Weekly Report

Viime viikolla

– tapasin ihanat ex-työkamut thaikku-ruuan äärellä maanantaina ja oli niin mukavaa. Tajusin kotimatkalla siinä ajellessani autoa, että mulla oli ollut heitä kova ikävä. Onneksi yhteys säilyy.

– surin Lasse Pöystin poismenoa. Kaikki Suomisen Ollin seikkailut tuli pikkutyttönä katsottua, samoin Pikkukakkosen satuhetket. Lasse Pöystin ääni ja eläytyminen oli ainutlaatuista. Legenda.

– hain kolmea työpaikkaa, hyvä minä

– isän leikkaus onnistui ja oli mukava huomata, että hänen huulenheittotaitonsa ovat kohillaan, sehän on selkeä paranemisen merkki!

– kävin jopa 2 krt punttiksella hurraa!

– tein lenkkejä auringossa koiruuksien kanssa, ja kun kuulokkeista soi La La Landin “Another Day of Sun” koin pienen onnen hetken
– kävin tutustumassa Prisman kevätmuotiin ja yllätyin positiivisesti. Ihania värejä ja erityisesti yhdet hopeasandaalit….

– luin HS:n jutun suoraan puhujista eli bloggaaja Linda Juholasta ja Alexa Dagmarista (klik) ja kuuntelin heidän podcastinsa seksistä. Mietin, että olisipa kiva, että meidän ikäiset naisetkin avaisivat sanaista arkkuaan aiheesta jos toisestakin. Meillä olisi paljon paljon sanottavaa kokemuksen äänellä!

– sovin treffit tälle viikolle kivan tuntuisen miehen kanssa

– herkuteltiin perjantaina poikien kanssa nachopelilla, parhautta (klik). Muita ruokia: esikoinen halusi taas pasta carbonaraa ja sunnuntaina tein poikien pyynnöstä kananuudelikeittoa.

– esikoinen sai kovan kuumeflunssan ja piti ottaa iisisti viikonloppuna

– päätin, että Balmuir-merkki ja Vallila menee boikottiin. Jos yritys polkee ihmisarvoja tuotannossaan, äänestän jaloillani. No kumpaakaan merkkiä ei ole kodissani muutenkaan yhtä Balmuirin kaulaliinaa lukuunottamatta, joten …semmosta…
VIIKON ASU: Cosin takki ja Wondersin nahkasaappaat.

VIIKON HOUKUTUS: Tämä Zaran keltainen ihastus on valloittava.

Kuva

VIIKON KIRJA: Steve Jobsin tyttären Lisa Brennan-Jobsin muistelmat on kirja häpeästä ja salaisuuksista mutta myös sovituksesta ja anteeksiannosta, rakkaudesta ja identiteetistä. Lisa kertoo isäsuhteestaan kirjassaan Pikkusintti (WSOY). Muistelmien nimi tulee nimestä, jolla Steve Jobs tytärtään kutsui.

Toimittaja Lisa Brennan-Jobsin muistelmateos Pikkusintti on sydäntäsärkevä tarina lapsesta, jonka isä on yksi maailman kuuluisimmista ihmisistä. Kun Lisa Brennan-Jobs oli pieni tyttö, hänen hartain toiveensa oli saada rakkautta isältään. Isä, Steve Jobs, kuitenkin kielsi pitkään isyytensä ja kävi tervehtimässä tytärtään vain harvoin. Kun Jobs viimein otti teini-ikäisen tyttärensä luokseen asumaan, Lisan toive näytti toteutuvan. Jobs oli kuitenkin isänä arvaamaton, jopa julma, vaativa ja kylmä: mies, joka hallitsi suvereenisti bisneksiään mutta oli ihmissuhteissaan jotenkin kateissa ja hämmentynyt.

Kun Steve Jobs teki jo kuolemaa, hän pyysi tyttäreltään anteeksi. Hän pahoitteli, ettei viettänyt Lisan kanssa enempää aikaa silloin, kun tämä oli pieni, ja toivoi, että saisi uuden mahdollisuuden. Kirjassa Lisa kuvailee, että kauan odotetut sanat olivat kuin kylmää vettä palovammalle.

Kirja jätti minuun surullisen fiiliksen, vaikka sovinto isän ja tyttären välillä syntyikin. Jäin myös miettimään, että vanhempien rakkautta ja hyväksyntää jokainen haluaa, se on kaikkein tärkeintä lapsille, siihen perustuu suurimmaksi osaksi koko loppuelämä, onko sitä rakkautta lapsena saanut vaiko ei. Sen puute näkyy tavalla tai toisella ihmisessä hamaan hautaan asti, vaikka esim terapiassa voisikin parantaa haavojaan. Toivottavasti olen osannut näyttää lapsilleni, että rakastan heitä ja he ovat ihania ja rakastettavia juuri sellaisina kuin ovat.

** kirja pr-näyte, kiitos hurjasti **