Marraskuu on jo täällä, lokakuu tuntui hujahtavan ohi hetkessä.
Marraskuu on vienyt värit maisemasta. Ajelin eilen lenkin maalla, kesällä niin idylliset ja vehreät maisemat ja lokakuun värikäs ruskakin oli vaihtunut marraskuiseen harmauteen. Läheisen järven vastarannalla sentään näkyi kaistale vihreää.
Talviaikaan siirtyminen on minulle aina vaikeaa. Kaamos ja aikaisin pimenevät illat saavat harkitsemaan talviunille vetäytymistä. Tasan vuosi sitten olin pitkän viikonlopun Malagassa, aurinkoiset päivät antoivat energiaa marŕaskuulle. Nyt reissuja aurinkoon ei ole suunnitteilla.
Maalla olen ulkoillut Tarmon kanssa. Voi sitä riemua, kun kenkiä aletaan vetää jalkaan; lauma on lähdössä ulos seikķailemaan! Vaikka keli on harmaa, retki Tarmon kanssa piristää aina ainakin vähäksi aikaa.
Maalla minulla on aina kulmakarvarituaali. Kulmarvani kasvavat vauhdikkaasti ja nypin hajakarvoja useamman kerran viikossa. Maalla kylpyhuoneen valossa jokainen kulmakarva erottuu kuitenkin paljon paremmin kuin kotona. Nypin täällä ollessa aina kulmakarvat tarkasti. En siis ohueksi, pidän kulmieni luonnollisesta muodosta. Joskus kävin värjäyttämässä kulmat, ja kosmetologi olisi samaĺla väkisin halunnut muotoilla kulmat pyöreämmiksi. Sitä en sallinut, kulmakarvojeni luonnollinen kulma antaa minulle sen luonnollisen “oman ilmeen”. Silti niitä miltei otsalle tai luomien puoliväliin ilmaantuvia, itsepäisesti kasvavia harotuksia en voi sietää. Välillä jossain muuallakin huomaan vessan valossa kulmakarvojeni rehottavan kuin Neanderthal-naisella. Pitäisi olla aina pinsetit käsilaukussa jotta voisin äkkiä nyppäistä harottavat hajakarvat saman tien.
Siellä täällä pilkahtelee vielä väriäkin. En ole syyskukkia hankkinut pienelle avoparvekkeelleemme, johon syksyn merituulet puhalteltevat. Parvekkeella on vielä muutama vihreälehtinen kesäkasvi, kukat toki ovat aikoja sitten kukkineet. Annan niiden olla siellä sen aikaa kun kestävät ja tyydyn ihailemaan syysistutusten loistoa kaupungilla kunnes ne väistyvät talven tieltä.
Sesonki taitaa olla lopuillaan, mutta vielä viikunoita on ollut lähikaupassa tarjouksessa. Niitä on syöty halloumin kanssa, salaatin joukossa, aamupuuron kanssa ja leivän päälläkin. Leivälle laitoin viikunan seuraksi homejuustoa ja hunajaa.
Miten talviaika ja kaamos vaikuttavat sinuun? Onko joku joskus halunut miokats jotsin yksityiskohtaa sinussa?
The post Viisi viikon varrelta appeared first on Nelkytplusblogit.
