Tämä on tarina siitä, että syvä ystävyyskään ei katoa, vaikka olisi vuosia välissä. Mikäs sen parempi onkaan kuin ajatella ystävänpäivänä tällaisia asioita.
![]()
![]()
Olimme Sarin kanssa samassa työpaikassa 1995-1997 välisen ajan. Tunsimme jo silloin syvää sielujen sympatiaa ja muistan, että nauroimme yhdessä paljon. Vapaa-ajalla Sari kävi trimmaamassa meidän villakoiraa ja yhdessä kävimme myös kirppareilla myymässä ja ostoksilla.
Sitten vuodet veivät meidät erilleen, elimme sellaisia aikoja, että sähköpostit tekivät vasta tuloaan, eikä silloin vielä ollut tällaista sosiaalisen median verkostoja, mitä tänä päivänä. Sari ei ollut vuosiin somessa, niin kuin minä. Viime syksynä sitten hihkuin onnesta, kun mulle tuli faceen kaveripyyntö Sarilta. Olin niin onnellinen siitä, että Sari oli löytänyt mut elämäänsä. Jatkoimme siitä mihin aikoinaan jäimme. Tuntuu, että jatkoimme jopa vahvempina ja ystävyytemme alkoi heti syvempänä kuin silloin. Ystävyytemme jatkui ja nauru on yhdessä herkässä.
Ihanan Elämys järjesti ystävänpäivänä profiilikuvauspäivän, jossa tarjosivat kaksi yhden hinnalla kuvauselämyksen studiollaan. Mietin hetken, että ketä koittaisin houkutella mukaani ja sitten keksin, että Sari varmasti voisi innostua. Olin oikeassa, Sari oli heti mukana hommassa ja varattiin meille kuvausaika. Profiilikuvaus piti sisällään meikkauksen, hiusten laittamisen ja valokuvauksen ja saamme jälkikäteen jonkun kuvan omaan käyttöömme.
Aloitimme päivän meikkauksella. Sanon aina, että ammattilaisen tekemä meikki on aina ammattilaisen tekemä meikki.
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
Kun meidät oli meikattu, seurasin hetken Sarin ja Mirkku Merimaan kuvaushetkeä.
Niina Stolt kuvasi minua. Kun kuvaukset oli hoidettu, minä jatkoin omalla tavallani. Halusin nämä taitavat valokuvaajanaiset meidän kanssa samaan kuvaan.
Ennen kotiinlähtöä päätimme Sarin kanssa vielä ottaa ilo irti hyvästä meikistä ja hyvistä puitteista. Tämän ihanan meikin minulle loihti Sanna Manninen, jolla on Työhuone Porvoonkadulla Helsingissä.
Kun lähdimme kuvauksista, oli molemmilla jo kiire omille tahoilleen, mutta meillä oli kauhea nälkä. Mietimme, että minne voitaisiin mennä syömään. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Sitten Sari muisti, että Tuomarinkylän kartanon tiluksilla on Ravintola Annan kartano ja päätimme suunnata sinne. Tämä on liki molempien koteja ja on siis kiva kannustaa paikallisia yrittäjiä ja nostaa heidän tarjontaa esiin.
Lounasvaihtoehtoja oli keskiviikkona tarjolla kaksi. Minulle sopiva oli kermainen lohikeitto. Täytyy sanoa, että täydellinen palvelu ja minulle osoitettiin heti gluteenittomat vaihtoehdot, vaikka en niitä edes kysynyt. Jälkiruuaksi oli “normi-ihmisille”upean näköinen muffinssi ja minulle tuotiin maukas hedelmäsalaatti koristettuna kermavaahdolla. Täydellistä.
Kun olimme lähdössä pois, kysyin ravintolalta, että saammeko ottaa heidän keppihevosistaan kuvia pihalla. Saimme ja meillä oli niin hauska kuvaussessio hevosen kanssa.
Ihanaa, että rakas ystävä on tullut takaisin elämääni. Kun joidenkin kanssa vain sielut kohtaavat, niin ne kohtaavat.
Sanon vielä, että jokaisen pitäisi kokea näitä ihania hetkiä ystävän kanssa, sillä näiden energioiden kanssa menee monta päivää kuin siivillä.
Maiju
The post Ystävä, joka hiipi takaisin elämääni appeared first on Nelkytplusblogit.
