Aina silloin tällöin täällä blogissa tartutaan heitettyihin haasteita. Upeaa blogia pitävä, kolmen poikaviikarin äiti sekä maailmanmatkaaja Rva Kepponen oli maaliskuun alkupuolella kirjoitellut vastauksia “24 kysymykseen elämästä”. Luin hänen blogitekstiä suurella mielenkiinnolla koska aina on hauska tietää bloggaajasta myös niitä “henkilökohtaisempiakin puolia”. Päästyäni hänen hyvät vastauksen läpi odotti minuakin yksi yllätys. “Mikäli haastepostaukset kiinnostavat, niin tästä voit napata haasteen itsellesi. Toivon, että tähän postaukseen vastaisi Marjo, blogista Marjon matkassa.“
No, tuumasta toimeen mietin ja vatsatauti toipilaana kirjoittelen nyt omia vastauksiani teille.
Rakastan elämää! Rakastan pääskysten kirkumista kesäiltana taivaalla. Rakastan vastaleikatun ruohon tuoksua. Rakastan aaltojen kohinaa. Rakastan perhettäni ja läheisiäni. Rakastan omaa russeliriiviötäni. Rakastan sitä, että olen suomalainen. Rakastan myös vaeltelua itselleni uudessa paikassa tai kaupungissa ja “löytämisen riemua” sekä seikkailua.
Olen tosi hyvä kaikissa luovuutta vaativissa jutuissa. Hahmotan tiloja hyvin ja pystyn myös visualisoimaan muuttuneen tilan kuvallisesti. Olen tosi hyvä myös sanallisesti kuvailemaan asioita saaden kuuntelijat innostumaan asioista. Olen hyvä ajattelemaan myös “out of the box” koska logiikka ei aina kahlitse minua. Olen myös tosi hyvä valmistamaan “Paratiisin katkarapuja”.
Tämän yökkö vatsataudin jälkeen kiipeäminen hissittömässä talossa kolmanteen kerrokseen saa sydämeni lyömään nopeammin. Jonkun elämyksellisen asian näkeminen tai kokeminen lisää myös kierroksia pumpussa. Yllättävä kohtaaminen jonkun komean vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa – varsinkin näin keväällä – kyllä siinä pulssi nousee!
Kauheaa todeta tätä ääneen mutta kiire saa minussa parhaat puolet esille. Työskentelen mieluummin paineen alla kuin leppoisassa tahdissa. Kiireettömyys saa minut myös tylsistymään. Totta kai läheiset ihmiset saavat minussa parhaita puolia esille vaan olemalla olemassa ja elämässäni.
Haluaisin oppia sukeltamaan. Olen jo hypännyt laskuvarjolla joten olisi aika kurkistaa nyt merten syvyyksiin kuin punapipoinen lapsuuteni sankari Jacques Cousteau. Haluaisin oppia myös nypläämään pitsiä. Haluaisin oppia tekemään myös tuohiropposen.
Minun tiedonjanoni on pohjaton mutta tähän kysymykseen ei varmaan oikein voi vastata “kaikesta”.
Haluaisin tietää enemmän maailman luonnon tilasta sekä ilmastomuutoksesta ja myös omilla toimillani tehdä jotain konkreettisesti merkittävää. Haluaisin tietää enemmän eri kulttuureista, tavoista, arkkitehtuurista, muotoilusta, designista….tätä listaa voisin jatkaa loputtomiin…
Totta kai sillä on väliä! Elämähän on jatkumo ja viiden vuoden kuluttua toivottavasti olemme saaneet vaikka luonnon tuhoamisen ja ilmastomuutoksen kuriin. Jos “sillä ei olisi väliä” niin miksi edes haluaisin elää elämääni. Carpe diem -asenteella eteenpäin joka päivä unohtamatta “punaista lankaa”.
Rakkaus, koulutus, työ ja katto pään päällä. Olen pysynyt terveenä ja täysjärkisenä. Olen saanut tehdä elämässäni monia sellaisia asioita, joista olen haaveillut. Olen matkustanut ja tehnyt monia todella elämyksellisiä juttuja. Olen rohkeasti kulkenut omaa polkuani välittämättä siitä mitä muut sanovat.
Vuosi sitten keväällä isäni toipui aortan repeämisestä. Elämässäni oli pari kuukautta ollut henkisesti melkoista myllerrystä mutta mentiin kesää kohti ja valon määrä lisääntyi. Minä voimaanuin.
Viisi vuotta sitten vaihtui pitkäaikainen työpaikka uuteen. Oli mielenkiintoista hypätä ihan eri ympyröihin. Äitini oli vielä elossa ja elämä oli hyvin tasapainoista.
Elämä on matka joten koen, että jokaisena päivänä menen eteenpäin. Aikaahan ei voi pysäyttää. Elämä on tässä ja nyt joten ihan joka päivä kannattaa minusta tarttua mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, joita eteen tulee koska muuten ne menevät ohi.
Minulla on tärkeää rakkaus, perhe, terveys, mielenrauha, tasa-arvo ja tasapaino.
Ehkä perustaisin oman suunnittelupuolen yrityksen tai kenkäkaupan. Toisaalta “jos en voisi epäonnistua” olisiko siinä minulle riittävästi haastetta…?
Tätä pitäisi minusta kysyä muilta kuin minulta. Toivoisin, että olisin sisäisesti kaunis monen ihmisen mielestä. Ulkoinen kauneus rapistuu mutta se sisäinen säilyy. Viikonloppuna täysin meikittömänä vatsataudin kourissa seisoin lähikaupan kassajonossa niin ympäripäissään oleva herrahenkilö huuteli “Hei, kaunis rouva!” Sisäisesti hymyilytti miten herran promillet vääristivät näkymään 
Perheeni, läheiseni, russeliriiviöni Minnie ehkä jotkut ystäväni myös.
Ilmastomuutoksen haluaisin saada kuriin ja pian! Sotia emme tältä maapallolta saa koskaan poistumaan. Tasa-arvoisuus olisi myös tavoiteltava asia. Naisten aseman parantaminen.
Koska olen iloinen, energinen, impulsiivinen mutta aikaansaava tyyppi. Olen lojaali ystävä ja tarjoan olkapään toiselle kun hän sitä tarvitsee. Saan sinut nauramaan kun vain vietät aikaa kanssani.
En edes muista milloin tämä oli koska teen niin usein kaikenlaista hetken mielijohteesta.
Yritän kohdella muita niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Ehkä ihan aina en onnistu siinä.
Kyllä – minun pitäisi ehdottomasti tämän kevään/kesän aikana siivota kellarini ja viedä sieltä kierrätykseen mahdollisimman paljon. Konmaritan aina kotona säännöllisin väliajoin mutta kellarini on “sellainen musta-aukko”, joka odottaa raivausta.
Tällä hetkellä minun pitää saada takaisin säännöllinen ruokarytmini tämän vatsataudin jälkeen. Myös liikuntaa pitää alkaa lisäämään russeliriiviön kanssa koska muuten se hyppii kohta seinillä.
Pukeudun itseäni varten. Tiettyihin tilaisuuksiin pukeudun totta kai etiketin mukaan. Pukeudun myös Hra tai Rva Säätä varten eli en halua kylmettää itseäni näissä meidän talviolosuhteissa ja kulkea paljailla nilkoilla tai pipotta. Olen mieluummin puntattuna kuin Michelin mies talvella.
Vaatteet saavat tuntemaan itseni “oikein puetuksi”. Em. tarkoitan sitä, että yritän pukeutua tilanteen mukaan eli metsäretkelle ei lähdetä korkkareissa tai gaalailtaan maastokengissä. Uskon, että tähän ikään mennessä minulle on kehittynyt oma tyyli. Tiedän itse minkälaisissa vaatteissa viihdyn. Yhdistelen vanhaa ja uutta enkä orjallisesti aina seuraa muotia. Silti olen koko ajan kyllä tietoinen mikä on muodissa.
Jos kysymys tarkoittaa “vievätkö vaatteet minua unelmiani kohti” niin vastaan, että tuskinpa. Unelmia kohti mennessä vaatteilla voi olla joku rooli kyllä mutta unelmiin päästäkseen tarvitaan minusta paljon raakaa työtä mutta myös onnea. Pelkät vaatteet eivät ketään vie unelmiin 
Luulen muiden ihmisten viihtyvän seurassani eikä heidän tarvitse turhaan pingottaa. Uskon, että minua on helppo lähestyä. Saan ihmiset myös hyvin usein uskoutumaan eli silloin he ovat viihtyneet seurassani kun olemme saaneet näin luottamuksellisen yhteyden.
Kyllä minä uskon itse ohjaavani elämänlaivaani. Toisaalta asioita tapahtuu ja niitä pitääkin tapahtua. Uskon ettei mitään asioita tapahdu minun elämässäni sattumalta vaan kaikella on kyllä tarkoituksensa. En ehkä ymmärrä sitä silloin kuin asiat tapahtuvat niitä mutta ne selviävät minun elämäni jossain vaiheessa. Olen luottavaisella mielellä ja suurella mielenkiinnolla mukana jokaisessa päivässä.
The post 24 kysymystä elämästä appeared first on Nelkytplusblogit.