Olen saanut jonkun kirpparikuumeen.
Tai on minulla ollut ennenkin kirpparikuume,
mutta toiseen suuntaan.
Olen aina rakastanut vanhoja sielukkaita tavaroita,
ja haalinut niitä kirppareilta.
Tammikuisen kylppäriremonttimme jälkeen joku selkeyden kaipuu iski mieheen ja minuun.
Tai mies on aina inhonnut liikaa tavaraa
ja tykännyt aina selkeydestä.
Remontin yhteydessä siirtelimme tavaroita paikasta toiseen ja
väsyimme aika tavalla epäjärjestykseen.
Tuntui, ettei mikään näytä miltään,
kun on niin paljon kaikkea.
Olemme asuneet täällä Vaahteramäellä 16 vuotta
ja siinä ajassa ehtii kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta kertymään puolivahingossakin.
Ja kyllä aika paljon tahallaankin.
klusia
Clusia
フクギ科
フクギ
Nyt olemme käyneet kaappi kaapilta läpi tavaramääräämme.
Emme Konmarin lailla pysty tekemään hommaa kerralla ja
laittamaan kaikkea yhteen kategoriaan kuuluvaa yhteen läjään.
Mutta pieni pala kerrallaan.
Paljon on tehty ja paljon on vielä tehtävää.
Olen aika yksinkertainen ihminen,
enkä pysty käsittelemään asioita, jos kaikkialla on paljon kaikkea.
Ehkä kasvien kanssa on kuitenkin toinen juttu.
Vihreyttä ei voi olla kyllä liikaa.
Muuten on ihanaa, jos kotona voisi nauttia niistä tavaroista,
joita näkee.
Nyt tämä kirpparikuume on tosiaan kohdistunut kirpparipöydän varaukseen
ja moni meille tarpeeton tavara on saanut uuden hyvän kodin.
On ollut ihana nähdä, kun pariton lautanen on löytänyt kodin, jossa tuo pari on
tai meidän liedellemme sopimattomat kattilat
ovat juuri sopivat jonkun toisen kodin tai mökin liedelle.
Ja minä voin nauttia omista aarteistani.
Tässäkin pöydällä on monenlaista ja monia muistoja herättäviä asioita,
vaikka tavaroita ei olekaan useita.
Mummoni siskon miehen tekemällä pöydällä
on kirpparilta aikoinaan löytämäni pikkuinen kori.
Rakkaalta siskolta olen saanut tuon ihanan peikonlehti-mukin,
josta juon melkein joka päivä.
Pitkään haaveilemani lamppu on aika uusi hankinta.
Tuonne onttoon, lasiseen jalkaan,
saa piilotettua milloin mitäkin aarteita.
Nyt siellä on elefanttiheinää.
Edelleen poden kirpparikuumetta myös toiseenkin suuntaan,
mutta harkiten.
Tyhjä tila on oikeastaan vielä kauniimpaa kuin tavarapaljous.
Silloin kasvien vihreyskin pääsee loistamaan
ja on tilaa hengittää.
Kun keskittyy siihen mistä pitää,
muusta luopuminen käy oikeastaan ihan itsestään.
Älkää pelästykö, ei minusta minimalistia tule.
Mutta arvatkaas vaan,
mietin nimittäin tietynlaista selkeyttämistä myös puutarhaankin.
Selkeämmin sanottuna, haaveilen siitä,
että voisin muuttaa sellaiset kohdat joista en oikein pidä,
sellaisiksi joista pidän.
Tämän taidankin ottaa asiakseni tänä kesänä.
Ensimmäiseksi täytyy alkaa miettimään,
mistä pidän erityisesti omassa puutarhassani…
Ne säilytän ja niitä aion korostaa.
Mitäs mieltä te olette tästä ajatuksen virrasta?
P.S. Yksikään kasvi ei ole joutunut kirpparille. ![😉]()
Pari tyhmää ruukkua kylläkin…
♥
Versoja Vaahteramäeltä-blogia voi seurata myös
facebookissa, instagramissa, Pinterestissä, liittymällä lukijaksi,
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
sekä blogit.fi:n, blogipolun tai bloglovinin kautta.
The post Kaunis esiin appeared first on Nelkytplusblogit.