Viime viikolla:
– oli hiihtoloma ja pojat lomailivat auringossa isänsä kanssa. Niin ihania kuvia sain exältä, että sydän melkein pakahtui, pojat olivat olleet mm. surffausopetuksessa 
– viikon the lounas töissä oli halloumilla täytetyt paprikat. Omasin myös erittäin hyvän ruokahalun lounailla, sellaisia rekkamiehen annoksia vedin. Tarttis pienentää lounaita, heti pian nyt (tosin aamiainen on mulla liian nafti, yleensä yksi leipä tms ja yleensä vatsa kurisee töissä jo klo 10) 
– töissä saatiin herkkuja, kun kollega lähti uusiin haasteisiin. Tuli haikea olo, vaikka ensi ajatuksella meillä ei ollut n 25 v pojan (miehen) kanssa yhteistä kovinkaan paljon- tai sitten se oli se HUUMORI, joka yhdistää ihmisiä yllättävän paljon.
– kokkailin ystiksen ohjeilla aivan mahtavaa frittataa, OLI NIIN HYVÄÄ ja melkein kevyttä. Korvasin ohjeen valkohomejuuston pehmällä vuohenjuustolla.
– lakkasin kevätkynnet
– nautin lauantain myrskystä, polttelin kynttilöitä, söin pizzaa ja luin hyvää kirjaa.
– ärsyynnyin koirien karvankasvusta tai oikeammin siitä, että niillä on karvanlähtöaika. Joka paikka on TÄYNNÄ karvaa.
– olin leopardityttönä töissä
VAATEINSPIS:
Mekko: & Other Stories (ihana!)
Saappaat: & Other Stories
Takki ja laukku: & Other Stories
VIIKON ELOKUVA: Parasite (Giasaengchung), ohjaus Bong Joon-ho, pääosissa Song Kang-ho, Park So-dam, Chang Hyae-jin, Choi woo-shik, Cho Yeo-jeong, Lee Sun-kyun, 131min, K16.
Elokuva oli vaikuttava, ahdistava, yllätyksellinen, visuaalisesti nautittava ja sai minut mietteliääksi, ennemmän kuin mikään elokuva pitkään aikaa. Ei hyvän mielen elokuva, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Yksi parhaimmista puolista tässä elokuvassa on se, että se ei sorru niin yleiseen musta-valkoiseen ajatteluun. Ei ole puhdasta pahaa, ei ole silkkaa hyvyyttä. Luokkaerot ovat kuitenkin totta, ne ovat olemassa oli sitten maa Etelä Korea tai Suomi.
Elokuva oli hiukan liian pitkä (yli 2 h), ja olisin toivonut vähän tiivistämistä- tosin nämä taitavat olla makuasioita. Myös elokuvan loppu olisi mielestäni vaatinut hiukan lisää perusteluja, sen verran groteski se oli. Tähtiä 4+/5
 |
VIIKON KIRJA: Elton John: Minä Elton John. Suom. Jorma-Veikka Sappinen. 368 s. Johnny Kniga, 2019
Ensimmäisessä ja ainoassa omaelämäkerrassaan Elton John paljastaa totuuden ihmeellisestä matkastaan popmusiikin kiintotähdeksi.
Iloa pursuavan hauska, tarkkanäköinen elämänkerta vei heti mukanaan ja oli virkistävän ja armottoman rehellinen ja juuri se rehellisyys ja se, että Elton ei säästä itseään, on se kirja “juttu”.
Elton on Juurista kumpuaa myös suhteellisuudentajua. Teekupponen on aina puolillaan, ja ankeatkin käänteet nähdään välttämättöminä opetuksina. Ja ironiantajua tällä miehellä riittää. Herkullisia anekdootteja muistakin kuuluisuuksista ahmii mielellään ja oikein harmitti kun kirja loppui. Suositteluni!
VIIKON AJATUS:
Embrace loneliness and reinvent yourself in the process
Say goodbye to the people that don’t bring positive energy into your life
Throw off the TV and set internet controls
Pick one skill you want to cultivate and put all your effort into developing it
Commit to the goals you set and never look back
Sweat every day to boost your mood
Fail Forward. Learn from every mistake you make
Verratonta viikkoa, siskot!
VIIKON KAPPALE: Aivan mahtava kappale. Nuoruusvuosistani asti tätä kuunnellut, enkä kyllästy vieläkään. Ikivihreä minulle.
The post Weekly Report appeared first on Nelkytplusblogit.