Varmasti moni lukijoistani tietää, että meillä harrastetaan jääkiekkoa melko tiiviisti. Tai oikeastaan harrastajia tässä perheessä on vain yksi, mutta vuodet ovat tehneet tästä koko perheen harrastuksen. Viikonloppu huipentui pojan seuran (Rauman Lukko) järjestämään kaksipäiväiseen Euroports-turnaukseen…
Tiedossa oli melkoinen rypistys sekä vanhemmilta, sukulaisilta ja tietenkin pelaajilta, sillä tämä oli tietääksemme suurin seurassamme järjestetty junioritapahtuma. Yli 300 kiekkoilevaa junnua ja siihen lisäksi valmentajat, huoltajat ja kannustusjoukot kolmessa eri jääkiekkokaukalossa.
Jokaisella joukkueella oli viisi peliä pelattavana ja vastustajat tulivat ympäri Suomea.
Juniorikiekkoa parhaimmillaan!
Kahden päivän aikana oli tiedossa aikaisia aamuja ja pitkiä päiviä hienon harrastuksen parissa, joka on paljon muutakin kuin vain jääkiekkoa.On hauska seurata näitä 11-12 – vuotiaita tyttöjä ja poikia, jotka jaksavat syttyä jokaiseen peliin aina uudelleen ja uudelleen.Tässä vaiheessa laji ei ole mennyt vielä liian totiseksi, vaikka hieman viitteitä alkaakin näkyä. Ensi vuonna pelit jo kovenevat, kun pojat siirtyvät D-junioreihin ja taklaukset sallitaan. Harrastaminen alkaa vaatia sitoutumista hieman enemmän, joten myös motivaatio alkaa joiltakin hiipua. Meillä mennään kausi kerrallaan ja ainakin vielä motivaatiota tuntuu olevan.
Pojan jääkiekkojoukkueessa 06-syntyneiden ikäryhmä on suuri.
Joku oli laskenut, että kaupunkimme kaikista 06-syntyneistä pojista yli 20 % pelaa jääkiekkoa (ja osa vielä jalkapalloa tai salibandya), joten seura tekee samalla melkoista nuorisotyötä. Ja uskallan väittää, että ilman meitä (innokkaita) vanhempia harrastajia voisi olla vähemmänkin…
Viikonloppuna me vanhemmat teimme pitkiä päiviä erilaisissa toimitsijatehtävissä, mutta olihan tämä kaiken vaivan arvoinen. Isoimman kiitoksen tästä (ja koko kaudesta) kuuluu ehdottomasti meidän joukkueen vakinaisille toimihenkilöille (joukkueenjohtajat, valmentajat, huoltajat…), jotka jaksavat vuodesta toiseen touhuta poikien kanssa joka viikko harjoituksissa ja pelimatkoilla. Heidän panostuksensa mahdollistaa poikamme harrastamisen, josta olen enemmän kuin kiitollinen.
Joukkueelle tuli viikonloppuna monenlaista menestystä ja sitäkin enemmän elämyksiä ja yhdessä koettuja hetkiä. Oli hienoa olla mukana jakamassa tätä kaikkea. Jos (ja vaikka) jääkiekko vaatii panostusta meiltä vanhemmilta, niin kyllä se paljon antaakin. Eilen illalla tällä äidillä oli jokseenkin “kaikkensa antanut”-olo…väsynyt, mutta onnellinen…
Nyt kuitenkin kohta uutta viikkoa ja uusia haasteita.
Jääkiekossa on tiedossa kahden viikon tauko ja tämä äiti lähtee uuteen työssäoppimisjaksoon.
The post Junnukiekkoa appeared first on Nelkytplusblogit.