaa pieninä palasina
Hiero voi, sokeri ja hillo ilmavaksi vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan kummankin jälken hyvin vatkaten.
Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinaan.
(Ohjeessa käsketään laittamaan sitten kylmään muutamaksi tunniksi, mutta minulla on yleensä en verran kova kakunhimo, että pistän suoraan uuniin ja hyvin toimii niinkin)
Uuniin leipävuokaan (tai pitkulaiseen kakkuvuokaan) 170 asteeseen 50-60min.
Anna jäähtyä hetki vuoassa ja sitten ritilän päällä.
Nauti vahvan kahvin tai teen kera anteliaina siivuina.
The post Omenainen ja suklainen syyskakku appeared first on Nelkytplusblogit.
Viini ja Ruoka järjestetään samaan aikaan Helsingin Kirjamessujen kanssa Messukeskuksessa Helsingissä 26.–29.10. Viini ja Ruoka-messuilla voi käydä maistelemassa uusia makuja ja hakea kotiinkin lautasen täytettä.
Viini ja Ruoka -tapahtumassa on mukana 120 näytteilleasettajaa, ja maistettavana on lähes 700 eri viiniä. Mukana on paljon viinejä, jotka eivät ole Suomessa myynnissä.
The post Viini ja Ruoka-messut lippuarvonnan voittaja appeared first on Nelkytplusblogit.
Sisustusartesaaniopintoihini kuuluu myös opetusta markkinoinnista ja visuaalisesta viestinnästä. Luennot ovat olleet mielenkiintoisia ja olen kuunnellut tunneilla lähes herkeämättä. Aikoinaan ajattelin kaupallisen alan jotenkin “ei-minun- juttuni”, mutta tämä visuaalinen puoli on kyllä kolahtanut. Saimme myös tehtäviä, joita olen yrittänyt räpeltää kaiken kiireen keskellä. ajattelin näyttää suunnitelmiani myös täällä blogini puolella…
Nämä ehdotelmat otan mukaan seuraavaan lähiopetuspäivään ja katsotaan, mitä kommentteja tulee. Suunnittelutyö oli todella mielenkiintoista ja innostavaa ja olisi ollut kiva tehdä näitä oikein ajan kanssa. Nyt on kuitenkin tyytyminen tällaisiin versioihin. Paint-ohjelman avulla työskentely oli myös mukavaa (ja aikaa vievää). Yrityksen ja erehdyksen kautta opin aina lisää ja joka kerta (=aloittaessani uuden), huomasin työn paranevan ja työskentelyvauhdin nopeutuvan edellisestä.
Voi olla, että visualistin tai somistajan ura ei näillä taidoilla vielä urkenisi, mutta se ei ollut tämän tehtävän tarkoituskaan. Olin erittäin tyytyväinen siihen, miten ideat alkoivat nopeasti jalostua ja sain kolme suht kelvollista luonnosta tehtyä. Hienosäätöä täytyy vielä tehdä ennen kuin esittelen nämä, sillä saamme näistä myös arvosanan. Onpa mielenkiintoista kuulla muiden kommentteja…
The post Yrityksen ja erehdyksen kautta appeared first on Nelkytplusblogit.
Kuten olen jo aiemmin todennut, vielä vuosienkin jälkeen Samuilta löytyy uusia mestoja, myös meille. Koko ajan tänne rakennetaan ja samaan hengenvetoon puretaan, mutta nyt tarkoitan uusilla mestoilla paikkoja jotka ovat jo olleet, mutta joihin me ei olla vielä löydetty. Itse asiassa koko Maenam alueena on jäänyt meille kummajaiseksi.
Vaan nyt asutaan täällä, vähän niin kuin böndellä.
Maenam beach
Jos rauhaa kaipaat, Maenamin ranta on SE paikka. Ainakin näin lokakuussa, kun melkein ketään ei liiku missään. Aivan sama kuinka kulahtaneissa bikineissä olet liikkeellä, kukaan ei katso kuitenkaan.
Hiekka ei ole valkoista kuten Chawengilla, vaan kauniin vaaleankeltaista. Voit hyvin viettää aurinkopäivää keräämällä vaikka vaaleankeltaisia kiviä, kuten itse yllättäen teen. Mitä niistä väsään, on vielä mysteeri. Jos olen oikein reipas ja saan ison saaliin, ripottelen niitä kukkapenkkeihin. Jos laiskottaa, taidan värkätä kivan pohjan lasikippoon, johon laitan kynttilän palamaan.
Kynttilöille on nimittäin käyttöä, kun sähköt katkeaa. Tähän mennessä meillä on ollut kaksi sähkökatkosta, ja voin vannoa että viidakossa on todella pimeätä. Eikä pimeällä terassilla ole mukava istua, varsinkaan kun ollaan paikallistettu kateissa olleet rotat terassin ränniin. Ei yhtään kiva.
 |
| Silent beach (Maenam). Kaunista vai mitä? |
Follow the flowers
Sanotaan, että Maenam on niitä paikkoja, jonne reppureissaajatkin vielä tulevat. Halpa, kaunis, sopivasti hippi. Sitä paitsi tästä pääsee kätevästi lautalla Phanganille, jos alkaa kyllästyttämään. Tällä noin kuusi kilometriä pitkällä kaistaleella on kuitenkin vielä mahdollisuus reilulla kympillä majoittua rantabungalowiin, kuten esimerkiksi Treehouse Silent Beachilla.
On muuten kerrassaan valloittava mesta, jonne löydettiin taas sattumalta. Eräänä asunnon etsimispäivänä, kun koluttiin ringroadilta rantaan johtavia pikkuteitä, huomattiin yhden hiekkatien alkuun laitetut melko huomaamattomat kyltit. Kylteissä oli kehoitus ‘Follow the flowers’. Pakkohan niitä kukkia oli sitten lähteä seuraamaan.
Söin Treehousessa parhaimman lounaan naismuistiin. Se oli joku aamiaiswrap, täytteenä fetajuustoa, salamia, paistettua kananmunaa ja jotain herkullista siirappia. Tomppa vastaavasti otti riskin ja naposteli tulisia lihapullia. Kaiken riisin ja thaikkupöperön jälkeen oli NIIIIIN mukava löytää jotain tavallisuudesta poikkeavaa, halvallakin vielä. Todella mielenkiintoinen menu muutenkin, aivan pakko poiketa uudestaan. Onneksi se on tossa lähellä.
Ai niin, kaikille diginomadeille lupaavat tarjota ilmaisen sujuvan wifiyhteyden, joten sinne vaan mukaville sohville makoilemaan. Oiva paikka myös auringonlaskun metsästäjille, sillä tarjolla on ainakin Happy hour -mojitoja. En ihmettele ollenkaan, jos löydän itsenikin sieltä pian mojito toisessa ja kamera toisessa kädessä.
 |
| Treehouse Silent Beach, suosittelen! |
 |
| Todella idyllinen paikka ja halvat mukavat rantabungalowit. |
 |
| Re_fill, Re_use, Re_cycle!!! |
 |
| Erittäin mukava olohuonemainen meininki. |
Maenamin markkinat
Mikään bilettäjän mesta Maenam ei ole. Yöelämää ei juurikaan löydy, vaikka kyllä täältäkin pääsee lavataksilla Chawengille. Suositut viikottaiset iltamarkkinat löytyy ainakin torstaisin klo 17-22. Markkinat eivät ole yhtä massiiviset, kuin esimerkiksi Fisherman’s villagen perjantaimarkkinat, mutta oikein leppoisat. Sinne mekin tästä nyt suunnataan.
Maenamista varmasti myös tulevaisuudessa.
 |
| Pakolliset markkinamojitot. |
The post Follow the flowers appeared first on Nelkytplusblogit.
Olin syyskuussa Tammer-Tukun pr-matkalla Tampereella. Samalla tutustuin myös paikalliseen Lapland Hotelliin. En ollut aiemmin kuullut tästä hotelliketjusta, joten odotin mielenkiinnolla, löytyykö Tampereelta todella Lapin tunnelmaa. Ja kyllä, sitä todella löytyi.
Hotellin ajatuksena on luoda vieraille Lapin rauhaa ja kiireettömyyttä. Lappi tulee esiin myös hotellin sisustuksessa tyylikkäästi pieninä makupaloina. Sisustusta rakastavalle riittää ohessa ihania yksityiskohtia loputtomiin. Eri teemat vaihtuvat kerroksesta toiseen.
Hotelli sijaitsee lähellä rautatieasemaa ja sopii sen vuoksi hyvin sekä työmatkalaisille sekä vapaa-ajan matkalijoille. Tamperetalolle hotellilta on vain kivenheiton verran ja Hämeensillallekin kävelee muutamassa minuutissa.
Hotellissa on viisi erilaista kokokoustilaa. Pääsimme tutustumaan tyylikkääseen Kero-kabinetiin. Kabinetista on upea näköala Tampereen yli. Tilassa on perinteisen saunan lisäksi myös infrapunasauna, jossa on mahdollisuus saunajoogaan.
Kitchen & Bar Dabbal tarjosi maukasta ruokaa sekä unohtumattoman illan ystävien kanssa.
Ja sitten se itselleni hotelliyöpymisen tärkein osuus eli aamupala.Kahvia tarjoiltiin suoraan pöytään ja tarjolla oli hieman ekstraa normaaliin hotelliaamupalaan verrattuna. Ja koska olimme Tampereella, tarjolla oli tietysti poronmustaamakkaraa. Rauha ja kiireettömyys toteutui myös aamupalalla.
Helsinkiin Bulevardille Lapland Hotels saapuu ensi kesänä.
Kiitos Lapland Hotel Tampere ihanasta Lapin lumosta ja arjen irtiotosta.
yhteistyössä Lapland Hotels Tampere, Yliopistonkatu 44, Tampere
The post Pieni pala Lappia Tampereella appeared first on Nelkytplusblogit.
Kuka muu tykkää karkkipossusta? Aasialainen makea maustekastike sopii myös kotimaiselle nyhtökauralle. Oikein onnistunut ja maistuvainen vaihtoehto lokakuun lihattomaan teemaan! Itse en julistanut tai sitoutunut olemaan lihatta koko kuuta, sillä kasvisruoka on tullut niin jäädäkseen omaan keittiöön ja aika kasvispainotteisesti on muutenkin mennyt tämä vuosi. Olen niin tykästynyt noihin kasviproteiinivalmisteisiin, että ne ovat korvanneet jo aika monta jauheliha- tai kana-ateriaa, niille…
The post KARKKINEN NYHTÖKAURA appeared first on Beach house kitchen.
The post KARKKINEN NYHTÖKAURA appeared first on Nelkytplusblogit.
Välillä kasailen erilaisia hävikkiaterioita kaikenlaisesta kotoa löytyvästä. Näistä voi kehkeyty herkullisia annoksia. Meksikolaistyyppinen annos on kivaa perjantairuokaa – helppotekoista ja maistuvaa. Kasvistäyte on vielä kevyttäkin.
Purkillinen mustapapuja, maissia pakkasesta, tomaatteja ja varsisipulia… mitä niistä syntyisi? No mustapaputacoja, etenkin kun tortilloja, tacomaustetta
The post Mustapaputortillat | Black bean tortillas appeared first on Nelkytplusblogit.
Olen aina suunnattoman iloinen, kun jompikumpi tyttäristä osoittaa innostusta käsitöihin. Itse kun saa niin paljon iloa, terapiaa ja mahdollisuutta olla luova, käsitöitä tehdessä, niin olisi mukava, jos myös tyttäret innostuisivat tästä harrastuksesta jälleen.
Pienempinä he innosta riemuissaan tekivät yhdessä kaikenlaista kanssani. Meillä on maalattu silkkiä, huovutettu, tehty keramiikkaa, valmistettu paperia, neulottu ja virkattu. Minun ottaessani esille, mitä vaan kädentöihin liittyvää, niin jo siinä oli neidit vieressä mukaan tulossa osallistumaan. Joskus piti ihan salassa tehdä sellaisia juttuja, jotka mielelläni sain tehdä rauhassa, mutta yleensä tytöt olivat kyllä tervetulleita taiteilemaan.
Molemmat harrastivat myös aikoinaan kuvataidekoulussa, mutta sitten cheerleading vei mukanaan ja jostakin piti tinkiä ja kuvataidekoulu jäi, mikä oli sinänsä harmi. Käsitöille ei enää ollut aikaa, vaikka uskon, että pieni innostus jäi vielä heidän mieleensä kytemään.
Tiedän, että on aika, jolloin käsityöt ovat viimeisenä nuoren mielessä, mutta sitten se saattaa yllättäen, vuosien päästä, innostaa ja silloin alkaa taas tapahtumaan. Hyvänä esimerkkinä on tämä ristipistoin toteutettu ruusu. Tilasin nimittäin vuosia sitten ihanan keijumaan keijukaisen, joka piteli ruusua kädessään ja päätin ommella sen ristipistoin tyttärien huoneeseen tauluksi.
Olen iloinen ja ylpeä tyttäristäni, toinen aloitti ja toinen suoritti tehtävän loppuun ja kierrätysfarkut saivat hieman persoonallista ilmettä.
The post Ruusu taskussa appeared first on Nelkytplusblogit.
Tiedoksenne (ainakin) yksi positiivinen asia- ON PERJANTAI ja klo 10 alkavat I love me – messut! Koska olen suht tyytyväisellä mielellä SUORASTAAN vaadin, että kuuntelette tämän – stereot kaakossa ja NAUTITTE, mistä sitten nyt nautittekaan!!
 |
 |
| Kuvat http://bisebise.tumblr.com/ |
The post Valoisaa huomenta blogimaailma appeared first on Nelkytplusblogit.
Kirjaston kirjat lisäävät stressiä. Varsinkin e-kirja lainojen pari viikkoa tuntuu miltei painostavalta – tai tuntui siihen asti, kunnes tajusin voivani sitten varata kirjan uudelleen. Tässä keskeneräisten härdellissä ei tunnu missään odottaa muutama kuukausi jatkoa tarinalle. Varsinkin, jos kirja ei ole niin koukuttava, että pureskelisi kynsiään loppuratkaisua miettiessä.
Tämän kirjan kanssa kävi juuri noin. Luin sitä jossain vaiheessa kesällä ja nyt sitten loppuun. Hämeen-Anttilan dekkarisarja on mielenkiintoinen miljöökuvauksena, mutta varsinainen rikosjuoni on sen verran hajanainen, että kovin suurta jännitettä ei pääse lukijan mieleen syntymään. Kaiken lisäksi olen vähän ärsyyntynyt päähenkilöön ja hänen soutamiseensa ja huopaamiseensa kahden tytön välillä (vaikka sydän sykkii ihan jollekin muulle)…
Virpi Hämeen-Anttila : Koston kukat
HelMet Ellibs -laina
Oopperan nuori tähti ammutaan kylmäverisesti lavalle Karl Axel Björkin istuessa katsomossa. Hautajaisissa jätetään syyttävä viesti, mutta voiko tyttö tosiaankin olla syyllinen?
Björk lähtee seuraamaan kiemuraisia johtolankoja ja siinä sivussa selvittelee myös turkisliikkeeseen tehtyä röyhkeää murtoa. Myös menneisyyden roistot palaavat kostohimosilmissään ja työkin muuttuu yhä hektisemmäksi poliittisen ilmapiirin kiristyessä.
Aihioita siis tarinassa riittää ja lopputuloksena onkin aikamoinen tilkkutäkki, kun sekaan heitetään myös Björkin henkilökohtaiset haasteet ja henkilösuhteet. Ihan lämmittävä täkki on kutenkin kyseessä. Kyllä tätä lukee ihan mielellään, kunhan ei odota jännittävää ja tiukkaa dekkarimaista otetta. Sellaista ei nimittäin tule.
Toki, rikokset selvitetään ja syylliset löydetään. Motiivit ja tekotavat kirkastuvat ja ovat ihan johdonmukaisia. Kirja vain on niin runsas ja tahti verkkainen, että välillä punainen lanka katoaa (tai unohtuu tarkkaamattomalta lukijalta).
Björkiin ärsyyntymisestä huolimatta, pidän monista muista kirjan henkilöhahmoista. Martti on periaatteellinen ja luotettava poliisimies, jonka turhautuminen sekä esimiehiin että omavaltaisesti toimivaan ystäväänsä tuntuvat aidoilta. Lisbet ja Ida ovat riemastuttavan viehättäviä kumpikin omalla tavallaan olematta silti liian täydellisiä. Itse asiassa heidän parhaat puolensa yhdistämällä saisi kai aikaiseksi täydellisen morsiamen Björkille. Tosin toiveet ovat sen verran ristiriitaiset, ettei sellainen nainen kai olisi ihan mahdolllinenkaan.
Aikakausi, eli 1920-luvun alku, on mielenkiintoinen. Kovin paljon en muista lukeneeni sinne sijoitettuja kirjoja, jotka kuvaisivat nimenomaan poliittisen ilmapiirin ristiriitaisuutta. Kansalaissodan jälkeinen aika on ollut vaikeaa tasapainoilua ääripäiden välillä, maltillisuudelle on ollut vaikea löytää tilaa itäisen naapurin sotkiessa kuvioita omista lähtökohdistaan ja kieltolain lisätessä jännitteitä. Maan yleisen tilanteen kuvaus nouseekin minulla tässä kirjassa ohi varsinaisen dekkarijuonen, joka loppujen lopuksi on kuitenkin aika perinteinen.
Kirjan nimenä Koston kukat on osuva. Kostosta on kyse monellakin tasolla. Rikoksen motiivina, menneisyyden hahmojen ilmestymisessä sekä laajemmalti myös poliittisen tilanten kiemuroissa. Aika pelottavan kostonhimoisiksi ihmiset osoittautuvat, oli sitten syytä tai ei, oli se sitten tulevaisuuden kannalta parasta tai ei.
Kuten vähän ristiriitaisesta tajunnanvirrasta yllä huomaatte, olen tämän suhteen vähän kahden vaiheilla. En tiedä tykkäsinkö. Toisaalta ajankuva kiehtoo ja yleensä minä pidän tarinoiden rönsyilystä. Tässä kuitenkin huomasin olevani välillä vähän pihalla varsinkin menneisyyden hahmojen ja poliittisten piirien suhteen. Osansa saattaa tietysti olla sillä, että aiempien osien lukemisesta on jonkin verran aikaa, sekä tietysti nytkin vähän katkonaiseksi osoittautuneella lukutavalla.
Historiallisista romaaneista (ja -dekkareista) pitävien kannattaneekin lukea tämä sarja ihan itse ja muodostaa oma mielipiteensä. Missään tapauksessa kirja ei ole huono.
The post Koston kukat appeared first on Nelkytplusblogit.
The post DIY: Kattokoukusto keittiöön appeared first on Nelkytplusblogit.
olipa ihanaa & mielenkiintoista päästä I love me- messuille pienen tauon jälkeen ja tänä vuonna vielä bloggaajana. Messutärpit näin “keltanokan” näkökulmasta:
Ajattelen, että I love me messujen mukaisesti sitä voi olla muille tärkeä vasta kun on itselleen tärkeä…siksikin suosittelen lämpimästi panostamaan itseensä esim. näiden I love me-messujen muodossa tai ihan millä vaan tavalla, joka itselle toimii.
 |
| Jukka Rintala |
 |
| Iloinen jälleennäkeminen |
 |
| Tiian upea kampaus…olin suorastaan kade noista enkelin kiharoista |
 |
| Tuija Broux ja Remington |
The post I love me messut – bloggaajan tärpit appeared first on Nelkytplusblogit.
Blogia pidempään seuranneille on tullut jo tutuksi kotiseutuni hiekkainen helmi Fäboda, jonne tie vie aina tilaisuuden tullen nauttimaan meren tuoksusta ja ulkoilusta rantakallioilla. Tästä syksystä lähtien näistä kauniista kalliomaisemista ja merinäkymistä pääsee nauttimaan myös esteettömästi! Aloite esteettömästä luontopolusta sai alkunsa kaksi vuotta sitten Pietarsaaren vammaisneuvoston ideoimana ja kaupunginhallitus näytti vihreää valoa tälle hienolle aloitteelle, joka mahdollistaa kaikkien ulkoilun kaupunkilaisten rakastamassa Fäbodassa. Nyt tämä aloite on edennyt toteutusvaiheseen Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi ja parhaillaan on työn alla 200 metrinen kulkuväylä, jonka rakentamiseen Pietarsaaren UPM:n tehdas on lahjoittanut puutavaran – hienoa! Puukantinen kulkuväylä alkaa Kahvituvalta ja kulkee kallioilla kohti merta ja takaisin kahvituvalle. Noin puoleen väliin kierrosta rakennetaan katettu taukopaikka, josta avautuvat kauniit näkymät merelle. Leveyttä kulkuväylällä on toista metriä ja reunoilla on kynnys, joka estää esim. pyörätuolin renkaan lipeämisen kannen ulkopuolelle ja väylän korkeuerot taittuvat loivasti. Tämän esteettömän luontopolun idean äiti on näkövammainen Laila Rantanen-Timonen, joka kertoo Pietarsaaren Sanomien 6.10.2017 artikkelissa, että ”Tällä reunatulla puukannella voi kävellä ilman saattajaa, kuulla luonnon äänen, nuuhkia meren tuoksua ja aistia tilan avaruutta.” Näin asioiden pitääkin olla, että jokaisella on mahdollisuus nauttia luonnosta rajoitteista huolimatta ja samalla tämä väylä mahdollistaa liikkumisen kauniissa maisemissa myös lastenvaunujen kanssa. Nyt voi sanoa, että Fäboda on aivan jokaisen kaupunkilaisen merellinen helmi- […]
The post Fäbodan rantakallioilla liikutaan nyt myös esteettömästi! appeared first on Nelkytplusblogit.
Messujen ensimmäinen päivä meni meillä ihan putkeen ja koimme, että saimme ihan mielettömän ihanat energiat messuista. Tapasimme ihan sairaan paljon tuttuja, tuntui, että joka kulmalla oli joku, joka veti hihasta. Ihan mahtavaa ja mahtavaa oli se, että emme olleet tänä vuonna aikatauluttaneet meidän päivämme täyteen ohjelmaa, vaan ehdimme vaihtaa aina pari sanaa niiden kanssa, jotka halusivat jutella.
Aamu alkoi kaunistautumalla. Olin saanut Body Boomin ihania kahvikuorintatuotteita juuri ennen messuja testiin ja ajattelin testata niitä heti messuaamuna. Kahvikuorinta jätti kasvoille ihanan pehmeän tunteet. Kokeiluun lähti ensimmäisenä mansikan tuoksuinen kahvikuorintatuote. Tuoksui muuten myös ihanalle.
Tuotteita löytyy messuilta ProCare Oy:n osastolta 6b48.
Varsinaisen messuaamun aloitimme menemällä Holiday Inn hotellin aamupalalle. Otimme tämän viime vuonna tavaksi ja nyt päätimme, että perinteitä pitää noudattaa.
Holiday Inn:n henkilökunta näytti muistavan viime vuodesta meidät. Heti aamupalalle saavuttaessa minulta kysyttiin, että “haluatko nyt myös gluteenitonta puuroa”. Tietysti minä halusin ja näin upealta näytti puuro, joka minulle valmistettiin keittiössä. Aivan mielettömän upeaa palvelua. Kiitos Holiday Inn Messukeskus.
Kun olimme saaneet aamupalan nautittua kiirehdimme ensimmäiseen etappiin. Sitä ennen päätimme kuvata itsemme Jeffree Star Cosmetics -kuvausseinän edessä. Tapasimme myös Tuulannelin, jonka kanssa otettiin perinteiset selfiet.
Ensimmäinen etappi meillä oli Remingtonin osasto. Remingtonin osastolla oli näitä Retro-hiustenkuivaajia, joita hehkutimme jo aiemmin viikolla. Hintaa hiustenkuivaamilla oli 59,95 euroa. Kun illalla kävelimme osaston ohi, niitä näytti vielä olevan.
Outi Broux taikoi tädeille upeat kampaukset. Kyllä meitä niin hemmoteltiin.
Tällaiset lookit Outi meille taikoi. Tiialle kiehkuraa ja Maijulle 60-luvun henkeä romanttiseen sävyyn.
Olimme sopineet, että käymme myös Cocovi:n osastolla. Pääsimme nauttimaan ensiksi heidän smoothiebaarin antimista.
Kävimme pistämässä tätien vitamiiniasiat kuntoon Verman osastolla 6g50. Kati on aina niin kivaa “nauruseuraa” meille.
Avonin osastolla kävimme katsastamassa uudet Mark:n huulipunasävyt. Sarjaan oli tullut 10 kiiltopunaa ja 10 mattapunaa. Huulipunia löytyy siis jokaiseen makuun.
Zuni Organic osastoa ei voi koskaan jättää väliin, sillä siellä on pakko käydä katsastamassa uutuudet. Tällä kertaa itselläni mukaan tarttui tämä ihana ruusun tuoksuinen poski- ja huulipuna. Yksi ja sama tuote kahteen eri tarkoitukseen. Kätevää.
Muistakaa, että Siberica Natura on myös messuilla mukana. Heillä on mahtavia messutarjouksia osastolla. Itse haluan taas hehkuttaa tätä tuotetta, jota aiemmin hain aina Virosta. Nyt mukana myös messuilla kasvojen syväpuhdistukseen Northern Soap. Tuotteet löytyy ProCare osastolta 6b48.
Kun olimme tarpeeksi tutustuneet tuotteisiin, niin oli aika hieman viihdyttää itseään ihanan Drag Sheilan viihdyttävän pienen “shown” merkeissä. Olen menossa katsomaan Sheilan alias Antti Taipaleen 10.vuotisjuhlakonserttia ensi viikon perjantaina Lohjalle. Sheilaan voi käydä tutustumassa täällä ja sieltä löytyy lisää Antin tulevista konserttipaikkakunnista.
Kävimme kokeilemassa Tiian kanssa turkulaisen My Olsson upeita mekkoja. Päädyimme yhteistyöhön heidän kanssaan ja täytyy sanoa, että tätä mekkoa tekee mieli kantaa ylväästi ja Suomea kunnioittaen. Tietenkin mekko kantaa Suomi100 leimaa itsessään.
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy tämä messupostaus ja ehkä vielä yksi postaus on tulossa messuista vielä myöhemmin.
Mahtavia fiiliksiä saimme kokea siis messuilla ja niitä varmasti tulemme vielä kokemaan lisää huomenna ja sunnuntaina.
Maiju
The post Messuilla voi kokea ihania fiiliksiä – olimme ihan i love me fiiliksissä appeared first on Nelkytplusblogit.
Kuvassa mukana sisustusbloggaaja Kati Villa Valko blogista.
Muotipuolella kävimme ihastelemassa mm. Porvoolaisen liikkeen Doris&Duke käsilaukkuja ja Liisa Sauson veikeitä nahkahansikkaita. Doris&Duke 3f41 ja Sauso käsineet 3d20
The post I Love me messutunnelmia appeared first on Nelkytplusblogit.
The post Maisema avartuu appeared first on Nelkytplusblogit.
Täällä se nyt jälleen on, viikonlopun viihdyttävin menovinkki, I Love me-messut nimittäin!
Messut ovat käynnissä Messukeskuksessa 20.-22.10 välisenä aikana. Täältä voit tutustua messujen tarjontaan. Kannattaa tosiaan tsekata nuo sivut alkuun ja suunnitella hieman messupolkuaan etukäteen. Osallistujia oli viime vuonna huimat 540142 ja yrityksiä 503. joten hulinaa riittää, ihan koko viikonlopuksi.
Itse suuntasin messuille eilen siskoni kanssa. En ollut tehnyt etukäteen omaa polkuani etukäteen, vaan ajattelin vain vaeltaa päivän ajan pisteeltä toiselle. Olisi varmasti kannattanut, koska nyt jäi muutama ihana tapahtuma katsastamatta.
Koska kaikki tietävät rakkauteni kosmetiikkaa kohtaan, aloitetaan siis sillä.
Ensimmäisenä käykää Natura Siberican pisteellä. Siellä on aivan mielettömät messutarjoukset menossa. Hiustenhoito tuotteita 5€ ja tuo kasvosaippuakin nyt vain 9€
Nyt kannattaa täydentää myös Organic Shopin varastoja, shampoot oli 2,5€ vartalovoiteen 4€ jättipurkit ym
Vieressä löytyy Nyx:n piste, jossa kävi myös mieletön vilinä.
Messujen ihaninta antia on myös bloggaaja kollegat, joita löytyikin kiitettävä määrä. Tässä iloinen 40+ bloggaajajoukko löysi toisensa <3
Kiitos myös teille kaikille ihanille, jotka tunnistitte, nykäsitte hihasta ja tulitte juttelemaan, se tuntui todella hyvältä <3
Hups, kuinkas ollakaan, löydettiin itsemme taas yllättäen kosmetiikka hyllyiltä.
Messuilla löytyy todella laajalla skaalalla kosmetiikkaa, ja tietysti ammattilaisia, jotka löytävät sinulle juuri ne oikeat tuotteet. Joten muistakaa käyttää tilaisuutta hyväksenne.
Urheilua ja hyvinvointia on myös runsaasti tarjolla.
Liikuntakeskuksilla on menossa huikeita messutarjouksia. Lavoilla nähdään energisoivia ja tsemppaavia treenejä-tsekatkaa ehdottomasti TFW, sekä tietysti monenlaisia luentoja, joogaa ja ravintoa, urheilijoita unohtamatta.
Remingtonin pisteellä Outi Broux loihtii kauniita kampauksia ja opastaa laitteiden käyttöön. Kannattaa käydä poimimassa vinkit.
Totta kai myynnissä on myös paljon erilaisia kihartimia, harjoja, föönejä, suoristusrautaa ym. Ihastuin tähän Remingtonin retro fööniin jo silloin kun näin tämän Tätien instagramissa ja pakkohan se oli käydä paikan päälläkin ihastelemassa. On se vaan varmasti kaunein fööni, jonka olen ikinä nähnyt <3
Ihastuttavan reipas Jasmin kertoi meille Herman´S Amazing hiusväreistä, joita on saatavilla verkkokaupasta ja kampaamoista.
Tällä hetkellä värejä on saatavilla 21 kpl ja lisää on tulossa. Laulaja -sensaatio Alma käyttää Hermansin Daisy sävyä, että vinkiksi vain. Minua puolestaan jäi himoittamaan ne upeat harmaansävyt <3
Mielestäni messut olivat huippu ihanat ja ehdottomasti käymisen arvoiset. Joten jos teillä vaan on suinkin mahdollista, käykää ihmeessä viikonlopun aikana tutustumassa messuihin.
Päivä oli täynnä ihania kohtaamisia, upeita tapahtumia, hyvää ruokaa – uuniperunat oli törkeen hyviä ja tietysti ostoksia.
Minäkään en sieltä tyhjin käsin lähtenyt, vaan täydensin Natura Siberica valikoimaani.
Vaikakin olisin enemmän kuin mielelläni viettänyt messuilla koko viikonlopun, täytyy minun suunnata välillä töihin joten oikein aurinkoista messuviikonloppua teille kaikille <3
The post I Love Me -messupäivän saldoa appeared first on Nelkytplusblogit.
