Viime viikonloppuna kiinnitin huomiota valon määrään. Päivät ovat jo pitkiä ja aurinkokin lämmittää. Ihanaa!! Pisamia odotellessa. ;) Tässä postauksessa on mukana talvikuvia Saimaan jäältä, Lappeenrannan edustalta.
Olen jotenkin ollut vain kokonaisvaltaisen onnellinen ja iloinen. Olen muuten jaksanut pitää kiinni liikuntaharrastuksestani. Kaksi kertaa viikossa uimaan, kahdesti hiihtämään tai lenkille ja kahdesti joogaa. Mieheni totesi, ettei minusta jää jäljellä pian muuta kuin kaksi isoa silmää. Keho on solakoitunut kummasti ja olen energinen. Lisäsin hiilihydraatteja ravintooni, koska iltaväsy ei pidemmän päälle ollut yhtään kivaa. (Täyskarppaus tipautti minut iltaisin vain väsyneenä sohvalle.) Seuraava tavoitteeni on hankkiutua eroon kahvikoukusta. Saa nähdä, kuinka minun käy.
![]()
Elämässä on tapahtunut monenlaista muutosta lyhyessä ajassa. Tein taas kerran periaatepäätöksen opintojen jatkamisesta. Syksyllä jatkuu parin vuoden puristus, sitten saa riittää. Aikuisopinnoista olen nauttinut täysin siemauksin ja koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella. Sain lapset nuorena ja elämääni olen rakentanut ehkä hieman toisella tavalla kuin yleensä, mutta onnistui se näinkin. Ja kuka tietää, voinhan olla pian vaikka nuori mummi. Tämäkin on ollut yksi motiivi elämäntaparempassani. Haluan joskus olla virkeä isovanhempi, joka jaksaa olla lastenlasten elämässä mukana. Tulee niitä sitten yksi, kaksi tai enemmän. Ja jos ei lapsenlapsia elämääni saavu, luulenpa että tyttäreni arvostavat sitä, että äiti pitää itsestään huolta.
Oletko muuten miettinyt ikinä sitä, että kannattaa keskittyä siihen, mitä tekee? Ja etenkin niihin tekemisensä positiivisiin puoliin. Jos keskityt positiivisiin tunnetiloihin, kehityt niissä. Ja tämä valitettavasti tämä onnistuu myös toisinpäin.
Jospa alkaisit nähdä positiivisia asioita enemmän ympärilläsi, kuten harrastuksissa, luonnossa, työssä, perheessä ja terveydessä. Voin kertoa tästä esimerkin. Innostuin liikunnasta niin, että sain yläselkäni täysin jumiin. Jaksoin iloita siitä, että lapsena murtunut lantioni oli kivuton ja tuntui vain nauttivan liikunnasta. Iltaisin olin kiitollinen siitä, että kipeä lavat ja niska antoivat kuitenkin minun nukkua levollisesti yöni, tosin tyynyllä tuettuna. Ja kuinka ollakaan, niskakipuni antoi pikkuhiljaa periksi. Paljon nopeammin kuten yleensä.
Uskon vahvasti, että keskittymällä positiivisiin asioihin ja olemalla kiitollinen olen muuttanut vuosien varrella ajattelutapaani. Kiitollisuus on muuttanut minua ihmisenä. Olen itse vastuussa elämästäni, enkä syytä huonosta päivästä muita. Harvoin minulla huonoja päiviä edes on.
Positiiviset tunteet toimivat puskurina stressille. Kestän paljonkin kiirettä ja monia yhtäaikaisia projekteja. Jos vatuloisin päivät pitkät asioita, mitkä ovat huonosti, stressaantuisin suotta. Ja samalla suoritustasoni laskisi.
Ja kyllä tämä lumiakka on kuvattu meidän pihalta. :) Ja ihan omin pikkukäsin pyörittelin. Iloita voi pienistäkin asioista. <3
"Älä rajoita itseäsi. Monet ihmiset rajoittavat itseään ajatuksillaan siitä, mitä he voivat tehdä. Voit mennä niin pitkälle kuin mielesi sallii sinun mennä. Se mihin uskot, sen voit saavuttaa"
- M. K. Ash, yksityisyrittäjä -
"Älä rajoita itseäsi. Monet ihmiset rajoittavat itseään ajatuksillaan siitä, mitä he voivat tehdä. Voit mennä niin pitkälle kuin mielesi sallii sinun mennä. Se mihin uskot, sen voit saavuttaa"
- M. K. Ash, yksityisyrittäjä -