Suuntasin kolmen vuoden tauon jälkeen taas Rodokselle. Olen välillä käynyt muualla, mutta sydämeni huutaa aina uudestaan Rodokselle. Tällä kertaa matkakaveriksi valikoitui Kahvakuula kainalossa blogin Mari.
Loma on tullut niin tarpeeseen, kuten taisin mainita ennen lomaani. Jännä juttu on se, että kun astuu ulos lentokoneesta kaikki maailman murheet katoavat kuin seinään.![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Loma on tullut niin tarpeeseen, kuten taisin mainita ennen lomaani. Jännä juttu on se, että kun astuu ulos lentokoneesta kaikki maailman murheet katoavat kuin seinään.
Saavuimme eilen helteiselle saarelle ja loma saattoi alkaa ihanan lämmön vastaanottaessa meidät.
Tällä kertaa varasimme lennot ja hotellin itse, koska emme ole vuosiin tarvinneet enää matkatoimiston palveluita saarella. Saari on tuttu varmaan yli 20 matkan verran.
Ensimmäisenä lomapäivänä esittelin Marille mun lemppariruokapaikat. Kävimme syömässä päivällä salaatit ZumZum:ssa, joka on havaittu hyväksi jo 80-luvulla. Illallinen syötiin Agalmassa, joka on tuttu jo yli 10 vuoden ajalta. Niin tuttu, että en edes muista, että mikä oli se vuosi, kun marssimme sinne ensimmäistä kertaa.
ZumZumin kreikkalainen salaatti kera tsatsikin oli taivaallisen hyvää.
Lounaan jälkeen tehtiin pieni kävelykierros ja päädyimme Ellin rannalle.
Tämän jälkeen menimme hotellille keräämään voimia illallista varten ja Marin piti hieman levätä unettoman yön jäljiltä.
Sitten olimme valmiita illalliselle. Suuntasimme ravintola Agalmaan. Ilokseni huomasin, että kuinka ravintola oli edelleenkin asiakkaiden rakastama. Mistä tietää, että ravintolasta saa hyvää ruokaa? No siitä, että ravintola on täynnä asiakkaita.
Sanon aina, että en käytä alkoholia, mikä on totta. Rodoksella kuitenkin nautin muutaman, kun tarjotaan 😂 en ole absolutisti, mutta alkoholi ei vaan kuulu elämääni.
Valitsin listalta kana-sovlakin, joka oli täydellinen valinta. Kana oli täydellistä.
Ekan illan kunniaksi päädyimme valitsemaan jälkiruoaksi vielä jäätelöä. Hupsista tulipa isot annokset.
Illalla hotelliin päästyämme Mari tokaisi, että ei keksi mitään valittamista päivästä. Hyvä, sillä tämä oli vasta alkua.
Sanon usein, että minä voin lähteä Rodoksesta, mutta Rodos ei voi lähteä minusta.
Matka jatkuu.
Maiju
Lähetetty iPhonesta
The post Rodos ei lähde minusta appeared first on Nelkytplusblogit.