Eipä mulla muuta, kuin että löysin tuossa taannoin vallan vatsapöpön lomassa komeen villatakin. Eikö olekin hieno. ![🙂]()
Vatsatauti voi meinaan yllättää ostoskeskuksessa kesken shoppailun, mikä ei ole korvienkaan välissä kiva juttu, sillä miten päästä siististi kotiin, kun matkaa on.
Vatsatauti voi meinaan yllättää ostoskeskuksessa kesken shoppailun, mikä ei ole korvienkaan välissä kiva juttu, sillä miten päästä siististi kotiin, kun matkaa on. Hetken arvoin tätä villatakkia, sillä ei ollut alessa ja olen Nuuskamuikkunen ja jotenkin vähän möksätytti, että roikkui yksinäisenä kaupassa, jossa miltei kaikki oli alessa ja vieläpä kyltin alla, jossa luki “viimeinen mahdollisuus.” Mielestäni moinen kyltti ja siinä oleva teksti kielii juuri alesta.
Tässä villatakissa lopulta ratkaisevaa oli lähitutkailulla, että löytyi vielä mustia kimaltavia paljetteja Mikki Hiiren korvista, harakka meikäläisessä oli mielissään. Paljetit oli se viimeinen silaus, se jokin juju.
Tupsahti kyllä mieleen, että eikös ysärillä ollut tälläisiä vaatteita tai jopa kasarilla, no mutta ei ne näin komeita ollut tai oli ehkä vieläkin komeampia muhkeine olkatoppauksineen. Kaikkinensa vaikka täysi hinta nakersi hieman ostotyydytystä, tämä on kyllä oikea hyvän mielen villatakki, jonka kiikutin kotiin kaiken kukkuraksi just ja just vatsataudilta suoriutuen.
Jotenkin tämä villatakki tuo samalla muistoina mieleen, että nainen selviää mistä vaan vaikka vatsataudissa shoppailusta ja vielä kotiin ajelusta.
Myönnettäköön olen kyllä sydänjuuria myöten yrittänyt pohdiskella, että miksi nyt, miksi viisikymppisenä ostan Disney vaatteita. Johtuuko se siitä, että pukeuduin ysärillä pankkihommissa kuin mummo ja näytin vaatteissani ikäistäni vanhemmalta. Silloin oli hyvin merkillinen ja asiallinen muoti, eikä stadin keskustassa ainakaan pukeuduttu värikkäästi niin kuin Sinkkuelämää sarjassa.
Silloin Carrien tyyli oli mielestäni suorastaan pöyristyttävä ja Charlotte taas pukeutui mitä ihanimmin. Ja nythän välillä vedän kuin jossain Carrien rytkyissä. En vaan tajua tätä ja olen visusti miettinyt, että onko tämä jotain hormonaalista tai siis hormonien puutetta?
Kompensoinko näillä jotain eli vaikka sitä hormonien puutetta ja juovien syventymistä ja leukapartani peittämistä, sillä tänään törmäsin @rihollo Instassa tälläiseen kuvaan.
En ota tästä mitään tolkkua, miten ihminen jonka on koko elämänsä pukeutunut sovinnaisesti, yhtäkkiä ostaa värikkäitä vaatteita ja vielä Disney vaatteita tai vaatteita, joissa on hassu lapsellinen juju.
Mutta jos mikä ärsyttää on se, että miksi kaikki pitää syväanalysoida ja miksi kaikesta tulee löytää joku syntymäsyy? Mitäs jos vaan satun tykkäämään tälläisistä rytkyistä, koska ne viehättää silmää ja tuo iloa elämään. En ehkä koskaan saa tietää syytä, paitsi jos tämä homma loppuu jossain kohden, sitten tiedän, että jaahas tämä oli sellainen viiskymppisvaihe, perusklisee, miehillä moottoripyörä ja meikäläisellä omg Mikki Hiiri neuletakki ja paljon muuta.
Tai sitten olen ajautunut tähän pikku hiljaa, muotoutunut sellaiseksi, että uskallan olla mitä olen? Pitäisi lukaista joku kirjanen muodin filosofiasta vaikka en noin muuten usko self help oppaisiin. Mutta siihen uskon, että nämä asiat kyllä yleensä valkenee jälkeenpäin. Kyllä se mummoikäisenä (omg olen jo) aukeaa, miksi näin nyt ja ehkä toisella tyylillä jo huomenna.
Päivän pakollinen Diana kuva, nuo korvat ja nuo vaaleanpunaiset varpaat, edelleen ja aina vaan lumoutunut.
Täytyy myöntää, että jos jonkun tyyliin samaistun, niin Reese Witherspoonin vaatteista huolisin ihan kaikki, täydellinen tyyli meikäläisen makuun.
Täältä Harry Potter-ja Disney mukien ja Disney vaatteiden keskeltä kysynkin teiltä, miksi pukeudut niin kuin pukeudut? Haluaisitko pukeutua toisin, mutta et rohkene. Onko joku joskus sanonut jotain tyylistäsi, joka on vaikuttanut? Minkälaista pukeutumista ihailet tai kenen tyyliä?
Iloista maaliskuun alkua kaikille. <3
The post Miksi pukeudun miten pukeudun? appeared first on Nelkytplusblogit.