Lähihoitajan mielenilmaus

Keskiviikkona klo:12.00 meidän ryhmis sulki ovensa ja me lähdimme mielenilmaukseen eduskuntatalon edustalle.

Ei muuten oltu ainoita, paikalla oli n.2000 lähihoitajaa, sosionomia ja lastentarhanopettajaa.

Miksi minä sitten osallistuin tähän mielenilmaukseen.

Minusta on väärin, että lastenhoitajien määrää päiväkodeissa vähennetään.

Moni lastenhoitajista on lähihoitajia, joiden koulutus on terveyden- ja sosiaalialan koulutusta.

Eli vain me voimme toteuttaa lapsen/lapsien lääkehoitoa hoitopäivän aikana.

Me osallistumme tiimissä suunnitelmien tekoon, olemme ryhmässä koko päivän lasten kanssa.

Teemme äärivuoroja (joissain päiväkodeissa lastentarhanopettajat eivät tee avaus- ja sulkuvuoroja).

Meillä ryhmäperhepäiväkodissa ei ole opettajaa eikä sosionomia ja tiedättekö mitä?

Me pärjätään oikein hyvin näinkin.

Mitä kuuluu minun päivääni ryhmiksen lastenhoitajana?

En ajatellut, että minulla olisi mitään yhteistä Laura Huhtasaaren kanssa, mutta nyt joudun perumaan sanani.

Hän on kanssani samaa mieltä uudesta varhaiskasvatuslaista.

Jo nyt Suomessa tarjotaan laadukasta varhaiskasvatusta.

Miksi siihen taas pitää puuttua?

Nykylaki on lisännyt lastentarhanopettajien paperihommia, se on totta, mutta jos palattaisiin siihen, että myös lastenhoitajat voisivat pitää vasu-keskusteluja, ei työtä olisi ihan niin paljon.

Vasut kuitenkin kuuluu tehdä yhdessä sen työtiimin kanssa.

Olen ollut töissä päiväkodissa, jossa kolme lähihoitajaa (minä olin yksi heistä)  pyöritti vuoden verran päiväkodin suurinta ryhmää ilman opettajaa, koska kukaan ei hakenut opettajan paikkaan.

Hommat hoituivat ja jos tarvittiin jotain tukea, sitä sai kysymällä viereisen ryhmän työntekijöiltä, niiltä opettajiltakin.

Tarkoitukseni ei ole mollata lastentarhanopettajia, kaikki me olemme tärkeitä niissä töissä mitä teemme ja minä ainakin pitäisin puoleni, jos olisin korkeasti koulutettu.

Minä kuitenkin olen myös kouluni käynyt.

Kirjoituksissa on pistänyt silmään se, että puhutaan miten päiväkoteihin pitäisi saada koulutettua henkilökuntaa.

Mitä hittoa me sitten olemme?

Olen opiskellut kolme vuotta ja erikoistunut lapsiin ja nuoriin, olen käynyt yliopistossakin ylimääräisiä kursseja ammattiini liittyen.

Olen mielestäni oikein hyvin kouluttautunut tähän ammattiin, mielestäni olen oman alani ammattilainen, kasvattaja sanan varsinaisessa merkityksessä.

Lakiuudistus tulee jakamaan, ja kuulemani mukaan on jo jakanut, työtiimejä eriarvoiseen asemaan.

Se huolettaa minua suuresti.

Suuresti huolettaa myös se, että missä tulen olemaan töissä viimeistään vuonna 2030.
Tulenko olemaan yksi 9000 lähitoitajasta, joka jää uudistuksen jalkoihin? 

Kuulemma voin mennä vaikka vanhuksia hoitamaan…jos se olisi ollut kutsumukseni, olisin sen valinnut erikoistumisjaksolleni.

Minä haluan tehdä töitä lasten kanssa, heidän parhaakseen ja niin hyvin kuin osaan.

Uskon vakaasti, että tekemällä töitä rintarinnan, lastentarhanopettajat/sosionomit (jotka toimivat opettajina) ja hoitajat, luomme hyvän pohjan lapsille kasvaa, oppia uutta ja luoda pysyviäkin ihmissuhteita.

Ja hei, oli meillä kivaakin siellä mielenilmauksessa, vaikka asia vetikin muuten vakavaksi.

Eilen kuuntelin töiden jälkeen eduskunnan kyselytuntia ja jotenkin siitä jäi pa***n maku suuhun.

Tuntui, että tämän lain kohtalo on jo päätetty, vaikka iso osa kansanedustajista onkin sitä vastaan.

Toivottavasti fiilikseni on väärä!

Huh, tulipahan päästeltyä höyryjä.

Haluan vielä muistuttaa, että en halua väheksyä yhtäkään ammattiryhmää, joten älkää nyt vaan loukkaantuko!