Kello on vasta 11 aamupäivällä ja pilvettömän siniseltä taivaalta porottaa aurinko jo paahtavasti vihreälle ruohokentälle ympärilläni. Vieressäni kohoaa ylväästi yli 700 vuotta vanha kivilinna mutta paksut kivimuuritkaan eivät suojaa keskitaivaalta paistavalta kuumuudelta. Pyyhin jo hikeä otsalta…
Ruohokenttä alkaa pikku hiljaa täyttyä keskiaikaisilla vaatteilla sonnustautuneista ihmisistä. Jossain paistetaan vartaassa lihaa koska tunnen sen maukkaan tuoksun nenässäni. Seuraavaksi esiin tulevat aseenkantaja pojat, jotka ovat auttaneet kiiltäviin haarniskoihin sonnustautuneet “isäntänsä” ratsaille. Myös “painavien palttoihin” päälle pukemisessa on tarvittu toista käsiparia.
Ritarit itse istuvat ylväästi astelevien hevosten selässä, jotka on myös puettu kuten isäntänsä sekä suojavarusteisiin että upeisiin “loimiin”. Pitää melkein nipistää itseään käsivarresta koska tuntuu kuin olisin matkannut ajassa vuosisatoja taaksepäin. Vaikka pari tuntia aiemmin lähdin kotoa Espoosta…
En ole saanut auringonpistosta enkä näe edes painajaisunta vaan olen saapunut seuraamaan Turun linnan turnajaisia. Minua ovat ritarit haarniskoineen kiinnostaneet aina joten huomattuani Facebookista tämän tapahtuman päätin pyhittää lauantai päiväni “historialle”. Olin etukäteen käynyt vain kurkkimassa netistä, että paikalla olisi näytöksiä, upeita pukuja ja hevosia. Mutta vasta turnajaisissa tajusin, että täällä tultaisiin ihan oikeasti kisaamaan myös turnausareenalla euroopanmestaruuksista. WAU!
Keskiajalla ritarit olivat valiosotilaita, jotka olivat käyneet pitkän “koulun” ammattiinsa. Nämä miehet olivat päästä varpaisiin puettuna haarniskaan ja heillä oli vuosien mittainen kokemus turvanaan. Ritarin koulutus kesti peräti 14 vuotta. Poikien kouluttaminen aloitettiin jo kuusivuotiaana kun hovipoika pääsi ritarin palvelijaksi. Opeteltiin ratsastamista, kristinuskoa, yleissivistäviä aineita ja perustaistelutekniikoita 6-13 vuotiaana.
Kun pojat olivat 14-20 vuotiaita heidän vastuullaan oli ritarin hevosen ja varusteiden hoito sekä totta kai ritarin pukeminen haarniskaansa. Myös taisteluharjoituksia kovennettiin ja poikien piti osata jo puolustautua taisteluissa.
Ritariksi voitiin nuorukainen lyödä seitsemän aseenkantovuoden jälkeen, jos hänellä oli siihen varaa. Jos ritariksi aikova ei pystynyt ostamaan itse varusteita, aseita ja hevosia oli hänellä mahdollisuus voittaa niitä turnajaisissa.
Vielä 1000-luvulla kaikki ritarit olivat miehiä, joilla oli mahdollisuus lähteä sotimaan ympäri Eurooppaan. Naisia ei taistelukentille päästetty. Ritari sai oikeuden käyttää arvonimeä mutta samalla hänelle tuli myös velvollisuus kerätä kuninkaalle veroja rauhan aikana, valvoa lakia ja ylläpitää myös yleistä järjestystä.
Kun ritari kuoli hänen arvonimensä velvollisuuksineen periytyi hänen suvulleen. Jos suvussa ei ollut perillisenä poikia myös ritarin vaimo ja tytär saattoivat ottaa ritarin tehtävät hoitoonsa.
Keskiajalla on ollut myös naispuoleisia ritareita. Englantilainen Petronilla de Grandmesnil osallistui kapinaan kuningasta vastaan 1100-luvulla. Neitsytsoturi Jeanne d’Arc puolestaan pukeutui miestenvaatteisiin ja osallistui aktiivisesti taisteluihin. Ranskalainen Jeanne voitti useita taisteluita 1429 aikana mutta vuoden kuluttua hän jäi vangiksi, jota seurasi polttaminen roviolla ja kerettiläiseksi julistaminen. Karu kohtalo “Orleansin Neitsyellä”….
Ketä ovat sitten nämä Turun linnan turnajaisten “ritarit”? Suomessa on turnajaisten ratsastuslajeja harrastavia henkilöitä 100-200. Laji on saapunut meille noin 15 vuotta sitten ja sen puuhamies on Rohan tallien Jaakko Nuotio. Rohan talli löytyy Västanfjärdistä ja Jaakko itse oli lauantaina areenalla kisaamassa euroopanmestaruudesta. Suomesta tällaisia turnajaisiin osallistuvia ja raskaisiin haarniskoihin sonnustautuvia ritareita löytyy tosin vain kymmenkunta
Mukana Suomesta näissä em-kisoissa on ollut kolme suomalaista ratsastajaa Anu Nuotio, Jaakko Nuotio ja Mikko Hokka. Tänään katsomassani semifinaalissa Anu ei ollut enää mukana. Kisoihin on osallistunut myös “ritareita” Ruotsista, Puolasta, Englannista, Portugalista, Kanadasta ja Australiasta. Sarah Hay Australiasta oli tänään myös kisassa mukana. Eikä hän jäänyt naisena yhtään huonommaksi miesritareille!
Minulle kerrottiin turnajaisissa, että näissä kilpailulajeissa vaaditaan hyvää ratsatustaitoa, teknistä osaamista ja hyvää hevosen hallintaa. Naiset ja miehet voivat siis myös kisailla samassa sarjassa koska taidolla on enemmän merkitystä kuin voimalla. Tosin tuon haarniskan päällä pitäminen vaatii myös hyvää kuntoa.
Turnajaisiin kuuluu pukeutua haarniskaan. Nämä meistä, ehkä hieman jo historialliset varusteet on tehty kuitenkin suojaamaan sekä ratsastajaa että hevostakin. Haarniskan tulee olla autenttinen eli sen on pohjauduttava historiaaliseen esikuvaan. Haarniskan ja kypärän tulee myös muodostaa saman aikakauden kokonaisuus näissä turnajaisissa.
Lauantain semifinaalissa klo 12-14 pääsin seuraamaan Jousting lajia. Tässä lajissa erittäin raskaisiin haarniskoihin pukeutuneet ritarit mittelöivät toisiaan vastaan. Ratsastajat lähestyvät toisiaan kahdeksan kiloa painavat peitset toisessa kädessään. Hevosten vauhti ehtii radalla kiihtyä 80 km tunnissa ennenkuin ritarit iskevät vastustajan kilpeen oman peitsensä.
Ilman haarniskaan kävisi todella köpelösti koska petsien murtovoima on yli 600 kiloa. Huh huh!!!!
Haarniskan sisällä saattaa lämpötila myös kohota 70 asteeseen koska itse haarniska ei yhtään hengitä.
Lisäksi haarniska painaa myös jonkin verran. Melkoisia sissejä nämä ritarit varusteissaan helteisenä kesäpäivänä olivat!
Oli todella jännää seurata kun ratsastavat ritarit lähestyivät toisinaan. Tarkoituksena on siis osua vastustajan kilpeen. Peitsien tulee rikkoutua ja se miten paljon peitsi rikkoutuu antaa enemmän pisteitä. Kolme pistettä rapsahtaa jos peitsen kärki rikkoutuu kokonaan. Maasta keräillään sitten peitsen kappaleita ja lasketaan pisteitä. Tehdyt virheet kostautuvat virhepisteinä kilpailussa. Lajin säännöt ja kilpailutapa tulevat suoraan historiasta ja noudattavat vanhoja, vuosisatoja käytössä olleita tapoja.
Ritarien kilvissä oli väriä ja vaakunoita. Katselin myös pitkään heidän kypärästään lähteviä “pyrstöjä, lettejä ja muitakin koristeita”. Nämä varmasti symboloivat juuri tämän ritarin historiallista arvomaailmaa tai taustaa. Myös hevosten hännät ja harjatkin oli letitetty upeasti em-kisojen kunniaksi.
Tänään on mahdollisuus vielä käydä täysin veloituksetta katsomassa miten uljaita nämä ritarit ovat ratsuineen Turun linnan turnajaisissa. Alueelta löytyy myös ravintolatelttoja, joissa voi käydä maistelemassa keskiaikaisia ruokia. Myyntikojujakin on myös levittäytynyt alueen läheisyyteen. Turun linnan pihamaalla liikkuminen onnistuu mainiosti mutta itse Turun linnaan on lunastettava lippu. Jos et ole käynyt Turun linnassa kannattaa myös siellä käydä. Tästä voit kurkistaa minun tunnelmia tästä yli 700 vuotta vanhasta linnasta muutaman vuoden takaa.
The post Turun linnan turnajaisissa haarniskat kiilsivät ja peitset kalisivat appeared first on Nelkytplusblogit.