Heipä hei!
Nyt on kuulkaas kerrankin oikein kerrottavaa. Satulinnan rouvan rötväilypäivät on ohi - aloitan tänään työt!! Jippii jne!!
Viime viikon tiistaina sain puhelinsoiton ja oikein mukavan oloisen ihmisen kanssa juttelin. Hän kutsui minut keskustelun päätteeksi työhaastatteluun torstaiksi. Jännitin haastattelua aika tavalla, olihan edellisestä haastattelusta aikaa noin 14 vuotta. Mutta kaikki meni hyvin ja hänen mielestään olisin erinomainen ko. työhön. Perjantaina suuntasin haastatteluun itse yritykseen. Ihania ihmisiä ja mukava tunnelma. Vielä iltapäivän aikana sain soiton, että paikka on minun. En ollut uskoa korviani, mutta pakko se oli. Eilen kävin allekirjoittamassa työsopimuksen ja tänään siis ensimmäinen päivä. Kovasti jännittää, sillä tuntuu etten varmasti osaa enää mitään. Ja vähän kauhistuttaa se uusien ihmisten, tilojen, tapojen ja töiden opettelukin. Olen varmasti aika rättipoikkipuhki viikonloppuna, vaikken varsinaisesti ehtisi mitään töitäkään tekemään.
Kun kerran olen rehellinen ihminen, pakko myöntää, että hiukan tuo lähestyvä kesä ja sen viettäminen töissä harmittaa, mutta eiköhän se palkkapäivänä viimeistään iloksi muutu. Ja tuleehan niitä kesiä ja lomia. Eilen työsoparin allekirjoitusreissulla poikkesin vähän täydentämään vaatevarastoa, mikäs se parempi syy shoppailla. Outoahan se on pitkästä aikaa herätä aikaisin ja tällätä itsensä työkuntoon, mutta eiköhän siihenkin pian rutiinit löydy.
Kuvituksena on torstaille sopivasti tulppaanikimppu muutaman viikon takaa, joka on Lamminpään Kukan aikaansaannosta tämäkin. Ihanien kerrottujen tulppaanien kaverina punertavasävyistä eukalyptusta. Yksinkertaista, mutta aah niin kaunista <3