Iltapäivätee Santeri Salokiven seurassa

“Sydämellisesti tervetuloa ti 22. toukokuuta klo 17.30 nauttimaan iltapäiväteetä ja tutustumaan Santeri Salokivi – Aurinkolaulaja -näyttelyyn Galerie Donnerille, Merikatu 1, Helsinki.” luki kutsussa, jonka sain parisen viikkoa sitten. 

Toivo Santeri Salokivi (ent. Johansson) syntyi Turussa 1886. Salokivi ei juurikaan opiskellut vaan jätti koulunkäynnin jo 14-vuotiaana ja siirtyi Turun taideyhdistyksen piirustuskouluun. Salokivi kävi piirustuskoulua 1900-1904 Turussa. Hän opiskeli myös Saksan Munchenin kuninkaallisessa taideakatemiassa sekä Pariisin eri akatemioissa useita vuosia. Salokivi tunnetaan impressionistisista maisemamaalauksistaan. Hän löysi oman tyylinsä jo varhain eikä siinä tapahtunut suuri muutoksia myöhemmin. Santeri Salokiven maalaukset ovat täynnä huikeaa auringonvaloa ja upean täyteläisiä värejä. Taiteilija vietti paljon kesiä perheensä kanssa Suomen saaristossa ja sieltä on syntynyt “aurinkoisia” maalauksia. Salokivi kuoli vuonna 1940 Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä.

Taide- ja antiikkiasiantuntija Maria Ekman-Kolari oli arvioimassa kuolinpesää 2017 Helsingin keskustassa. Kun kaikki tavarat oli asunnossa jo katsottu siirryttiin vielä varastotiloihin tutkimaan olisiko siellä vielä jotain arvioitavaa. Varaston perimmäisestä nurkasta löytyivät sitten Santeri Salokiven kehystämättömät työt. Pölyn alta paljastuivat 77 vuotta sitten Lallukan taiteilijakodista sinne siirretyt valmiit öljyvärimaalaukset, piirustukset, vesivärityöt, muotokuvat, grafiikka ja keskeneräiset luonnokset sekä harjoitelmat.  Kun Salokivi kuoli vuonna 1940 Lallukassa oli työt “vain säilötty muualle ja unohdettu sinne”. 

Mariaa voisi hyvin nimittää “taide-etsiväksi” sillä hän on jo aiemmin työurallaan löytänyt toisen arviokäynnin yhteydessä Romanovien huonekaluja Pietarin Talvipalatsista, keisarinna Aleksandra Fjodorovnan hopeisesta salongista. Varmasti se tunne kun tietää tehneensä “ihan huippulöydön” on todella upea  kokemus!

Santeri Salokivi – Aurinkolauluja -näyttely on avoinna Galerie Donnerissa 20.5. – 3.6. päivittäin klo 12-18. Näyttely on toteutettu yhdessä Arthur Aminoffin Galerie Donnerin kanssa, joka on yksi Suomen vanhimmista antiikkiliikkeistä. Työt on kehystetty ja ne on ripustettu gallerian seinille. Galerie Donner on keskittynyt klassiseen antiikkiin ja erityisesti 1700-lukuun. Oli muuten todella upea tunne istua vanhassa 1700-luvun kirjaillussa pikkutuolissa, joka oli vielä erityisen mukava. 

Santeri Salokivi on hyvin ajankohtainen taiteilija kuluvana vuonna. HAMin Air de Paris-näyttelyssä Salokivi on esillä. Lisäksi Turun taidemuseo avaa syyskuussa Salokiven ja hänen taiteilijatovereidensa uraa esittelevän näyttelyn. En vielä ole itse ehtinyt HAMiin mutta onneksi näyttely on avoinna 12.8. saakka. Turkuun on ehdottomasti myös matkattava katsomaan uutta Salokivi -näyttelyä. Tästä pääset lukemaan Maria Ekman-Kolarin kirjoituksen Santeri Salokivestä. 

Taiteen jälkeen teenystävä ja tyyliasiantuntija Sami Sykkö opasti meitä tee-elämysten maailmaan. Saimme maistella kolme hyvin erilaista Nordqvistin teelaatua. Samalla kerrattiin myös viikonlopun kuninkaallisia häitä Briteistä, joita Sami oli kommentoinut AVA-kanavalla. Itse en häitä ehtinyt seurata kun sattumalta pari minuuttia juuri kun “värikkäästi puhunut pastori oli äänessä”.

Aloitimme mustalla Lapsang Souchong teellä. Kiinan Fujianin maakunnasta tulee suurilehtinen fermentoitu tee, joka savustetaan pihkaisten jalopuiden päällä. Maku oli todella jännä! Samaan aikaan pehmeä ja savuinen maku oli hyvin erikoinen mutta pidin siitä. Pitkät hyvin rullatut lehdet antavat teelle punahohtoisen värin. Itse nautin teeni aina maidon kanssa – perinne, josta en luovu.

Toinen maistelemamme tee oli Nordqvistin Hopeanuppu Silver Needle. Valkoinen tee kasvaa myös Fujianin maakunnassa ja Silver Needle on kaikkein arvostetuin tee. Tähän kallisarvoiseen teehen on kerätty vain hienoimmat nuppulehdet, satokauden ensimmäisestä poiminnasta maalis-huhtikuussa. Maku on raikkaan herkullinen ja pehmeä. Koska nuppulehtiä on vain vähän on tämä tee harvinaista ja arvokasta. Valkoisen teen maku oli mielestäni melko ohut mutta pidin siitä. 

Kolmas teelaatu kupeissamme oli Kevätneiti Sencha Kagoshima. Tee kasvatetaan Lounais-Japanin Kagostimassa ja se on erittäin korkealaatuinen toisen poiminnan vihreä luomutee. Tummia varjostettuja teelehtiä yhdessä vaaleampien sencha-lehtien kanssa. Maultaan ehkä aavistuksen kirpeä sekä lopussa pehmeä ja makea. Japanilainen tee on perinteisesti vihreää ja sencha-tee on suosituin. Japanilaisessa teevalmistuksessa kohtaavat korkeatasoinen teknologia ja vanha zen-traditio

Totta kai kun iltapäiväteetä nautittiin oli pöydässä skonsseja, hilloja ja clotted creamia. Tällä kertaa oli perinteiset kurkkuvoileivät jätetty pois mutta kävimme “hauskaa keskustelua” kurkkuleipien mausta. Itse pidän niistä kyllä ja kuuluvat olennaisena osana teetarjoiluun.

Etikettikirjailija Mirva Saukkola kertoi tarkemmin vielä iltapäiväteen perinteistä. Sekä Mirva että Sami muistelivat omia teehetkiään sekä Britanniassa että muuallakin maailmalla. Mirva kertoi, että hänellä on mukava “englantilainen iltapäivätee kokemus” sekä Karibialta että Hongkongista. Britit ovat levittäneet iltapäivätee perinnettä tehokkaasti entisiin siirtomaihinsa ympäri maailmaa.

Aloitin itse miettiä monia iltapäiväteehetki kokemuksiani. Yksi mieleenpainuvimmista oli kyllä “kello viiden teen nauttiminen” krikettijoukkueen kanssa. Kävin tutustumassa kriketin pelaamisen saloihin Keravalla ja sen jälkeen nautimme Suomen Krikettiliiton puheenjohtajan Andrew Armitagen johdolla iltapäiväteetä. Tästä voit kurkata tunnelmia sekä teehetkestä että krikettikentältä.