Terveisiä Hämeenlinnasta! Suuntasin aamusta lonkeroharmaassa säässä kohden Kanta-Hämettä. Kura roiskui tiellä haitaten ajonäkyvyyttä ja ikävät sadepilvet roikkuivat alhaalla. Ei toivoakaan sinisestä taivaasta tai auringon pilkahduksesta. Ennen kotiinlähtöä iltapäivällä päätin kävellä pienen lenkin ja ottaa omaa aikaa päivän työkiireiden jälkeen. Koska kamera oli mukana napsin siinä kulkiessani kuvia ihanista vanhoista taloista, pihoista ja kaduista. Paljon Hämeenlinnassa on ehditty aikoinaan tuhota mutta jotain on sentään myös jäänyt jäljelle. Onneksi!
Itse Hämeen linna on kaikille tuttu mutta moniko on kuullut, että linnan ympärille syntynyt vaatimaton asutuskeskus sai kaupunkioikeudet Pietari Brahelta 1639 ensimmäisenä suomalaisena sisämaakaupunkina? Toisaalta Hämeen härkätie Turusta päättyi tänne ja Ylinen Viipurintie puolestaan kulki paikkakunnan kautta Viipuriin. Hämeenlinnan kaupunki oli koko linnaläänin keskus. Kaupunki täytti nyt 19.tammikuuta jo 380 vuotta.
Kuljin tänään Kustaa III katua ihaillen vanhoja puutaloja. Ruotsin kuningas Kustaa III päätti siirtää Hämeenlinnan 1777 kilometrin verran etelään nykyiselle paikalleen. Ensimmäisen asemakaavan kaupunkiin laati Axel Magnus von Arbin. Kustaa III rakennuttu myös Hämeenlinnan pääkirkon torin laidalle. Alun perin kirkko tehtiin pyöreäksi esikuvanaan Rooman Pantheon.1800-luvulla kirkon ulkoasu muuttui täysin kun siihen lisättiin kellotorni ja se laajennettiin ristikirkoksi.
Kolme neljäsosaa Hämeenlinnasta tuhoutui suuressa tulipalossa, joka riehui kaupungissa syyskuussa 1831. Kirkko ja osa sen takana sijaitsevista kortteleista säästyi. Tulipalot olivat hyvin yleisiä koska puiset talot olivat lähekkäin ja tulta käsiteltiin huolimattomasti. Kaupungin jälleenrakentaminen tehtiin Carl Ludvig Engelin laatiman uuden asemakaavan pohjalta. Hämeenlinnasta tuli puhdastyylinen empirekaupunki, jonka arkkitehtuurista on valitettavasti nykyään jäljellä vain rippeitä.
Hämeenlinnan arvokas puuempire katosi melkein kokonaan 1960 – 1970 -lukujen hulluina vuosina. Kun ihmisiä alkoi virrata kaupunkeihin maaseudulta piti lisätä asuntoja ja puskutraktorien alle jäivät monet kauniit rakennukset ympäri Suomea. Tilalle nousi uusia elementtitaloja maalta kaupunkiin muuttaneille.
Onneksi Hämeenlinnan koilliskulmaan on jäänyt muutamia puurakennuksia, joiden vanhimmat osat ovat 1830-luvulta. Nämä talot muodostavat ns. Talomuseoalueen. Näiden kauniiden rakennusten tonttijako, talojen ulkovuorausten nikkarityyliset yksityiskohdat, palokujat ja puuaidoilla suljetut sisäpihat portteineen ovat muistoja vanhasta Hämeenlinnasta.
Olisi ihanaa joskus päästä kurkistamaan miltä näissä taloissa näyttäisi sisältä. Nyt tyydyin vain katselemaan taloja ulkoapäin. Kävelin puolisen tuntia katuja ja vain ihailin sekä totta kai valokuvailin näitä talovanhuksia. Onneksi kaikkea ei 60-luvun vimmassa ole ehditty purkaa. Jäi kauneutta meille jälkipolville ihailtavaksi ja kodit niille onnellisille, jotka nyt asuvat näissä taloissa. Oikaisin Sibeliuspuiston kautta autolle ja sain vielä kuvan ihanista lyhtypylväistä. Antoisa työpäivä päättyi ja suuntaisin takaisin kotia kohti kävelystä piristyneenä ja inspiroituneena.
The post Hämeenlinnan kauniit puutalot appeared first on Nelkytplusblogit.