Tuumin, että nämä Instagram kaupallisen yhteistyön Pirkko-viinikuvat sopisivat tähän postaukseen kuin nenu nassuun. Viini on kuitenkin ostettu itse.
Kirjoitin elokuussa postauksen ”Jutellaanko naiseudesta, hormoneista ja vaihdevuosista” ja postaukseen tuli niin kommenttilaatikkoon, sähköpostilla, eri viesteillä paljon jaettua kokemaa ja vinkkejä. Kiitos kaikille mielettömän paljon niistä.
Lopputulemana voisi sanoa, että naiset ovat äärettömän sisarellisia ja auttavaisia ja jakavat intiimejä asioita keskenään vertaistuen merkeissä. Hormonikierukkaa liputti enemmistö.
Juttu ehdottomasti ansaitsi jatkoa, koska olitte niin mielettömästi mukana. Eräs ihana ihminen jopa ehdotti, että tästä pitäisi kirjoittaa kirja ja koota teidän naisten kokemukset aitona ja rehellisenä yksien kansien väliin.
No nyt on käyty lääkärissä ja ajattelin kertoa miten kävi. Ensin konsultoin lääkärin kanssa puhelimessa ja sain kolme eri vaihtoehtoa pohdittavaksi tähän omaan tilanteeseen. Minipillerit (mutta ne tekee vaihdevuosioireita vaikka ei ole vielä vaihtareita) yhdessä hormonihoidon kanssa, hormonikierukka ja viimeisenä vaihtoehtona, jokin kohdun polttamishommeli, jotta kohtu ei enää vuoda.
Kaksi jälkimmäistä ei ollut se paras vaihtoehto itselle, koska eivät voi taata migreenin poistumista eli päädyimme jälleen kirottuihin minipillereihin, ympäri mennään yhteen tullaan ja eletään toivossa, että niiden kanssa käytetty hormoni auttaisi tilanteeseen.
Viimeksi kuukautisten alettua migreeni kesti 7vrk eli olin aika poissa pelistä viikon, ei kiva ollenkaan. Joka ilta oli migreenistä jo niin huono ja oksettava olo, etten voinut kuin maata sängyssä. Ihan mahdoton ajatus olla poissa elämän pelistä noin viikon, juu ei tule mitään eli hampaat kiskoen syödään taas sitten minipillereitä.
Minipillereissä on se hyvä puoli ollut, mieli on vakaa, ei pms-oireita, ei kuukautisia, ei ylimääräisiä vuotoja. Mutta tekee tosiaan sen, että kuin olisi vaihdevuodet. Eli vaihdevuosia ei tosiaan vielä ole vaan siellä kuulemma munarakkulat onnellisesti ovat jonossa toiveikkaana, jos pääsisivät kehittämään vielä elämää. Aivan hullua, täytän seuraavaksi 52 vuotta.
Esivaihdevuodet toki on, sillä migreenit eivät kestä enää vain vuorokautta vaan vaihdellen 5vrk, 3vrk ja 7vrk. Lisäksi kuukautiset eivät oikein lopu vaan kestävät noin kolme viikkoa, mikä on aivan pimeetä.
Nainen ei voi kyllä voittaa. Eli on normaali toiminta ja sen päälle kukkuraksi esivaihdevuositoiminta eli kaksi toimintaa päällekkäin. Sanoinkin gynekologille, etten ole varma pitäisikö ilahtua, ettei ole vielä vaihtareita vai pitäisikö toivoa jo vaihdevuosien alkamista, mene ja tiedä. Siihen lääkäri tuumi, että vaihdevuodet ovat kyllä joillekin todella vaikeat ja tämä oli kai vihje, ettei niitä kannata mitenkään toivoa. Mutta sieltähän ne tulee ennen pitkää meille kaikille naisille.
Sain ystävältä vinkin Femedasta ja gynekologin valkkasin sen perusteella, että Femedan lääkäri päivystää välillä myös Porvoon yksityisellä puolella. Kyseinen lääkäri oli aivan mahtava ja vaikka tuli turistua yhtä sun toista, tuli fantastinen fiilis, että toinen ei ollut moksiskaan, tietää mitä tekee ja taatusti kaikki on nähty eli eihän tämä oma keissi ollutkaan niin kauhean monimutkainen tai kamala. Eli miksi kesti näin kauan hankkia apua.
Jännitin aikalailla, sillä tässä on jo elämää isommasta asiasta kyse eli halu päästä balanssiin. Totesinkin hermostuksissani lääkärille, että kun se alapää on sellainen asia, ettei sitä pitäisi joutua lainkaan ajattelemaan, että sen tulee vaan saada vapaasti olla ja jos joutuu kovin ajattelemaan kaiken maailman vaivoja, niin asioista tulee suurenneltuja murheita.
No mutta, nyt on migreenilääkitys varulta, on minipilsut ja on hormonihoito. Ja jos ei valoa näy tunnelin päässä, seuraava kokeilu on se hormonikierukka, mutta näillä mennään nyt. Miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, siis lääkäri, että minipilsujen kanssa voi käyttää myös hormonia? Pari viime vuotta olisi mennyt huomattavasti helpommalla. Ja hormonihoito ei ole Vagisan sun muut, jotka vaan kosteuttaa paikallisesti.
Helpottunut olo lääkäriltä poistuttua vaihtui epäuskoon, auton tuulilasissa oli sakkolappu. Voi elämän kevät! Oli joku väliaikainen pysäköimiskielto, jota ei siinä jännityksessä tullut huomattua ja kun viisi muutakin autoa oli parkkeerannut oman auton eteen. No kaikille iski jackpot.
Eli kelan korvauksen kanssa lekuri kustansi 179€ eli kelakorvaus oli huikeat 11€, jos laskin oikein. Troppeihin meni 138€ ja sakko. Hormonikierukka olisi maksanut 150€ ja olisi laitettu ehkäisyneuvolassa ja hormonikierukkaa voi kuulemma pitää jopa 10 vuotta vaikka toki ehkäisytehoa ei voi enää luvata viiden vuoden jälkeen.
Laskin, että tällä nykyisellä mallilla menee minipilsuihin ja hormoneihin n. 480€ vuodessa, että tämä ei todellakaan ollut se kannattavin vaihtoehto, joten paree olla hyvä vaihtoehto sitten!
Sanoin kyllä lääkärille, jos ei kolmessa kuukaudessa pelitä tämä apukombo, niin pian nähdään. Toivottavasti tästä saisi apua. Mutta tällainen vaihtoehto meikäläiselle nyt räätälöitiin ja toivottavasti tästä on jollekin apua, joka kärsii samoista pitkittyneistä kuukautisista/välivuodoista ja migreeneistä.
Kerron sitten vielä miten näiden kanssa kävi muutaman kuukauden päästä tai päädynkö hormonikierukkaan. Jonka laitto muuten pelottaa. Hormonikierukan laitosta sain kuulla paljon positiivisia, mutta toki myös monia pelottavia tarinoita teiltä. Kaikki ei mene aina niin putkeen kaikilla.
Mutta taas toiveikkaana kohti parempaa elämää. Samaan syssyy alhon, univaikeuksien ja väsymyksen vuoksi aloitin viikko sitten raudan syönnin ja voiko olla tottakaan, unet olleet paremmat. Älykellon mukaan syvää unta on ollut huomattavasti enemmän ja tietty alho on väistynyt ja pää on selkeästi kirkkaampi. Eli selkeä aivosumu ja huimaus, jotka vaivasi pitkään, nyt tuntuu olevan poissa eli ajatukset tuntuu jo kirkkaammilta.
Sain valtavan hyvät vinkit myös luomenpoistoon Fabriiak:lta. Tässä vielä samaan syssyyn varaan ajan sinnekin ja kerron sitten siitäkin asiasta lisää. Nyt hoidetaan ns. kaikki ”päät” kuntoon. Luomet sijaitsee kasvoilla.
Sain muuten eräältä anonyymiltä vihastuneen kommentin, että olen järkyttävä ihminen, että kaikilla naisilla ei todellakaan ole peräpuksuja, että miten kauheaa ja mitä oma miehenikin ajattelee meikäläisestä, että hyh, jos hänen naisella on peräpuksut. Kirjoitus tosiaan oli vuosia vanha.
Nyt kuulkaas se ongelma ei ole vaivannut aikoihin, mutta hei jos me naiset emme näistä asioista puhu keskenämme vaan vajoamme mitä muut ajattelee ja mitä miehet meistä ajattelee tapaan ajatella, niin teemme siinä karhunpalveluksen itselle ja toisillemme. Peräpuksut voi tulla kenelle vaan ja missä iässä vaan, niissäkään ei ole mitään noloa.
Jos meikäläisen miestä nolottaisi nämä asiat tai ällöttäisi jotenkin, saattaa olla, että mies lähtisi vaihtoon. Eli onneksi täällä nauretaan miehen kanssa myös peräpuksuille tyyliin ”mikä on pahin yhdistelmä peräpuksuille, syö purkillinen jalopenoa, voi seuraavana päivänä olla aika haipakkaa.”
Ei sellaista asiaa ole, kuin nolo asia, kaikesta voidaan jutella ja mikä vertaistuellinen voima avoimella keskustelulla on. <3 Kiitos kaikille teille avoimuudesta aiempaan postaukseen ja niistä sähköpostiviesteistä ja muista viesteistä, sain niistä paljon apua ja muistikkaana sen tunteen, etten todellakaan ole yksin. Kun asioita päässään yksinään pyörittelee, niin asiat saa aivan suhteettomat mittakaavat ja pelko kasvaa.
Miten siellä. Onko tähän aiheeseen uutta lisättävää? Onko siellä normielämä ja esivaihdevuosielämä vai vaihtarit jo täysillä päällä, joillain helpot ja joillakin aivan kauheat? Miten koette sen, että tietty naiseuden vaihe jää taakse?
Sydämellistä viikon jatkoa kaikille ja perästä kuuluu, omg tuo perästä sana oli aika hassu tähän kohtaan. 
The post Vaihdevuosi-ja esivaihdevuositarinoita osa 2 first appeared on Tiia Koivusalo.
The post Vaihdevuosi-ja esivaihdevuositarinoita osa 2 appeared first on Nelkytplusblogit.