Syys-lokakuun vaihteen lämpimät ja aurinkoiset säät ovat saaneet meidät seikkailemaan Uutelan alueelle useamman kerran. Paikassa tuntuu olevan niin paljon kaikkea mielenkiintoista, että yhdellä käynnillä ei kaikkea ehdi millään ottaa haltuun. Koko Uutelan alue on kooltaan peräti 135 hehtaaria! Kiireisen työpäivän jälkeen on myös ihanaa mennä metsään tai merenrannalle vetämään keuhkot täyteen raikasta happea ja tuulettamaan ajatuksia. Myös entisestään kiristynyt koronatilanne patistaa liikkeelle paikkoihin, joissa poluilta voi tarpeen vaatiessa hypätä vaikka metsään jos tilanne käy liian ruuhkaiseksi.
Skataniemen linnaketta ei selvästikään pidetä kunnossa. Kurkkasimme miehistösuojiin mutta sinne ei olisi kyllä uskaltanut mennä sisälle koska aikoinaan kattojen vahvistuksena ollut rauta oli poistettu. Myös muut betoniin valetut ammushuoneet ja hissihuoneet olivat osittain epämääräisen roskan peitossa. Ehkä täällä on joku majaillutkin joskus tai ainakin viettänyt aikaa. Jonkin verran myös rikottua lasia näkyi linnakkeen ympärillä joten piti katsoa tarkkaan ettei Minnie astua siihen.
Vanhat huvilat
Uutelan alueelta löytyy todella upeita vanhoja huviloita. Löysin netin syövereistä vuonna 2003 tehdyn “Uutelan rakennetun ympäristön kartoituksen” . Alueella on itse asiassa 17 erilaista rakennusta ja joukossa todella upeita helmiä. Uskalsimme kävellä pienen matkan Skatanniemen linnakkeen ohi alueelle, jossa oli moderneja 1950-luvun arkkitehtonisia taloja, joiden pihoilla näkyi upeita liuskekivipolkujakin. Koska emme olleet varmoja oltiinko jo yksityisalueelle käännyimme pois emmekä tallentaneet mitään kameralle tai kännykkään. Upeita huviloita pääsimme kuitenkin näkemään kun kävelimme poispäin Skatanniemeltä.
Villa Meriharju on arkkitehti Selim A. Lindqvist suunnittelema jugdendrakennus vuodelta 1910. Talo on aikoinaan tehty Björkenheimin suvun kesähuvilaksi ja jossain vanhoissa kartoissa se näkyy myös nimellä Skatagård. Lindqvist oli suunnitellut useita rakennuksia tälle suomalaiselle aatelissuvulle, joka on 1700-luvulta alkaen ollut merkittävästi mukana Suomen talouselämässä teollisuudenharjoittajana sekä maatalouden kehittäjänä.
Villa Meriharjun merenpuoleinen julkisivu on säilynyt lähes alkuperäisenä mutta muuten rakennusta on ajan saatossa muutettu. Hulppeassa huvilassa on peräti kolme kerrosta ja sisäänkäyntijulkisivussa on näkyy torniaihetta. Rakennuksen ikkunoista löytyy myös uskomattoman kauniita lasimaalauksia ja sisäkuvissa näkee kauniita puuornamentteja huonetiloissa, jotka on kunnostettu 1990-luvulla. Talon meren puolen puutarhan on suunnitellut puutarha-arkkitehti Paul Olsson. Nykyään talo toimii Meriharjun luontotalona ja siellä sijaitsee Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskuksen toimipaikka, joka on erikoistunut luonto- ja ympäristöasioihin. Olisi todella mielenkiintoista päästä vierailemaan talossa mutta kun en itse enää kuulu paikan kohderyhmään onkohan se mitenkään mahdollista?
Villa Vuosanta (ent. Villa Karlstén) puolestaan on löytyy Hallkullaniemen puolelta eli oheisen kuvan olen ottanut Skatanniemeltä. Villa Vuosannan päärakennus on rakennettu vuonna 1900. Paikalla on aikoinaan ollut Skatan torppa, jonka apteekkari Walter Karlstén vuokrasi 1899 ja myöhemmin 1930 osti itselleen. Kellertävän puolitoista kerroksisen jugendvaikutteisen huvilan julkisivut on rapattu ja talon katto on puolestaan tiiltä. Päärakennuksen lisäksi tontilla on 1800-luvun torppa, jota laajennettu ja kunnostettu. Pihapiiriin kuuluu myös venevaja (Eliel Saarinen), pieni talousrakennus (Eliel Saarinen) ja 1970-luvulla rakennettu sauna.
Villa Vuosannan rantasaunassa on mahdollista kuukausittain myös saunoa yleisillä saunavuoroilla. Vaurauskalenteri ei toimi nyt korona-aikana joten kannattaa soittaa paikan päälle ja varmistaa mahtuuko mukaan. Villa Vuosanta toimii nykyään merellisenä kokous- ja juhlakartanona.
Puutarha talon ympärillä on apteekkari Karsténin pojan Erik Karlsténin perustama. Puutarha koostuu kivkkopuutarhasta ja arboretum-osasta, jossa alun perin on ollut noin 2000 eri puu-, pensas- ja perennalajiketta. Siemeniä kasveihin on hankittu aikoinaan mm. Kaukasukselta ja Tiibetistä. Koska olimme alueella vain piipahmassa emmekä halunneet häiritä siellä olevia henkilöitä emme kävelleet edes talolle saakka vaan nappasin julkisivukuvan netistä. Puutarha oli kaunis!
Uutelan viljelypalstat
Kun kävelimme takaisin Skatan tilaa ja parkkipaikkaa kohden ihastelimme tien varressa olevia Uutelan viljelypalstoja. Olen nähnyt monia viljelypalsta-alueita mutta minusta Uutelan kokoista viherkeidasta en koskaan ennen ole kokenut. Hyvin hoidettu ja aidattu palstoja, joissa näytti olevan hyötykasvien lisäksi vielä syyskukkiakin. Ihania ruskan värejäkin nähtiin palstoilla. Viljemiä olisi toki voinut mennä katsomaan ihan itse alueellekin mutta koiran kanssa en sinne halunnu mennä.
Aurinko värjäsi jo puut parkkipaikan lähellä viimeisillä säteillään joten oli aika lopetella retki tältä illalta ja suunnata kotia kohden syömään illallista.
Onko Uutelan alue tai Skatanniemi tuttuja paikkoja? Oletko harrastanut palstaviljelyä vuokratontilla? Jos olet ollut palstaviljelijä kerro mitä olet kasvattanut?
Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua 
The post Syysseikkailuun Skatanniemellä mahtui monta mielenkiintoista paikkaa appeared first on Nelkytplusblogit.