Sisällöntuottajan työpäivä

 Tiedätkö, millainen on sisällöntuottajan normityöpäivä?

Älä välitä.

Ei Rouva Sanakaan aina tiedä, vaikka hän sisältöjä pääsääntöisesti työkseen tuottaakin.

Juu-u: tämä on sisällöntuottajan työn parhautta - työpäivä omalla kesäterassilla. Niitä päiviä odotellessa tässä vain...

Toisaalta tietämättömyys ja ennalta-arvaamattomuus on tämän työn sokeri ja suola. Työpäivät ovat hyvin erilaisia.

Omalla kohdallani työtehtäville yhteistä on kuitenkin yksi asia: erilaiset sisällöt ja kirjoittaminen.

Rouva Sana avautui viime viikolla sisällöntuottajan arjesta, ja siitä, kuinka raastavaa ilmaisen työn tekeminen on.

Tarina herätti viikonlopun aikana runsasta mielenkiintoa. Juttu keräsi suuren joukon lukijoita ja kommentteja - myös muualla kuin täällä blogin puolella. Iso, lämmin kiitos niistä.

Palautteiden määrä osoitti, että Rouva Sana ei kokemuksineen todellakaan ole yksin. Juttua jakoivat somessa eteenpäin myös muut kuin sisällöntuottamisesta leipänsä ansaitsevat.

Vaikka tarinani kärki oli omassa ammatissani, itse ongelma koskettaa myös muita luovan alan yrittäjiä, yksinyrittäjiä sekä heitä, joiden oma osaamisala on (aineettomissa) palveluissa.

Ehkä olemme yhä taantumavuosien (vuosikymmenen?) uurastajia, ja juuttuneet loukkuun, josta on vaikea päästä pois?

Kun Suomella meni pitkään huonosti, ja pääministeriä myöten julkisuudessa toitettiin lähes päivittäin tuottavuusvajeen kirimisestä kuntoon, muodostui maan tapa maksaa monille työstä pienempää palkkaa - tai mikä pahinta, teetättää työt ihan ilmaiseksi, kuten sisällöntuottajat ovat saaneet pitkään tuta.

Piti tinkiä, ja hyväksyä tinkiminen ainoana oikeana työn tekemisen muotona.

Olla kiitollinen siitä, että sai edes tehdä töitä - saihan ilmaisestakin työstä itselleen kuitenkin referenssin.

Huonoinakin vuosina unohtui kuitenkin yksi asia. Meillä ei ollut liikaa vapaa-aikaa vaan liian vähän töitä, joka olisi tuonut voin leivän päälle.

Me emme halunneet täyttää vapaa-aikaamme työllä vaan saada tekemästämme työstä sellaisen korvauksen, jolla tulee toimeen; jolla elää.

Ja siinä tuntuu olevan pähkinää purtavaksi monilla aloilla edelleen, vaikka talouden rattaat puksuttavat kiivaammin kuin vuosiin. Levy on monilla jäänyt päälle.





Millainen sisällöntuottajan päivä sitten on? Se on sekalainen salaatti erilaisia työtehtäviä (kuten yllä olevat kuvat antavat siitä jo viitteitä).

Rouva Sana tekee yrittäjänä kaiken itse asiakkaan tilaamista sisällöistä ja valokuvien käsittelystä laskujen lähettämiseen asti. Ainoastaan kirjanpitoni on ulkoistettu.

Olen moneen kertaan todennut, että jos jotain entisestä työelämästäni kaipaan niin help deskiä, jolle voin soittaa tietokoneeseen tai tulostimeen liittyvän pulman tullen - tai työkaveria, joka nappaa puheluni, kun työt kaatuvat päälle.

Sillä aika usein ne kaatuvat, ja aika usein on kiire.

Sisällöntuottajan työ on myös muistiinpanojen laatimista.

Työviikkoni alkaa aina edellisenä viikonloppuna, jolloin suunnittelen ja käyn läpi päivä päivältä seuraavan viikon ohjelman.

Suunnitteleminen ennakkoon varmistaa kaksi asia:

1) en unohda työviikon aikana mitään tärkeää ja oleellista ja

2) stressaan vähemmän, kun minulla on etukäteen pohdittu to do -lista (jos aikaisemmista jutuistani ei ole käynyt selville, niin tämä rouvahan siis rakastaa to do -listoja.).

Jokainen työpäivä alkaa aamulla tasan seitsemän, viimeistään. Ihan vain sen vuoksi, että Rouva Sana nyt vain sattuu olemaan parhaimmassa työmoodissaan aamun varhaisimpina tunteina.

On todellista työarjen luksusta siirtyä sängystä suoraan läppärin ääreen hommiin. Aa että.

Ajoitan kirjoitustyöt yleensä työpäivän ensitunneille ennen kello kahtatoista - kirjoittaminen tosin jatkuu senkin jälkeen. Paras kirjoitusvireeni on kuitenkin aina aamuisin.

Maanantai on lähes poikkeuksetta kotityöpäivä yksinomaan ihan siitä yksinertaisesta syystä, että silloin asiakastapaamisia ja muita käyntejä on erittäin harvoin. Jostain syystä.

Se, millaiseksi työviikot lopulta muodostuvat, riippuu vireillä olevista asiakasprojekteista. Tyhjäkäyntiä ei ole koskaan.

Aikaa vaativat myös blogi, yrityksen kehittäminen ja Kublon pyörittäminen.

Rouva Sanan työviikot täyttyvät muun muassa seuraavista työtehtävistä:

tarjousten suunnittelusta ja laatimisesta; asiakkaiden some-sparraamisesta joko puhelimitse, sähköpostitse tai asiakaskäynnein; asiakkaiden (sisältö)markkinoinnnin suunnittelusta; asiakkaiden verkkosivujen sisällöllisestä uudistamisesta (joko yksin tai yhteistyössä graafisen suunnittelijan kanssa); asiakkaan tilaamien tai omien koulutusten ja työpajojen suunnittelusta ja koulutusmateriaalin laatimisesta: valokuvaamisesta, kuvien purkamisesta tietokoneelle sekä kuvien käsittelystä; kuvausrekvisiitan etsimisestä ja kuvauskeikoista; asiakkaiden some-päivityksistä; asiakaskäynneistä; asiakkaiden sparraus- ja suunnittelusähköposteista ja -puheluista sekä ylipäätään työpuheluista: erilaisten juttujen kirjoittamisesta asiakkaille heidän tilaamiinsa tarpeisiin; yhteistyökumppaneiden muihin sähköposteihin ja kutsuihin vastaamisesta; läsnäolemisesta yrityksen some-kanavilla ja verkkosivuilla sekä vuorovaikutuksesta; lukemisesta; laskujen laatimisesta ja lähettämisestä; kuittien ja tositteiden tulostamisesta ja niputtamisesta yhteen kasaan; yrityksen ja palveluiden markkinoimisesta; omien markkinointimateriaalien suunnittelemisesta ja laatimisesta; Kublon vetämisestä yhteistyössä sisällöntuottajakumppanini kanssa ja kaikesta, mikä liittyy alueelliseen sisällöntuottajien yhteisöön; yrittäjille suunnatuissa aamu- ja iltatilaisuuksissa ja koulutusilloissa käymisestä sekä verkostoitumisesta; ynnä kaikesta, kaikesta muusta.



Hengästyttääkö? Joskus minuakin.

Erityisesti niinä viikkoina, kun työviikko muodostuu monesta yllä olevan listan palasesta. Monelle asialle jää ihan liian vähän aikaa.

Yhteistä kaikelle tekemiselle onkin ajan tarve. Ei ole yhtään sparrausta eikä koulutusta ilman suunnittelua. Ei ole yhtään blogikirjoitusta ilman sitkeitä istumalihaksia.

Mikään ei synny hetkessä.

Parasta yrittäjyydessä on vapaus. Ikävintä ovat järjettömän pitkiksi venyvät työviikot (ja työtehtävät, joihin on mennä hermo kuten oikuttelevaan tulostimeen).

Käytännössä vapaus tarkoittaa sitä, että saan määritellä itse, millaisiksi 8-12 tuntiset työpäiväni muotoutuvat. Töitä teen enemmän kuin palkkatyössä.

Työpäivää venyttää yksi asia: kaikki se työ, jonka työpaikoilla ja palkkatyössä hoitaa joku muu; joka on määritelty jonkun toisen tehtäväksi.

Silti jokaisesta työtunnista, myös siitä suunnittelutyöstä, pitää saada jossain vaiheessa korvaus, palkka.

Suo siellä, vetelä täällä. Osa työtehtävistä on mahdollista ulkoistaa, totta kai. Mutta korvauksen määriin ne eivät vaikuta kuin korkeintaan kohottavasti.

Mitä enemmän ulkoistan, sitä enemmän on tienattava.

Siihen saakka pyöritän sisällöntuottajan työarjen tetristä.