Hei vaan te kaikki kivat! Kotona ollaan viikon Amerikan matkan jälkeen. Huh miten pitkä lento sieltä on tulla kotiin! Paluu sujui moitteettomasti ja sain yölennon aikana nukuttua kohtuullisen hyvin. Tänään on vähän sellainen väsähtänyt olo, mutta eiköhän se taas tästä. On se vaan niin kiva aina tulla kotiin. Kova ikävä ehti tulla myös perhettä ja tietenkin Beaa, joka myös aina kovasti ikävöi minua, jos olen poissa, sillä se usein saattaa silloin jättää aterioita väliin ja kehittää itselleen vatsavaivoja. Täällä me nyt kuitenkin sitten taas ollaan ja kyhnytetään vieri vieressä, joten kaikki hyvin!
Nyt pyörittelen pyykkikonetta ja kohta alan enemmänkin siivoilemaan paikkoja. Pakko muuten kysäistä pyykkiasiaan vinkkiä teiltä. Ostettiin pojalle yksi mielestäni kallis huppari noin kuukausi sitten ja siihen oli tullut ikävä rasvatahra. En tahdo saada sitä millään pois ja nyt harmittaa kun huppari on pilalla vain muutaman käyttöpäivän jälkeen. Onko teillä vinkkejä tiukasti kiinni pysyvän rasvatahran irroittamiseksi?
Tykkäsin muuten Jenkkilästä tosi paljon ja toivottavasti pääsisin taas jossain vaiheessa uudestaan käymään siellä. Maa on niin iso, että katsottavaa ja ihmeteltävää löytyy. Elämä Pohjois-Carolinassa näytti olevan hyvin saman tapaista kuin täällä Suomessa ja jotenkin olo oli jännän kotoinen. Naureskelin työkaverille, että paikka, jossa olimme, oli vähän niin kuin iso Nurmijärvi. Luonto oli siis lähellä ja tunnelma pikkukaupunkimainen. Sikäli eroa Nurmijärveen löytyi, että paikkaa ympäröi todella kaunis vuoristo, jonne olisi ollut kiva mennä vaeltamaan. Ehkä ensi kerralla.
Maanantaina on paluu arkeen, mutta ensi viikko menee äkkiä ja sitten onkin vuorossa hiihtoloma! Ihanaa! Loma tulee tarpeeseen ja odotan jo ihan hirveästi sitä, että saan kunnolla viettää kiireetöntä aikaa perheen kanssa. Me kun ollaan kaikki koko ajan menossa niinpä sellainen kiireetön yhdessäolo jää kovin vähälle tavallisessa arjessa. Teinien kanssa läsnäolo ja kommunikointi kun vaatii ihan erilaista tyyliä. Juttutuokio pitää ottaa vastaan silloin kun se äidille annetaan, sillä jos joskus itse yrittää juttutuokiota saada aikaiseksi oman aikataulun mukaisesti, ei siitä oikein tahdo tulla mitään. Lomat ovat siksi minusta oiva tilaisuus nauttia perheen seurasta ja rennosta yhdessäolosta pitkän kaavan mukaan.
Tässä postauksessa oli taas sellainen samasta jutusta monta kuvaa -systeemi, josta toiset eivät taida kauheasti tykätä. Koska kuvia on vain muutama, antanette anteeksi. Halusin nimittäin näyttää teille kunnolla meidän olohuoneeseen joulun alla tupsahtanutta IKEAn Barometer -lattiavalaisinta, joka on ehkä vilahtanut jo muutamassa aiemmassa postauksessa. Hankin sen silloin ennen joulua kaikista pimeimpään aikaan, kun edes päivällä ei pystynyt sohvan nurkassa lukemaan, vaikka ikkuna on ihan vieressä. Valitsin messinkisen, sillä meillä on sisutuksessa muutenkin ripauksia messinkiä ja kuparia ja pidän niiden lämmöstä. Edelleen haluaisin vaihtaa myös olohuoneen kattoon toisen valaisimen ja mielessä on pyörinyt Tom Dixonin Beat Light Fat mustana. Se kun on vain niin turkaisen kallis, niin olen lykännyt ostosta jo pidemmän aikaa.
Mitä teille kuuluu tänä viikonloppuna?
Iloa ja valoa!
Kati
The post Home sweet home appeared first on Nelkytplusblogit.