Meillä on suvussa korkeaa kolesterolia molempien vanhempien puolelta, joten sukurasite on korkea ja olen ollut itsekin työterveyslääkärin seurannassa tämän vuoksi useita vuosia. Siinä vaiheessa, kun käskettiin tarkistamaan ruokavaliota, kokonaiskolesterolini oli 6,3. Jätin pois voin leivältä ja meetwurstin päivittäisen syömisen, mikä on ollut suurin herkkuni lapsuudesta lähtien. Rakastin sitä niin, että pyysin metukkaa alle 10 vuotiaana synttärilahjaksi, palasena, mistä voisin haukata. Voitte kuvitella, ettei ole ollut helppoa luopua siitä.
Näillä toimepiteillä – ainakin uskon että nämä olivat ne oleellisimmat, koska muuten jatkoin aika lailla entiseen malliin syömistä – sain sen laskettua 5,3 tasolle. Voi toki olla, että oli muitakin tekijöitä mutta nämä muutokset tein tietoisesti.
Nyt en ole ollut lähes neljään vuoteen säännöllisessä seurannassa, ja se näkyy. Reilu vuosi sitten asia alkoi huolestuttamaan ja teetätin laajan verenkuvan, mitä nykyään voi ostaa yksityiseltä lääkäriasemalta ja mihin kuuluu myös chat-keskustelu lääkärin kanssa. Kaikki muut olivat ihan ok kohdallaan ikäisekseni, mutta kolesteroliarvo oli noussut yli 7:ään.
Lopetin margariinipohjaisen levitteen sekä juuston käytön leivällä, koska ne sisältävät tyydyttynyttä rasvaa. Rakastan juustoa ja sen makua – siis rasvaista makua, kääk. Meillä ei onneksi ole ollut tapana herkutella viikonloppuisin juustolautasilla vaan käyttöni on ollut pelkästään leivänpäällisenä, joten siinä mielessä isosta asiasta ei ole kyse. Jotenkin piti tämä asia kompensoida – millä saan leivälle (mitä rakastan) makua? Pelkät kasvikset leivän päällä eivät maistu miltään tai ei ainakaan siltä, mitä odotan.
Tutkin tuorejuustohyllyjä eräällä kauppareissulla ja silmiini osui Oatlyn kaurapohjainen PåMackan -rasia. Se on maustamaton, kevyesti suolainen juustontapainen notkea levite. Maku ei mielestäni muistuta kauraa, mikä on tässä tapauksessa hyvä vaikka pidänkin kaurasta monessa muodossa.
Laitan sitä siis paahdetulle leivälle ja päälle vähän piparjuurta tuubista. Juuston olen korvannut usein kylmäsavu- tai graavilohella – siitä saa tärkeitä omegoita. Siihen päälle rucolaa ja lisäksi vaikkapa tomaattia tai mitä kaapissa sattuu olemaan. Kirpakkaana ja tulisena piparjuuri ja rucola korvaavat meetwurstin antaman vahvan maun. Leikkeleenä hyvä on myös ohuen ohut kylmäsavustettu härkä.
Vaihdoin kahvimaidon kauramaitoon, kokonaan. Keitämme kotona aina espressopohjaista maitokahvia ja nyt vaahdotan maidon sijaan kauramaidon. Käytän Lidlin versiota, sillä se on maultaan pehmeän kauraista. Kalsiumin saannista olen huolehtinut jo vuosikausia kalkki+D-vitamiinitableteilla, joten sekään ei puolusta maidon käyttämistä. Kaurajuoma on sitäpaitsi niin makeaa, etten käytä sokeria enää kahvissa.
Lisäsin kasvisten määrää ruoanlaitossa ja kiinnitän siihen huomiota enemmän kuin oikeastaan koskaan. Huomaan, että mietin nykyään niinpäin, että mitä kasviksia laittaisin ruoaksi – ja sen jälkeen mietin proteiinit, kanaa vaiko kalaa. Punaista lihaa tulee syötyä nykyään melko vähän, useinmiten jauhelihana.
Viimeisin villitys kasvisten alueella on raakojen juuresten virittäminen syöntivalmiiksi. Aloitin raastamalla isolla terällä porkkanaa salaatin sekaan. Ostan multaporkkanoita niin kauan kuin niitä saa; kohta ne valitettavasti loppuvat samoin kuin kotimaiset porkkanat ylipäätänsä. Porkkanat ovat makeita ja mainioita salaatissa ja antavat ihanan värinkin. Sitten keksin punajuuren ja nyt raastan sitäkin. Siinä on vain se haaste, että koko salaatti värjääntyy ikävän väriseksi, mutta jos sen säilyttää eri rasiassa ja lisää vasta loppuvaiheessa varovasti kääntäen, jälki ei ole niin pahaa. Olen kokeillut myös kyssäkaalia, mutta sen maku ei oikein vakuuttanut.
Raasteiden lisäksi olen laittanut salaattiin pak choi -salaattia, jääsalaattia sekä lehtikaalia tai mitä kaapista löytyy – kaikki pilkkoen aivan pieneksi silpuksi. Muistan kuinka New Yorkissa ostin joskus take away -salaatin ja kuinka se pilkottiin jättimäisellä kaarevalla veitsellä lopuksi pikku silpuksi ennen kuin kumottiin astiaan. Tämä minun salaattini on vähän samanlaista.
Lopuksi siivuan sekaan makeutta ja mehukkuutta antamaan mandariinisiivuja sekä/tai viinirypäleitä (jos ovat makeita, kirpeät eivät käy). Myös appelsiini sopii, mutta kannattaa varmistaa aina että ne ovat makeita – hapan ja kirpeä hedelmä ei sovi mielestäni salaattien sekaan.
Juju on siinä, että saan upotettua salaattiin ravintoarvoltaan arvokkaampia vihanneksia ja kasviksia.
Teen salaattikastiketta pienen pullollisen kerralla, niin että sitä on aina valmiina. Suosikkini on tämä oma seokseni öljy/sitruuna/hunaja – yksinkertaista ja hyvää ja sopii monenlaiseen salaattiin, sen resepti löytyy täältä.
Meillä on tämäntapaista salaattia nyt tarjolla päivittäin, joskus teen parin päivän annoksen tuohon kannelliseen teräsastiaan ja se säilyy hyvin seuraavaan päivään. Kun salaatti on näin maukas ja täynnä kolesterolinkin kannalta tärkeitä kuituja ja vitamiineja, sitä tulee helposti syöneeksi suositusten mukaisen lautasen puolikkaan.
Nämä ovat aika yksinkertaisia juttuja, eivätkä tosiaan vaadi sen kummempia dieettejä tai valtavia uhrauksia. Olen muutenkin monessa asiassa kultaisen keskitien kulkija, joten sitä tietä mennään jatkossakin. Jos olen reissussa, sitten katsotaan tilanteen mukaan mitä syödään – en ota asioita niin vakavasti, vaan nauttien.
Se on helpotus, että olen aina ollut enemmän suolaisen ystävä kuin makean. Mutta jos kahvilassa on itsetehtyjä munkkirinkilöitä, niitä en voi vastustaa.
Raportoin tänne sitten taas asiasta, kun olen käynyt verikokeessa parin kuukauden kuluttua.
Onko siellä muita, joilla on korkea kolesteroli ja onko teillä hyviä ideoita jakaa meille muillekin kamppailusta sitä vastaan?
Maarit
The post Kolme keinoa kolesterolin alentamiseksi appeared first on Nelkytplusblogit.