Puutarhaunelmia

Kovin on vihreää, tuuheaa ja mahdottoman aurinkoisen näköistä. Ja yksi ajatus yli muiden: “Ollaan me oltu ahkeria!” Varsinkin kun viime vuonna (ja oikeastaan edellisvuonnakin) meillä on ollut “pellot paketissa” ja jonkinasteinen väsyminen on ollut havaittavissa puutarhurien otteissa. Mietin, onko sellaisen tunnustaminen edes sallittua? Varsinkaan jos on tuttujen keskuudessa tullut tunnetuksi “viherpeukalona” ja “puutarhaihmisenä” niin voiko kirjoittaa julki että kaksi viime vuotta on molempia v***ttanut enemmän tai vähemmän kun puutarha ei ole selvinnyt omillaan vaan sitä on ollut pakko huoltaa. No, tuli ulos jo. Yritän kovasti analysoida syitä niin totaaliseen kyllästymiseen mutten oikein saa juonen päästä kiinni. Kenties yksi murtunut olkapää, kenties vähän muuta kremppaa, kenties aikaisempien vuosien överit puutarhan viljelyalueiden laajentumisessa, kenties pari huonoa kesää…?

MUTTA NYT, nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä että odotan kiihkeästi kevättä (joo, niin me kaikki, I know), pääsyä puutarhaan ja viljelykauden alkua. Talven aikana käyty pitkä, kumpuileva ja hedelmällinen kehityskeskustelu on tuottanut satoa ja mielenrauhan. Jonkinasteinen muuttokuume meitä taisi vaivata. Useat ystävämme ovat muuttaneet lasten lähdettyä, jokunen erisuuntiin lähtenytkin joukkoon mahtuu ja 25 vuoden asumisen jälkeen mekin aloimme miettiä vakavasti millaista olisi asua keskustassa, kerrostalossa, lähellä huvituksia ja MUITA IHMISIÄ! Pisteltiin kylmästi faktoja tiskiin mutta meidän Pikkutalomme sai plussia enemmän kuin K-kaupan kassalla. Mihinkäs me täältä, muita häiriköimään musiikkiemme ja mölyjemme kanssa. Missäpä sitä sitten aamutakissaan linnunlaulusta ja kahvista nauttisi jos ei ois Pikkutalon terassia, missä iltapäivän roséet ja musiikkia lepopäivän ratoksi jos ei kasvihuoneessa. Oivallettiin että täällä on meidän KOTI ja piste. Linjaukseksi riitti että jatkossa puutarha ei laajene, taimet ostetaan valmiina ja elinvoimaisina, porkkanat saa torilta mutta perunoista ja tomaateista ei luovuta. Pionit hoitaa itse itsensä, nurmikkoa palkataan joku ajamaan jos oikein närästää ja seuraavat puutarhakalusteet on huoltovapaat. Rikkaruohojen nyppijäksi ei meistä ole ennenkään ollut mutta se iänikuinen tapa keksiä uusia projekteja koko ajan… siitä on nyt päästävä. PAITSI ETTÄ HALUAN PALJUN!

NÄILLÄ EVÄILLÄ on hyvä aloittaa uusi puutarhakausi. Itse asiassa, on mielenkiintoista katsoa syksyllä onko stressivapaa puutarhanhoitomme onnistunut, onko kesäkausi ollut mieluisa meille molemmille ja miten puutarhamme selviää tästä uudenlaisesta huolettomuuden ajasta. Tänä viikonloppuna käydään ottamassa vauhtia  Turun piha & puutarhamessuilla ja haetaan vinkkejä mm. niihin huoltovapaisiin terassikalusteisiin.