Hiljainen viikko, kärsimysviikko, piinaviikko.
Ja tänään todellakin nimensä mukainen myös heille, jotka eivät pääsiäistä vietä.
Tämä tiistai on mennyt uutisia seuratessa.
Kysellen: taasko?
Tänään Brüssel, lähimuistissa Pariisi ja Turkin iskut.
Minä kaipaan huolettomia päiviä.
Ilman pelkoa ja vihaa.
Ilman myös sitä vihapuhetta, joka esimerkiksi täällä Suomessa saa pontta näistä terroriteoista.
Vihapuhetta toisen rotua, uskontoa tai muuta erilaisuutta kohtaan.
Vihapuhetta, jolta eivät näytä viime uutisten valossa välttyvän edes lapset.
Kärsimysviikolla - ja juuri vietettävällä rasisminvastaisella viikolla on sanailtu netin syövereissä
kaikkea muuta kuin kauniisti.
Se, miten me täällä osaamme kohdata ja kotiuttaa luotamme turvaa hakeneet,
vaikuttaa suoraan siihen, kuinka monella herää viha myös meitä kohtaan.
Pelätä saa ja pitää.
On oikeus surra, tuntea tuskaa ja myötätuntoa.
Mutta vihalle ei pidä antaa valtaa.
Martin Luther King sen jo aikoinaan tiivisti:
"Pimeys ei voi karkottaa pimeyttä; vain valo voi tehdä sen.
Viha ei voi karkottaa vihaa; vain rakkaus voi tehdä sen."
Tänään on surun, kyynelten ja rukouksen päivä.
Mutta tulee huominen.
Niinkuin pääsiäisen kärsimysviikko osoittaa, voin luottaa siihen, ettei väkivalta ja kuolema voita.
Ja tulee päivä, jolloin voin vielä uneksia:
"You may say I'm a dreamer
But I'm not the only one
I hope someday you'll join us
And the world will live as one."
Rauhaa sinulle ja minulle!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
The post You may say I`m a dreamer… appeared first on 40+ blogit.