Mun juttuni – pohdiskelua omasta yrittäjyydestä

 

Ajan myötä minulle on selkiytynyt, että haluan tehdä edelleen sisustussuunnittelijan työtä.
Haluan olla yhden naisen yritys, toimia suhteellisen pienimuotoisesti ja omilla ehdoillani.
Edelleen toimiminen on (ja tulee olemaan) sivutoimista oman erityisopettajan työni ohessa.
Yritän pitää kuluja mahdollisimman pienenä ja siksi työskentelen edelleen kotitoimistolla.
Kokopäiväinen yrittäjyys ei toistaiseksi ajankohtaista, mutta ei myöskään poissuljettu asia.
Tässä kiteytettynä ehkä päällimmäiset ajatukset.

 

 

Muutaman vuoden kerätyn tietopohjan, kurssien ja kokemuksen kautta olen saanut huimasti enemmän ammattitaitoa ja luotua myös sitä verkostoa, jonka avulla pystyn tekemään sisustussuunnitelmia. Tässä suhteessa joka ainoa alan työharjoittelupaikka on ollut (ja on edelleen) minulle tärkeitä. Hitaasti, mutta varmasti minulle on kerääntynyt eri aloja hallitsevien ihmisten käyntikortteja, joiden avulla pystyn palvelemaan asiakasta paremmin. (Tämä taitaa olla sitä verkostoitumista) En halua kuitenkaan profiloitua minkään tietyn yrityksen “edustajaksi”, mutta toisaalta olen valmiimpi käyttämään sellaisen yrityksen palveluja, josta minulla on jo omakohtaisia kokemuksia… ja myös niissä toimivista ihmisistä.

 

 

Tämän vuoden kevät ja kuluva kesä ovat olleet ammatillisesti ihan huippuaikaa. Olen saanut tutustua monenlaisiin mielenkiintoisiin yrittäjiin ja työntekijöihin. Olen käynyt lukemattomia hyviä keskusteluja suunnittelijan työstä monialaisesti, yrittämisestä ja sen riskeistä, työssäjaksamisesta, mainostamisesta, asioiden priorisoimisesta, verkostoitumisesta, asiakashankinnoista, brändistä, palvelusta ja…vaikka mistä. Voin todellakin sanoa, että työ on opettanut minua…ja paljon! 

Olen enemmän kuin kiitollinen ihan jokaiselle minua tähän mennessä ohjanneelle ja opastaneelle.

 

 

 

 

 

Näiden kokemusten pohjalta ajatukseni toiminimeni (ja yritykseni) jatkosta ovat selkiytyneet ja jopa “kristallisoituneet”. Jossain vaiheessa mietin jopa koko “harrastuksen” lopettamista, mutta eteen tupsahtaneet asiat ja muutama tapaaminen Rauman kaupungin yritysneuvojan kanssa ovat saaneet minun uskomaan omaan tapaani yrittää ja toimia. Jonkinlaiset haavekuvat ovat matkan aikana tarkoituksellisesti haalistuneet ja realisoituneet. Olen tehnyt pientä itsetutkiskelua mieleni sopukoissa ja voisin jopa väittää, että nyt tiedän, mikä on “mun juttuni” ja mihin suuntaan lähden.

Hitaasti, mutta varmasti ja uskokaa tai älkää… taatusti omalla tavallani.