En oikein tiedä mitä ylevää voisin tästä etapista kirjoittaa. Minunhan kai pitäisi olla tämän ikäisenä jo kovin fiksu, elämää kokenut ja seesteinen. En tiedä olenko fiksu, elämän kokemusta toki on, mutta virheitä teen edelleen.
Vietin viikonloppua mökillä Kongon kanssa, harvinaista herkkua sekin, siis se, että olin ilman lapsia. Ajattelin, että lauantaipäivä sujuisi seesteisesti. Ottaisin aurinkoa, uisin, lukisin jne. No Kongo – tuo maanmainio höppänä – karkasi kaksi kertaa, ja jouduin etsimään sitä pitkin metsiä. Loppujen lopuksi koiruus löytyi kahteen kertaan läheisistä naapureista, joissa oli lettujen tai ruuanlaitto käynnissä.
Elämä on hassu ja vinkeä juttu. Asiat harvoin menevät niin kuin on ajatellut tai suunnitellut – ei ainakaan minulla. Itse en välttämättä ole suunnitellut elämääni mitenkään kovasti tarkasti, olen monesti vain ajelehtinut eteenpäin. Toki minulla on ollut suunnitelmia mm. ammatin suhteen. Olen aina ollut melko varma, että 30 vuotiaana olen hyvässä parisuhteessa ja mukavassa työssä, omistan ehkä koiran, ja että todennäköisesti haluan saada lapsia. Koskaan en ajatellut, että olen 45 vuotiaana sinkku. Tai että 45 vuotiaana olen tilanteessa, jossa menneisyys vetää minua ja perhettäni edelleen “alas”.
Faktahan on kuitenkin se, että ikäviä asioita tapahtuu, ihmiset loukkaavat meitä, emme saa aina mitä haluamme, koemme epäonnea, teemme mokia, loukkaamme itse muita, sellaista elämä on. Silti mihinkään edellä mainittuihin ei tarvitse jäädä jumiin, vaan pitäisi pyrkiä elämään hetken kerrallaan.
Meillä on vain tämä hetki, tässä ja nyt. Voimme aina suunnitella huomista mutta loppupeleissä se, kuinka se menee, on meille vielä tänään arvoitus. Se mihin voimme kuitenkin vaikuttaa on tämä hetki – miten nyt elämme, ja mihin mahdollisuuksiin tartumme. Uskon, että onni ja tyytyväisyys lähtee tästä hetkestä. Jos emme osaa olla tyytyväisiä nyt, emme sitä tuskin kovin kauaa ole sittenkään. Vaikka lopulta mikään ei ole kontrollissamme, voimme nauttia tai ainakin yrittää nauttia tästä hetkestä.
Joten kauniina lauantai-iltana, minä pysähdyin, saunoin ja uin kuin viimeistä kesäpäivää. Herkuttelin mansikoilla ja salaatilla, otin pari lasia viiniä. Kongo sai olla pihalla sidottuna. Saunan jälkeen katselin järvelle ja kuuntelin kuikkien ääniä. Kaukaa kuului käen kukkuminen. Kaikki tuntui hetken aikaa yksinkertaiselta. Ja sitähän kaikki pohjimmiltaan on, yksinkertaista. Tunsin myös varmuutta siitä, että kaikenlaista tulee, mutta onneksi myös menee ja koin entistä vahvemmin, miten mieletön kokemus olemassaolo on, ja että vain urvelo antaa sen valua sormien läpi.
 |
| Karkulainen |
The post Happy birthday to me appeared first on Nelkytplusblogit.