Tarinan kolmas päivä
jolloin kohtaan lisää kauneutta ja koen valtavan pettymyksen.
Reissumme kolmantena päivänä suuntaamme Villademorosin kylästä itään, kohti Gijónin kaupunkia, jonne meillä olisi tarkoitus jättää vuokra-automme ja josta junamme takaisin Madridiin iltapäivällä lähtisi. Ennen iltapäivää ja kotiinpaluuta meillä on kuitenkin vielä monta tuntia aikaa, ja pitkältä komealta espanjalaiselta saamassani aarrekartassa on muutama rasti jäljellä.
Cabo Vidio
Päivän ensimmäinen rasti on Cabo Vidion kohdalla. Cabo Vidiolla sijaitsee vuonna 1950 rakennettu majakka, joka ei kuulu kauneimpiin näkemistäni eikä majakkaan edes pääse tutustumaan tarkemmin, mutta se ei minua haittaa, sillä maisema on henkeäsalpaavan kaunis, aivan kuin maalaus. Jylhät rantakalliot jatkuvat silmän kantamattomiin, aallot tyrskyävät hohtavan valkoisina vaahtopäinä ja aamukaste kimmeltää ruohikolla. Kaiken tämän kauneuden yllä leijuu sumu, joka tekee maisemasta melkein epätodellisen. Tänäänkään Asturiasin kuuluisasta sateesta ei näy merkkiäkään: taivaalla purjehtii vain muutama pilven hattara ja joulukuisen auringon säteet lämmittävät poskipäitä.
Kaiken kauneuden lisäksi täällä on myös uskomattoman hiljaista. On vain tuuli ja aallot, jotka rikkoutuvat rantakallioihin. Täältä Asturiasin Costa Verden tyrskyävältä rannalta en malttaisi millään lähteä pois.
Cudillero
Pohjois-Espanjan rannikko ei ole pelkästään kaunista, villiä luontoa vaan täälä on myös useita tutustumisen arvoisia pikku kyliä ja kaupunkeja. Yksi viehättävimmistä on alle 2000 asukkaan Cudillero, jossa ensimmäisen reissupäivän iltana olemme käyneet syömässä mustekalaa ja sitä kuuluisaa Asturiasin siideriä. Haluan nähdä kaupungin myös päivän valossa, joten Cabo Vidiolta jatkamme matkaa Cudilleroon.
Päivän valossa Cudillero näyttää ainakin yhtä viehättävältä kuin iltavalaistuksessaan. Amfiteatterin muotoon rakennetut värikkäät talot nököttävät kallion rinteellä ja ikään kuin katselevat merelle – tai tänään ne taitavat katsella talojen keskelle jäävää aukiota, joka kuhisee elämää. On nimittäin sunnuntai ja markkinapäivä.
Tarjolla on paikallisia herkkuja tuoreista pehmeistä leivistä mereneläviin ja grillattuun porsaaseen; Asturiasin juustoista makkaroihin ja kinkkuihin; leivoksista erilaisiin terveystuotteisiin. Toki tarjolla on myös paikallista käsityötä: huiveja, koruja ja kolttuja. Meitä kiinnostaa eniten Asturiasin juustot, joita ostamme useamman paketin Suomeen vietäväksi. Ja ne todella ovat herkullisia. Asturiasin oma sinihomejuusto on parasta koskaan maistamaani.
Jos meillä olisi enemmän aikaa, jatkaisimme Cudillerosta Cabo Peñasin majakalle, joka on Asturiasin vanhin (käytössä vuodesta 1852 lähtien) ja kaunein. Meidän on kuitenkin pakko kiirehtiä jo Gijóniin, jotta ehtisimme nähdä tämän – ehkä jopa koko Espanjan kauneimman! – kaupungin.
Gijón – Espanjan kaunein (?) kaupunki
joka minulta jää näkemättä.
Gijón on Asturiasin suurin kaupunki (276 000 asukasta), mutta se on paljon muutakin kuin teollisuuskaupunki ja satamakaupunki. Gijónin vanhassa, meren rannalla sijaitsevassa kalastajakorttelissa on jäljellä muun muassa roomalaisia raunioita ja vanhoja loisteliaita rakennuksia. Uusi espanjalainen ystäväni on paljastanut minulle, että Gijón on Espanjan kaunein kaupunki. (Ja koska hän nimeää yhdeksi kauneimmista kaupungeista myös Cádizin, minun espanjalaisen suosikkini, en voi olla uskomatta hänen väitettään Gijónin kauneudesta.)
Gijónissa kaikki menee kuitenkin pieleen. Aika, joka on tarkoitus käyttää Gijónin pikku kujien tutkimiseen, menee vuokra-auton palauttamiseen. Kun vihdoin olemme löytäneet Europcarin parkkipaikat (ei ollut ihan helppo tehtävä, eikä toimistossa tietenkään sunnuntaina ole ketään, jolta voisi pyytää neuvoa, eikä kukaan vastaa Europcarin puhelinnumeroon…), saaamme huomata, että parkkipaikan edessä on portti, joka on suljettu.
Kiroan Europcarin alimpaan helvettiin. Vannomme, ettemme vuokraa autoa enää iki kuuna päivänä Europcarilta.
Loppujen lopuksi löydämme juna-asemalta ystävällisen vartijan, joka aukaisee meille portin, ja saamme palautettua auton, mutta junan lähtöön on enää puolisen tuntia aikaa. Emme siis ehdi lainkaan Gijónon vanhaan kaupunkiin enkä saa Gijónista muistoksi muuta kuin yhden ruman valokuvan kaupungin uudesta osasta ja tukun ikäviä kokemuksia Europcarista.
Mutta onpahan taas yksi syy lisää palata takaisin Pohjois-Espanjaan.
The post Asturias: jylhiä rantoja, majakoita ja hurmaavia pikkukaupunkeja appeared first on 40+ blogit.