Minäkin päätin mennä katsomaan fantasiaklassikkoa Taru sormusten herrasta Turun Kaupunginteatteriin. Ja tähän alkuun pitää heti mainita, että en ole lukenut kirjoja enkä katsonut elokuvia tästä kuuluisasta tarinasta. Ja olen vähän nihkeästi muutenkin suhtautunut fantasiatarinoihin.
Enkä paljoa etukäteistietoa tarinasta tarkistanut, sen tarkistin, että J.R.R. Tolkien (1892-1973) kirjoitti tämän merkittävän ja kiitetyn fantasiateoksensa (The Lord of the Rings) vuosina 1954-1955. Ja kirjan mainiot hobitit löysivät vielä suuremman yleisön Peter Jacksonin ohjaamana elokuvasarjana 2001-2003.
Keskeinen sisältö teatterissa: “Teatteriversio sormussaagasta tuo hobitit, velhot, örkit, haltiat ja mustat aaveratsastajat elävänä aivan silmiesi eteen. Vauhdikkaan seikkailun määränpäänä on Sauronin tuomiovuori ja näkymättömäksi tekevän sormuksen tuhoaminen. Vain onnistuminen aikeessa voi pelastaa Keski-Maan kansat. Avainroolissa hyvän ja pahan välisessä taistelussa on pienistä pienin, hobitti Frodo Reppuli.”
Turun Kaupunginteatteri on tarttunut kunnianhimoiseen aiheeseen. Ja pohdinkin mielessäni, että teatteri hakee näin myös uudenlaista yleisöä vasta remontoituun teatteritaloon… kirja- ja elokuvasarjan faneja. Kerrassaan loistava valinta Turun Kaupunginteatterilta, esitys sopii kaikenikäisille. Niin Taru sormusten herrasta -faneille kuin myös meille, jotka emme tarinaa tunne ennestään. Oivallinen seikkailu kaikille fantasian ystäville. Itseäni en luokittele fantasian ystäväksi, mutta tästä seikkailusta minä nautin.
Sami Keski-Vähälä on tehnyt käsikirjoituksen näytelmään. Ja kuulinkin faneilta, että se on oivallinen tiivistys. Näytelmä pohjautuu enemmän kirjoihin kuin elokuviin. Tarinassa neljä hobittia pääsee matkantekoon, heidän tehtävänsä on maagisen valtasormuksen kuljettaminen ja sen tuhoaminen. Sormus täytyy pudottaa Mordorissa tuomiovuorelta liekkeihin. Muitakin liittyy sormussaattoon mukaan mm. velho Galdaf, kääpiö Gimlin sekä ihmiset Aragorn ja Boromir.
Näytelmän pääroolissa on Stefan Karlsson hobitti Frodo Reppulina. “Hobitit ovat pienikokoisia, heillä on iloiset kasvot ja he nauravat herkästi.” Frodo on harkitsevainen ja vakaa sekä rehti ja velvollisuudentuntoinen. Ja Stefan Karlsson onnistuu Frodona paremmin kuin hyvin. Myös Hannes Suominen nousee esiin hobitti Sam’ina. Tanakalla Samilla (tanakkuudesta hän saa kuulla vähän väliä Klonkulta) on kultainen sydän ja hän on uskollinen Frodolle loppuun asti. Samin ja Frodon ystävyyssuhde kestää, vaikka sitä kovasti koetellaankin. Muissa valloittavissa hobittien rooleissa ovat Teemu Aromaa (Merri) ja Markus Riuttu (Pippin).
Mika Kujala onnistuu hienosti viisaan, velho Galdafin roolissa ja Markus Järvenpää Aragornin roolissa on mielestäni ihastuttava. Muistan Markus Järvenpään Turun Kaupunginteatterin näytelmästä Robin Hoodin sydän. Ihailin jo silloin hänen miekkailutaitoaan. Ja ilokseni sain taas tässä näytöksessä hurjaa miekkailukohtausta ihastella. On sitä varmasti saanut harjoitella kuin myös muita näytelmän taiturimaisia ja akrobaattisia kohtauksia. Näytelmän koreografina ja apulaisohjaajana on toiminut Oula Kitti.
Lavastuksen on tehnyt taitava Teemu Loikas! Matka tarjoaa sormuksen viejille monta hurjaa seikkailua. Kotipaikasta Konnun Repunpään suojista kuljetaan Morian uumeniin, Fangornin metsiin ja aina Mordorin porteille saakka. Ja missä lavasteissa! Keski-Maa rakentuu hienosti näyttämölle. Nousevat, laskevat ja pyörivät elementit rakentuvat silmien eteen Keski-Maan illuusion. Huikeita elementtejä tulee ja menee tässä seikkailussa. Kymmenissä paikoissa liikutaan: Morian synkissä kaivoksissa, Pomppivan Ponin majatalossa, joka nousee lattian läpi, Viimapäässä, Tuomiovuorella, Rautapihalla, Fangornin ikimetsässä… Jokainen paikka on upeasti suunniteltu ja rakentuu hienosti lavalle. Ja monia seikkailuja ja kymmeniä hahmoja kohdataan tällä jännittävällä matkalla.
 |
| Sopuisat, puita muistuttavat entit ovat oiva osoitus teoksen huikeasta ilmeestä. Entit ovat sekä hahmo ja lavaste. |
Ja isot kiitokset ansaitsee myös vaatesuunnittelu. Asut hivelevät silmiä. Hobitteilla on arkiset asut maanläheisine väreineen ja ruutukuoseineen, niinkuin asiaan kuuluu. Aragornin viininpunainen nahka-asukokonaisuus on näyttävä ja se toimii hienosti miekkailukohtauksessa. Velho Gandalfin asut ovat komeita ja kunnioitusta herättäviä. Haltioilla on kevyet, pastellinsävyiset asut. Arwen Kultamarjalla (Anna Victoria Eriksson) ja Galadrielin (Kirsi Tarvainen) asut ovat aivan uskomattomat, kuninkaallisen ylhäiset. Hienossa esitteessä kerrotaan lisää tästä vaatesuunnittelijanaisesta, 150 fantasia-asun takana on pukusuunnittelija Pirjo Liiri-Majava.
 |
| Galadriel (Kirsi Taivainen) upeassa vaaleassa asussaan. |
Miska Kaukonen sopii tässä kohtaa mainittavaksi. Hän tekee erinomaista työtä Klonkkuna. Klonkulla on ollut joskus tuo valtasormus ja hän halajaa sitä takaisin itselleen. Miska on juuri oikea valinta Klonkuksi. Hän tekee uskomattoman roolin traagisena ja riutuneena olentona. Myös stuntin (Jaakko Hutchings) käyttäminen hahmon kaksoisroolina toimi mainiosti. Se antoi Klonkulle lisää liikkumavaraa näyttämöllä. Lisäksi stuntti suoritti kaikki vaativimmat kiipeily- ja putoamistemput. Ja Klonkun ihonmyötäinen trikoo puki kantajaansa (kantajiansa) todella hyvin, sitä tuskin huomasi. Kylkikuut ja selkänikamat näkyivät “aidosti”.
 |
| Klonkku (Miska Kaukonen) |
Janne Teivainen (valosuunnittelu) ja Iiro Laakso (äänisuunnittelu) ovat kumpikin onnistuneet työssään erinomaisesti. Linnut laulavat ihanassa Konnussa ja näyttelijöiden äänet kuuluvat takariville saakka. Mustien ratsastajien hurjat äänet tulivat nauhalta, Tero Aallon toimesta. Naamiointisuunnittelun on tehnyt Minna Pilvinen; myös örkkimaskit ovat hänen suunnittelemansa.
Tälle ensi kertaa Tarun sormusten herrasta -katsojalle jäi paljon mieleen tarinasta ja hyvin pysyin juonessa mukana. Mutta jäi myös sellainen tunne, että haluaisin nähdä tämän tarun vielä uudelleenkin. Siinä oli niin monta tasoa ja niin paljon hahmoja, että ne toisella katsomisella tulisivat itselleni selkeämmiksi ja tutummiksi. Mutta ensimmäinen kertakin vei hyvin tarinaan sisään.
Oli hieno fantasiaspektaakkeli. Loistavaa työtä Turun Kaupunginteatteri!
Ja loistavaa työtä ohjaaja Mikko Kouki. Mikko Koukin sanoihin on hyvä lopettaa: “Niin kauan kuin joku jaksaa taistella hyvän puolesta, on toivoa.”
Kiitos! Olipa aikamoinen matka Mordoriin!
– Tuula
– Tuula
Kuvat on ottanut Otto-Ville Väätäinen.
*Näin esityksen pressilipulla.
Esityksiä on toukokuun puoliväliin asti, mutta kevät alkaa olla aika loppuunmyyty, yksittäisiä paikkoja kannattaa kysellä.
Syksyn lippuja myydään jo. Hintakaan ei päätä huima.
Esitys kestää 4h (kaksi väliaikaa) ja liput maksavat 21€ – 42€
Katso ajat täältä: Turun Kaupunginteatterin ohjelmisto
Tuula’s life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta.
Syksyn lippuja myydään jo. Hintakaan ei päätä huima.
Esitys kestää 4h (kaksi väliaikaa) ja liput maksavat 21€ – 42€
Katso ajat täältä: Turun Kaupunginteatterin ohjelmisto
Tuula’s life -blogia voit seurata myös Facebookin, Instagramin, Pinterestin, Twitterin ja Bloglovinin kautta.
The post TARU SORMUSTEN HERRASTA – TURUN KAUPUNGINTEATTERISSA appeared first on Nelkytplusblogit.