Pidän itseäni aika maltillisena shoppailija. Aina en sellainen ole ollut mutta olen iän myötä muuttunut sellaiseksi. Muistan aikoja elämästäni jolloin saatoin ostaa vaikka vaatteita tai kenkiä melkein viikottain. Minusta on ehkä tullut harkitsevampi tai sitten ei vain ole huvittanut shoppailla samassa määrin kuin joskus aiemmin. Toisaalta olen myös konmarittanut vaatekaapista kaiken sellaisen “tämä voisi olla kiva vielä joskus”, “tähän mahdun ihan varmasti kun pari kiloa on pudonnut”. “tämä mekko muistuttaa kivoista juhlista” jne. tyyliset vaatteet kokonaan pois.
Miksi ihmeessä minä säilyttäisin sopimattomia/pitämättömiä vaatteita muutenkin tupaten täydessä vaatekaapissani mietin ennen joulua? Piti tehdä joulusiivousta ja jouluvalmisteluja mutta minäpä konmaritin vaatekaapistani 12 isoa muovikassillista vaatteita Fidaan. Tällaista määrään en olisi saanut nimittäin sulloa jo muutenkin täyteen kellarikomerooni kirppistelyä varten joten ainoa fiksu vaihtoehto oli lahjoittaa ne edelleen. Muistan edelleenkin Fidan työntekijän ilmeen kun sisälle liiketilaan mennessäni kysyin mihin voisin jättää kassini. “Ihan siihen kassan eteen, kiitos.” oli ystävällinen vastaus. Kun kerroin kassien todellisen lukumäärän minut ohjattiinkin vikkelästi takaovelle ja kaksi työntekijää tulivat vielä auttamaan tässä kantourakassa. Tuli muuten helpottunut olo kun jätin ne pussit sinne! Ja vaatekaappeihin tuli taas väljyyttä ihan kiitettävästi 
Kevättuulet ja lisääntynyt valon määrä ovat herättäneet uudelleen uinuvan shoppailijan minussa. HUONEetRUMin pääsiäisaskartelu tapahtumasta minulle tarttui mukaan Johanna Vireahon käsintehty Jovia Designin kaulakoru. Olen tutustunut Johannan ihaniin koruihin jo vuosia sitten ja tästä voit kurkata miten salaperäinen “haarikkakilpailukoru” hurmasi minut. Tuo koru on sellainen, että kun se on kaulassani se herättää aina keskustelua.
Johanna tekemissä korussa on aina joku juju. Tässä korussa se minusta on tämä puinen pikkupantteri sekä nuo tekstilliset osat tuolla korukivien välissä. Korun materiaalit ovat puu, afrikkalainen turkoosi ja hopea. Tässä korussa on jotain Afrikka henkistä fibaa ja se sopii moniin minun värikkäisiin vaatteisiini. Näyttää myös varmasti hyvältä päivettynyttä ihoa vasten myöhemmin kesällä. Tuo seepravati on Jonathan Adlerin tuotantoa ja kotiutin sen kun kävin Zarrosta. Toimii kivana korujen ja sormusten laskupaikkana makuuhuoneessa. Zarrosta kotiutui muutakin mutta siitä myöhemmin.
Ennen Amsterdamin reissua menin piipahtamaan Skopunktenissa Sellossa katsomassa mustia sneakerseja reissuun. No, kuinkas sitten kävikään! Kävelin sieltä ulos kolme paria kenkiä kassissani.
Tarjousta “ota 3 maksa 2” ei voinut vain vastustaa. Mustat sneakersit ovat tuiki tavalliset joten niitä ei kuvata ja esitellä täällä mutta nämä tupsulliset loaferit veivät sydämeni. Ostin siis sekä vaaleanpunaiset että mustat. Harmaa oli kolmas värivaihtoehto. Mikä parasta niin noita tupsuja voi ostaa myös irrallisena eli loafereitaan voi tuunailla päivien ja makumieltymysten mukaan. Kun minulla on jo kahdet parit voin vaihtaa näitä tupsuja päittäin Joten minullahan on siis “neljät erilaiset kengät” ainakin melkein. Erittäin mukavat jalassa!
Tallinnan reissulla en juuri kauppoihin ehtinyt mutta paluumatkalla laivalle tarttui uudesta Nautica ostoskeskuksesta tuollainen sininen tähtihuivi, joka sattui olemaan puoleen hintaa joten 7 euroa maksoin siitä. Kaupan nimeä en muista mutta joku nuorisoliike, jonka muovikassit olivat kirkkaankeltaisia. Olin pitkään huivien ostolakossa koska niitäkin oli aivan liikaa mutta myös huiveja lähti konmarituksen mukana pois. Sitä paitsi tämä sopii minun siniseen kauteen hyvin
Eilen sain vielä uudet kevätkynnet oikein heleissä karkkiväreissä. Kyllä nyt kelpaa juhlia vappua ensi viikolla ja skoolata näillä kynsillä vai mitä tuumitte? Kynnet loihti Kynsistudio Bright like a Diamond Nummelassa. Taitava sukulaistyttö ja menestynyt myös kilpailuissa – vahva suositus!
The post Kevättuulet ja valon määrä herättää uinuvan shoppailijan minussa appeared first on Nelkytplusblogit.