Ennen joulua joulun To-Do -listan julkaistessani uhosin, että tänä jouluna meilläkin saatetaan
nähdä se ihme, että koti on koristeltu jouluun jo ennen aattoa.
Toisin kuitenkin kävi.
Aloitin kyllä hyvissä ajoin - mutta sorruin sitten järjestelemään yhtä huonetta perinpohjaisesti.
Nimittäin kesällä remontoitu tyttären entinen huone koki täydellisen muutoksen minun työhuoneekseni.
Siirtelin hyllyt, sängyn, lipaston. Kokosin itselleni ihka uuden työpöydän.
Jynssäsin ja kuurasin ja levittelin lattialle uuden maton.
Tuhrasin hommaan kokonaisen päivän.
Mutta nytpähän on sekin tehty ja hyvin ehdin vielä joulukoristeet aattoaamunakin levitellä ympäri kotia.
Siis ne koristeet, mitä isäntä ei jo ollut ehtinyt paikoilleen laittaa.
Itse olin ajatellut, että jospa tänä jouluna koristeltaisiinkin koti vähän hillitymmin
- vain valkoista, hopeaa ja kultaa - ehkä hieman sinistäkin.
Mutta isäntä oli toista mieltä.
Koristeet laitettiin siten kuin ne meillä ovat ennenkin olleet.
Hän kanteli koristeet niille ainoille oikeille paikoille ja minä sitten vain hieman asettelin niitä.
Isännän sommittelutaidoilla kun kaikki joulupukit ja enkelit seisoisivat rivissä piirongin laidalla.
Joten joulun värit olivat sitten kunnon sekametelisoppa - oli punaista, vihreää, sinistä ja valkoista.
Hieman sitä kultaa ja hopeaakin.
Joulukuusen laitoimme tänäkin vuonna parvekkeelle, vaikka nyt olisimme sen voineet jo sisällekin pystyttää,
sillä Viiru-kissammehan ei enää ollut sitä kurittamassa.
Ja vanhasta tottumuksesta isäntä laittoi vielä alakerran portaiden viereen sen Viirunkin pikku kuusen,
vaikka kuuseen kurkottaja kurkistelikin sieltä sateenkaaren reunalta.
Joulumme kulki vanhoja polkuja muutenkin.
Aatonaattoiltana tulivat lapsemme ja heidän kanssaan teimme yhdessä juustokakun.
Joulurauhanjulistus kuunneltiin ja katsottiin kotisohvalta ja sen jälkeen avattiin ensimmäinen suklaakonvehtirasia.
Niin kuin aina ennenkin on tehty.
Ja aattona saapuivat äitini ja veljeni, joiden kanssa istuimme pitkään niiden perinteisten jouluruokien äärellä.
Ja kuten ennenkin, minä ahmin itseni niin täyteen jo kalapöydästä,
että vain suuresti ponnistellen sain sitten kinkkua maisteltua;)
Joulupäivänä ovat appivanhempani ja kälyni yleensä tulleet meille,
mutta tänä jouluna kokoonnuimmekin kälyni luokse.
Sinne on appivanhemmiltani lyhyempi matka kuin meille.
Herkulliset tarjottavat, joulupäiväämme kuuluvat tietokilpailut miesten ja naisten joukkuiden kesken
ja kuulumisten sekä pienten lahjojen jakaminen toivat joulumielen jokaiselle.
Suurin lahja tänäkin vuonna oli se, että saimme vielä viettää jouluamme tässä kokoonpanossa.
Selvää on sekin, että tällaisia jouluja ei enää kovin monta tule
- nuoret menevät aikanaan omia menojaan ja meistä vanhemmista ei tiedä,
kuka tulevia jouluja enää on näkemässä.
Tapanina lähtivät vieraamme ja lapset tahoilleen.
Itse olen vain lepäillyt ja toipunut parhaani mukaan ennen joulua tehdystä leikkauksesta.
Olen myös pitänyt pienoista SoMe-taukoa - ja se on tehnyt hyvää.
Ja syönyt ja syönyt - herkutellut oikein olan takaa.
Se kuuluisa jouluähky ei tälläkään kertaa jättänyt käyntiään väliin.
Ei vaan näytä ihminen - ei ainakaan tämä lady - oppivan vuosienkaan myötä,
että eivät ne herkut lopu vaikkei kaikkea kerralla yritäkään sisäänsä ahmia.
Onneksi mm. noita Brunbergin tryffeleitä on vielä jäljellä
- niitä ajattelin tänä iltana nautiskella, kun alkaa Downton Abbeyn toiseksi viimeinen jakso.
Siihen saakka ne saavat vielä tuossa pöydällä tehdä kiusaa.
Toivottavasti sinun joulusi oli hyvä, lämmin ja hellä.
Minun oli - kaikkea tuota.
Ja loma jatkuu vielä loppiaiseen saakka.
Vielä ehdin muutaman kirjan lukea - ja muutaman suklaarasian tuhota;)
Hyviä välipäiviä kaikille!
Lady of The Messiä voit seurata myös
Facebookin, Bloglovinin, Instagramin, Twitterin, Tumblr`n ja Pinterestin kautta.
The post Niin jäi tämäkin joulu taas muistoihin appeared first on 40+ blogit.