Minullehan tämä taival oli jo kahdeksas – olen Ekopaastoa jollain muotoa viettänyt jo sen ensimmäisestä vuodesta 2012 lähtien. Alkuaikojen lupaukseni liittyivät enemmän perinteisen paaston viettoon ja kokeilin, pystynkö kieltäytymään jostain minua koukuttavasta, nautintoa tuottavasta tavasta tai ruuasta. Myöhemmin on paastooni sisältynyt myös Ekopaaston idea kieltää tai rajoittaa niitä asioita omassa elämässä, jotka ovat haitallisia luomakunnallemme. Myös omien kulutustottumusten miettiminen sekä elämän hiljentäminen ja hiljentyminen ovat tulleet osaksi paastojani – niin tänäkin vuonna.
Vanha hengellinen laulu alkaa sanoin “Kautta kärsimysten voittoon…” ja ajattelin ensin nuo sanat tuohon otsikkooni laittaa vaan enpä laittanutkaan. Vaikka helposti kuvittelisi, että jostain kieltäytyminen tai jonkin asian rajoittaminen ovat kärsimystä, eivät ne sitä sittenkään ole, sillä kun luopuu jostain, mitä ei tarvitse ja mikä tekee hyvää itselle sekä ympäristölle, löytää kiitollisuuden siitä mitä vielä on – ja jää aikaa ja vapautta nauttia itse elämästä.
Jos ei tieni kärsimysten kautta ole kulkenut, niin pakko on tunnustaa, että sortumusten kautta sitä on vaellettu. Kyllä – on sorruttu, mutta on myös noustu ja taas jatkettu.
Reilun kaupan tuotteita olen ostanut aina, kun niitä on ollut saatavilla, mutta vaikka kasvikset suurimmaksi osaksi ovatkin olleet lähialueilla tuotettuja, eivät ostamani hedelmät sitä ole olleet. Eivätkä aina luomuakaan – kaikkea kun ei luomuna saa. Onneksi on ollut vielä marjoja pakkasessa!
Pystyin pitämään ruokavalioni pääasiassa kasvispainotteisena: liharuokia laitoin kotona vain kerran, kun tyttäreni oli käymässä ja ruokana oli hänen toiveestaan spagettia bolognesekastikkeella, johon käytin jauhelihaa. Söin itsekin. Seuraavalla kerralla jauhelihan korvasikin jo nyhtökaura. Ja hyvin korvasikin.
Työpäivisin oli helppoa – työpaikkani lähellä on pari kasvisravintolaa ja monesti turvauduin salaattibuffaan tai salaattiin. Yhden kerran työpäivänä söin lihaa, sillä koulutuspäivän lounaaseen sisältyi jauhelihapihvi eikä muuta tarjolla ollut. Tätä en pidä varsinaisena sortumisena, sillä olinhan noissa lupauksissani sallinut itselleni nuo poikkeukset. Näihin poikkeuksiin lasken myös tämän viikkoisen herkuttelun erään ravintolan pr-tilaisuudessa, jossa söin sekä lihaa että jälkiruuan, joka sisälsi sokeria. Muuten olen pystynyt kieltäytymään makeasta, jopa niistä jäätelöistä, joita sain heti paaston alkuaikoina eräältä jäätelöfirmalta testattavaksi. Tuolla ne odottavat pakastimessa paaston jälkeistä aikaa;)
Vaaleaan viljaan en ole koskenut ja työpaikan keksitkin ovat saaneet olla rauhassa. Samoin isännän kaupasta kantamat pullat, piirakat, suklaat ja jopa lakutkin. Alkoholiinkaan en ole koskenut – no, tässä ei ole tarvinnut edes kieltäytyä, sillä sellaisia kemuja ei ole ollut, joissa sitä tarjolla olisi ollut ja ruokajuomaksi minulle kelpaa useimmiten vesi muulloinkin kuin paaston aikana.
Toissa viikolla kaupassa iski sitten kunnon pihvihimo. Taistelun jälkeen jätin pihvit kuitenkin kauppaan. Vaan ei kannata hurrata, sillä kotimatkalla poikkesimme ostamaan muille mukana olleille hampurilaiset. Ja silloin sitten sorruin. Ja sorruinkin kunnolla, sillä kun muut tyytyivät tavallisiin hampurilaisiin, pyysi tämä lady itselleen megapurilaisen! Sortumusmaximus!
2. Hyödykkeet ja tavarat
Kuten jo toissa vuoden postauksessani totesin, ovat nämä paastot tehneet entisestä huolettomasta shoppailijasta harkitsevan ja valikoivan kuluttajan. Paastoharjoitus on jäänyt käytännöksi arkeen ja vaikka kaapeissa on edelleen liikaa tavaraa, uutta niihin ei ole enää samaan tahtiin kertynyt kuin vielä muutama vuosi sitten. Eikä kertynyt tänäkään vuonna, sillä en ostanut paaston aikana yhtään vaatetta, kosmetiikkaa enkä sisustustavaroita.
Etsin kyllä olohuoneen pitkälle pöydälle uutta pöytäliinaa, mutta se ainoa, johon ihastuin, oli Vallilan liina ja jätin sen ostamatta, sillä juuri samalla viikolla oli uutisoitu
Finnwatchin raportista, jossa mm. Vallilan tuotteiden vastuullisuus kyseenalaistettiin; erään Vallilan Intiassa sijaitsevan alihankkijan työntekijät raportoivat laittoman alhaisista palkoista ja lain ylittävistä ylityömääristä. Mutta vaikka jätinkin tuon liinan ostamatta, peittää olohuoneen pöytää tälläkin hetkellä Vallilan pari vuotta sitten ostettu liina. Annan sen siinä vielä ainakin toistaiseksi olla mutta uusia en osta, ennen kuin Vallila valvoo paremmin näiden vastuullisesti tuotetuiksi markkinoitujen tuotteidensa valmistamista.
Jatkossa yritän saada paremmin selkoa siitä, onko tuote, joka on kotimaisen brändin ns. laatutuote, mutta valmistettu esim. Kiinassa tai Intiassa, todellakin tuotettu tehtaassa, jossa työolot ovat kunnossa ja jossa esim. päästöt ovat kurissa.
![pajunkissa - willow]( "pajunkissa - willow")
.
3. Muut ympäristöä suojelevat teot
Lajittelua opettelen edelleenkin, sillä huomasin, että olen lajitellut muovin ja lasin väärin – olen esimerkiksi laittanut lasinkeräykseen opaalilasiset kosmetiikkapurkit, vaikka sinne ne eivät kuulu vaan sekajätteeseen.
Vaikka itse olenkin jo oppinut kantamaan kestokassia mukanani, en ole isäntää kuriin saanut – hän on muovikassien suurkuluttaja eikä muutosta tähän tule ennen kuin pussien hinnat kohoavat pilviin tai ne kielletään kokonaan.
Työmatkat kuljen julkisilla kulkuneuvoilla, mutta isäntä joutuu omaa autoa työmatkoihinsa käyttämään. Myös viikonloppuostokset teemme omalla autolla – ja tulemme tekemään vastakin, sillä silloin ostetaan ruuat ja muut tarvikkeet koko viikoksi – viikolla emme erikseen kauppaan lähde ja jos jotakin tarvitaan, poikkeaa isäntä työmatkansa varrella kauppaan.
Viikolla yläkerran TV:stä olemme katsoneet vain sen, mitä olemme oikeasti halunneetkin nähdä, mutta alakerran telkkari meillä pauhaa edelleen liian usein viikonloppuisin auki ilman, että sitä kukaan katsoo, sillä alakertaan urheilua katsomaan vetäytynyt isäntä kyllä sinne sohvalle ohjelmansa ääreen torkahtaa. Vaan ei koskaan myönnä torkahtaneensa;)
Vedenkulutusta olen onnistunut vähentämään – sekä astia- että pyykkikone käyvät vain täysinä ja suihkussakin muistan nykyisin sulkea hanan siksi aikaa, kun hieron hiuksiini hoitoaineen.
4. Kierrättäminen
Tässä on vielä haastetta: niitä käyttämättömiä ja valitettavasti kuivan huoneilman kutistamia vaatteita ovat kaapit edelleen täynnä. Lajittelematta on myös vielä liian moni niistä jätesäkeistä, jotka viime kesänä kylpyhuoneremontin tieltä vaatehuonetta tyhjentäessäni poikani entiseen huoneeseen kannoin.
5. Hiljentyminen ja hiljentäminen
Vaikka paastooni ei mitään somepaastolupausta sisältynytkään, olen huomannut, että en somessa ole kovinkaan aktiivinen ollut. On ollut muutakin tekemistä. Olen lukenut enemmän kuin vuosiin, olen kuunnellut musiikkia, kissan kehräystä ja lintujen laulua. Olen katsellut kevään tuloa ja luonnon heräämistä.
Olen rauhoittunut näkemään sen hyvän, mitä elämässäni on. Kiittämään siitä. Olen hiljentänyt ja hiljentynyt. Liityin jopa
Hiljaisuuden Ystäviin – minä, hevilady aion tulevaisuudessa viljellä hiljaisuutta enemmänkin. Olen pari kertaa ollut hiljaisuuden retriitissä ja aion sellaisiin vastakin etsiytyä – ja ei, vaikka isäntä joskus minun retriitissä ollessani oli anopille kertonut, että “Arja on oppimassa hiljaiseksi”, tuskin isännän toive saada minusta tuppisuu toteutuu;)
Vaikka Ekopaasto nimensä mukaisesti onkin ympäristökeskeinen, ei se sulje ulos sitä kristilliseen perinteeseen kuuluvaa paastoakaan, sitä, jossa paastoamalla, luopumalla jostakin annetaan tilaa ajatuksille, kohdataan ehkä Pyhäkin, mutta ainakin rauhoitetaan elämää ennen suurta juhlaa, Pääsiäistä. Rauhoittunut olen minäkin, saanut tilaa ajatuksille, etsinyt ja rukoillut.
Oletko sinä ekopaastonnut tai paastonnut? Jos olet, oletko huomannut, että paastosta jää elämääsi jälkiä?
Pian on pääsiäinen, pian on juhlan aika. Paastoeväiksi annan meille kaikille Hiljaisuuden Ystävien lehden takakannesta löytämäni emerita piispa Irja Askolan runon kirjasta Pyhän kanssa piilosilla:
“Pyhän hipaisemat,
armon aavistaneet
löytävät vaistonvaraisesti
tilan ja virtaavat vedet
itselleen ja kaikenlaisille.
Heissä peloton tuntuma
siihen,
mikä totta,
ja kaipuu kauneuteen
kaikesta huolimatta tai juuri siksi.
Heitä kuljettaa luottamus
valo synkkyyttä suurempi
vieraanvaraisuus itsekkyyttä isompi
hymy kovuutta koskettavampi.
Heidän lähellään
tuoksuu armo
koston ja kateuden kuilut
silloittava siunaus.”
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
