Heipähei taas! Onpa kiva palata tänne blogin pariin taas näin viikonloppuna. Viikko on taas ollut kiireinen, mutta iloisena olen seurannut pihanurmikon vihertymistä.
Kevät on kiireistä aikaa, kun koulun päättävä nuoriso pistää lukuvuotta pakettiin. Meillä on tosi jännä kevätjuhlapäivä tiedossa, kun tytär päättää peruskoulun ja pojat alakoulun. Merkittäviä merkkipaaluja kumpikin. Äitinä haluan olla mukana näissä hetkissä ja tallettaa ne mielen kovalevylle parhaisiin muistoihin. Nuoruus ja teini-ikä ovat aikamoista tunnemyrskyä ja äitinä olen saanut konkreettisesti huomata, että sanonta isot lapset, isot murheet, on niin totta.
Samalla kun kasvatamme lapsiamme, me äidit kasvamme myös. Äitiys ja äidin tarve pikkulapsilla ja teineillä on niin erilainen. Kun pikkulasta sattuu, auttaa siihen usein syli, puhaltaminen ja pieni paijaus. Isompien kanssa se ei ole enää niin helppoa. Kun sattuu, saatetaan äitiä työntää läheltä pois tai asioista ei kerrota ollenkaan. On vaikea välillä arvata, milloin äitiä tarvitaan ja mitä pitäisi äitinä tehdä. Samalla kun lapset ottavat yhä itsenäisempiä askelia elämässään, en minä aina äitinä tiedä, milloin pitäisi pitää kädestä, milloin ei ja joskus on vaikea edes tietää, millä tavalla kädestä pitäisi pitää. Yritän pitää lapsiani lähellä, mutta antaa heille tilaa itsenäistyä. Neuvoa, mutta ei liikaa. Niin se on ristiriitaisuuksia täynnä tämä teinien äitinä oleminen.
Minä nautin ja olen ylpeä meidän teineistä. Ihania ja ajattelevia nuoria, joiden kanssa on kiva käydä monenlaisia keskusteluja. Tyttären kanssa juttelimme tänään sukupuolista. Tunsin itseni niin vanhanaikaiseksi kuunnellessani hänen näkemyksiään sukupuolista. Oli pakko todeta, että tulemme aika erilaisista maailmoista. Kun nämä tyttäreni ikäiset milleniaalit alkavat pian olemaan näkyvämpi osa yhteiskuntaa, uskon, että monia ajatuksia tullaan tuulettamaan urakalla. Niin erilaisesti he ajattelevat. Itse en näe sitä negatiivisena asiana, vaan ihan positiivisena. Jokaisella sukupolvella on omia ihanteitaan ja ne näkyvät tietenkin myös niissä päätöksissä, joita he tekevät. Eikä siihen mene kauaa, kun milleniaalit ovat asioista aidosti päättämässä.
Äitiys on kyllä yksi elämän parhaista elämyksistä. Se rakkauden määrä, jota omia lapsiaan kohtaan tuntee, on sanoinkuvaamatonta, eikä sitä voi ymmärtää, ennen kuin sen on kokenut. Olen niin kiitollinen, että saan olla juuri näiden kolmen nuoren äiti. He ovat lahja, josta olen joka päivä kiitollinen ja ylpeä.
Pian on taas äitienpäivä. Vaikken odota lapsilta mitään erityisiä lahjoja, on äitiyttä ihana juhlia perheen kesken. Meillä kaikilla on ihan hurjasti tavaraa, joten mukava äitienpäivälahja voisi olla vaikka palvelu, jossa äiti pääsee hemmotteluun.
Helppo tapa hankkia kiva elämys äidille, on valita vaikka lahjakortti elämyslahjat.fi -sivustolta. Siellä on monenhintaisia elämyslahjakortteja ja hemmotteluja; kuumailmapallolennosta ravintolalahjakortteihin. Omia suosikkejani ovat kaikki hemmottelut, kylpylälomat ja ravintolaillalliset. Itselleni en toivoisi mitään liian hurjaa, mutta moni äiti voisi sellaisestakin tykätä.
Millaisia ajatuksia sinulla on äitiydestä ja minkälaiset lahjat ovat mielestäsi parhaita?
Ihanaa lauantaipäivää! Täällä tulee muuten just nyt vettä sellaiseen painepesurityyliin eli ihan kunnolla. Lämpimiä kevätpäiviä odotellessa…
Love, Kati
Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Elämyslahjat.fi:n kanssa.
The post Äitiyttä ja elämyksiä appeared first on Nelkytplusblogit.