Unista on hieman tylsä kertoa, sillä miksi toisia kiinnostaisi toisten unet, etenkään kun eiväthän unet ole tavallaan totta. Toisekseen on turha aliarvioida muita, että sitä vaan itse mukamas näkisi hulluja unia, ettei tule sellaista unikilpailua, että minun mielikuvitukseni on vilkkaampi, kuin sinun. Tälläistäkin on kuulkaas sattunut, että oli eräs, jolla oli kuulemma maailman parhaimmat ja jännittävimmät unet. Eiköhän jokainen ajoittain näe todella villejäkin unia, ettei vallan painajaistenkin paremmuudesta tai niiden erinomaisuudesta tarvitse kilpailla.
![]()
Joka tapauksessa näin eilen aamulla unen, joka mielestäni ansaitsee jo tulla kerrotuksi ja ihan jo siksi, koska unessani esiintyi tähtivieras. Lupaan myös kaikille, jotka tätä jaksaa lukea, ettette erästä esinettä koskaan enää katso samoin silmin.
Mies nousi eilen jo 6:lta ja ajattelin siinä hampaita purren ja sydän läpättäen, ettei enää tule uni ei. Tiedostaen, että herätyskello soi kuitenkin jo klo 7:00, liian vähän aikaa rentoutua enää, sillä herääminenhän on aina pieni shokki.
Nukahdin kuitenkin ja ehkei olisi pitänyt, sillä yleensä tälläiset pikanukahtamiset tietävät epämääräisiä unia. Näin painostavaa unta, että olimme muuttaneet kerrostaloon ja se painostavuus ei ollut siinä kerrostalossa, asunto oli erinomaisen kiva ja olin uudesta kodista innoissani.
Oli kuitenkin kova kiire jonnekin Pinkit korkokengät Maijun kanssa ja Eric Claptonin piti kuitenkin tupsahtaa meille siihen samaan syssyyn aamutuimaan. Eric siinä sitten istahti muuten todella upealle ja valtavalle vihreälle Kelim-matolle ja kysyinkin sitten Ericiltä, että maistuisiko aamupala, vaikka oli takapuolta polttava kiire ja Maijun silmät porautuivat katseeseeni, että nyt pitää mennä. Eihän Ericille vaan voi olla tarjoamatta jotain, Eric meni vähän niin kuin Maijun edelle siinä kiperässä tilanteessa.
![]()
Mistään keittiön laatikoista en kuitenkaan löytänyt mitään syötävää tai välineitä joilla aamupalaa laittaa, koska oma mies oli purkanut muuttolaatikot ja aterinlaatikot olivat pullollaan asiapapereita. Tunsin kauhua ettei Clapton lupauksestani huolimatta saa aamupalaa, Maijukin oli jo vihainen ja itse en ollut edes ehtinyt meikata tai kammata hiuksia ja pitäisi jo lähteä liikkeelle.
No ajattelin, että leukaluomestani kuitenkin nappaisen siinä sojottavan karvan siinä kiireessä ja kun aloin pinseteillä karvaa vetämään, karva jatkui loputtomiin ja sieltä tulikin pulloharja!!!!!!!
Pulloharjaa yritin parhaani mukaan piilotella keittiön tiloihin, siinä Claptonin vaativien silmien odottaessa aamupalaa ja Maijun syyllistävien ja kiirehtivien silmien odottaessa, että mennäänkö jo?
Miehelle kerroin eilen unesta, niin mies tuumi hymyillen ja aavistuksen lakonisesti, että “kyllä jotenkin hullu olet, ettei tuo aivan normaalia ole jatkuvasti nähdä tuollaisia unia”. Viittasi varmaan esimerkiksi yhteen pahimpaan painajaiseeni, jossa kävyt kasvoivat säännöllisesti kaulassa.
No jos mikä on varmaa, niin pulloharjaa en katso enää ikinä samalla tavalla!!!!
Muuten luulen, että tuo Clapton enteili ja edustaa tämän päivän taianomaisia tähtihetkiä. Kirjailija Emelie Schepp sanoi kauniisti meikäläisen kuvasta instan puolella, siis wow ja tänään Tädit menevät katsomaan Hevireissu-leffan ja pääsevät haastattelemaan elokuvan näyttelijöitä, tupla wow ja tupla iiks. Kannattaa muuten lukea Emelie Scheppin kirjat, todella jännittäviä ja oma mieskin tykkäsi ihan simona.
![]()
Mitä tästä unesta sitten opimme, kaikki on aina miehen vika, Maijukin voi olla joskus vihainen, vaikka ei oikeasti ole, elämä on niin ihmeellistä, ettei koskaan tiedä kuka pumpsahtaa kylään, uusi Kelim-matto kyllä pitäisi saada, ehkä vanhuuspäivät stadissa kerrostalossa ja ehkä se luomi tulisi poistattaa, ettei unissa enää kummittelisi pulloharjat ja häpeän tunteet ovat edelleen vahvana minussa. Ajatelkaapa, jos siinä unessa olisikin yhdessä Ericin ja Maijun kanssa ihasteltu ja päivitelty, että wow mikä pulloharja!
The post Tsiisus mikä uni! appeared first on Nelkytplusblogit.