Oon tänään joutunut miettimään haluamisen ja tarvitsemisen eroa, Kuten teidätte, rakastan rehellisesti kosmetiikkaa ja tavaroita. Tuon myöntäminenhän tarkoittaa yleensä sitä, että olet ahne tai kerskailija ja jollain tavalla tyhmäkin, koska myönnät arvostavasi materiaa. En ole mitään noista, vaan vasta viime vuosina olen alkanut haluamaan itselleni jotain, kaikkien niiden kurahousuostosten ja mukavien kotiäitivaatteiden jälkeen. Ostelulla en myöskään osta pitkäkestoista onnea tai maksa itseäni tyytyväiseksi.
Nyt voisi luontevasti ottaa väliin syyllistävän kappaleen nälkää kärsivistä ihmisistä ja muista vähäosaisista, sekä siitä kuinka kehtaan haluta. Onko minun ostokseni muilta pois? Teenkö riittävästi hyvää mainostamatta sitä?
Mä olen kuulemma parasta shoppailuseuraa, koska tiedän alelaarit ja parhaat meikkimestat. Vein siskoni ostelemaan kunnon meikkejä. Ollaan siis kaksoset ja sisko onkin saanut osansa mun meikkimonologeista, lempiaiheeni josta voisin paasata päivän jos toisenkin. Kosmetiikkakätköistäni on saanutkin nauttia perheeni lisäksi muutama blogin lukija.
Tähän voisi tulla kappale siitä, onko akateeminen koulutus mennyt hukkaan, kun muija vieläkin kiihottuu huulikiilloista. Tai menee huvikseen kosmetiikkaosastoille saadakseen samanhenkistä juttuseuraa. Jep.
Kun laatukosmetiikkaostosten hinta olikin kolmannella sadalla, sanoin: " Ihanan kallista." Siskoni maksoi valkoisena kiltisti tuotteensa ja kertoi, ettei ole koskaan ostanut itsellensä mitään niin kallista, koska ei ole tarvinnut.
Pääsimme keskustelemaan haluamisen ja tarvitsemisen erosta. Mun mielipide on, että jokainen ihminen ansaitsee joskus jotain kalliimpaa, olkoon se sitten takki tai tukanleikkuu. Itsehän halusin männäviikolla hurjasti kaikkea, mutta nyt en sittenehkä tarvitsekaan mitään pitkään aikaan. Onko näiden asioiden välillä mielestäsi ristiriitaa?
Siskoni on aina ollut tyytyväinen "johonkin ripsariin", mutta kyllä tänään oli pyhä henki lähellä Urban Decayn tiskillä.
Juttelin justiinsa pyjamapäivästä selvinneen miehen kanssa materiasta. Hän on tarvitsemisen kannalla. Yllättyi kovasti, koska sai tänään yllätyslahjaksi miestentuoksun, koska ei tarvinnut sitä. Mutta minä halusin ostaa.
Kehtaako joku muu kertoa haluamisistaan?
Nyt voisi luontevasti ottaa väliin syyllistävän kappaleen nälkää kärsivistä ihmisistä ja muista vähäosaisista, sekä siitä kuinka kehtaan haluta. Onko minun ostokseni muilta pois? Teenkö riittävästi hyvää mainostamatta sitä?
 |
| Huulipunia on haluttu |
Mä olen kuulemma parasta shoppailuseuraa, koska tiedän alelaarit ja parhaat meikkimestat. Vein siskoni ostelemaan kunnon meikkejä. Ollaan siis kaksoset ja sisko onkin saanut osansa mun meikkimonologeista, lempiaiheeni josta voisin paasata päivän jos toisenkin. Kosmetiikkakätköistäni on saanutkin nauttia perheeni lisäksi muutama blogin lukija.
Tähän voisi tulla kappale siitä, onko akateeminen koulutus mennyt hukkaan, kun muija vieläkin kiihottuu huulikiilloista. Tai menee huvikseen kosmetiikkaosastoille saadakseen samanhenkistä juttuseuraa. Jep.
 |
| Kahvikuppeja on haluttu |
Kun laatukosmetiikkaostosten hinta olikin kolmannella sadalla, sanoin: " Ihanan kallista." Siskoni maksoi valkoisena kiltisti tuotteensa ja kertoi, ettei ole koskaan ostanut itsellensä mitään niin kallista, koska ei ole tarvinnut.
Pääsimme keskustelemaan haluamisen ja tarvitsemisen erosta. Mun mielipide on, että jokainen ihminen ansaitsee joskus jotain kalliimpaa, olkoon se sitten takki tai tukanleikkuu. Itsehän halusin männäviikolla hurjasti kaikkea, mutta nyt en sitten
Siskoni on aina ollut tyytyväinen "johonkin ripsariin", mutta kyllä tänään oli pyhä henki lähellä Urban Decayn tiskillä.
 |
| Kellogs-purkkeja on haluttu. |
Juttelin justiinsa pyjamapäivästä selvinneen miehen kanssa materiasta. Hän on tarvitsemisen kannalla. Yllättyi kovasti, koska sai tänään yllätyslahjaksi miestentuoksun, koska ei tarvinnut sitä. Mutta minä halusin ostaa.
 |
| Pohtimista aloitellaan |
Kehtaako joku muu kertoa haluamisistaan?
The post Haluamisen ja tarvitsemisen erosta appeared first on 40+ blogit.