Alkuviikosta pääsin Nelkytplusblogilaisten kanssa Bistro Manu -ravintolassa järjestettyyn blinikauden pressitilaisuuteen. Minun suhteeni blineihin on hivenen monimutkainen, mutta olen aina valmis kokeilemaan. Onneksi menin, sillä päädyin mukaan saadun reseptin (ja blinipannun!) innoittamana myös itse kokeilemaan blinien tekoa.
Tuttujen bloggaajien kanssa samassa pöydässä juttu lentää ja kamerat (puhelimet) räpsyvät. Kivaa on aina, niin nytkin, eli kiitos seurasta rakkaat kollegat!
Tarkoituksena siis oli maistella Bistro Manun 2020 blinikauden menu. Alkuun tarjottiin tervetulotoivotukset ja maa-artisokkakeittoa. Sitten saimme rautaisannoksen mätitietoutta Arvo Kokkosen villikalaspesialisti Klaus Berglundin toimesta.
Kuten niin monen muunkin herkun kohdalla, myös mätien sesongit on hyvä huomioida herkuttelussa. Nyt mennään kovaa vautia madekautta ja spesialistin vinkki “mammamateiden” ostamisesta keittoon ja samalla mädin talteenottoa varten on varteenotettava. Tuoreuden tärkeydestäkin puhuttiin. Taitaa olla parempi syödä tuoreena nopsaan pakastettua mätiä kuin tuoreena odottamaan joutunutta.
 |
| Janne Tihtonen ja Klaus Berglund poseeraussessiossa |
Tarjolla oli myös valikoima mätituotteita maisteltavaksi. Minä en ole mädin suuri fani, syön sitä mieluiten osana isompaa kokonaisuutta kuin pelkästään leivän kanssa, mutta savustettu hauenmäti osoittautui mielenkiintoiseksi ja koukuttavaksi mauksi, ja silakanmädin kalaisuus suorastaan jyräsi makunystyrät (hyvällä tavalla). Jos tykkää silakan mausta, mutta vierastaa ruotoja (niin kuin minä), niin mäti voisi olla hyvä vaihtoehto.
Maistelun jälkeen päästiin sitten itse asiaan.
Mainitsin tuossa aiemmin vaikean suhteeni blineihin. Olen pariin otteeseen yrittänyt itse tehdä niitä, mutta jossain kohtaa luovutin. Niistä tuli aina liian happamia ja mössömäisiä. Myöskään ulkona syödessä en ole ilmeisesti saanut koskaan hyvää bliniä (tosin en ole tainnut menusta sitä ylläolevasta syystä yleensä valinnutkaan), Bisto Manun blini oli nimittäin jotain ihan muuta kuin muistikuvani ruokalajista.
Pinnalta ihanan rapsakka ja sisältä pilvenpehmeä blini, seuranaan mätiä (smetana, etikkakurkku/hunaja ja sipuli), sienisalaatti, poromousse, skagentäyte ja graavilohi. Saimme maistella koko menun lisukkeet ja minulle kelpaisi niistä mikä tahansa. Tosin skagen taisi yllättäen nousta (melkein) suosikikseni, vaikka perinteistä mätiyhdistelmää voittanutkaan.
Blini ei myöskään ollut millään tavalla liian hapan, vaikka siinä selvästi letuista erottava pieni terä olikin. Bisto Manun keittiömestari Janne Tihtonen kertoi tuoneensa reseptin Kappelista mukanaan eli sitä on testattu pitkään ja hartaasti. Kun resepti jaettiin meillekin, päätin vielä kerran uskaltautua itsekin kokeilemaan.
Kokeilua toki helpotti myös blini-illasta mukaan saamamme blinipannu. Valurauta on kuulemma paras vaihtoehto. Pöytäseura kertoi tekevänsä blinejä myös vanhalla lettupannulla (silloin saa monta kerrallaan), mutta valuraudan eduista taidettiin olla melkoisen yksimielisiä.
Toinen tärkeä pointti blinien teossa on kirkastettu voi, sekä pihtailun unohtaminen. Kun hera on poistettu voista, se ei pala ollenkaan niin helposti ja blinin pinta ruskistuu hienosti. Rapsakan pinnan saaminen puolestaan vaatii runsaasti voita ja blinin kuuluukin olla kunnolla “voissa paistettu”.
Noudatin sekä reseptiä että illalla kuultuja neuvoja. Lopputuloksena oli (melkein) Bistro Manun blinien veroinen versio. Eiväthän nuo ehkä olleet ihan niin kauniita. Vähän jouduin kokeilemaan paistoaikoja ja kääntäminen ei aina mennyt ihan putkeen, mutta pinta oli rapea, sisuta pehmeä, eikä aiemmissa yrityksissäni harmia aiheuttanutta happamuutta enää edes muistettu.
Ihan sikahyvä resepti ja mahtipannu. Kiitos! Alla resepti teillekin (muutamalla lisäämälläni kommentilla)
 |
| Näytää toispuoleiselta mutta oli se pyöreä – päällä mäti/sipuli/smetana/tillimössöä |
 |
| Vielä kuva Bistro Manun jälkkäristä. Mustikkamisu oli ihanan raikas tuhdin blinin päälle. |
The post Se ois sitten blinikausi appeared first on Nelkytplusblogit.