(Luku)päiväkirja: lomaromantiikkaa

Henna ja Maiju saapuvat isopaapan vanhalle talolle siistiäkseen sen myyntikuntoon. Idylli tietysti on täydellinen järvimaisemineen ja savusaunoineen, ja käytännön asiatkin lutviintuvat vähitellen. Apuna pyörivät naapurin vanhaisäntä sekä tietysti pari kylän komistusta. Rinnalla kulkee tarina sota-ajalta ja odotan sen linkittymistä nykyaikaan (vaikka taidan vähän jo kuvion arvatakin). 

Herttaista, olematta imelää – Ainakin toistaiseksi keskitytään enemmän suomalaiseen maalaismaisemaan ja rauhalliseen elämään syrjäkylillä, kuin varsinaiseen rakkausromatiikkaan. Kyllä sitä itsekin jotain tuollaista voisi haluta ja ainahan voi haaveilla omasta metsäpaikasta järven rannalla.

Tällä hetkellä tosin haaveiden mahdollinen konkretisoiminen vie sitten ihan toiseen suuntaan. Seuraava viikko ihmetellään vaihtoehtoja ja nähdään, muuttuuko jokin ja miten nopeasti. Lomailusta meinaa tulla mitään, tai ainakaan rentoutumisesta. Maanantaina pitäisi keskittyä sitten taas töihinkin. 

Huusholli on edelleen ihan hirmumyrskyn jäljiltä eli vaatekaapit kesken, vaikka täytyy kyllä teinejä kehuakin. Taitavasti saivat kaappeja pystyyn ihan keskenään. Homman viimeistelyssä ja jälkisiivouksessa olisi ehkä hieman petrattavaa, mutta annetaan joustoa. Viimeinen lomaviikko heilläkin menossa. 

Mielenrauhaa eivät myöskään tuo viimeisimmät uutiset Koronasta. Pitäkää nyt hyvät ihmiset ne turvavälit ja peskää käsiänne. Matkalta palatessa tuntuu karanteenissa pysyminen ehkä hankalalta, mutta nyt on todella tärkeää ottaa tämä vakavasti. Kukaan ei voi väittää tietävänsä, altistuiko matkalla, kentällä, koneessa. Vain aika (14pv) näyttää, miten kävi ja ilma oireitakin saattaa testi ollaa varmuuden vuoksi paikallaan. 

Koulut alkavat ensi viikolla. Olisi kiva, jos oppilaat voisivat palata opinahjoisinsa turvallisin mielin.