Hevi reissu -elokuvaan saimme loppusyksystä alkukosketusta, kun näimme leffan trailerin eräässä leffalähettiläiden tilaisuudessa. Itseäni kiinnostaa erityisesti kotimaiset elokuvat ja jäin tätä leffaan oikein odottamaan.
Ilta alkoi leffalähettiläiden etkoilla Tennispalatsin sviitissä. Sviittissä tapasimme elokuvan näyttelijöitä, joita sitten Tiian kanssa napattiin höpöttelemään kanssamme Tädit tubettaa kanavallemme. Olen aina positiivisemmin ja positiivisemmin yllättynyt siitä, että kuinka mahtavia tyyppejä olemmekaan saaneet kohdata näiden projektien tiimoilta. Rohkeasti vaan kohti uusia ihmisiä ja siitä se höpöttely aina lähtee. Tiian kanssa emme koskaan mieti, että voimmeko me, me vaan voimme.
Nappasimme haastatteluumme muun muassa elokuvan käsikirjoittajat Jukka Vidgrenin ja Juuso Laation. Nuoria, mutta ihan selvästi lahjakkaita miehiä. Uskon, että heistä tulemme vielä kuulemaan. Jukka ja Juuso kertoivat, että tätä elokuvaa tehtiin kuusi vuotta. Hitaasti, mutta varmasti syntyi sydämellä tehty elokuva. Lupasivat tehdä seuraavan elokuvan sitten vuodessa. Pitää alkuun harjoitella ja sen jälkeen varmasti kaikki sujuu kuin tanssi.
Nappasimme jutusteluun myös Martti Syrjän, jonka varmasti jokainen meidän ikäisemme muistaa Eppu Normaalin lauluyhtyeen solistina. Martti esiintyi leffassa erään hevityypin faijana. Martti paljasti meille videolla muun muassa sen, että mikä hänestä oli parasta elokuvan tekemisessä.
Hulvattomin keskustelu ja ehkä oudoin käytiin Jouni Tulkkua elokuvassa esittävän Ville Tiihosen kanssa. Tuossa vaiheessa alkoi olemaan jo kaikki löysät otettu irti myös tädeistä ja me vaan naurettiin tuolle Tiihoselle.
Myös Kai Lehtinen napattiin jutustelemaan kanssamme ja naurulta ei ollut tulla enää loppua. Nämä kaikki hetket voitte katsoa videolta, jonka linkkaan tämän postauksen loppuun. Voin kertoa, että vatsalihakseni ei ole pitkään aikaan tulleet niin kipeäksi kuin näiden jutustelujen aikana.
Kuvia ottaessani kysyin Kai Lehtiseltä, että riittääkö sulle 3 sekkaa, kun nappaan ajastimen kanssa kuvan. Kain naurulta ei meinannut tulla loppua. Voitte arvioida kuvia katsellessa, että riittikö? Lopulta tuntui, että kun joku sanoi kissa, niin kaikki vaan nauroivat.
Täytyy sanoa, että vähän jäi itseäni harmittamaan se, että jäi lopulta lähestymättä näitä elokuvan nuoria näyttelijöitä. Ensi kerralla lupaan, että otetaan haastatteluun myös tällaisen tulevaisuuden lupaukset.
Näiden keskustelujen jälkeen lähdimme todellakin hymy huulilla katsomaan leffaa. Elokuva oli kuin hyppy pieneen maalaiskylään, johon pystyimme elävästi kuvittelemaan nämä hevityypit, joilla oli unelma. He lähtivät yhdessä toteuttamaan unelmaansa, vaikka esteitä tuntui matkalla olevan. Leffa oli täynnä huumoria ja hauskoja tilanteita. Välillä me Tiian kanssa ulvottiin naurusta.
Täältä löytyy video, jossa meinasimme kokea tämän naurukuoleman. Vältimme sen juuri ja juuri.
Kotimaiset leffat on aina sydäntäni lähellä ja haluan kannustaa kotimaista elokuvatuotantoa. Tämä on varmasti yksi varteenottava leffa, jota voin sydämellä suositella.
Maiju
The post Naurukuolema Hevi reissulla appeared first on Nelkytplusblogit.