En taida uskaltaa sanoa leijonista vielä että tässä ne ovat, elämäni leijonat. Leijonia tapaa kuitenkin nähdä kaikilla safarireissuilla ja voisin vielä kuvitella lähteväni Namibiaan, uudelleen Botswanaan tai Länsi-Afrikkaan, joten onhan se mahdollista, että vielä päädyn silmäkkäin leijonankin kanssa.
Masai Marassa näimme leijonia pariinkin otteeseen ja kummallakin kerralla ihan läheltä. Parhaimmillaan ne kulkivat pientä ryhmäämme kuljettaneiden safariautojen välistä, joissa oli juuri ja juuri sen verran tilaa, että iso urosleijona mahtui siitä kulkemaan!
Iltapäivällä näkemämme leijonat, pari urosta ja useampi naaras, taisivat olla nokosilla makoisan lounaan jälkeen, sillä aika rauhallisina ne enimmäkseen makoilivat. Lopulta joko turistien tuijotus tai iltapäivän aurinko saivat eläimet kuitenkin sen verran liikkeelle, että osa niistä pienen juomatauon jälkeen lönkytteli läheisen puun alle.
Viimeisenä aamunamme houkutus nukkua aamulla hiukan pitempään aamuretken sijaan oli suuri, minulla ainakin, mutta Lasse sai lopulta minutkin lähtemään, aamuhämärissä ja parin keksin ja yhden teemukin voimalla.
Ja heräsihän sitä, hiukan viileässä aamussa, jo parin ensimmäisen kirahvin kohdalla. Ja hetken päästä olimme taas seuraamassa leijonien elämää ja aamutoimia. Taisi naarastakin vielä väsyttää, sillä uros sai tehdä ehdotuksensa pienestä aamujumpasta pariin kertaan ennen kuin homma eteni. Mutta onnistihan sitä, urosta, lopulta!
Vähän tuossa oli tirkistelyn makua, mutta eivät nuo, leijonat, meistä pahemmin tuntuneet häiriintyvän – ei vaikka aamuvoimistelu tallentui moneen kameraan, joko stillkuvina tai videoina. Mutta jätetään nyt ne videot toiseen kertaan, jos pidetään tämä blogi nyt kuitenkin melkein lapsillekin sopivana …
Kenian leijonista oli muuten juuri eilen pieni uutinen täkäläisissäkin lehdissä. Olivat kuulemma, leijonat, lähteneet retkelle läheisestä kansallispuistosta retkelle Langatan kaupunginosaan Nairobissa.
Kenialaisen lehden sivuilla on kuviakin näistä leijonista kaupungin kaduilla.
Lopuksi vielä muutama kommentti safarikuvauksesta.
Gepardi-jutussa mainitsinkin jo herneet. Toinen merkittävä tekijä on kuvauksen kannalta on istumapaikka autossa: jos voit valita, niin paras paikka on yleensä eturivissä heti kuljettajan/oppaan takana. Ja tietysti reunalla. Reunapaikka kannattaa varata jo safaria ostaessaan: jos käytettävissä autoissa on kolme paikkaa per rivi ja ne myydään täyteen, niin etsisin toisen vaihtoehdon. Meillä oli pienen viiden hengen ryhmämme kesken aluksi sopimus, että vaihdetaan autossa riviä joka päivä, jolloin kaikki päätyvät tasaisesti etu-, keski- ja takariviin, mutta aika pian yksi mukana olleista pariskunnista mieltyi takapenkkiin, joten meillä oli keskellä ja edessä mukavan väljää ja saatoimme kuvaustilanteissa jopa välillä vaihtaa paikkoja.
Sophie’s World -blogissa oli äskettäin 5 vinkin juttu safarivalokuvauksesta, jossa mainitaan lisäksi myös lyhyt suljinaika ja ISO-luvun kasvattaminen kuvien terävyyden parantamiseksi, mutta tunnustan, että enimmäkseen kuvaan minijärkkärilläni edelleen vain säätämällä valotusta hiukan tilanteen mukaan.
Sophie suosittelee myös kahta kamerarunkoa, jolloin Sinulla on kaksi eri objektiivia kuvausvalmiina – osaltani tilanteet, jossa eläimet tulivat yllättäen liian lähelle hoituivat iPhonella.
Vaihda vapaalle -blogin muutamassa huomiossa luontokuvauksesta mainittaan myös safarikuljettajan ammattitaito: auton sijainnilla ja suunnalla on myös iso merkitys.
The post Leijonia, leijonia appeared first on 40+ blogit.